Musiikin teoria ja säveltäminen ›

No se mixob2b6 nimenä kuitenkin ilmaissee parhaiten sen asteikon dominanttisävyn. Se on kuitenkin harmonisen mollin viides aste ja aivan selkeästi purkutumassa molliin. Jos nyt ei siis puhuta mistään arabialais -tai espanjalaistyyppisestä modaalisuudesta...
 
Kyse onkin nyt mielestäni siitä että vaikka lyhyempi tapa nimetä asteikko voisi olla phryg. palautusmerkki 3, sitä ei käytetä, koska fryyginen on molliasteikko ja mixob2b6 taas ei. Kyllähän se nyt on melko sekavaa jos duuriterssin sisältävä asteikko ilmaistaan tyyliin: molliasteikko jossa on palautettu terssi. Eihän melodista molliakaan (toivottavasti) kutsuta nimellä ion. b3, vaikka se sinällään olisikin lyhyempi nimi. Tuo duurin ja mollin ero tuntuu olevan melko pyhä noissa vakiintuneissa moodinimissä.
 
Englanninkielinen nimitys phrygian dominant on taas mielestäni selkeä mutta hieman kiusallinen. Nimi sisältää sanan "dominant", joka yksiselitteisesti viittaa asteikon funktioon ja duuriterssiin. Ei ongelmia. Toimisihan se myös suomeksi: "fryyginen dominantti". Ongelmaksi voi muodostua se että modaalisen musiikin vaikutuksesta nykyään fryyginen moodi on joskus ihan oikeasti sellaisenaan dominanttifunktiossa -tai soundina viidennellä asteella, etenkin mollissa. Kuka sitten päättää kummasta on kyse kun puhutaan fryygisestä dominantista..? Varsinkin jos kyseessä on 7susb9 -tyyppinen sointu jossa terssiä ei ole.
 
Siispä käytän mixob2b6 -nimeä, sekaannusten välttämiseksi. Tämä on vakiintunut käytäntö enkä koe tarvetta taistella tuulimyllyjä vastaan tässäkään asiassa.

Siispä käytän mixob2b6 -nimeä, sekaannusten välttämiseksi. Tämä on vakiintunut käytäntö enkä koe tarvetta taistella tuulimyllyjä vastaan tässäkään asiassa.
 
Mistä mä voisin tietää vakiintunutta käytäntöä kun rokki- ja humppabändeissä siitä ei puhuta lainkaan ja ekaksi oon oppinut phrygian dominant nimen ja käytön II-V-I sointukierrossa, jolloin nimi on hyvin kuvaava.

Kuten John Titor jo sanoikin, tässä on käsitteet hieman sekaisin.
- Puolidimisointu on mollisointu vähennetyllä kvintillä ja pienellä septimillä.
- Dimisoinnussa septimi puolestaan on vähennetty eli enharmonisesti sama kuin suuri seksti.
 
- Dimiasteikko on symmetrinen, 8-sävelinen, ja muodostuu perättäisistä koko- ja puolisävelaskelista. Jos aloitat asteikon rakentamisen 1/2-sävelaskelella, kutsutaan asteikkoa nimellä half/whole-diminished, koska tämä on intervallien järjestys.
 
R? mitä tarkoittaa? Entä ovatko nuo R:n jälkeen olevat sointuja, intervalleja vai mitä?
 
No entäpä melodinen molli (juuri työn alla), mitkäs sen moodit sitten ovat?
 
1, 2, b3, 4, 5, 6, 7 C:ssä siis -> C, D, Eb, F, G, A, H
 
Itse olettaisin moodien olevan
 
C- jooninen
D-doorinen
Eb-fryyginen
F-lyydinen
G- miksolyydinen
A-aiolinen
H-lokrinen
 
Ensin dimiasteikosta. Kuten joku jo vähän viittasikin - onko dimiasteikon moodeilla jotain sointivärillistä eroa? Ei. Sanoin jo aiemmin, että moodit voidaan muodostaa, mutta se on täysin teoreettista - korva ei erota onko kysymyksessä D-dimiasteikon 3. moodi vai F-dimiasteikko. Ihan samoin kuin ilman paljastavaa sointua on mahdoton sanoa kuuluuko musiikissa F-lyydinen vai C-duuri neljännestä sävelestä lähtien. Jos luit moodiselitykseni tarkkaan, ymmärrät että näillä on huima ero.
Tästä syystä dimiasteikosta ei löydy moodeja, vaan kaksi erillistä asteikkoa. Koska niitä on vain kaksi, ja ne ovat "keinotekoisia", niillä ei ole minkäänlaista keskinäistä hierarkiaa. Ts. on vain kaksi erillistä asteikkoa/sointiväriä.
Kromaattisen tai kokosävelasteikon kanssa on aivan sama juttu. Moodeja voidaan muodostaa, mutta koska ne eivät muodosta uusia sointivärejä, ne ovat täysin teoreettisia. Sä voit sanoa soittavasi soolossasi kokosävelasteikon 5. moodia ja kaverisi voi sanoa että soitat kokosävelasteikkoa 5. sävelestä lähtien - molemmat ovat täysin oikeassa - erona vain se, että kaverisi kertoo sen, miltä musiikki kuulostaa, sä sen, mitä ajattelet soittaessasi.
 
Melodisen mollin moodeista: Jos sä luit sen mun moodiselityksen tarkkaan, ymmärsit että nimet Esa1-7 annettiin duuriasteikon moodeille sopimuksellisina niminä. Niiden tarkoitus oli kuvailla säveljonojen yhdessä niiden oman juuriharmonian kanssa muodostamaa sointiväriä.
Jos sä kutsut jotain asteikkoa nimellä Esa2, mikä se silloin on? 1 2 b3 4 5 6 7 -asteikko. Jos sä alat kutsua samalla nimellä eri intervallirakenteista asteikkoa, mistä kukaan voi tietää mistä sä puhut? Kelaa nyt että alkaisit kutsua kaikkia perheenjäseniäsi nimellä Zorbas. Mistä kukaan tietää ketä sä kutsut huutaessasi Zorbasta?
Eli - jooninen jne. ovat sointivärejä kuvaavia nimiä, tästä syystä sä et voi kutsua samalla nimellä kahta erikuuloista asteikkoa. Tai voit, mutta siinä ei ole mitään järkeä - käsitteet muodostetaan asioiden helpottamiseksi, ei niiden vaikeuttamiseksi.
 
Sä voisit tosin ruveta kutsumaan melodisen mollin moodeja vaikka nimillä Lennart1-7, jos haluaisit, kukaan ei estä, ja tulet vielä oikein ymmärretyksi kunhan kerran selität mistä on kyse. Ainoa rajoitus on se, että sun täytyy itse tietää mistä puhut.
 
Baron:
 
Mistä mä voisin tietää vakiintunutta käytäntöä kun rokki- ja humppabändeissä siitä ei puhuta lainkaan ja ekaksi oon oppinut phrygian dominant nimen ja käytön II-V-I sointukierrossa, jolloin nimi on hyvin kuvaava.
 
Armoitettu kitarajeesus Yngwie Malmsteen soittaa öbaut pelkkää fryygistä dominanttia ja kutsuu sitä just sillä nimellä. Ja koska kaikki tiedämme että YJM on paavin jälkeen ehkä jumalasta seuraava, se on varmasti oikeassa;)

Armoitettu kitarajeesus Yngwie Malmsteen soittaa öbaut pelkkää fryygistä dominanttia ja kutsuu sitä just sillä nimellä. Ja koska kaikki tiedämme että YJM on paavin jälkeen ehkä jumalasta seuraava, se on varmasti oikeassa;)
 
No joo, kyllähän kaikkien on allaoleva piisi pakko tuntea:
 
yngwie malmsteen - heavy e phrygian
 
(Edit: mulla on vahva epäily että se mixb2b6 on Arabianrannan apukoulun keksintö, sieltä tulee mitä sattuu)

Mistä mä voisin tietää vakiintunutta käytäntöä kun rokki- ja humppabändeissä siitä ei puhuta lainkaan ja ekaksi oon oppinut phrygian dominant nimen ja käytön II-V-I sointukierrossa, jolloin nimi on hyvin kuvaava.
 
Noiden asteikoiden listaaminen voi jossain opiskeluvaiheessa olla hyödyllistä asioiden jäsentämisen kannalta...eli esim. mikä on asteikon rakenne, pohjautuuko enemmän duuriin vai molliin, onko toonika vai dominantti tehoinen, mikä sointumerkki eniten kuvastaa asteikkoa, millä asteilla tonaalisessa musiikissa asteikko yleisimmin esiintyy, mitkä ovat asteikon karakteerisävelet, jne jne..

Noiden asteikoiden listaaminen voi jossain opiskeluvaiheessa olla hyödyllistä asioiden jäsentämisen kannalta...eli esim. mikä on asteikon rakenne, pohjautuuko enemmän duuriin vai molliin, onko toonika vai dominantti tehoinen, mikä sointumerkki eniten kuvastaa asteikkoa, millä asteilla tonaalisessa musiikissa asteikko yleisimmin esiintyy, mitkä ovat asteikon karakteerisävelet, jne jne..
 
Toihan mulla just on työn alla.
Samantekevää millä nimellä mitäkin moodia kutsutaan kunhan oppii tietämään, mitä sillä tehdään.
 
BTW: Miksi Levine ja Sabatella sivukaupalla jauhaa melodisesta mollista ja sen moodeista ja harmoninen hypätään yli?

Oikeastaan vain duuriasteikon moodit ovat "oikeita" moodeja
Kyllä kaikilla synteettisilläkin asteikolla on moodinsa tänä päivänä.
Kaikki tuntuu puhuvan tässä keskustelusta samasta asiasta hieman eri "murtein"
Käyttääkö 2 tai 9 on mielestäni yksi lysti asteikkojen opettelussa. Kunhan sävel löytyy.
Jos ei löydy niin ne on niitä haitaristien kutsumia "lähestymisääniä" ;)

Duurin moodeja voi aluksi treenata esim seuraavalla harjoituksella.
Huomaa, että yksi sävel alennetaan suraavaan moodiin mennessä:
 
C-lyydinen C D E F# G A B C
 
C-jooninen(duuri) C D E F G A B C
 
C-miksolyydinen C D E F G A Bb C
 
C-doorinen C D Eb F G A Bb C
 
C-aiolinen (luonn. molli) C D Eb F G Ab Bb C
 
C-fryyginen C Db Eb F G Ab Bb C
 
C- lokrinen C Db Eb F Gb Ab Bb C
 
Sitten sama kaikissa sävellajeissa.....

BTW: Miksi Levine ja Sabatella sivukaupalla jauhaa melodisesta mollista ja sen moodeista ja harmoninen hypätään yli?
 
Siksi kun niitä ei käytetä juurikaan missään sellaisinaan.

(Edit: mulla on vahva epäily että se mixb2b6 on Arabianrannan apukoulun keksintö, sieltä tulee mitä sattuu)
 
En tiedä kenen keksintö, mutta loogisempi joka tapauksessa. Jos mainitsemasi phrygian dominant on johdettu fryygisestä (kuten nimestä voisi päätellä) niin heti jo asteikon 3. ääni (joka on vielä _melko_ tärkeä, terssi:)) on muunnettu. Missään muussa vastaavassa merkinnässä ei ole jo asteikon 3. ääni muunnettu, vaan muunnokset tapahtuvat asteikkoa vastaavan soinnun lisäsävelillä, jolloin soinnun perusteho pysyy samana.

En tiedä kenen keksintö, mutta loogisempi joka tapauksessa. Jos mainitsemasi phrygian dominant on johdettu fryygisestä (kuten nimestä voisi päätellä) niin heti jo asteikon 3. ääni (joka on vielä _melko_ tärkeä, terssi:)) on muunnettu. Missään muussa vastaavassa merkinnässä ei ole jo asteikon 3. ääni muunnettu, vaan muunnokset tapahtuvat asteikkoa vastaavan soinnun lisäsävelillä, jolloin soinnun perusteho pysyy samana.
 
Tuohon "phrygian dominant" -nimitykseen tottuneena olen ajatellut tuosta (samoin kuin "lydian dominant" -skaalastakin), että siinä on dominanttisoinnun suuri terssi ja pieni septimi, ja muut sävelet sitten moodista, fryygisestä tai lyydisestä. Kallistuisin siis Baronin kannalle tällä kertaa.

Tuohon "phrygian dominant" -nimitykseen tottuneena olen ajatellut tuosta (samoin kuin "lydian dominant" -skaalastakin), että siinä on dominanttisoinnun suuri terssi ja pieni septimi, ja muut sävelet sitten moodista, fryygisestä tai lyydisestä. Kallistuisin siis Baronin kannalle tällä kertaa.
 
No mutta eihän siinä edes ole muut äänet fryygisestä, #9 (=molliterssi) puuttuu. Super Locrian -termi taas pitää sisällään tuon logiikan.
 
Noh, mut enivei, aivan sama miksi noita kutsuu, mutta sanoisin kuitenkin että kokonaiskuvan kannalta on helpompaa opettaa miksolyydinen ja sen muunnokset kuin x eri skaala nimeä.

Itse näen tässä aivan selkeän logiikan:
 
Duuriasteikon viides moodi on miksolyydinen.
 
Melodinen molli poikkeaa duuriasteikosta yhden sävelen verran. Niinpä sen viides moodi on miksolyydinen b6.
 
Harmoninen molli poikkeaa duuriasteikosta kahden sävelen verran. Sen viides moodi on siis miksolyydinen b2b6.
 
Ja jos haluaa vielä vääntää, niin harmonisen duurin viides moodi on miksolyydinen b2.
 
Eli duuriasteikko on referenssinä, ja kun siitä poiketaan, ilmaistaan se asteikon nimessä.
 
Termi "Lydian Dominant" kuuluu mielestäni eri kategoriaan koska siitä muodostuva 7#11 -sointu on tuskin koskaan viidennellä asteella, vaan yleensä sijaisdominanttifunktioisena puoli sävelaskelta oletetun purkaussoinnun yläpuolella. Niinpä sille ei rakenneta harhaanjohtavaa vertailukohtaa miksolyydiseen asteikkoon. Viittaus lyydiseen asteikkoon sen sijaan on perusteltu koska lyydinen b7 -asteikko löytyy melodisen mollin neljänneltä asteelta (vrt. duuriasteikon neljäs moodi = lyydinen).

Melodinen molli poikkeaa duuriasteikosta yhden sävelen verran. Niinpä sen viides moodi on miksolyydinen b6.
 
Tää kinasteluhan alkoi siitä onko melodisen mollin toinen moodi dorian b2 vai phrygian #6.
 
Oisko konsensus että harmonisen mollin viides on harmonisen mollin viides?

Itse näen tässä aivan selkeän logiikan:
 
Duuriasteikon viides moodi on .
 
Melodinen molli poikkeaa duuriasteikosta yhden sävelen verran. Niinpä sen viides moodi on .
 
Harmoninen molli poikkeaa duuriasteikosta kahden sävelen verran. Sen viides moodi on siis .
 
Ja jos haluaa vielä vääntää, niin harmonisen duurin viides moodi on .
 
Eli duuriasteikko on referenssinä, ja kun siitä poiketaan, ilmaistaan se asteikon nimessä.
 
Termi "Lydian Dominant" kuuluu mielestäni eri kategoriaan koska siitä muodostuva 7#11 -sointu on tuskin koskaan viidennellä asteella, vaan yleensä sijaisdominanttifunktioisena puoli sävelaskelta oletetun purkaussoinnun yläpuolella. Niinpä sille ei rakenneta harhaanjohtavaa vertailukohtaa miksolyydiseen asteikkoon. Viittaus lyydiseen asteikkoon sen sijaan on perusteltu koska -asteikko löytyy melodisen mollin neljänneltä asteelta (vrt. duuriasteikon neljäs moodi = lyydinen).
 
Yhdyn vahvasti edelliseen puhujaan...musiikin teoreettisella tasolla tosin

Tää kinasteluhan alkoi siitä onko melodisen mollin toinen moodi dorian b2 vai phrygian #6.
 
Oisko konsensus että harmonisen mollin viides on harmonisen mollin viides?
 
Tota on paras käyttää. Sen ymmärtää lähes kuka tahansa, kunhan tietää mikä on harmoninen molli. Mixb2b6 on ymmärrettävä niille jotka tietävät mikä on miksolyydinen moodi. Fryyginen dominantti -termi on selkeä niille jotka tietävät...ööö...mikä on fryyginen dominantti:)
 
Tota kai yritin alusta asti selittää.

Yhdyn vahvasti edelliseen puhujaan...musiikin teoreettisella tasolla tosin
 
Kuten myös, tuo "missä mikäkin skaalaväri esiintyy" on ehkä se olennaisin ymmärtää, ja sitä kautta asiat nivoutuvat parhaiten. "Puukorvakin" oppii tunnistamaan skaalan parhaiten tuon kautta, eli kun se on mukana jossain kontekstissa.

Kuten myös, tuo "missä mikäkin skaalaväri esiintyy" on ehkä se olennaisin ymmärtää, ja sitä kautta asiat nivoutuvat parhaiten. "Puukorvakin" oppii tunnistamaan skaalan parhaiten tuon kautta, eli kun se on mukana jossain kontekstissa.
 
Kun kitaralla oppii jonkun asteikon jossain sävellajissa niin samalla sormituksella saa sen muissa sävellajeissa siirtämällä kättä ylös tai alas kaulalla.
Pianolla vähän eri asia.
Mä oon sisäistänyt ne itselleni helpolla tavalla joka voi olla kovin epäortodoksinen.

Kun kitaralla oppii jonkun asteikon jossain sävellajissa niin samalla sormituksella saa sen muissa sävellajeissa siirtämällä kättä ylös tai alas kaulalla.
 
Niin saa. Siksipä kaikki sävellajit ovat varmasti yhtä helppoja kitaralla. Ei tarvi miettiä mitään, sen kun liikuttaa vähän kättään ylös tai alas... ;-)