Media ja viihde ›

Ihan periaatteen vuoksi näkisin niin mielelläni edes yhden perustellun, mutta poikkipuoleisen mielipiteen Tarantinosta. Vain sen takia, että tietäisi jonkun suhtautuvan kriittisesti miehen tekemisiin.
 
Pahimmillaan miehen tekemisiä vaivaa liika itsetarkoituksellisuus ja itsetietoisuus siitä, että "nyt ollaan camp ja pulp ja vähän vaikka mitä". Räikeimmin tämä kulminoituu molemmissa Kill Billeissä, jotka toisaalta ovat juuri tämän tribuuttihenkensä vuoksi riemastuttavia sillisalaatteja kaikessa ääliömäisyydessään ja tyylien sekamelskassaan. Tarantino voisi kyllä hetkiseksi ravistaa tämän "pulp-humoristin" viittansa harteiltaan ja ohjata jonkun aikuisemman ja vakavamman elokuvan, ilman paskanjauhantaa ja sarjakuvamaista väkivaltaa. Mitä tulee ohjaajan persoonallisuuteen, niin toisaalta kaikki "persoonallisuuden osaset" on nekin lainattua tavaraa veristen rikosten teemoissa pyörivästä roskakirjallisuudesta, spagettiwesterneistä ja hongkong-filmeistä. Kill Billeissä tämä tyyli vietiin jo sille tasolle, ettei tulevaisuudessa samaa kannata enää edes yrittää. Grindhouse-puolikkaan (jota en ole vielä nähnyt) jälkeen odotan mieheltä jotain uutta aluevaltausta. Uusintafilmatisointi Inglorious Bastards näyttäisi olevan tulossa, tosin tässäkin taidetaan keskittyä aika paljon miehisen huumorin sävyttämään väkivaltaan ja toimintaan.
 
Pidän itse paljon Tarantinon tekemisistä, joten siinä mielessä en osaa mitään kovin kokonaisvaltaista poikkipuolista mielipidettä sanoa. Toki suhtaudun ohjaajaan tarpeen tullen kriittisesti, ja jos jostain negatiivisia puolia pitää hakea, niin tuossa ylhäällä niitä tulikin jo mainittua. En tiedä onko mies varsinaisesti "yliarvostettu", miehen myötä moderni rikoselokuva päivitti itsensä aivan uudelle tasolle ja jäljittelijöitä syntyi pilvin pimein. Tarantino on kuitenkin ehdottomasti lahjakas ja näkemyksellinen heppu, joka suhtautuu elokuviinsa rakkaudella ja lapsen innolla. Ja jos ja kun joskus tulevaisuudessa tarkastellaan 90-luvun elokuvaa, niin tuskinpa kukaan unohtaa piristysruisketta nimeltä Quentin Tarantino (jolla on muuten kaiken lisäksi äärimmäisen tyylikäs nimi).
 
Ai niin, turhan vähälle huomiolle jäänyt (suhteutettuna Reservoir Dogsin ja Pulputtavan Fiaskon saamiin kehuryöppyihin) Jackie Brown on hänen paras elokuvansa, se on ehkä eniten "aikuinen" tuotos miehen filmografiassa. Se on pullollaan loistavia, mutta toisaalta hyvin pienieleisiä ja hillittyjä juttuja jotka jäävät mieleen, ilman että tarvitsee "ampua Marvinia naamaan" ;-) Monesti viehätys piilee juuri niissä yksityiskohdissa. Esim. sellainen, kun Samuel L. Jackson vilkaisee juttelun lomassa sivusilmällä televisiossa pyörivää filmiä ja ohimennen kysäisee tässä esiintyvästä henkilöstä "Onko tuo Rutger Hauer?" ja siirtyy siitä taas aiheeseen mistä oli sillä hetkellä puhe. Noinhan se menee tosielämässäkin. Toinen mainio kohtaus on se, jossa Samuel L. Jackson ojentaa De Niron hahmolle autonavaimet ja De Niro utelee tietämättömänä mikä avain on oikea ja mitä nappia pitää painaa jotta auton ovi aukeaa. Ja tästä päästäänkin De Niron esittämään Louis Garaan, joka on aivan mainio hahmo. Tässä ollaan kaukana Taxi Driverin Travis Bicklesta, nimittäin tällä kertaa skitsoaminen on vähissä ja De Niro esittää uskomattomalla pokerilla hirveää vässykkää jolla ei ole mistään mitään mielipidettä. Monesti sanotaan Jackie Brownin kohdalla, että De Niro on "jotenkin vaisu". No hei, se on se hahmo! Onhan siinä yhdessä vaiheessa kylläkin se eräs kohtaus, jossa hahmolla ns. keittää yli.
 
Jos joku on henkeen ja vereen Tarantinoa vastaan, niin mielelläni lukisin minäkin perustellun poikkipuolisen mielipiteen, mulla meni taas kehumiseksi. Keskustelu on kuitenkin aina tervetullutta.