Bänditoiminta ›

Nooh.. sellaiset 12 vuotta sitten aloin ihan edes kokeilla, ja soittelin ala-asteella ihan jotain pieniä juttuja. Biittiä jossain pikkubändissä, mitä siellä oli. Sitten sen jälkeen oli kitara vähän enemmän intohimon kohteena, kun soittelin Maidenia. Sitä tuli kyllä hakattua sitten rummuillakin, sen mitä osasin. Mutta edes The Towerin komppi ei sujunut silloin. Sitten jossain vaihessa yläasteen loppupäätä aloin oikein kunnolla kait innostua rummuista, ja aloin treenailla noita Dream Theatereita. Aika tasaisesti olen sen jälkeen soitellut. Ei minulla mitään treenausaikoja ole. Ihan huvin vuoksi vain silloin tällöin, kun sattuu huvittamaan. Jonain päivänä saatan soittaa 3 tuntia putkeen ja toisena puoli tuntia. Joskus voi olla, että olen kuukauden ihan soittamatta ja sitten taas. Se on vähän, että miten sitä jaksaa. Nyt voisi lukion jälkeen lähteä ihan opistoon opiskelemaan jazz-rumpaliksi. Enpä ole ennen missään opiskellut tätä.
 
Joskus silloin 7-vuotiaana isä opasti alkuun, kun hänkin on soittanut ihan pojaklopista asti (samat rummut on vieläkin; bout 40 vuotta vanhat). Sen jälkeen olen vain opetellut itse omaan tahtiin.

Jebjeb.. rummut on jee :)

Joops. Kun jotakuta ärsytti tuon laulajan ääni, niin tässäpäs sitten vähän vaihtelua. Kuten biisin alussa informoidaankin, niin kappale on vähän liian korkea sen kirjoittajalle; Jarnolle (joka siis soittaa akustistakin). Niinpä tämän biisin laulaa toinen taustalaulajista (Anna).
 
Varsin kaunis biisihän tuo on; tuollainen rauhallinen. Kuitenkin Joni vähän töppäilee koskettimissa ja kitarasoolon ihmeellisen riitasäveletkin saavat hieman repeilemään, tai ainakin hymyilemään. Portnoyn tyyliä on sitten kopioitu rummuissa oikein kunnolla. Sopi niin hyvin tuohon. Tässäpä tämä kuitenkin:
 
http://personal.inet.fi/koti/fear/raita05.mp3
5,48 Mt

Joops. Kun jotakuta ärsytti tuon laulajan ääni, niin tässäpäs sitten vähän vaihtelua. Kuten biisin alussa informoidaankin, niin kappale on vähän liian korkea sen kirjoittajalle; Jarnolle (joka siis soittaa akustistakin). Niinpä tämän biisin laulaa toinen taustalaulajista (Anna).
 
Varsin kaunis biisihän tuo on; tuollainen rauhallinen. Kuitenkin Joni vähän töppäilee koskettimissa ja kitarasoolon ihmeellisen riitasäveletkin saavat hieman repeilemään, tai ainakin hymyilemään. Portnoyn tyyliä on sitten kopioitu rummuissa oikein kunnolla. Sopi niin hyvin tuohon. Tässäpä tämä kuitenkin:
 
http://personal.inet.fi/koti/fear/raita05.mp3
5,48 Mt
 
Missä se Portnoyn tyyli on? Eihän tossa käytetty ees octobaneja etkä pyörittäny vimmattua kyytiä ympäri settiä joka tahdin lopussa. Ihan hyvin soitettu, mutta en mää maar missään Maikkia nähänynnä.

Gospelli perseestä kuin uloste.

Missä se Portnoyn tyyli on? Eihän tossa käytetty ees octobaneja etkä pyörittäny vimmattua kyytiä ympäri settiä joka tahdin lopussa. Ihan hyvin soitettu, mutta en mää maar missään Maikkia nähänynnä.
 
Hehee. Mikellä on tapana soittaa rauhallisia biisejä tuohon tyyliin; esimerkiksi Hollow Yearsissa - siis tarkoitan sitä nopeampaa komppia, joka tulee soolon puolessa välissä. Ja sitten sen jälkeen tulee virveliin siinä kompissa isku ja hiljainen päristys. Vähän typeräähän niitä on Portnoyn tyyliksi väittää, mutta häneltä olen nuo ideat ainakin tuohon saanut.
 
Ja muuten, ei ole Portnoyn tyylistä pyörittää ympäri settiä joka tahdin lopussa. Aivan järjetön väite. Ei ainakaan minulla satu mieleen yhtään sellaista biisiä, jossa olisi edes joka osuuden lopussa moisia breakeja. Joko et ole hirveästi kuullut Portnoyn soittoa, tai sitten et edes ole halunnut kuulla. Surullista.

 
Gospelli perseestä kuin uloste.
 
Loistavat perustelut. Noilla perusteillahan sinäkin olet perseestä kuin uloste.
 
Minun mielipiteeni on, että gospel on vain musaa. Ei se ratkaise nyt tässä, kerrotaanko niissä biiseissä mistä, vaan se itse musa. Minä ainakin tykkään tästä musatyylistä; eikä ole mitään gospeliakaan vastaan. Mutta noh, kiva kun et kuunnellut ennen kuin arvostelit. Hehee.

FearMTC, nukutko sinä ikinä?

En.
 
Näin arvelinkin.
 
Tuosta uloste puolesta on sanottava että laulettiin musiikissa mistä tahansa niin se on silti musiikkia.
Musiikki ei ole mitään sanoitusten komppaamista, tai ei ainakaan pitäisi olla.
Jos ihminen kuuntele black metallia musiikkina niin pitäisi pystyä kuuntelemaan gospel myöskin musiikkina.
 
Näin siis minun mielestä.

Voiko kaikki musa olla gospelia jos siinä puhutaan jumalasta? Siis positiivisesti... Bläkkis-gospeliä ala Varg.
 
Ja portnoyn tyylihän menee näin - 2 on the kicks, 2 on the snare - siitä vain hihhuloimaan

Voiko kaikki musa olla gospelia jos siinä puhutaan jumalasta? Siis positiivisesti... Bläkkis-gospeliä ala Varg.
 
Mulla on semmonen käsitys että gospel on tietynlaista musiikkia. En kyllä ole ihan varma mitä se on. Kai se johonkin vaihtoehto rokkiin menee :D

Voiko kaikki musa olla gospelia jos siinä puhutaan jumalasta? Siis positiivisesti... Bläkkis-gospeliä ala Varg.
 
Ja portnoyn tyylihän menee näin - 2 on the kicks, 2 on the snare - siitä vain hihhuloimaan
 
Eipäs nyt aleta miettimään Portnoyn tyylejä täällä.
 
Kaikki musiikki voi olla gospelia, jos siinä puhutaan Jumalasta, kyllä. Olen minä muistaakseni jonkinlaista black metalliakin kuullut, jota kutsuttiin gospeliksi. Eihän se nyt kovin yleistä tietenkään ole. Enemmän jotkut yrittävät hakea nuotiokitarafiiliksiä ja sellaista. Kaiken näköistä heviä ja rokkia on nyt alkanut lappamaan, mutta alunperinhän gospelina taidettiin käsittää sellainen mustien naisten halleluja-kirkkolaulu. Tiedätte varmaan, mistä puhun.

Gospel-Heavyä josta sais rahaa.... coool!

Gospel-Heavyä josta sais rahaa.... coool!
 
No se on sitten toinen juttu; että voi olla melko nihkeätä saada gospelista rahaa. Levyttämällä voi saadakin, mutta eipä meille ainakaan yhdestäkään keikasta vielä maksettu. Voihan olla, että tunnetumpia esiintyjiä sitten pyydetään ihan rahastakin soittamaan.

Tässä on sitten setin ainoa englanninkielinen biisi. Tuon seikan vuoksi vähän vastustin itse sen laittamista tuohon aluksi, mutta pitihän se sitten kuitenkin soittaa. Saatiin aikakin täyteen. Vauhtia on sopivasti tietenkin, ja ihan rennostihan se meni... vaikken hirveästi 16-osakompeista pidäkään. Ne ovat jotenkin vain niin ilmiselviä.
 
Siellä on sellainen räppikohtakin. Ja sitten ennen kertosäettä kun tulee sellainen vapaampi kohta, jossa lyön vain haikkaa, niin siinä tietenkin sitten piti pyörittää aina toisella kädellä kapulaa ilmassa sormien välissä. Showmiehen elkeet...
 
http://personal.inet.fi/koti/fear/raita04.mp3
3,60 Mt

Minä käsitän gospelin edelleen siksi mustien kuoromusiikiksi. Näitä Terapioita yms. voisi kutsua vaikka hengelliseksi rockiksi, koska niillä ei musiikillisesti oikean gospelin kanssa mitään tekemistä ole.

No mitäpä väliä sinun käsitykselläsi taas on, kun kaikki muut kutsuvat sitä gospeliksi? Hehee...

No mitäpä väliä sinun käsitykselläsi taas on, kun kaikki muut kutsuvat sitä gospeliksi? Hehee...
 
Näää.... mää nyt lähinnä yleistin sen takia ei jaksa ruveta lokeroimaan että tää o jeesus-rokkia ja tää o "isäpoikajapyhäjorma" bluesia... ja silleeeeeeexxxx2qqq

Tarkoitan siis aivan kaikkia muita. Jokainen tuollaisen "Jeesus-rokin" soittajakin kutsuu sitä gospeliksi. Samoin kaikki sen kuuntelijat, kaikki seurakunnan jäsenet. Kyllä minäkin olen sitä valmis kutsumaan gospeliksi, enkä paljon paskaakaan jaksa välittää jonkun yksilön mielipiteestä.

nohnoh