Kitarat: kitarakamat ›

Hei taas kamut!
 
Overdrive- ja Distortion-tyyppisiä säröpurkkeja on tullut testailtua pieni ikuisuus, mutta fuzzien kanssa olen täysi ummikko.
 
Kertokaahan, minkä tyyppistä fuzzia kannattaisi hakea,jos haluan saada suht autenttisen kuuloisen Sabbath Bloody Sabbath-soundin?
 
Tietysti aina on plussaa, jos vehkeestä saa halutessa enemmänkin grittiä ja soraa ulos. Jotain hämärää Space-Grind-Stoner-happo-ahdistuspörinää.
 
Niin ja kun noita on 300 ziljoonaa erilaista markkinoilla niin olis kiva hieman rajata niitä surkeimpia sinne ulkopuolelle.

oma luottopelini on ihan vaan ElectroHarmonixin Big Muff. Sillä nimenomaan sitä perkuleenmoista pörinää.

En tiedä tuosta, mutta jossain vaiheessa ainaki Tony Iommi käytti Big Muffia. Ymmärtääkseni ainaki Sweet Leaf (ja todennäköisesti muitakin Vol. 4:n biisejä) on soitettu Big Muffilla.

Mulla ei ole oikein muista futseista kokemusta kun Bossin FZ-2:sta ja tosta Zoomin Ultra Fuzzista. Noi ei oo kumpikaan niitä perinteisimpiä futseja. FZ-2 oli melko raffi, aika industrial jopa äärimmäisyyksissään, lähti muistaakseni Poets Of The Fallin basistin pedaalilautaan ;-) Kyllä mä siitä ihan diggasin mutta siitä ei oikein saanut sellasta geittipörinää, joten hommasin ton Ultra Fuzzin. Se on oikeastaan vähän niinku yhdistetty distortion/fuzz, sairaita rutinoita saa kyllä gate-kontrollilla ja color & resonance -nappuloilla. Self-oscillationia ja muuta kivaa. Mahtava vekotin.
 
Eikö noi Roger Mayerin purkit oo aika hyviä perinteisiä futseja? Muutamaa kuullut ja kyllä kuulostaa hyvältä! Jos häröily kiinnostaa, kannattaa tsekata myös Effector 13 -purkit, joita muistaakseni Custom Soundsista saa.
 
E: Junglemania odotellessa.. ;-)

Kannattaa kokeilla myös EH:n Double Muff. Se on tuota isomuhvia monipuolisempi ja soundiltaan hieman perinteisempi fuzzi. Nuo Roger Mayerin fuzzit ovat tosiaan aivan mainiota pelejä. Mulla on niistä ollut Classic, Axis ja Voodoo Axe. Kaikki ylläolevat reagoivat nätisti kitaran volumepotikan käyttöön.

Big Muff miehiä olen itsekin. Eteen olen kuitenkin laittanut TS7:n vähän terävämpää säröä hakiessani. Itse petyin aluksi Big Muffiin, kun se oli "liian" fuzzia, toivoin sellaista ylitrebleistä ja raastavaa säröä. Big Muff kun kerran on, no, muffia. Yksittäisiä nuotteja soittaessa kuulostaa paljon paremmalta kuin rytmiä/soinnutusta.
 
Tuohon Black Sabbath kysymykseen mulla ei ole mitään tietoa ;)

Big Muff miehiä olen itsekin. Eteen olen kuitenkin laittanut TS7:n vähän terävämpää säröä hakiessani. Itse petyin aluksi Big Muffiin, kun se oli "liian" fuzzia, toivoin sellaista ylitrebleistä ja raastavaa säröä. Big Muff kun kerran on, no, muffia. Yksittäisiä nuotteja soittaessa kuulostaa paljon paremmalta kuin rytmiä/soinnutusta.
 
Tuohon Black Sabbath kysymykseen mulla ei ole mitään tietoa ;)
 
riippuu muffista, vanhat muffit ja esim BYOC large beaver ovat aika eri kamaa mitä nykyiset RIt. Large Beaverin omistavana voin kertoa, että se toimii jopa soinnuissa ja on enemmän sustaineri kuin särö varsinaisesti. Melkeimpä hulluksi vehkeeksi voisi kutsua, ite tykkään...

E: Junglemania odotellessa.. ;-)
 
Heh ;-)
 
Sabbathista ei ole sen kummempaa tuntumaa, mutta hämärästä pörinästä voin sanoa sanasen. Ensinnäkin, fuzzface-tyyppiset pedaalit voi unohtaa, ne ovat liian sivistyneitä. Germanium-fuzzfacemukaelmat (kuten vaikkapa Fulltone '69 ja Analog Man Sun Face) reagoivat erittäin dynaamisesti soittotatsiin sekä kitaran volume- ja tonesäätöihin mutta eivät yksinään yllä kovinkaan rujoihin soundeihin. Ne eivät myöskään tuuttaa päättymätöntä sustainpörinää Big Muffin tavoin. Rankempaan menoon ne tarvitsevat joko valmiiksi ruvella olevan vahvistinsoundin tai sitten toisen särkimen boosteriksi. Kannattaa toki kokeilla... Silikonifuzzfacet (esim. Fulltone '70) ovat perussoundiltaan hieman raaempia mutta reagoivat periaatteessa samalla tavalla.
 
Zoom Ultra Fuzz on aika kiva, minulla oli sellainen leluna muutaman vuoden ajan. Käytin sitä oikeastaan vain oskillaatiofuzzmelodioiden, thereminsimulaatioiden ja feedbackin tuottamiseen enkä itse asiassa oikein koskaan tutkinut tarkaan sen kaikkia mahdollisuuksia. Oskilloivan fuzzin ihmeelliseen maailmaan voi tutustua myös Z.Vex Fuzz factoryn sekä Effector 13 Disaster Fuzzin sekä Truly Beautiful Disasterin avulla - kahdesta jälkimmäisestä ei sitten kovin helposti irtoakaan juuri tavanomaisimpia fuzzsoundeja.
 
Geitattua rutinaa, hmm. Ibanez FZ7 Fuzz on aika hyvä tähän puuhaan, perussoundi on ehkä vähän silikonifuzzfacesta Big Muffiin päin, mutta Damage-kytkin heittää mausteeksi kaoottisesti toimivan gaten. Olen useimmiten käyttänyt sitä pelkästään rutinakoneena, fuzz säädettynä minimiin, tone maksimiin ja Damage 10 % -säädöillä. Toimii parhaiten yhdistettynä toisen fuzzin tai overdriven kanssa, kannattaa kokeilla.
 
Effector 13 VFM (Vintage Fuzz Maker) on aika kiva, siitä irtoaa yhtä lailla pitkä sustain kuin tylppä rutina. Se tarttuu hauskasti signaalin häntiin ja pätkii niitä poikki oman päänsä mukaisesti, välillä täysin varoittamatta ja yllättäen. Olin tätä jo myymässä pois (mutta kaksi ostajaehdokasta feidasi vuorollaan), päätin kuitenkin kokeilla sitä vielä kerran bänditreeneissä - aivan ihana! Ylipäänsä nuo Effector 13 -polkimet toimivat kahjopäisen viihdyttävästi, kannattaa testata ne kaikki. Torn's Peaker erityisesti jäi himottamaan kovasti, en varsinaisesti muista miltä se kuulosti testatessa mutta muistan hymyilleeni koko koesoiton ajan ;-)
 
Roger Mayer Octavia toimii myös loistavasti signaalinp*skojana. Olen omistanut puoli tusinaa oktaavifuzzia mutta mikään niistä ei pärjää Octavialle - kaikki muut yrittävät lisätä soundiin sustainia tai muuta tarpeetonta, Roger Mayer taas jauhaa kitarasoundin tunnistamattomaksi ohueksi narinaksi. Fulltone Ultimate Octave, Voodoo Lab Proctavia, H.B.E. Ultimate Fuzz Octave, SIB! Nick Nitro - kaikki olivat minulle vääränlaisia. Nick Nitro pääsi lähimmäs Octaviaa viihdyttävyydessään, ei kuitenkaan tarpeeksi lähelle.
 
Jacques Bat Fuzz on aika tuore tuttavuus, ollut muutaman kuukauden kiinni pedaalilaudassa. Siinä on järjettömän laaja säätövara, 3-alueinen eq ja muita twiikkausmmahdollisuuksia. Valmistaja kuvailee sitä metallisäröksi - jos olisin lukenut sepustuksia Jacquesin sivuilta, en olisi edes vaivautunut kokeilemaan sitä. Sustainia riittää (säädöistä riippuen), eq venyy naurettavuuksiin asti, kaikenlaisia hilpeitä kihinöitä ja surinoita löytyy jos vain viitsii väännellä nappuloita.
 
Boss FZ-3 on yhtä aikaa paksu ja rakeinen, mutta ei erityisen äärimmäinen mihinkään suuntaan. Olin melkein ostamassa sellaisen, mutta päädyin viisaasti jättämään sen hyllyyn. Aivan käypä perusfuzz, mutta minulla on niitä jo tarpeeksi... FZ-2 on jäänyt kokeilematta.
 
Ei nyt tule mieleen muuta. Kysyvälle vastataan!

Ei nyt tule mieleen muuta. Kysyvälle vastataan!
 
Tätä edeltäneestä litaniasta napsahti plussa. Oli sen verran hyvä ja kattava vastaus. Nyt tiedän mistä lähden liikkeelle. Kiitos ja kumarrus.

E: Junglemania odotellessa.. ;-)
 
Odottaminen kannatti todella.. Eikö tuo kannattas artikkeliks laittaa oikein?? Plus.

Olen aina miettinyt että mitä eroa on Overdrive- ja Distortion -tyyppisillä purnukoilla, mutta en ole kehdannut kysyä?

Effector 13 -polkimet toimivat kahjopäisen viihdyttävästi, kannattaa testata ne kaikki. Torn's Peaker erityisesti jäi himottamaan kovasti, en varsinaisesti muista miltä se kuulosti testatessa mutta muistan hymyilleeni koko koesoiton ajan ;-)
 
Komp. Torn`s peaker on kertakaikkiaan loistava. Kyllä hymyilyttää kun tuolla soittelee...

En tiedä tuosta, mutta jossain vaiheessa ainaki Tony Iommi käytti Big Muffia. Ymmärtääkseni ainaki Sweet Leaf (ja todennäköisesti muitakin Vol. 4:n biisejä) on soitettu Big Muffilla.
 
Sabbath- meininkiin suosittelisin jotakin Muffin tyylistä. Skreddyn Mayo- pedaalista (Big Muff- klooni) saa melko autenttiset Iommi- saundit irti.
 
Ja ei muuta kuin viikset väpättämään!

Minulla on erään m.nettiläisen rakentelema DIY-Fuzz joka on todella loistava Fulltone '69-tyylinen pörpötin. Tosin sillä erolla että tässä DIY:ssä mielestäni potikoiden vaikutusalue on laajempi ja samoin sisällä olevat trimmerit entisestään monipuolistavat ko. laitosta. Miulle tuo DIY-fuzz on juuri sellainen fuzz jonka halusinkin... niin soundiltaan kuin fiilikseltäänkin. Saan miedosta overdrive-tyylisestä vintage-rososta aina tukkoiseen ja räkäiseen fuzziin asti soundeja. Tosin, en ilman että koskettelen välissä gain-trimmeriä. Minusta fuzzien tulee olla handmade ja tosiaan sellaisella ei-niin-silmäkarkkia tyylillä tehtyjä.
 
Pääasia kuitenkin että tuosta lähtee omalla säädöllä miedoimmillaan sellaiset Hendrix-tyyliset vanhanliitonfuzzit ja rankimmillaan sitten Foo Fightersit (esim. Exhausted-biisin rätinä). Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on myös se, kuinka tuo fuzz siistiytyy kun rullaan skebasta volumea hiljaisemmalle. Itseasiassa siten saan tuosta Hendrix-soundista vielä pykälää paria kevyemmän ja miedomman roson.
 
Muuten käytöstä löytyy myös GT-8:n ja PODxt:n fuzzit, mutta ne on "keinotekoisia" eikä samalla tavalla aitoja asioita kuin nuo erilliset rasiat.

Ja tosiaan tuli vielä mieleen että kannattaa kokeilla ajaa useampaa säröä samaan aikaan, esim. Rat II X 2, tai oikeastaan mitä tahansa mitä löytyy.

Odottaminen kannatti todella.. Eikö tuo kannattas artikkeliks laittaa oikein?? Plus.
 
Aijai, älä hyvä ihminen kasaa paineita... Kohta kaksi vuotta sitten lupailin artikkelia Jazzmasterin & Jaguarin tallan ja vibrakoneiston tuunaamisesta, edellenkään en ole saanut aikaiseksi.
 
Tuommoisista hätäisistä roiskaisuista miksikään artikkeliksi...
 
Edit: erinomainen muuten tuo fridgebuzzin vinkki, kaksi päristintä peräkkäin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva ja hauska. Suosittelen erityisesti testaamaan kahta erilaista E13-fuzzia yhtä aikaa ;-)

Olen aina miettinyt että mitä eroa on Overdrive- ja Distortion -tyyppisillä purnukoilla, mutta en ole kehdannut kysyä?
 
Molen ainakin käsittänyt asian siten, että overdrive "auttaa" vahvistinta saamaan jotain mihin vahvistin ei aivan yllä, eli vahvistimen täytyy kuullostaa suhteellisen hyvältä jo ilman pedaalia.
Distortion sitten taas heittää vahvistimen oman saundin narikkaan ja peittää sen omallaan, eli se kuullostaa käytännössä samalta kaikilla vahvistimilla. - Toki jonkunverran vaikuttaa elementti ja vahvistimen koko, mutta ei niin merkittävästi kuin overdriven kanssa.
 
Korjatkaa joku, joka tietää oikeasti jotain eikä ole asioita vain maalaisjärkipohjalta pohtinut ennen nukkumaanmenoa.

Electro Harmonixin Big Muffin hommaat niin on mojoa varmasti, pikkurosot ei välttämättä lähde mutta saa hyvät säröt silti, hommaa rinnalle jonkun vähän kevyemmän jos tarvii. Itsellä on ryssäversio mutta potkiihan tuo munille aika kovaa, ei kokemusta jenkkiläisestä mutta tuskimpa tuo mitenkään sille häviää

itsellä big muff sun muut jäi nurkkiin tutustuttuani mayerin tekeleisiin, joista moongoose on jäänyt käyttöön. ei tosin hakkaa monipuolisuudessaan z-vexin fuzz facktoryä, jonka saundissa piisaa törkyä. meatbox (ei tosin varsinainen fuzz) ja joku saundiltaan klassisempi, kuten tonebender, ovat olleet itellä haun alla. ei muuten kannata ostaa näitä ihan puskista, pelittää nimittäin ihan eri tavalla eri styrkkareilla soitettuna.