Rock, pop, alternative ›

Ootteko huomannut että osassa biiseissä on viritetty soittimet hiukan alavireeseen, osassa on normaali.
Esim Across Universe ja Day tripper tuntuis menevän
niin ettei kitaralla saa..

Esim Across Universe ja Day tripper tuntuis menevän
niin ettei kitaralla saa..
 
Phil Spectorilla oli sormensa pelissä Across the Universen lp-versiossa; hän hidasti nauhanopeutta kai sen verran, että alkuperäinen sävellaji D muuttui Db:ksi. Muistaakseni siinä alkuperäisessä (WWF:in levyllä olevassa???) versiossa sävellaji on "oikea". Korjatkaa, jos muistan väärin.
 
Day Tripperistä ei nyt ole muistikuvaa, en muista että siinä mitään erikoisvirityksiä tai nauhanopeuden muutteluita olisi.
 
?

Siis ei Across Universe ole missään Db:ssä vaan niinku D ja Db välissä...

Siis ei Across Universe ole missään Db:ssä vaan niinku D ja Db välissä...
 
No se johtunee just siitä lievästä nauhanopeuden hidastamisesta, luulisin.
 
Minä en ymmärrä studiotekniikasta yhtään mitään, joten toivottavasti joku insinöörin tapainen osaisi selvittää asiaa vähän paremmin...

Sitten on aivan toinen asia että olen huomannut että Maccalla on Höffneri aikalailla epävireessä monessakin vanhemmassa kappaleessa. Todennäköisesti sitä ei saannutkaan kunnolla vireeseen koska siinä bassossa on aika heikot mahdollisuuden säätää intonaatio.
No eipä se ainakaan lopputulosta ja levymyyntiä ole näyttänyt haittaavan.

No se johtunee just siitä lievästä nauhanopeuden hidastamisesta, luulisin.
 
Minä en ymmärrä studiotekniikasta yhtään mitään, joten toivottavasti joku insinöörin tapainen osaisi selvittää asiaa vähän paremmin...
 
Kyllä näin on (vaikken insinööri/insinööristapainen ihminen ookkaan). Siinä vaiheessa kun Beatleseilla alkoi studion mahdollisuudet valjeta niin niitä sitten käytettiin surutta. Mm.nauhanopeutta muunneltiin siellä sun täällä.
 
Veikkaisin kuitenkin että useinmiten taas pienet poikkeamat standardi virityksestä saattoi johtua siitä että kun biisiissä ei käytetty pianoa tai muuta mikä pakottaisi standardivireeseen muusikot vain virittivät keskenään samaan vireeseen ja se riitti välittämättä siitä oliko se A nyt just 440 Hz. Day tripper saattais olla myös tämmöinen tapaus.
 
WWF-versio Across the universen vire ei sekään ole aivan kohdallaan. Se huitelee näköjään jossain vähän yli d:een. Siinäkään ei ole pianoa yms. joten vire saattoi olla hyvin vain sinne päin. Let it be version kohtalohan on tunnettu: Phil Spector muutti nauhanopeutta. Let it be... naked version vire näyttäis olevan suht standardi.
 
Eihän näillä vireillä nyt paljo väliä ole muuuten kun siinä kohtaan kun haluis soitella mukana niin sit joutuu viritteleen uudestaan.

Mielestäni alusta alkaen kappaleen I Want You (She's So Heavy) basso kuulostaa hieman epävireiseltä. Kenties tuo sitten tarkoituksella tehty mutta kuulostaa kuitenkin. Siinä soittaa ensin ylempää sitten oktaavia alempaa niin se alempi kyllä kuulostaa jotenkin....

En oo huomannu....

Maccahan kertoilee kaikenlaista kirjassaan Yesterday, mm. siitä, että miten hän vihdoin pystyi osoittomaan ettei basson tarve kulkea samassa sävellajissa kuin muut soittimet..en sitten tiedä kun en bassoa soita..
 
Ja muutenkin kaikkea hassua tosiaan kokeilivat, ja usein juuri Mäkikartano oli kokeilujen takana, eikä Lennon kuten luullaan. osa syntyi tietysti vahingossa, kuten a Hard Day's night, kun kitara kaatui jotenkin hassusti vahvaria päin ja syntyi se alun kiertävä ääni..
 
Taisi mennä vähän off-topic

kuten a Hard Day's night, kun kitara kaatui jotenkin hassusti vahvaria päin ja syntyi se alun kiertävä ääni..
 
I feel finehan se taitaa feedbackilla alkaa...

Mutta eikös hard dayssä ole se se sellainen "twang" ääni siinä aluss ..käynpä kuuntelemassa..
 
EFDIT jepjep, kyllä siinä ainakin on..

Mä taas kuulin vastaavanlaisen jutun While my guitar gently weeps biisistä mutta en mene vannomaan..

Ootteko huomannut että osassa biiseissä on viritetty soittimet hiukan alavireeseen, osassa on normaali.
Esim Across Universe ja Day tripper tuntuis menevän
niin ettei kitaralla saa..
 
Jos en ihan väärin muista niin taidettiin blokata ainakin toi Day Tripper ihan normaalilla vireellä (riffihän menee siis E:stä) Voi olla, että muisti tekee tenän..
 
EDIT: Off-topic, mutta on vaan aika helevetin hyvä riffi..

Mutta eikös hard dayssä ole se se sellainen "twang" ääni siinä aluss ..käynpä kuuntelemassa..
 
Jaa, onhan siinä semmoinen "voimasointu" alussa, taitaa olla Gsus4. Mistäs sinä tuon kitaran kaatumisen luit, oliko se siinä Mäkikartanon kirjassa? Alkaa muisti pätkiä meiksillä näköjään pahemman kerran.
 
EDIT: Menee ohi mutta menköön: Se Hard daysin avaussointu on näköjään nuottikirjan mukaan todellakin jonniinlainen Gsus4 + bassolla D. Ian McDonald käyttää nimitystä "G eleventh suspended four". Biisissähän on sähkökitaran lisäksi ilmeisesti 12-kielinen akustinen kitara.

Joo, Mäkikartanon kirjasta luin, mutta nyt on muistettava kuitenkin, että myös meikäläisen muisti voi pätkiä,..no oli miten oli, niin joka tapauksessa kaikenlaista nuo kokeilivat, Mäkikartano vaan valitteli, että mikäli nauhoja hioi kovin pitkään äänenlaatu heikkeni, EMI:llä kun oli käytössä jo tuolloin vanhanaikaiseksi käynyt 4-raitatekniikka..

Onkos teillä kellään beatles bootleggejä?
Löysin jonkun ihme No pakistanis pätkän periaatteessa Get Back
 
No mulla on tuo "Roof Top Concert"
 
GET BACK #1 warm-up
GET BACK #2
GET BACK #3
DON'T LET ME DOWN #1
I'VE GOT A FEELING #1
ONE AFTER 909
I DIG A PONY
CAMERA A ROLL
I'VE GOT A FEELING #2
DON'T LET ME DOWN #2
GET BACK #4

Onkos teillä kellään beatles bootleggejä?
 
Onhan noita jotain:

-pari-kolme konserttia -v. 65 ja -66, lp & 2-lp
-kuuluisa demonauhoitus jossa Besame muchot, Three cool catsit ynnä muut, lp
-Twickenham-sessioista 2-cd, ihan paska
-Anthologyn tapaan koottu hyvä paketti oikeilta Anthologeilta pois jätettyä tavaraa 2-cd
-samaan tapaan koottu pläjäys Let it be-sessioista 2-cd, joka on myös kohtalaisen hyvä, mutta hyvin tulisin toimeen ilman sitäkin...
 
Nuo muistaakseni, pari muuta vinyyliä taisi vielä olla, mutta niissä pyörii samat biisit kuin tuossa demonauhalevyssä. Ja Star-Club live tietysti, onko se nyt sitten bootleg vai mikä se on. Ja Tony Sheridanin kanssa tehtyjä nauhoituksia sisältävä levy on hyllyssä myös.
 
On niillä bootlegeilla hienojakin juttuja, mm. Paulin laulama I want you ja todella hauska versio Get backista, jossa biisi menee pieleen ja Ringo pelastaa tilanteen rumpusoololla... Ja Love of the loved tietysti, jonka poisjääntiä Anthologeilta ei voi kuin ihmetellä.
 
Noita Beatles-bootleggejahan on maailma pullollaan, mutta ei niillä suoraan sanottuna mitään tee. Jos joku on kiinnostunut, niin Helsingissä Keltaisessa jäänsärkijässä ja MusicHunterissa niitä on vaikka kuinka paljon. Mutta en varsinaisesti suosittele kellekään, niitä ei tavallinen ihminen tarvitse. Eikä epätavallinenkaan.

Löysin jonkun ihme No pakistanis pätkän periaatteessa Get Back
 
Se on Get backin jonkinlainen alkumuoto ja se on ollut pitkään jakelussa. Anthologyjen ilmestymisen aikaan joku bisnesnero taisi keksiä rahastaa sillä siten, että palvelunumeroon soittamalla sai kuulla ko. biisin. Mäkikartano ei tainnut oikein digata meiningistä, koska tuon No pakistanis pätkän voisi tulkita vähän rasistiseksi jutuksi, jos sen väärin ymmärtää.
 
EDIT: lukihäiriötä ja tarkennusta

Onhan Beatlesin bootlegeilla julkaistu myös vähän samassa aihepiirissä liikkuva "Commonwealth", joka liikkuu aika lailla samassa aihepiirissä, mutta on kyllä selkeä parodia. Ilmeisesti kyseessä on satiiri joidenkin brittiläisten konservatiivipoliitikoiden ulkomaalaispolitiikasta.

Noita Beatles-bootleggejahan on maailma pullollaan, mutta ei niillä suoraan sanottuna mitään tee. Jos joku on kiinnostunut, niin Helsingissä Keltaisessa jäänsärkijässä ja MusicHunterissa niitä on vaikka kuinka paljon. Mutta en varsinaisesti suosittele kellekään, niitä ei tavallinen ihminen tarvitse. Eikä epätavallinenkaan.
 
Mutta kyllähän esim. Get Back-sessioiden bootlegit ovat dokumentaatiomielessä mielenkiintoisia. Niiltä ilmenee hyvin se, miten hajanaiseksi touhu pääsi.