Aloittelijat ›

Olen nähnyt täällä ohjeilta miten plektraa käytetään. Mutta on jäänyt vähän epäselväksi, voisiko joku selittää sen ja laittaa kuvan siitä? Ja sitten vielä, missä kohtaa kättä pidetään kun plektralla soitetaan?

Eipä sillä ole väliä. Kunhan ote ei väsytä tai satuta rannetta ja liike on mahdollisimman sulava. Niin monta kitaristia kun on, varmaan plekutyylejäkin.

No, joo itse tuossa juurikin testailin, että mitenkähän tuo menee. Plektratekniikka itseasiassa on aika monipuolista ja plektran asento kieliin nähden, plektran asento sormissa ja kohta missä käsi on, vaihtuu ihan sen mukaan, minkälaistä ääntä on tarkoitus tuottaa.
 
EDIT: Esimerkkejä aloittelijalle: http://www.kuukahvila.com/peteihis/kitara/plektratekniikka/
 
Tässä jokunen omakohtainen esimerkki:
 
Dempattu komppi: Kämmen syrjä tallan päällä, plektrasta ote "syvältä", niin että kärkeä näkyy vähän (~4mm). Plektra voi kieliin nähdet tulla joko litteä sivu edellä, menosuuntaan kallellaan tai sitten särmä edellä riippuen haetko tommosta terävää rapeaa komppia vai enempi tommosta räyhäkästä "mums-mums" komppia.
 
Melodiat / soolot: Mulla näkyy käsi siirtyvän taakse päin, niin että kämmensyrjä on tallan takana ja pleku pikkailee suunnilleen tallamikin paikkeilta tai mihin nyt sormet ulottukaan. Pikkusormi ottaa mittaa tallan reunasta tai 1. kielestä, että plektran paikka kitaraan nähden on aina tiedossa. Suunnilleen sama ote plekusta kuin äskenkin ja asento taas vaihtuu pikkuisen tarpeen mukaan. Noin yleisesti ottaen plektran kärki osoittaa kitaran kantta kohti ja asento kieliin nähden on joko litteä puoli edellä tai lievästi särmä edellä. Voimakasta iskua varten käytän rannetta "piiskana" ja plekta saattaa tulla kieleen hyvinkin voimakkaasti särmällään.
 
Ylös-alas komppi (strumming, rämpytys): Plektrasta pidetään kiinni "kaukaa", niin että sitä jää mahdollismman paljon näkyviin. Peukalo ja etusormi vielä ojentavat plektraa kauemmas kädestä, että kyynärpäällä ja ranteella on tilaa työskennellä. Käsi siirtyy jonnekin lähelle kaulaa, joskus jopa otelaudan päällekin. Ja ranne rentona (tai suht rentona) kyynärpäästä vauhtia ylös ja alas. (Suhteellisen isoa liikettä kun tekee, niin komppi pysyy täsmällisempänä)
 
Perus ote plektrasta on periaatteessa just siinä, missä peukalo ja etusormi osuvat luonnostaan yhteen. Asentoa voi säätää etusormea ja peukaloa ojentelemalla ja keskisormikin häärää siinä mukana korjaamassa asentoa -- eihän se plektra pysy sormissa paikallaan.
 
Alussa käy helpolla niin, että plektraa puristaa "kaiken varalta" ihan liikaa, mutta kyllä sen asentoa oppii korjaamaan ... iteasiassa plektratekniikka automatiosituu niin, että kun mun piti tota jollekin näyttää jokunen vuosi sitten niin jouduin toteamaan, että mulla ei oo varmaan 15 vuoteen ollu aavistustakaan, mitä oikea käsi tekee ... Piti ihan kokeilla :)
 
Kai noita kuvia on veppi väärällään, mutta tässä lisää: http://www.kuukahvila.com/peteihis/kitara/plektratekniikka/
 
On muuten mielenkiintoista yrittää pitää uskottava soittoasento ja ottaa toisella kädellä kuvaa siitä :D
 
EDIT: Niin ja tuntuu tosi oudolta yritää asetella oma käsi kuvan mukaan. Mutta kun ote *tuntuu* luontevalta, niin sitten se rupeaa näyttämään suunnilleen tuolta.

Lapsetkin oppii pissaa kunhan tarpeeks yrittää... No offense mutta se on makuasia miten tykkää touhuta...

Itteltä on päässy kyllä jo autuaasti unohtumaan, miltä tuntui ottaa pleku ekan kerran käteen, mutta kun olen paria muuta ihmistä kattelut, niin se plektrakäsi kyllä tahtoo alussa tehdä vähän mitä sattuu. Jos joku tykkää, että "fiiliksellä vaan", niin mikäpä siinä. Joillekin sopii paremmin harjoitella muutamaa selkeää peusjuttua ensin, jotta pääsee juonesta kiinni.
 
Mä yleensä suosittelen alussa käyttämään suht joustavaa plektraa. Se tasoittaa käden hapuiluja sen verran, että voi keskittyä itse soittamiseen. Sitten kun tuntuu, että kaipaa skarpimpaa kontrollia, voi vaihtaa jämerämpään mallin.
 
Kyllä siihen kannattaa välillä iltapäivä pistää, että vaan kokeilee ja kuuntelee, millasta ääntä minkäkinlainen kosketus saa kitarasta irti. Siitä se pikkuhiljaa hahmottuu. Ja siis nuo mitä kirjoitin tonne (kun kerran kysyttiin) on tosiaankin kerätty talteen siitä, mitä mun oma plektrakäsi näkyy tekevän. Tuskimpa noita ihan "USB-tikulla" pystyy toisen päähän siirtämään. :D

Väsäsinpä oikein sivuston aiheesta. Tämä kun tuntuu monelle itseopiskelijalle olevan aika arvoituksellista puuhaa. Mitään avaruustiedettä tämä ei kuitenkaan ole. Muutamia perusasioita kokeilemalla pääsee alkuun.
 
http://www.kuukahvila.com/peteihis/kitara/plektratekniikka/
 
Palautetta saa laitta, jos on jotain toivomuksia. Eri juttu, kerkeenkö taas arjen tullen ruveta sivuja rakentamaan.

Väsäsinpä oikein sivuston aiheesta. Tämä kun tuntuu monelle itseopiskelijalle olevan aika arvoituksellista puuhaa. Mitään avaruustiedettä tämä ei kuitenkaan ole. Muutamia perusasioita kokeilemalla pääsee alkuun.
 
http://www.kuukahvila.com/peteihis/kitara/plektratekniikka/
 
Palautetta saa laitta, jos on jotain toivomuksia. Eri juttu, kerkeenkö taas arjen tullen ruveta sivuja rakentamaan.
 
Empä tiiä, mut munmielestä toi plektraote on jotenki hankala... Kai se on vähä omakohtasta miten sitä pitää.

Eipä sillä ole väliä. Kunhan ote ei väsytä tai satuta rannetta ja liike on mahdollisimman sulava. Niin monta kitaristia kun on, varmaan plekutyylejäkin.
 
Ei se nyt noinkaan ole. Kun soittaa pidempään, on syytä opetella oikea ote tai soittaminen muuttuu pitkän päälle vaikeaksi.
 
Soitinkaupoissa myydään varmaan vieläkin mainiota harjoituslaitetta nimeltään muistaakseni Stylus Pick, jonka kanssa oppii väistämättä hyvän plekutekniikan. Se oli oikeasti ehkä parhaita ostoksia sen jälkeen kun aloin opetella kitaraa (ostin tollasen heti niiden tultua markkinoille, ja vaikka mulla oli takana jo 10 vuotta kitaransoittoa, mun soitto-otteeni muuttui täysin, plektraote parani ja käsi lakkasi väsymästä). Toinen ässä-ostos oli kumipallo jota puristelemalla sai sormien lihakset treenattua kuntoon.
 
http://www.styluspick.com/
 
Mutta se plektra-asento... Simppeleimmillään homma menee näin:
 
-laita käsi eteen kuin valmistautuisit kättelemään, ja osoita sormella kuin ampuisit kuvitellulla pistoolilla
-koukista etusormi aivan koukkuun
-aseta plektra koukistetun etusormen päälle niin että plektran kärki osoittaa vasemmalle ja ulottuu noin 3-4 millimetriä ulos sormesta
-laita peukalo suoraan plektran päälle niin että plektran kärkeä jää noin 2 mm näkyviin
 
Kun tästä asennosta avaat kättä plektroineen hieman ja alat soittaa, on plektraote sellainen että plektra varmasti pysyy koko ajan mukana eikä "auraa" kummaltakaan laidalta. Plektran kuuluu osua kieliin niiden suuntaisena tai vain hiukan vinossa, ei missään tapauksessa sahata kylki edellä.

Aika hyvä selitys Kivi, mutta kerro mikä on Stylus Pick. Linkin sivu ei lataannut kunnolla. Voisin hankkia tollasen ja antaa palautetta josko toimii myös ikäihmisten kohdalla:-)

Aika hyvä selitys Kivi, mutta kerro mikä on Stylus Pick. Linkin sivu ei lataannut kunnolla. Voisin hankkia tollasen ja antaa palautetta josko toimii myös ikäihmisten kohdalla:-)
 
Kyllä sen pitäis latautua kunnolla.
 
Se on plektra, jossa on pieni nystyrä kärjessä, ja idea on että sillä harjoitellessa oppii koskettamaan kieliin koko ajan vain plektran kärjellä, eli kontrolli siitä "kuinka syvällä plektra ui" kehittyy nopeasti. Jos näet laahaa plektraa tai uittaa sitä tarpeettoman syvään, Stylus Pick haraa vastaan, ja ikäänkuin vähän näpäyttää sormille.
 
Luulisin että sinulle siitä voisi olla iloa, kun varsinkin italialaisissa mandoliinibiiseissä juuri tuo plektran kosketussyvyys on ihan ratkaisevassa asemassa saako kappaleen soitettua kunnialla läpi vai ei.

Empä tiiä, mut munmielestä toi plektraote on jotenki hankala... Kai se on vähä omakohtasta miten sitä pitää.
 
No, joo. Jos yrittää asetella sormensa samalla tavalla kuin jonkun toisen sormet on valokuvassa, niin hankalaahan se on. Soittaessahan ote tietenkin on erilainen kuin silloin kun plektraa pelkästään pidellään kädessä.
 
Kokeileppas kahta juttua: 1) Ota plektran käteen ja koputa sen kärjellä pöydän pintaa. 2) Ota uusi ote ja kuvittele raapivasi pöydän pinnasta "ässäarpaa". Eikös ote olekin erilainen?
 
Mä ainakin huomaan, että kun "vaan jotain rämpyttelen" niin sormet vaihtaa otetta plektrasta koko ajan. Välillä pikataan kärjellä, välillä "lakaistaa kieliä " melkein plektran pitkällä sivulla. Joskus pidän plektraa kolmella sormella, joskus tulee dempattua shuffle komppia niin, että liike tulee pelkästään peukalosta ja etusormesta, joskus heavympää riffiä niin, että sormet vaan puristaa ja ranne tekee työt... ...ja sitten on koko jouko noita tehokeinoja, jotka on kirjoissa "kokonaan kielletty", mutta jotka vaan tuo sitä väriä soitantoon, silloin kun sitä tarvitaan.
 
Mahdotonta sanoa, millä aikaa tekniikka on tollaiseksi muotoutunut. Olisi varmaan hauska nähdä soiton tiimellyksessä salaa kuvattua videota omasta kädestä :D
 
Kun rämpyttelee tollasta "roots kamaa" (ihan vaan improvisoitua), jossa koko ajan keikutaan komppi/riffi/melodia välimaastossa, niin tekniikka monipuolistuu ihan itsestään... Ranne ja sormet jäykkinä ei vaan kerkeä jokapaikkaan.
 
http://www.styluspick.com/
 
Hehe ... eipä ollu tollasia mun nuoruudessa.... Tolla varmaan pystyy juurikin opettelemaan tollasta suht kevyellä kosketuksella tapahtuvaa nopeaa soolotekniikkaa. Mä olen joskus huvikseni kokeillut soittaa mm. paksulla sukkapuikolla tai jäätelötikulla -- on nimittäin pakko kiinnittää otteeseen ja sormien ja ranteen käyttöön huomiota, kun puikko/tikku ei anna yhtään anteeksi... :)