Yleistä keskustelua musiikista ›

Mitä elektroniikkaan tulee, niin nykyäänhän on muotia rakentaa kaikki muovista "kertakäyttöperiaatteella". Oli kyse sitten DVD-soittimista tai soitinvahvistimista, yleensä laitteen lauetessa mitään fiksua ei ole tehtävissä, kun uuden saa halvemmalla mitä vanhan korjaus tulisi maksamaan. Siispä, lykätään uusivanha/vanhauusi paska tunkiolle ja hankitaan uusi. Romun määrä kasvaa kasvamistaan. Hukutaan kohta tähän elektrosilsaan kun kuukausittain tulee uutta "pakko saada" romua tarjolle.

 
Kerros nyt millä muulla tekniikalla esim. DVD soitin voitaisiin tehdä? Jokapäiväisetkin elektroniikkalaitteet alkaa oleen niin monimutkaisia että niiden saaminen kohtuulliseen kokoon pakottaa tekniikan miniatyyrisointiin, mistä taas seuraa se, että ihmissilmällä ei viallista laitetta enää korjatakaan. Kuinkahan suuri, kallis ja paljonko energiaa kuluttava jostain DVD-soittimestakin tulisi, jos se koottaisiin erillisistä transistoreista?
 

Siksipä parasta ympäristölle olisikin, että laitteet valmistetaan kerralla kunnolla ja että ne kestävät käytössä. Mitä pidempi elinkaari tuotteella, sen luontoystävällisempi se lopulta on, vaikka raaka-aineena olisikin käytetty hieman GoGreen-eettisyyttä vastaan sotivia materiaaleja/toimia tms.
 
Viitaten edelliseen, ei laitteen kokonaisekologisuutta ole niin helppoa määritellä. Jos laitteesta tehdään huollettava, se joudutaan tekemään erillisistä vaihdettavissa olevista komponenteista, mikä lisää luultavasti laiteen energiankulutusta ja kasvattaa kokoa, mistä taas seuraa että sen keikoilla kuskaaminen kuluttaa enemmän energiaa kuin pienemmän ja kevyemmän laitteen jne. Toisaalta taas mitä pienemmistä ja kevyemmistä komponenteista laite kootaan sen pienemmälle fyysiselle rasitukselle laite joutuu roudattaessa, mikä puolestaan luultavimmin parantaa sen kestävyyttä ja vähentää huollon tarvetta. Lisäksi mulla on sellainen käsitys, että "kertakäyttöelektroniikaksi" kutsutuissa laitteissa virhealtteimpia kohteita on juuri erillisten komponenttien väliset liitokset eikä niikään ne komponentit.
 
Jos oikein viimeisen päälle ekologisuuteen pyrittäisiin niin koko bändille hommattaisiin yhteinen äänipalvelin, jossa kaikki äänenkäsittely tapahtuisi digitaalisesti ja luontoa säästäen ja josta valmis miksaus ajettaisiin sitten d-luokan päätevahvistimien voimalla PA-kaapeille. Pitääpä varmaan joskus roudata tietokone kämpille ja kokeilla ihan käytännössä miten homma toimisi.

Kerros nyt millä muulla tekniikalla esim. DVD soitin voitaisiin tehdä? Jokapäiväisetkin elektroniikkalaitteet alkaa oleen niin monimutkaisia että niiden saaminen kohtuulliseen kokoon pakottaa tekniikan miniatyyrisointiin, mistä taas seuraa se, että ihmissilmällä ei viallista laitetta enää korjatakaan. Kuinkahan suuri, kallis ja paljonko energiaa kuluttava jostain DVD-soittimestakin tulisi, jos se koottaisiin erillisistä transistoreista?
 
En tiedä mitä koitat inttää, mutta kyse ei ole tekniikasta miten tehdään vaan valmistusmateriaaleista, joilla kyseinen tekniikka saadaan paremmin kestäväksi. Esim. muovisten osien kovaaminen alumiinisilla tai muilla metalliosilla. Otetaan nyt vaikka hammaspyörät ja muut liikkuvat osat tarkasteluun. Miksi siis jengi haluaa CTS-potikoita kun tarjolla on muovista tehtyjä, varmasti yhtä laadukkaita jos mietitään pelkästään soundimittaria, mutta entäpä se kestävyysmittari?
 
PS. öljy on kuitenkin fossiilinen polttoaine josta muovia "jalostetaan". Eikös se ole ekologisuutta pyrkiä eroon muovista... eli öljystä?
 
Viitaten edelliseen, ei laitteen kokonaisekologisuutta ole niin helppoa määritellä. Jos laitteesta tehdään huollettava, se joudutaan tekemään erillisistä vaihdettavissa olevista komponenteista, mikä lisää luultavasti laiteen energiankulutusta ja kasvattaa kokoa, mistä taas seuraa että sen keikoilla kuskaaminen kuluttaa enemmän energiaa kuin pienemmän ja kevyemmän laitteen jne. Toisaalta taas mitä pienemmistä ja kevyemmistä komponenteista laite kootaan sen pienemmälle fyysiselle rasitukselle laite joutuu roudattaessa, mikä puolestaan luultavimmin parantaa sen kestävyyttä ja vähentää huollon tarvetta. Lisäksi mulla on sellainen käsitys, että "kertakäyttöelektroniikaksi" kutsutuissa laitteissa virhealtteimpia kohteita on juuri erillisten komponenttien väliset liitokset eikä niikään ne komponentit.
 
Tuotteen painolla ja koolla ei ole suoraa suhdetta sen kestävyyteen. Esim. titaanista tehty tuote voi olla huomattavasti kestävämpi ja suurempi, kuin jostain muusta painavammasta, mutta heikommasta materiaalista tehty pienempi tuote. Jos siis ajatellaan, että pitkäikäiset laitteet säästävät pitkässä juoksussa energiaa (valmistuksen osalta), niin koolla on siinä vähiten merkitystä. Energiankulutuksesta on vaikea sanoa, kun en tiedä kuinka paljon enemmän energiaa kuluttaa roudata 45kg styrkkari lavalle, kuin 43kg styrkkari, jos siis unohdetaan se kuormitus minkä tuo laite on synnyttänyt raaka-aineista tuotteeksi, logistisesti, käytössä ja poistuessa käytöstä. Kyllähän tuota koko tuotteen elinkaarta voidaan tarkastella, en vain tiedä onko siinä mitään järkeä tässä threadissa.
 
Jos oikein viimeisen päälle ekologisuuteen pyrittäisiin niin koko bändille hommattaisiin yhteinen äänipalvelin, jossa kaikki äänenkäsittely tapahtuisi digitaalisesti ja luontoa säästäen ja josta valmis miksaus ajettaisiin sitten d-luokan päätevahvistimien voimalla PA-kaapeille. Pitääpä varmaan joskus roudata tietokone kämpille ja kokeilla ihan käytännössä miten homma toimisi.
 
Paljonko on mennyt energiaa tietokoneen komponenttien ja muiden ko- ketjun osasten valmistamiseen? Miten se on kuormittanut ympäristöä? Eihän tuosta pyörästä pääse koskaan pois, joten jossain vaiheessa onkin fiksumpaa todeta raja, jonka puitteissa itse toimii. Sama kuin isoisäni totesi vanhasta, suurella moottorilla varustetusta autostaan, että: "Se vie bensaa sen minkä se vie".

En tiedä mitä koitat inttää, mutta kyse ei ole tekniikasta miten tehdään vaan valmistusmateriaaleista, joilla kyseinen tekniikka saadaan paremmin kestäväksi. Esim. muovisten osien kovaaminen alumiinisilla tai muilla metalliosilla. Otetaan nyt vaikka hammaspyörät ja muut liikkuvat osat tarkasteluun. Miksi siis jengi haluaa CTS-potikoita kun tarjolla on muovista tehtyjä, varmasti yhtä laadukkaita jos mietitään pelkästään soundimittaria, mutta entäpä se kestävyysmittari?
 
Yön yli nukuttuani oivalsin, että sinähän puhutkin MEKAANISISTA komponenteista ja minä ELEKTROINISISTA komponenteista.
 
Paljonko on mennyt energiaa tietokoneen komponenttien ja muiden ko- ketjun osasten valmistamiseen? Miten se on kuormittanut ympäristöä? Eihän tuosta pyörästä pääse koskaan pois, joten jossain vaiheessa onkin fiksumpaa todeta raja, jonka puitteissa itse toimii. Sama kuin isoisäni totesi vanhasta, suurella moottorilla varustetusta autostaan, että: "Se vie bensaa sen minkä se vie".
 
Ei sen yhden tietokoneen valmistamien ainakaan sen enempää luontoa raiskaa kuin niiden joka jepellä olevien omien muljuttimien ja putkivahvistimien valmistaminen. Ja jo yksi putkivahvistin vie tehoa enemmän kuin tietokone.

Kerros nyt millä muulla tekniikalla esim. DVD soitin voitaisiin tehdä?.
 
Kysymys ei ole pelkästään tuosta, vaan siitä että pelkät varaosat soittimille maksavat järjettömän paljon. Ei ole mitään järkeä ostaa sopivaa lukupäätä dvd-soittimeen, kun koko soittimen saa kaupasta uutena halvemmalla! Samalla lukupäällä!
 
Elekroniikkalaitteiden korjaus on kuoleva käytäntö. Enää ei ole mahdollista korjata laitteita, kun komponentteja ei pysty vaihtamaan, eikä varaosia ole saatavilla inhimilliseen hintaan. Tämä ei ole kovin ekologista.
 
Ennen vanhaan jokaiseen videonauhuriin (ellei ollut jokin ihan mystinen kiinamerkki) oli saatavilla mikä tahansa osa varaosana. Kuvaputkitelkkaritkin ovat olleen hyvin kauan edullisesti korjattavia. Nykyajan litteät töllöt eivät ole korjattavissa komponenttitasolla, vaan telkkarin hajotessa voidaan vaihtaa vain koko kortti jne. En muutenkaan povaisi uudelle telkkarille kuutta vuotta pidempää elinikää, siinä missä vanha kuvaputkitöllö kestää helposti sen 20-v.
 
Harmi, että kitaraefektitkin alkavat menemään noihin pintaliitoskomponentteihin. Ensinnäkin se vianhaku voi olla pepusta, mutta muutenkin noiden komponenttien vaihto peruskolvilla on ärsyttävää. Pedaaleiden hinnat ovat myös (esim. Behku) pudonneet niin alas, että takuuseen vietäessä hajonnut pedaali heitetään roskiin ja uusi annetaan tilalle. Se on sitä ekologisuutta!
 
Itse en jaksaisi marmattaa esim. kitaranvalmistukseen käytettävistä puista. Metsää hakataan siihen malliin, että kitaroihin tästä puusta menee todellakin murto-osa. Lisäksi soitin ei itsessään saastua luontoa (ellei melusaastetta lasketa:) ja sen soittaminen harrastuksena on täysin saasteetonta. Kitaran tullessa matkansa päähän se ei myöskään ole ongelmajätettä.
 
Huvittava oli seurata jotain ohjelmaa telkasta, jossa joku suomalainen mies esitti "ekologista" hybridiautoaan. Tällä sähkö- ja bensa-auton risteytyksellä saatiin polttoainekulut laskemaan reiluun neljään litraan satasella. Takakontissa oli sarja isoja akkuja. Niiden käyttöiästä ja ekoloogisuudesta ei kerrottu mitään.

Kumpikohan on ekologisempaa tuotantoa, cd-levyjen vai LP-levyjen teko? Eikös molempia tuotettaessa pääraaka-aine ole öljy?
 
Edit. Kuuluhan tämä vielä alkuperäiseen aiheeseen?

Itse en jaksaisi marmattaa esim. kitaranvalmistukseen käytettävistä puista. Metsää hakataan siihen malliin, että kitaroihin tästä puusta menee todellakin murto-osa.
 
Mutta kuitenkin jaksat marmattaa siitä, että Behringerin kitarapedaalit tehdää pintaliitoskomponenteilla? Kuinka suurta osaa koko elektroniikkateollisuuden tuotannosta lasket Behringerin kitarapedaalien sitten edustavan?
 
Huvittava oli seurata jotain ohjelmaa telkasta, jossa joku suomalnen mies esitti "ekologista" hybridiautoaan. Tällä sähkö- ja bensa-auton risteytyksellä saatiin polttoainekulut laskemaan reiluun neljään litraan satasella. Takakontissa oli sarja isoja akkuja. Niiden käyttöiästä ja ekoloogisuudesta ei kerrottu mitään.
 
Sama on käynyt mielessä. Vastaavan ihmismäärän minkä kuskaa jollain hybridihenkilöautolla kuskaa pienellä bensa-autolla lähes samoin kulutuslukemin ja tämä pikkuauto maksaa neljäsosan hybridin hinnasta.

Mutta kuitenkin jaksat marmattaa siitä, että Behringerin kitarapedaalit tehdää pintaliitoskomponenteilla? Kuinka suurta osaa koko elektroniikkateollisuuden tuotannosta lasket Behringerin kitarapedaalien sitten edustavan?.
 
Kitarat kestävät vuosikausia ja sen tekemiseen kuluu puuta aivan käsittämättömän vähän, jos vertaat sitä vaikka päivittäisten aikakausilehtien yms. puun kulutukseen. Kitarathan ovat puuta ja kestävät vuosikymmeniä! Ne on vielä tehty uusiutuvista luonnonvaroista ja niiden käyttäminen ei saastuta. Voiko ekologisempaa enää olla?
 
Pointti behkussa oli, että noita laitteita EI KORJATA vaikka veisit sen päivän jälkeen takuuseen. Ne heitetään suoraan roskikseen. Se ei ole ekologista. Itse pahoin pelkään, että trendi vie muitakin pedaalivalmistajia enemmän pintaliitoskomponenttien ihmeelliseen maailmaan ja tuloksena tulee pedaaleita, joiden korjaaminen on äärimmäisen hankalaa. Jos luet tarkemmin kirjoitukseni, niin painotan, että noiden vehkeiden korjaaminen on aunarista.

Kitarathan ovat puuta ja kestävät vuosikymmeniä! Ne on vielä tehty uusiutuvista luonnonvaroista ja niiden käyttäminen ei saastuta.
 
Akustisesta soitattaessa näin. Heti kun vahvistimen pistää päälle, alkaa saastuttaminen.
 
ja tämä pikkuauto maksaa neljäsosan hybridin hinnasta.
 
Tuotteen tai palvelun hinnalla ja ekologisuudella ei valitettavasti ole mitään yhteyttä.
 
Pitää nyt vielä painottaa että yleisenä sääntönä on ekologisempaa olla ostamatta uutta ennenkuin vanha korvattava on oikeasti kulutettu loppuun. Ihan riippumatta tuoteryhmästä. Ja käytetyn tuotteen valitsemalla ei ainakaan tule lisättyä luonnonvarojen kulutusta sillä määrällä minkä uuden valmistamisessa välttämättä kuluu (mukaanlukien aiemmin mainitsemani suunnittelu, markkinointi ja kuljetus).

Pointti behkussa oli, että noita laitteita EI KORJATA vaikka veisit sen päivän jälkeen takuuseen. Ne heitetään suoraan roskikseen. Se ei ole ekologista. Itse pahoin pelkään, että trendi vie muitakin pedaalivalmistajia enemmän pintaliitoskomponenttien ihmeelliseen maailmaan ja tuloksena tulee pedaaleita, joiden korjaaminen on äärimmäisen hankalaa. Jos luet tarkemmin kirjoitukseni, niin painotan, että noiden vehkeiden korjaaminen on aunarista.
 
Mun nähdäkseni tästä ei ole kyllä välitöntä vaaraa, sillä koskaan aiemmin ei ole ollut olemassa näin paljon pieniä käsityönä pedaaleja valmistavia pajoja kuin nykyään on.

Eikö tämä FlaxWood ollut juuri tätä muottiin valettavaa puuaines-ihmettä? Luulisi semmoisen olevan pätevää muuhunkin, kuin vain soitinvalmistukseen ja mikä parasta, puuaines voi olla vaikka minkälaista hakkelusta ja se kelpaa valmistusprosessiin...?
 
Mikä on näiden puukomposiittimateriaalien käytön suosio tällähetkellä? Miten tuo niin suuresti hehkutettu nanoteknologia tulee vaikuttamaan soitinmateriaaleihin? Onko tulevaisuudessa joku superälykäs nanokomposiittilevy vallankumouksellinen keksintö, jolla saadaan loihdittua vinkuintialaisiin flyygeleihin Staikkari-soundi tai viuluihin Stradivarius-soundi?

Tuosta virrankulutuksesta...
 
Jos asuu sähkölämmitteisessä talossa, niin uusia laitteita ei ole järkevää ostaa, vaikka ne kuluttaisivatkin vähemmän sähköä. On aivan sama tuleeko lämpö vanhasta jääkaapista, hehkulampusta, sähköpatterista vai putkivahvistimesta.
 
Ekologiselta kannalta sama pätenee myös öljylämmitteiseen taloon.
 
Tietenkään helteillä ei lisälämpöä tarvita, joten silloin ei parane putkivahvistinta startata. :) Onneksi hellesäitä on vielä toistaiseksi harvoin näillä leveyksillä.
 
Kannattaa tosin pitää talvellakin huoneiston tai talon sisälämpötilaa mahdollisimman alhaisena - se on ekologista ja terveellistä keuhkoillekin.
 
---
 
Kotitalouksien virrankulutus on kuitenkin pieni pisara valtameressä siihen nähden mikä on virtaa kuluttavien laitteiden koko ekologinen taakka. Esim. alumiinisen laitteen materiaalin tuottamiseen kuluu valtavasti energiaa.
 
Tärkeintä vaan olisi pidättäytyä ostamasta sitä kaikkea mitä ei oikeasti tarvitse. Ja sen mitä tarvitsee tai ylikaiken haluaa, niin ostaa pitkäikäisen laitteen. Ja jos se menee rikki, niin korjauttaa sen, eikä osta uutta, vaikka uuden ostaminen olisi halvempaa.
 
Tärkeintä on keskittyä olemaan ensin ekologinen niissä asioissa joissa se eniten merkitsee ja sitten miettiä pieniä yksityiskohtia lisää.
 
Liikenne, lämmitys ja kokonaisuudessaan kulutuksen totaalimäärä ovat tärkeämpiä kuin esimerkiksi jonkin yksityiskohdan materiaalivalinta.

Jos asuu sähkölämmitteisessä talossa, niin uusia laitteita ei ole järkevää ostaa, vaikka ne kuluttaisivatkin vähemmän sähköä. On aivan sama tuleeko lämpö vanhasta jääkaapista, hehkulampusta, sähköpatterista ...
 
Ei aivan noinkaan. Jääkaapit ja hehkulamput eivät tottele lämmityksen termostaattia. Lämmityspäiviä olisiko parisataa vuodessa. Melkein puolet käyttöajasta se ylimääräinen kulutus on pelkkää hukkalämpöä.
 
Kannattaa tosin pitää talvellakin huoneiston tai talon sisälämpötilaa mahdollisimman alhaisena - se on ekologista ja terveellistä keuhkoillekin.
 
Jjep. Villasukka jalkaan ensin.
 
---
 
Esim. alumiinisen laitteen materiaalin tuottamiseen kuluu valtavasti energiaa.
 
Tärkeintä vaan olisi pidättäytyä ostamasta sitä kaikkea mitä ei oikeasti tarvitse. Ja sen mitä tarvitsee tai ylikaiken haluaa, niin ostaa pitkäikäisen laitteen. Ja jos se menee rikki, niin korjauttaa sen, eikä osta uutta, vaikka uuden ostaminen olisi halvempaa.
 
Ei tuo korjaaminen oikein onnistu. Ei elektroniikkavimpaimissa. Tulee aivan liian kohtuuttoman kalliiksi. Tuota varten on sitten kehitetty elektroniikkaromun kierrätysjärjestelmiä.
Sitten kun kehitys tuosta vielä etenee siihen, että paljaat puolijohteet upotetaan piirilevyn sisään piirilevyä valmistettaessa, niin korjaaminen on sitten jo teoriassakin mahdotonta.

Eikö tämä FlaxWood ollut juuri tätä muottiin valettavaa puuaines-ihmettä?
 
mulla tulee FlaxWoodista aina mieleen bakeliitti

Mikä on näiden puukomposiittimateriaalien käytön suosio tällähetkellä? Miten tuo niin suuresti hehkutettu nanoteknologia tulee vaikuttamaan soitinmateriaaleihin? Onko tulevaisuudessa joku superälykäs nanokomposiittilevy vallankumouksellinen keksintö, jolla saadaan loihdittua vinkuintialaisiin flyygeleihin Staikkari-soundi tai viuluihin Stradivarius-soundi?
 
joo - aatteles, että kitaristi voisi nappulaa painamalla vaihtaa lankkunsa les paul -ominaisuudet strato-ominaisuuksiksi jne. - -varsin hi-tech. Lehdissä voisivat studiomuusikot hehkuttaa kuinka ovat yhtä hyviä kuin alkuperäiset eikä tartte kantaa kuin yhtä keppiä mukana. Behringer tietysti kopsisi idean tavalliselle soittajalle sopivanhintaiseksikin. Siihen perään Podi tai V-amp ja perinteiset soitintehtaat kaatuvat rymisten.
 
;-)

Ei sen yhden tietokoneen valmistamien ainakaan sen enempää luontoa raiskaa kuin niiden joka jepellä olevien omien muljuttimien ja putkivahvistimien valmistaminen. Ja jo yksi putkivahvistin vie tehoa enemmän kuin tietokone.
 
Oletko aivan varma että yhden tietokoneen valmistaminen ei raiskaa luontoa enemmän kuin vaikkapa putkivahvistimen valmistaminen. Tsekkaa:
 
http://www.sciam.com/article.cfm?ar … 0000E57E-E47B-1DC6-AF71809EC588EEDF
 
Ts. tyypillisen 2 gramman painoisen mikropiirin valmistamiseen kuluu 1,6 kiloa fossiilisia polttoaineita, 72 grammaa kemikaaleja sekä 32 kiloa vettä.
 
Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, kuinka paljon 32 megan RAM-mikropiirin valmistamiseen kului materiaalia. Tulos: 630 kertaa enemmän kuin mitä piiri painaa (autojen valmistamiseen kuluu kaksi kertaa enemmän matskua kuin mitä auto painaa).
 
Mistä tämä johtuu? Avainsana on "entropia". Muutettaessa erittäin korkea-entrooppinen eli suuressa epäjärjestyksessä oleva pii-aines äärimmäisen järjestyneeksi eli hyvin matala-entrooppiseksi mikropiiriksi kuluu siihen todella paljon energiaa.
 
Tuo 630 kertaa piirin painoa suurempi materiankulutus oli siis 32 megan muistisirulle. Tässä läppärissäni, millä kirjoittelen, on giga muistia. Siinä muistipiirissä taitaa olla aika paljon enemmän transistoreja sisällä kuin tuossa tutkimuksessa olleessa 32 megan piirissä, ts. jonkun gigasen muistin tekemiseen menee varmaan vielä enemmän matskua kuin 630 kertaisesti sen painoon verrattuna. Noh, villi arvaushan tuo vain.
 
Mutta kyllä esim. tämän minun uutuuttaan kiiltävän läppärin tekemiseen on kulunut varmasti aika paljon ympäristövaroja. Ei tämä älyttömästi varmaan virtaa vie, mutta veikkaan että keskimäärin tämmöinen läppäri ei ole enää käytössä 10 vuoden päästä, mikä suurentaa valmistuksen aiheuttamaa ympäristökuormaa koska tämän koneen tilalle tulee joskus uusi.
 
Toki mikropiiritekniikan ympäristövaikutuksia arvioitaessa on myös huomioitava uuden teknologian aiheuttamat energiasäästöt, mutta kuten tekstistäni ilmenee, ei asia todellakaan ole kovin yksinkertainen, ts. älkää sanoko mututuntuman perusteella että tuskin tietokoneen valmistaminen enempää luontoa raiskaa kuin putkivahvistimen valmistaminen. Noh, näitä kahta tuotetta on hankala verrata toki johtuen eri käyttötarkoituksesta.
 
Jonkun putiikkipedaalin valmistaminen, minkä sisällä on pari vanhaa trankkua, kuluttaa varmasti vähemmän ympäristövaroja, kuin jokin digitaalinen, mikropiirejä sisältävä efekti.
 
Veikkaan että putkien valmistuksessa ei tarvitse samalla tavalla muuttaa äärimmäisen epäjärjestynyttä ainetta äärimmäisen järjestyneeksi, niinkuin mikropiirien valmistuksessa täytyy, ja tuohonhan sitä energiaa mikropiirien valmistuksessa siis kuluu.
 
Jonkun tekniikan tai laitteen todellisen ympäristövaikutuksen arviointi ei siis ole hirveän yksinkertaista. Tämä viestini ei siis nyt ole mikään saarna minkään tekniikan puolesta, mutta digitekniikan energiansäästävyys ei ole ihan mikään yksinkertainen "tottakai se säästää"-mututuntumajuttu.

Mielenkiintoinen keskustelu! Tää menee vähän pienet bagatellit-osastolle, mutta eilen mietin eri lakkausten ympäristöystävällisyyttä. Rasittaako nitroselluloosalakka enemmän luontoa kuin polyuretaani vai toisinpäin? Tai vastaavasti onko jompikumpi epäterveellisempi lakkauksen tekijälle.

Ei sen yhden tietokoneen valmistamien ainakaan sen enempää luontoa raiskaa kuin niiden joka jepellä olevien omien muljuttimien ja putkivahvistimien valmistaminen. Ja jo yksi putkivahvistin vie tehoa enemmän kuin tietokone.
 
Uneksija tuossa jo hyviä kommentteja esittikin, mutta lisään silti...
 
Mitähän on tietokoneen virrankulutus wateissa? Käsitykseni mukaan muutama 100 wattia (korjatkaa jos olen väärässä). Oma ampegin putkistyrkkari tuossa nurkassa on teholtaan 15W joten tuskin se paljoa enempää kuluttaa tunnissa kuin tavallinen tietokone (kulutusteho on tietysti suurempi kuin ulostuloteho). Lisäksi tuo nyt ei ole päällä kuin tollasen tunnin päivässä kun taas tietokone helpostikin 6-8 tuntia lataamassa kaikkea laitonta. Lisäksi tietokone kuluttaa energiaa silloinkin kun se ei ole päällä ellei sitä irrota verkkovirrasta.
 
Muistaakseni Aamulehdessä oli juuri juttu, missä tällaisten laitteiden stand-by virrankulutus vastaisi 20% kotitalouksien sähkönkulutuksesta. Siis esim. pistorasiasta poistamatta jätetyt puhelimen laturit, stereoiden ja television pitäminen stand-by asennossa, etc. Näihin nähtynä putkivahvistin kuluttaa kuitenkin aika vähän energiaa. Ainakin tollanen pikkuvaffari.
 
EDIT:
 
Aiheeseen palateksani itsekin ihmettelin, kun yritin tuossa vuosi takaperin etsiä suurien kitaravalmistajien sivuilta, jonkin sortinpainintaa ympäristöperiaatteista. Ei löytynyt...

Muistaakseni Aamulehdessä oli juuri juttu, missä tällaisten laitteiden stand-by virrankulutus vastaisi 20% kotitalouksien sähkönkulutuksesta. Siis esim. pistorasiasta poistamatta jätetyt puhelimen laturit, stereoiden ja television pitäminen stand-by asennossa.
 
The Economistissa sanottiin taannoin luvun olevan 5-13%. Luottaisin siihen enemmän, mutta suuri prosentti se on silti.

Sori vaan offtopic mutta on ihan pakko nyt sanoa jotain järkevää tähän väliin
 
esim. pistorasiasta poistamatta jätetyt puhelimen laturit
 
Nopeasti tässä laskeskelin että jos sähkön hinta olisi nyt vaikka 6 snt/kWh ja tällasta laturia mikä mulla on _käyttäisi_ koko ajan ympäri vuoden yötä päivää ihan tavallisesti (siis niin että se lataa kokoajan), tulisi vuosittaiseksi kustannukseksi vajaat 16 euroa.
Kaiken lisäksi tuntuu mahdottomalta uskoa että seinään jäänyt (ei-lataava) laturi kuluttaisi jonkinlaisissa häviöissä (eihän siellä edes kulje virtaa -> mistä häviöt?) edes viittä prosenttia normaalikulutuksestaan. Joten jos se vaikka muutamana yönä unohtuu vuodessa seinään (siis niin ettei se lataa) ei siitä aiheutuva rahallinen haitta ole kuin maksimissaan noin yksi sentti vuodessa. (Näin pikaisesti laskettuna)
 
Että varmaan on tosi suuri juttu jos yhden sentin vuodessa häviää :)
 
Muutenkin olen vähän epäluuloinen tuon suhteen että stand-by tilassa olevat laitteet veisivät noin suuren osan kotitalouden sähkönkulutuksesta. Ehkä olen väärässä mutta tätä mieltä olen.