Kitarat: kitarakamat ›

No sitä huhuttiin mutta sille ei saatu mitään varmistusta. Pinenpongeliksi veikattiin, mutta ainakin niiden kuvien perusteella mitä olen nähnyt Pingin valmistamista floikista, niin ei se RR24:n floikka ainakaan samanlainen ole. Niistä puuttuu se Pingin logo siitä kammen juuresta, sekä lisenssiteksti virittimien vierestä.
 
Tuossa on esimerkiksi kuva Pingin "OFR":stä.
 
http://www.axcessories.com/proddetail.asp?prod=axfrpingc

No sitä huhuttiin mutta sille ei saatu mitään varmistusta. Pinenpongeliksi veikattiin, mutta ainakin niiden kuvien perusteella mitä olen nähnyt Pingin valmistamista floikista, niin ei se RR24:n floikka ainakaan samanlainen ole. Niistä puuttuu se Pingin logo siitä kammen juuresta, sekä lisenssiteksti virittimien vierestä.
 
Ahaa..just...sitten en tiedäkään enempää joten tukin suuni :)

No sitä huhuttiin mutta sille ei saatu mitään varmistusta. Pinenpongeliksi veikattiin, mutta ainakin niiden kuvien perusteella mitä olen nähnyt Pingin valmistamista floikista, niin ei se RR24:n floikka ainakaan samanlainen ole. Niistä puuttuu se Pingin logo siitä kammen juuresta, sekä lisenssiteksti virittimien vierestä.
 
Tuossa on esimerkiksi kuva Pingin "OFR":stä.
 
http://www.axcessories.com/proddetail.asp?prod=axfrpingc
 
Olen pahalla päällä, suokaa anteeksi suorat mielipiteeni.
 
En nyt oikein voi käsittää, että mitä väliä on sillä, onko Ping vai OFR. Oikein säädettynä molemmat pitävät taatusti yhtä hyvin virettä. Pingin metallit on ehkä vähän heikommat, mutta yleensä ruuveista menee ensin kierteet, kuin vasta Baseplatesta tai tallapaloista. Jos ostaa tänä päivänä minkä tahansa näistä kolmesta OFR, Ping tai Schaller, samaa metallia kaikissa. Lyijyä on vähennetty direktiivien mukaisesti ja kaikki näistä kestää käyttöä yhtä paljon. Vanhemmat tottakai on vanhempia, en voi väittää, etteikö vanha OFR ole kestävä, onhan se, koska siinä on enemmän lyijyä metallin seassa. Direktiivit on syvältä.
 
Joten siis, onko kukaan kerennyt vielä hajoittamaan Pingiä? Jos ei, olkaamme tyytyväisiä.

Joten siis, onko kukaan kerennyt vielä hajoittamaan Pingiä? Jos ei, olkaamme tyytyväisiä.
 
Niin, eikös originaali ole aina tarpeeksi laadukasta? Ainakin niin sen pitäisi olla :)

En nyt oikein voi käsittää, että mitä väliä on sillä, onko Ping vai OFR.
 
Toisella täytyy olla Marimekon kävelysauvat, toisella Excelit. Kitaran soittaminenhan on parasta/pahinta välineurheilua. Jollei ole mitään syytä miksi ei jostain pitäisi, niin sellainen täytyy keksiä ja kehitellä.
 
Oikein säädettynä molemmat pitävät taatusti yhtä hyvin virettä. Pingin metallit on ehkä vähän heikommat, mutta yleensä ruuveista menee ensin kierteet, kuin vasta Baseplatesta tai tallapaloista. Jos ostaa tänä päivänä minkä tahansa näistä kolmesta OFR, Ping tai Schaller, samaa metallia kaikissa. Lyijyä on vähennetty direktiivien mukaisesti ja kaikki näistä kestää käyttöä yhtä paljon. Vanhemmat tottakai on vanhempia, en voi väittää, etteikö vanha OFR ole kestävä, onhan se, koska siinä on enemmän lyijyä metallin seassa. Direktiivit on syvältä.
 
Paljon on kiinni myös käyttäjästä ja siitä miten kamojaan pitää ja huoltaa. Varmasti jos illasta toiseen vedät divebomb-sektiota niin rankalla kädellä että on kampikin solmussa ja jätät tallan huoltamatta kokonaan, niin ihan varmasti se OFR kulahtaa myös ja helkkarin nopeasti.
 
Se mitä itse olen todennut floikkakäyttäjistä, niin suurin osa on valmiita heittään sen vuoden vanhan floikan seinään kun se ei (mukamas) pidä virettä. Yllättävää kyllä, mutta syy löytyy kovin usein sieltä kitaran perspuolelta, jousista. Ovat nimittäin sellaisessa asemassa että niihin kohdistuu jatkuvaa rasitusta, vaikka et kampeen koskisi lainkaan... etenkin recessed floikissa jotka "kelluvat" eivätkä nojaa skeban kanteen. Nuo jouset kun menettävät sen parhaimman "jäntevyytensä" ja vetovoiman kohtalaisen nopeasti. Sitten syytellään kuluneita veitsiä ja milloin mitäkin. Parin kaverin uudempaa japsi-Jacksonia huoltaneena (joissa JT-jotain lisenssifloikka), kyse on ollut nimenomaan huonoista säädöistä ja loppuun venyneistä jousista.
 
Joten siis, onko kukaan kerennyt vielä hajoittamaan Pingiä? Jos ei, olkaamme tyytyväisiä.
 
En ole saanut yhtäkään tallaa rikki, en edes kulutettua niin kovasti että olisi tarvinut knifet teroittaa. On ollut Ibanez Edgeä, Lo-Pro Edgeä, OFR, JT-6, Schallerin valmistamia floikkareita, Gotohia, Kahleria yms. ja soitossa on ollut vuosien ajan Pantera-repertuaarit, joten kampea on kyllä tullut kiskottua suuntaan jos toiseen. Itseasiassa kerran taisin yhden Schallerin tallan knife-liuskan vaihtaa uuteen... se vanha kun oli jyrsitty kummaltakin reunalta epämääräiseksi edellisen omistajan toimesta.

En ole saanut yhtäkään tallaa rikki, en edes kulutettua niin kovasti että olisi tarvinut knifet teroittaa. On ollut Ibanez Edgeä, Lo-Pro Edgeä, OFR, JT-6, Schallerin valmistamia floikkareita, Gotohia, Kahleria yms. ja soitossa on ollut vuosien ajan Pantera-repertuaarit, joten kampea on kyllä tullut kiskottua suuntaan jos toiseen. Itseasiassa kerran taisin yhden Schallerin tallan knife-liuskan vaihtaa uuteen... se vanha kun oli jyrsitty kummaltakin reunalta epämääräiseksi edellisen omistajan toimesta.
 
Noh, ehkä minun pitää pitää suuri suuni taas jälleen kerran kiinni. Se on vaan omituista, että tuommoisesta asiasta täytyy joka paikassa jahkata (keskustelua B.C Rich-kitaroita; sama juttu kuin täällä)
 
Mutta niin, mitenkäs tämä rr24? ;)

Noh, ehkä minun pitää pitää suuri suuni taas jälleen kerran kiinni.
 
Senkus höpiset vain. Enemmän minä kyllä olisin huolissani nauhamateriaalin kestävyydestä kuin laadukkaaksi ilmoitetusta floikasta. Se se vasta ketuttaakin jos 6-12kk soiton jälkeen saa vaihdattaa nauhat (ei pelkästään hiotuttaa).
 
Se on vaan omituista, että tuommoisesta asiasta täytyy joka paikassa jahkata (keskustelua B.C Rich-kitaroita; sama juttu kuin täällä)
 
Monesti tuntuu siltä että jengi ei ole perehtynyt siihen, kuinka se talla säädetään toimimaan oikein. Eli se säädätetään jossain, sen jälkeen veivataan vuosi ja ihmetellään taas kun pitää niin huonosti virettä ja ei toimi. Siksipä jengin kannattaisikin itse opetella tekemään kitaralleen perushuollon säätöineen, niin sitä tallaa voi pitää jatkuvasti "hyvissä säädöissä". Viehän se aikaa ja sitä joutuu opettelemaan... sehän on täysin nykyistä kulttuuria vastaan, missä kaikki pitää saada heti, nyt ja ilmaiseksi. Kultavadilla tuotuna kuin Manulle illallinen.
 
Mutta niin, mitenkäs tämä rr24? ;)
 
Yhtä yksilöä pääsin nopeasti kokeilemaan. Ei yhtään huono sen pikatestin perusteella. RR5 floikalla, noin nopeasti sanottuna. Pysyi vireessä sen 10-15min kyllä, mikki toimi, nauhat oli kruunattu ihan ok, samoin nauhojen päät oli viimeistelty hyvin, kaula tuntui hyvältä, viimeistely ok. 8/10 ehkä :)

Senkus höpiset vain. Enemmän minä kyllä olisin huolissani nauhamateriaalin kestävyydestä kuin laadukkaaksi ilmoitetusta floikasta. Se se vasta ketuttaakin jos 6-12kk soiton jälkeen saa vaihdattaa nauhat (ei pelkästään hiotuttaa).
 

 
Monesti tuntuu siltä että jengi ei ole perehtynyt siihen, kuinka se talla säädetään toimimaan oikein. Eli se säädätetään jossain, sen jälkeen veivataan vuosi ja ihmetellään taas kun pitää niin huonosti virettä ja ei toimi. Siksipä jengin kannattaisikin itse opetella tekemään kitaralleen perushuollon säätöineen, niin sitä tallaa voi pitää jatkuvasti "hyvissä säädöissä". Viehän se aikaa ja sitä joutuu opettelemaan... sehän on täysin nykyistä kulttuuria vastaan, missä kaikki pitää saada heti, nyt ja ilmaiseksi. Kultavadilla tuotuna kuin Manulle illallinen.
 

 
Yhtä yksilöä pääsin nopeasti kokeilemaan. Ei yhtään huono sen pikatestin perusteella. RR5 floikalla, noin nopeasti sanottuna. Pysyi vireessä sen 10-15min kyllä, mikki toimi, nauhat oli kruunattu ihan ok, samoin nauhojen päät oli viimeistelty hyvin, kaula tuntui hyvältä, viimeistely ok. 8/10 ehkä :)
 
No niin, plussaa tuli! Tällaista halusin kuulla.
 
Nauhat itseänikin tuossa vähän epäilyttää, miten ne kestävät. Joissain tuntuu, että nauhat "sulaa" bendatessa ja varsinkin punotuilla kielillä nauhoihin tulee helposti rantuja. En sitten tiedä, miten tämä rr24 kestäisi.
 
EDIT: Itselläni oli vähän aika sitten uusi B.C Rich NJ7. Siinä tuntui olevan nauhat todella pehmeää metallia. Näissä minun vähän vanhemmassa Richissä taas tilanne on toisin. Pelkään vaan sitä, että onkohan tuossakin sitten nauhat pehmeämmät, jos on, täytyy jättää hankkimatta.
 
Miltä tuo kaula tuntui, oliko jämäkän vai muovisen tuntuinen? Täytyisi kyllä itsekkin päästä kokeilemaan, mutta eipä tässä lähistöllä ole mahdollisuutta...

Nauhojen kiillotus kannattaa sitten itse opetella tekemään. Kummasti herää henkiin kitara siinä operaatiossa.

Nauhojen kiillotus kannattaa sitten itse opetella tekemään. Kummasti herää henkiin kitara siinä operaatiossa.
 
Jep, se on hyödyllinen taito. Sillä saa nauhat näyttämään ja tuntumaan kuin uusilta. Kiilloituskynsiviila on kova sana! =)

Miltä tuo kaula tuntui, oliko jämäkän vai muovisen tuntuinen? Täytyisi kyllä itsekkin päästä kokeilemaan, mutta eipä tässä lähistöllä ole mahdollisuutta...
 
Itsehän olen kovasti tottunut Charveleissani tuohon "ohuempi kuin Gibson, paksumpi kuin Ibanez RG" kaulaan. Mielestäni varsin jämäkältä vaikutti, Jacksonin mittapuulla. Ei se tietysti mikään Fenkun U-shape halko ollut, mutta ei kyllä mikään vempulakaan. Varsin passeli C-shape minun hyppysiin.
 
http://vwallguitars.com/index.php?act=viewProd&productId=44
 
Tuollaista tyypitin ja siinä yksilössä oli todella hyvän näköinen ja "syytön" eebenpuinen otelauta joka oli hyvän tuntuinen soitettaessa ja bendaillessa. Otelaudan radiuskin tuntui toimivan ihan hyvin... compoundihan se on. Bindaukset oli kaulassa "ok" mutta siinä kyllä huomasi että se on "vain muovia" ja viimeistelty pienemmällä budjetilla kuin USA Jaakoissa. Eli ei mitään erikoista tai maailman tyylikkäimmän näköistä, mutta ajoi asiansa otelaudan reunoilla... esti siis nauhapäitä työntymästä ikävästi lapaseen. Eipä sillä, ei siinä yksilössä ollut muutenkaan törröttäviä nauhapäitä, mutta Suomen ilmastossa sekin voi olla kesän ja talven välissä mahdollista että näitä "pikkuvikoja" ilmenee.
 
Jos tuollaista hevikeppiä mielii niin tuo on ihan hyvä vaihtoehto, kunhan tosiaan tsekkaa ennen rahojen lyömistä tiskiin soittimen viimeistelyn ja kunnon. Jos taas floikkaa ei tarvitse ja Rhoads on pakko saada niin RR5 on varsin passeli vaihtoehto, vaikka siitä puuttuukin ne bindaukset otelaudasta. Itseäni se ei niin hämää, mutta toki ymmärrän jos joku ei diggaile. Hyvä kilpailija kyllä LTD:n A. Laiho ja MMV-malleille vaikka onkin tyyriimpi. Sen verran kyllä pitää sanoa, että Japsi-vertailussa ESP SV Standard on kyllä parempi mitä RR24. Sitten taas RR1 vie potin koko roskasta :)

Itsehän olen kovasti tottunut Charveleissani tuohon "ohuempi kuin Gibson, paksumpi kuin Ibanez RG" kaulaan. Mielestäni varsin jämäkältä vaikutti, Jacksonin mittapuulla. Ei se tietysti mikään Fenkun U-shape halko ollut, mutta ei kyllä mikään vempulakaan. Varsin passeli C-shape minun hyppysiin.
 
http://vwallguitars.com/index.php?act=viewProd&productId=44
 
Tuollaista tyypitin ja siinä yksilössä oli todella hyvän näköinen ja "syytön" eebenpuinen otelauta joka oli hyvän tuntuinen soitettaessa ja bendaillessa. Otelaudan radiuskin tuntui toimivan ihan hyvin... compoundihan se on. Bindaukset oli kaulassa "ok" mutta siinä kyllä huomasi että se on "vain muovia" ja viimeistelty pienemmällä budjetilla kuin USA Jaakoissa. Eli ei mitään erikoista tai maailman tyylikkäimmän näköistä, mutta ajoi asiansa otelaudan reunoilla... esti siis nauhapäitä työntymästä ikävästi lapaseen. Eipä sillä, ei siinä yksilössä ollut muutenkaan törröttäviä nauhapäitä, mutta Suomen ilmastossa sekin voi olla kesän ja talven välissä mahdollista että näitä "pikkuvikoja" ilmenee.
 
Jos tuollaista hevikeppiä mielii niin tuo on ihan hyvä vaihtoehto, kunhan tosiaan tsekkaa ennen rahojen lyömistä tiskiin soittimen viimeistelyn ja kunnon. Jos taas floikkaa ei tarvitse ja Rhoads on pakko saada niin RR5 on varsin passeli vaihtoehto, vaikka siitä puuttuukin ne bindaukset otelaudasta. Itseäni se ei niin hämää, mutta toki ymmärrän jos joku ei diggaile. Hyvä kilpailija kyllä LTD:n A. Laiho ja MMV-malleille vaikka onkin tyyriimpi. Sen verran kyllä pitää sanoa, että Japsi-vertailussa ESP SV Standard on kyllä parempi mitä RR24. Sitten taas RR1 vie potin koko roskasta :)
 
Ei siis mikään paha vaihtoehto. Taisin mainita, että speksien mukaan tuossa oli samanlainen kaula, kuin rr3:ssa, mutta tuohan olikin sama, kuin rr5:ssa. RR3:ssa on hiukan ohuempi.
 
Sen verran kuitenkin arveluttaa nuo uudet kepit, taitaa olla parempi, että kerää rahaa sen verran, että saa varmasti hyvän. Eihän tässä jäniksen selässä olla ;)

Olen pahalla päällä, suokaa anteeksi suorat mielipiteeni.
 
En nyt oikein voi käsittää, että mitä väliä on sillä, onko Ping vai OFR. Oikein säädettynä molemmat pitävät taatusti yhtä hyvin virettä. Pingin metallit on ehkä vähän heikommat, mutta yleensä ruuveista menee ensin kierteet, kuin vasta Baseplatesta tai tallapaloista. Jos ostaa tänä päivänä minkä tahansa näistä kolmesta OFR, Ping tai Schaller, samaa metallia kaikissa. Lyijyä on vähennetty direktiivien mukaisesti ja kaikki näistä kestää käyttöä yhtä paljon. Vanhemmat tottakai on vanhempia, en voi väittää, etteikö vanha OFR ole kestävä, onhan se, koska siinä on enemmän lyijyä metallin seassa. Direktiivit on syvältä.
 

 
Parit eriävät kommentit ja mietelauseet:
Juuri paremman metallin takia orkkis floikka on se kingi ja "se" juttu!
Sekä kestävyydeltään ja joidenkin mukaan myös saundiltaan.
 
Ja juurikin huonomman/pehmeämmän metallin takia nuo jengat korkkaavat ja kokemuksieni mukaan juurikin sieltä baseplatesta eikä ruuveista tai sitten tosi tinasta ruuvitkin tehty:)
 
direktiiveistä en tiedä ja vahvasti epäilen koko merkitystä:)
 
Lyijyä käytettiin ennen bensassa:)
 
Rautaan lisätään sen takia muuta paskaa että siitä saadaan halvempaa ja samalla siitä tulee heikompaa.
 
Vähän niinkuin jatketaan kokaiinia pesuaineella ja lantrataan viinaa vedellä:)

Rautaan lisätään sen takia muuta paskaa että siitä saadaan halvempaa ja samalla siitä tulee heikompaa.
 
mielenkiintoinen tuo lause. tuossa tilanteessa voi olla tottakin, mutta lienee jokin muu syy siihen, että siihen lyödään sekaan sitä muuta paskaa..

Parit eriävät kommentit ja mietelauseet:
Juuri paremman metallin takia orkkis floikka on se kingi ja "se" juttu!
Sekä kestävyydeltään ja joidenkin mukaan myös saundiltaan.
 
Rautaan lisätään sen takia muuta paskaa että siitä saadaan halvempaa ja samalla siitä tulee heikompaa.
 
Tuota, rautaan lisätään monenlaisia lisäaineita, että siitä tulisi kovempaa, sitkeämpää, työstettävämpää, lastuavampaa, kuumuutta kestävää, paremmin sähköä johtavaa, paremmin korroosiota kestävä, mitä tahansa, mitä nyt sattuu haluamaan. Rauta ja sen tärkein lisäaine hiili on halpaa. Nämä kaksi määräävät hyvin pitkälle, minkälaista terästä/valurautaa/räkärautaa erästä saadaan/tehdään. Lisäaineet, kuten nikkeli, mangaani, vanadiini tai kromi maksavatkin sitten huomattavasti enemmän. Eli , mitä vähemmän raudassa on lisäaineitä, sitä halvempaa se on!
 
OFR on OFR vaikka voissa paistaisi. Lisenssisopimukseen kuuluu yleensä hyvin tarkat määräykset siitä, miten ja mistä tuote on tehty. Yritys ostaa oikeuden valmistaa yrityksen X tuotetta. Jos tuote ei vastaa yrityksen X laatuvaatimuksia, lisenssisopimus puretaan, ei nääs tee hyvää yrityksen X maineelle.
 
Siis vielä kerran. Jos se näyttää, tuoksuu ja maistuu OFR:ltä, se luultavasti on AITO ja kunnollinen OFR.

Tuota, rautaan lisätään monenlaisia lisäaineita, että siitä tulisi kovempaa, sitkeämpää, työstettävämpää, lastuavampaa, kuumuutta kestävää, paremmin sähköä johtavaa, paremmin korroosiota kestävä, mitä tahansa, mitä nyt sattuu haluamaan. Rauta ja sen tärkein lisäaine hiili on halpaa. Nämä kaksi määräävät hyvin pitkälle, minkälaista terästä/valurautaa/räkärautaa erästä saadaan/tehdään. Lisäaineet, kuten nikkeli, mangaani, vanadiini tai kromi maksavatkin sitten huomattavasti enemmän. Eli , mitä vähemmän raudassa on lisäaineitä, sitä halvempaa se on!

OFR on OFR vaikka voissa paistaisi. Lisenssisopimukseen kuuluu yleensä hyvin tarkat määräykset siitä, miten ja mistä tuote on tehty. Yritys ostaa oikeuden valmistaa yrityksen X tuotetta. Jos tuote ei vastaa yrityksen X laatuvaatimuksia, lisenssisopimus puretaan, ei nääs tee hyvää yrityksen X maineelle.

Siis vielä kerran. Jos se näyttää, tuoksuu ja maistuu OFR:ltä, se luultavasti on AITO ja kunnollinen OFR.
 
Kun tätä keskustelua on seurannut niin onko tästä sitten pääteltävä mitä? Eli onko lisenssifloikissa jotain mätää vai onko kyse vain siitä etteivät käyttäjät huolla soittimiaan vai onko kyse vain jousien löystymisestä/kulumisesta? Olisin kiinnostunut tietämään kun sellaista floikallistakin haikailisin käyttööni. :)

Kun tätä keskustelua on seurannut niin onko tästä sitten pääteltävä mitä? Eli onko lisenssifloikissa jotain mätää vai onko kyse vain siitä etteivät käyttäjät huolla soittimiaan vai onko kyse vain jousien löystymisestä/kulumisesta? Olisin kiinnostunut tietämään kun sellaista floikallistakin haikailisin käyttööni. :)
 
Halpojen/Huonojen lisenssifloikkien knife edget eivät pysy terävinä vaan tylstyvät ja taipuvat. Floikkatolppiin tulee myös kulumia. Nämä yhdessä niin floikka ei nousun tai laskun jälkeen palaudu oikeaan asentoon vaan jää liian ylös tai alas. Tästä seuraa se vireen pitämättömyys. Huonolaatuinen floikkasatula(kaulassa) voi myös luistaa ja tästä seuraa myös muutoksia vireeseen. Pohjalevystä voi myös irrota kierteet ja se tekee elämän vaikeaksi. Tämä on lähinnä vanhojen Schaller floikkien ongelma. Uudemmissa Schallereissa on kovametalli insertit ruuvien kohdalla. Schallerin floikka on muuten toki laatu tavaraa.
 
Tuossa ne pahimmat syyt on.
 
On olemassa myös hyviä lisenssifloikkia, kuten PING OFR(It is the only licensed trem to carry the Floyd Rose logo), Schaller, Gotoh, Ibanezin Edge/Lo pro edge/Edge pro, Kahler Steeler ja Spyder.
 
Tämäkin asia on täällä aika moneen kertaan käsitelty. Haulla löytää lisää infoa jos jaksaa etsiä.

OFR on OFR vaikka voissa paistaisi. Lisenssisopimukseen kuuluu yleensä hyvin tarkat määräykset siitä, miten ja mistä tuote on tehty. Yritys ostaa oikeuden valmistaa yrityksen X tuotetta. Jos tuote ei vastaa yrityksen X laatuvaatimuksia, lisenssisopimus puretaan, ei nääs tee hyvää yrityksen X maineelle.
 
Siis vielä kerran. Jos se näyttää, tuoksuu ja maistuu OFR:ltä, se luultavasti on AITO ja kunnollinen OFR.
 
Floikkien kanssa lisenssi ei määrää mitä materiaalia pitää käyttää. Näissä yritys Y ostaa oikeuden käyttää yritys X:n patentteja tuotteessaan. Tällöin siitä on oltava jossain todisteena merkintä. Materiaaleista ei ole vaatimuksia muilla kuin Schallerilla, joka valmistaa OFR:t ja on ostanut lisenssin käyttää samoja osia myös omassa lisenssi Floikassaan.
 
Riippuu aivan valmistajasta, mitä materiaaleja lisenssi Floikissaan käyttää. Usein halpis flokissa käytetään paljon heikkolaatuisia valuosia, huonosta valumateriaalista. Teräsosat ovat myös normaalia pehmeämpiä. MMV:n mukana tulleet kuusiokoloavaimetkin olivat aivan surkeita laadullisesti, puhumattakaan lisenssifloikasta.
 
RR24:ssa on OFR niin kauan kuin se on kilpailullisesti kannattavaa.

Floikkien kanssa lisenssi ei määrää mitä materiaalia pitää käyttää. Näissä yritys Y ostaa oikeuden käyttää yritys X:n patentteja tuotteessaan. Tällöin siitä on oltava jossain todisteena merkintä. Materiaaleista ei ole vaatimuksia muilla kuin Schallerilla, joka valmistaa OFR:t ja on ostanut lisenssin käyttää samoja osia myös omassa lisenssi Floikassaan.
 
Tarkoitin sitä lisenssisopimuksella sitä, jolla aidot floyd roset väännetään. En usko, että Floyd rose niitä tekee vaan tuottajana on joku muu. Jossain vaiheessa Schaller niitä suolsi ulos. En tiedä valmistaako se niitä enää. Alihankintasopimuksessa, jolla OFR:a valmistetaan on varmasti aika tiukat vaatimukset siitä, miten, mistä ja millä toleransseilla OFR valmistetaan. Eikö niin?
 
Yritän vain tässä kautta rantain sanoa, että jos RR24:n on specsattu OFR, niin silloin se on OFR. Onhan LTD kepeissä OFR ja kukaan ei epäile niiden aitoutta tai toimivuutta.