Kitarat: soittaminen ›

Elikkäs miten kitaristina hahmotat/ajattelet/näet otelaudan ja löydät oikeat sävelet?
 
Itse olen opetellut näitä perusskaaloja aika paljon, mutta viime aikoina enemmän tutkinut myös sointuja ja intervalleja. Seuraavassa oma näkökantani, jonka olen eri lähteiden avulla rakentanut.
 
Elikkäs asteikot on hyvä opetella, mutta ei vain sormituksina vaan myös intervalleina suhteessa perussäveleen. Näin oppii helpommin tietyn soinnun päälle parhaiten käyvät äänet. Intervallien opiskelu on siis erittäin tärkeää sekä asemissa pitkin otelautaa, kuin myös samalla kielellä.
 
Tämän soveltaminen sointukulkuun voi tapahtua vaikkapa seuraavasti: Ensin tutustutaan sointukulkuun ja poimitaan sointujen perussävelet joka puolelta ja tsekataan, mistä kaikkialta löytyy oktaaveja. Perussävelten väleissä oleven sävelten intervallit opetellaa sormituksina ja sävelinä myös. Kun sointu vaihtuu, sama homma.
Tiivistettynä intervallien opettelu on tärkeintä perussävelen ympärille pitkin kitaraa.
 
Edit: kappalejako

Minä en ole ikinä mitenkään tietoisesti reenannut otelaudan hahmottmista. Se on vaan kehittynyt ajan mukana. Nytkin luin tuota tekstiä soittaen samalla, hyvin se onnistuu :D (mutta kirjoittaminen ja soittaminen on vähän hankalampaa...)

Mä oon miettiny tätä samaa asiaa, että mitenhän tää ois helpointa sisäistää. Aika lapsenkengissään on otelaudan tuntemus siihen nähden että on jo lähes kolme vuotta rämpytelly. :| Raaka sävelten paikkojen ulkoa opettelu ei oikein kiinnosta, kun ulkoluku on aina ollu yhtä myrkkyä. Pitäis saada homma jotenkin järkeistettyä, että systeemi olis selkärangassa.
 
Tapoja "nähdä" otelauta lienee useita, joku toimii yhdelle, toiset toisille?

Itselleni otin lähtökohdaksi opetella tuntemaan jokaisen yksittäisen sävelen otelaudalta, sekä kaikkien muiden sävelten suhde siihen. Tämän pitää tietenkin tapahtua todella nopeasti, sillä improvisoidessa jokaisen soinnun kohdalla muuttuu sekä se sävel jota muihin verrataan, että kaikkien muiden sävelten suhteet siihen. Mukavimpia harjoituksia ovat juuri improvisointisessiot, jossa alussa riittävän hitaaseen sointurytmiin soitettaessa pitää mielessä aina soitettavien sävelten suhteet allaolevaan sointuun.
 
Tässähän pitää tietenkin tietää myös se, mitkä sävelet sopivat minkäkin soinnun päälle missäkin kontekstissa, mutta sen oppii todella nopeasti teoriakirjoja lukemalla. Itsellänikin kynnyskysymys on juuri valitettavan hidas hahmotuskykyni: kovin nopeissa soinnunvaihdoksissa putoan helposti kyydistä.
 
Toinen kehittävä harjoitus, jota en ole tehnytkään kuin pari kertaa kokonaan, mutta sitäkin useamman kerran osittain, on soitella asteikot (itse valitsin 19 käyttökelpoisinta) sormiin. Tämän tein siten, että jokainen asteikko piti soittaa vain yhdessä oktaavissa, yhteensä 6 X 3 = 18 kertaa (perussävel jokaisella kielellä kolmella eri sormella). Itse en kylläkään tehnyt tätä kuin kolmella ohuimmalla kielellä - alemmilla kielillä homma noudattaa kuitenkin samaa logiikkaa, kun ottaa huomioon G- ja B-kielen välisen poikkeuksellsen intervallin. Tällä tavalla pystyy nopeasti (mikä on monesti välttämätöntä) palauttamaan mieleen kaikki asteikkojen sormitukset, joita on uskomattoman paljon, hankalassa improvisointi tilanteessa.
 
Tämä on minulle tärkeimpiä asioita kitaransoitossa, minkä vuoksi aion joskus tavoitteeni todella saavuttaa. Minun perfektionistiselle luonteelleni ei sovi olla näissä asioissa leväperäinen. Haluan kuitenkin muistuttaa, että alku on hankalin: kun otelaudan logiikan ja mahdollisuudet on kerran käynyt läpi, on loppu vain mieleenpainamista ja nopeuttamista.

Elikkäs miten kitaristina hahmotat/ajattelet/näet otelaudan ja löydät oikeat sävelet?
 
Aihe kiinnostaa siksi, että muutama vuosi sitten painiskelin tosissani tämän saman asian kimpussa.
 
Ei riitä, että soinnut ja asteikot on treenattu sormiin. Ne pitää myös nähdä otelaudalla ennenkuin soittaa. Tämä on siis teesi, jonka olen itselleni asettanut. Korvakuulo on asia erikseen, eikä sitä pidä mielestäni sotkea otelaudan hahmotukseen, joka on luonteeltaan visuaalista ja kinesteettistä.
 
On yllättävän hankalaa hahmottaa jokin sinällään tuttu tonaliteetti jossain harvemmin käytetyssä sävellajissa. Jos aina soittaa sävellajeissa A, D, ja E, saattaa tulla tunne että tuntee otelaudan hyvinkin. Autahan armias, kun eteen tuleekin Db:ää, Bb:tä ja Ab:aa - siis sävellajeja. No, onneksi vuosien kuluessa nekin tulevat tutuiksi. Mutta kyllä 12 sävellajin tasapuoliseen hahmottamiseen pitäisi pyrkiä, ainakin omassa tapauksessani.
 
Lähestyn hahmottamista kausiluontoisesti monista eri suunnista. Kieli- ja nauhaviidakko voidaan organisoida monella eri tavalla; sävelten nimet, asteikot, soinnut ja sointuarpeggiot, intervalliyhdistelmät, säveljoukot... tuskin mitään kaikenkattavaa yksinkertaista systeemiä on olemassakaan. Toisaalta, tarvitseeko ollakaan. Jos soittaa musiikkia jossa tarvitaan vain muutamaa sävelikköä, ja soitetaan ainoastaan luonnollisten sävelien sävellajeissa, on turhaa treenata kaikkea mahdollista vain varmuuden vuoksi.
 
EDIT: Perussävelien hahmottaminen on ykkösprioriteetti, kvintit tulevat seuraavana. Niiden avulla pärjääkin aika pitkälle. Ugh.

Jeps. Tarkoitin siis, että perussävelet kun löytää oktaaveineen ja tuntee intervallit niiden välistä myös sormituksina, on helppo tietää ja löytää sitten esim. pieni septimi ja seksti jne. Mie oon sellasta alkanu hitaasti toteuttamaan, että pyrin käymään kaikki 12
sävellajia läpi moodeineen, eka ihan duuriskaala moodeineen. Sillä tavalla, että jokin sopiva aika, esim. viikko, viettää aluksi C:ssä, sitten ylennyksiä ja alennuksia lisää yksi kerrallaan. Sitten niitä skaalan sävelistä koostuvia sointuja makustelee lisäsävelineen.

Itsellä lähti ihan perusjutusta, eli ensin opeteltiin tottakai kielet, sitten jokäinen sävel kaulalta, ja sen jälkeen intervallit. H- ja G-kielen välisen intervallin kanssa meni tovi jos toinenkin opetellessa, mutta nykyisin ei ole enää mitään ongelmia. Se vain tulee jostain mielen sopukoista, miten pitää soittaa :P
 
Fyysisesti kaulan opettelu on tapahtunut alitajuntaisesti. Nauhat ovat syöpyneet "sormiin" ajan myötä, eli voi ihan hyvin vaikka katsoa telkkaria samalla kun soittaa. Nauhat ja kielet muistaa ja tuntee, kaulaa ei tarvitse katsella juuri ollenkaan. Toki joskus täytyy vilkaista ihan varmuuden vuoksi, ettei nyt ihan vituralleen lähde soittamaan :
 
Kitara on sinällään sävellajeista puhuen helppo soitin, että periaatteessa ei tarvitse opetella muuta kuin "yksi kutakin". Eli, E-duurin sävelet kun oppii ulkoa, osaa varmasti myös D-duurin, C-duurin, C#-duurin jne. Otettavat nauhat vain muuttuvat eri kohtiin. Onhan asia sama toki myös pianossa, mutta aloittelevan soittajan luulisi olevan helpompi hahmottaa tuo asia kitaran kaulalla, jossa ei ole "mustia ja valkoisia", vaan kaikki nauhat ovat tekniseltä kantilta katsottuna samalla tasolla. Itselläni ainakin oli paljon enemmän vaikeuksia oppia pianolla nuo asiat, sillä esim. C-duurin ja C#-duurin välinen ero on kuin yö ja päivä, heti tulee liikaa mustia koskettimia :P
 
Niin, omaan historiaan takaisin: Sävelien opettelun jälkeen tuli skaalat ja miten ne muodostetaan. Ensin duuri, sitten molli, ja sitten taisi olla pentatoninen. Sitten lisää tutkiskelua ja eikun erottelemaan harmoninen ja melodinen toisistaan. Nykyisin sitä vain osaa ne oikeat sävelet napata niin, ettei edes vahingossakaan mieti, käykö tuo ja tuo sävel nyt tähän soittoon.

Ei vääriä säveliä ole, kaikki sävelet sopii yhteen, mutta se että kuulostaako se hyvältä riippuu mitä säveliä on soitettu sitä ennen ja mitä tullaan soittamaan jälkeen :).
 
Itse aloin hahmottamaan tuota myös skaalojen avulla, mutta hoksasin ettei pelkästään siitä ole mitään hyötyä ellei ymmärrä noita intervalleja. Opettelen sitten löytämään kaikki sävelet otelaudalta ensin kvinttien ja oktaavien avulla, sitten kun sävelet alkoivat löytyä, siirryin hankalampiin intervalleihin. Ei toi vieläkään ihan täydellisesti suju nopeasti soittaessa, mutta ainakin pystyn nyt tunnistamaan kaikki sävelet heti mihin otelautakäsi yltää asemaa muuttamatta. Isommalla aseman muutoksella, esim 5. nauha- 18. nauha saattaa sitten kestää hetki muistaa mitä kaikkea siitä ympäriltä löytyy.

Ei vääriä säveliä ole, kaikki sävelet sopii yhteen, mutta se että kuulostaako se hyvältä riippuu mitä säveliä on soitettu sitä ennen ja mitä tullaan soittamaan jälkeen :).
 
mikset laita allekirjoitukseksi :-)

mikset laita allekirjoitukseksi :-)
 
Ton on varmaan joku sanonu joskus ennenki, saisin vaa turpaa tuntemattomilta humalaisilta jos joku tunnistaa :D.