Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Varmaan ozzy osbourne, levyä en kyllä muista, mutta on siitä jo hyvä tovi. Vaikia muistaa. On siitä oltava hiukan reilu 10v, sillä ostin straton visionsin kun se ilmestyi vuonna 1997 ja siihen mennessä oli jo ossi pauhannu jokusen vuoden :) Ei tämmösiä krapulassa pitäisi pohtia.

Ei tähän kyllä mitään tiettyy levyy voi sanoo.

Mulla oli ehottomasti Megadethin Rust In Peace. Siis sehän on niin legendaarinen, ettei sitä tarvi ees sen paremmin selitellä. Kovalla yrityksellä oon kyseisen levyn biisejäkin koittanu opetella,mut en oikeestaan osaa kokonaan kun yhen(Dawn Patrol).
Mut kyllä RIP:pi edelleen iskee, vaikka harvemmin sitä nykysin kuuntelenkin.

Ensimmäiset omistamani hevilätyt olivat, Metallican master of puppets, Sepulturan roots, Iron Maidenin best of the beast.. vuonna 1996 nämä hankin ja sille tielle jäin.. Aiemmin jo olin vanhempieni LP-valikoimasta bongannut maidenin 7th sonin.. ja sitä "kansikuvaa pääasiassa" ihmettelin jo vuonna 1988.
 
Sittemmin biisit jotka tekivät lähtemättömän vaikutuksen olivat mm. master of puppets, aces high, 2 minutes to midnight, symphony of destruction..
 
Mutta hevariksi ei sytytä vaan synnytään :)

Metallican Master of Puppets, siitä kaikki lähti. Kiitos sille.

CoB- Follow The Reaper/Hatebreeder ja Sonata Arctica - Silence.

Alunperin joskus skidinä varmaankin Limp Bizkitin Three dollar bill y'all (varmasti herättää monissa närää mutta on oikeesti aika asenne levy verrattuna bändin myöhempiin). Sittemmin System of Downin ekat kaks levyy teki muuten aika pitkälti räpäytystä ja muuta rytmimusaa kuluttavaan nuorukaiseen suuren vaikutuksen ja lopullisen naulan arkkuun löi Machine Headin Through the Ashes of Empires...

No hevariksi en itseäni laske mutta metallin kuuntelu taisi lähteä Kotiteolisuus- Kuolleen kukan nimi (vaikkei ihan heviä ookkaan, vaan takomista ja asiallista sellaista)

No hevariksi en itseäni laske mutta metallin kuuntelu taisi lähteä joskus nappina kun isä kuunteli 90-luvun alussa Rainbowin Long Live Rock N' Roll -levyä. Se iski ja kovaa. En ylettynyt enkä saanut koskea vinyylisoittimeen, joten pyysin isää aina pistämään sen soimaan. :)

Megadeth - peace sells

Vääntynyt ja erittäin naarmuinen Iron Maiden - Piece Of Mind LP.

Vääntynyt ja erittäin naarmuinen Iron Maiden - Piece Of Mind LP.
 
Kylläpäs sitä ollaan nyt true :)
 
Omalla kohdalla ehdottomasti Master of Puppets. Itse asiassa pelkkä nimibiisin kuuleminen kaverin koneelta aiheutti totaalisen suunnanmuutoksen musiikkimaussa.

Ittelläni oli Children Of Bodom - Follow The Reaper

Eka hevilevyni oli Sabbathin Never Say Die ja siitä se taisi sitten lähteä. Ei todellakaan parasta Sabbathia, aiemmin olin raskasta musiikkia kuullut vain Paranoidin ja Iron Manin... Kuvittelin että Limp Bizkit ja Linkin Park on heviä.. Siitä se lähti ja sille tielle lähdettiin, eikä varmasti heti pois käännytä..

Metallican Master Of Puppets ja Iron Maidenin A Real Dead One-live. Taisi mukana olla aimo annos Megadethia ja Panteraakin. Vanhempi kitaristi-serkkuni noita kuunteli ja soitteli - sekös jätti lähtemättömän vaikutuksen ekaluokkalaiseen. Siitä eteenpäin ollaankin pysytty polun pimeämmällä puolen ;)

Sehän lähti isosiskon Metallican kuuntelusta, vuosi oli jotain -94. Katselin videolle nauhoitettua Metallican keikkaa Woodstockista ja soittelin vanerista tehtyä kitaranmallista lankkua. Sitten samoihin aikoihin iski myös Helloween, mutta viimeisen naulan arkkuun löi kaverilta lainaamani Iron Maidenin Best of the Beast. Meinasin aamuisin myöhästyä koulusta, kun piti kuunnella Hallowed Be Thy Name uudestaan ja uudestaan. Siitä seuraava askel oli Sentencedin vanha tuotanto ja Children of Bodomin debyytti.

Noh joskus silloin aikoinaan kun kiviä vielä syötiin, löytyi kaverin isoveljen koneelta muutamia niin mahtavilta ja ihmeellisltä kuullostavia biisejä että kaipase silloin lähti.
Viimeinen sinetti tosin oli Iron maidenin - Rock in rio live levy, ja sitä sitten tulikin kuunneltua aika urakalla. Maideni vieläkin se kovin sana itelleni, vaikken sitä enää niin urakalla kuuntelekkaan.

En mä nyt "hevari" ole, mutta taisipa olla Maidenin Rock In Rio se levy, joka sai minut käännytettyä raskaamman musiikin puolelle. On muuten edelleenkin yksi parhaista livelevyistä.
 
^EDIT: kappas juuri ylemmässäkin viestissä mainittiin tuo samainen Rock In Rio -cd :)

Hevari ja hevari, mutta hevi musan kuuntelu ja sitä myötä kitaran soitto. Eka kuuntelin varmaan yksittäisiä biisejä Kornilta ja System Of Downilta. Sitten tuli Children of Bodom jonka jälkeen isoin vaikuttaja Metallica jonka ansiosta osin lähti kitarankin soitto.