Kitarat: soittaminen ›

Miten AcDc:n Thunderstruck soitetaan "oikeaoppisesti"? Soitetaanko jokainen ääni erikseen pikkaamalla alternativella, vaiko b-kieli aina pull-offilla? Vai jollakin erikoistekniikalla?

No ainakin Doningtonin videolla Angus pitää plekukättä ylhäällä samalla kun soittaa sitä eli kaipa se menee pull-offina ja Hammer-onina. :)

Olen just alkanut soittamaan kitaraa ja päätin kokeilla Nirvanan Smells like teen spirittiä. Ongelmia tuli soittamisessa näissä kohdassa:
 
e-----------1-----------------------------------
h--1--------------------------------------------
 
ja
 
e-------1---------1---------1-------1--------1--
h--1---------1---------1--------1-------1-------
 
Sain soitettua kohdat läpi sinänsä ihan hyvin, mutta se kuulosti silti ihan erilaiselta kuin itse biisissä. Viritykset yms. ovat kyllä kunnossa. Missä lienee siis vika?

Opettelitko ne siis tabeista? Ehkäpä se on väärin tabeissa. :) Tai sitten siinä kuuluu olla joku huiluääni tai jotain... :/

Miten AcDc:n Thunderstruck soitetaan "oikeaoppisesti"? Soitetaanko jokainen ääni erikseen pikkaamalla alternativella, vaiko b-kieli aina pull-offilla? Vai jollakin erikoistekniikalla?
 
Kuulemma Anguskin on soittanut tuota molemmilla tekniikoilla. En nyt muista kumpaa tekniikkaa käytti levyllä enkä nyt voi kuunnellakaan. Alunperinhän se lirutus oli sille vain tekniikkaharjoitus, jonka bändi sitten päätti pistää oikeaan biisiin.
 
Opettelitko ne siis tabeista? Ehkäpä se on väärin tabeissa. :) Tai sitten siinä kuuluu olla joku huiluääni tai jotain... :/
 
Kyllä siinä ainakin tollainen kohta on sen intron jälkeen.

Olen just alkanut soittamaan kitaraa ja päätin kokeilla Nirvanan Smells like teen spirittiä. Ongelmia tuli soittamisessa näissä kohdassa:
 
e-----------1-----------------------------------
h--1--------------------------------------------
 
ja
 
e-------1---------1---------1-------1--------1--
h--1---------1---------1--------1-------1-------
 
Sain soitettua kohdat läpi sinänsä ihan hyvin, mutta se kuulosti silti ihan erilaiselta kuin itse biisissä. Viritykset yms. ovat kyllä kunnossa. Missä lienee siis vika?
 
Todella vaikea kysymys, enkä ole varma mitä tarkoitat, mutta jotain ajatuksia tuli mieleen.
 
Tuo ylempi soitetaan säkeistön taustalle puhtaalla äänellä, alempi siihen kertosäettä edeltävään nousuun huikealla määrällä säröä ja chorus-efektiä (vaiko flangeria? Ellei molempia? No, se on aika hienosäätöä se).
 
Kokeile soittaa tuo niin, että otat etusormella tuon H-kielen ykkösvälin (C-nuotin) ja keskisormella E-kielen ykkösvälin (F-nuotin) äläkä nosta sormiasi. Jotenkin näin se on levyllekin soitettu, mutta pointti ei ole juuri oikeissa sormituksissa vaan siinä, että voit jättää nuotit soimaan toistensa päälle. Kokeile myös hellästi hieman vavisuttaa sormiasi, jotta saat säveliin pientä huojuntaa - ei tosin paljoa, ihan vähän.
 
Tärkeää tuossa on myös taustalla jauhava basso, jonka kanssa nuo sävelet sitten luovat jokseenkin tällaisia sointuja (eivät tosin täydellisissä muodoissaan): Fm - Bbadd9 - Ab6 (kuulostaa tosin tuossa kontekstissa enemmän Fm/Ab-soinnulta) - Dbmaj7. Voit kokeilla soittaa tuota harmoniaa jotenkin vähän tähän malliin:

|-1-1-1-1-|
|-1-1-1-1-|
|---------|
|---------|
|---1---4-|
|-1---4---|

Yksinään, ilman bassolinjaa, nuo sävelet kieltämättä kuulostavat aika ontoilta.
 
Asia voi liittyä yleisemminkin niin sanottuun tatsiin. Laske tarkasti, että soitat sävelet oikeille kohdille, paina kunnolla, etteivät ne särise ja anna niiden soida täyteen mittaansa. Silläkin on väliä kuinka voimakkaasti plektralla, tai sormilla, sävelet soitat: varovainen soitto kuulostaa aivan erilaiselta kuin hyvin rohkea roimiminen.

Antakaas jotain vinkkejä miten hitaita sooloja kannattaa harjoitella. Olen tässä muutamaa Floyd-sooloa opetellut aina sillon tällön mutta jostain syystä loppuu aina kärsivällisyys..

Nyt tarvittais vähän vireiden kanssa apua. Viritysmittarissani on b-merkkejä(miksi niitä oikeasti kutsutaan?) valittavana 0-5, ja kun nollalla virittää, niin saa E-vireen, joten montako b:tä pitää olla näkyvissä kun haluan pudottaa E:n D:hen, eli siis Dropped D-vire olisi hakusessa. Tarkoittaako yksi b aina yhden sävelaskeleen(oikea termi?) tiputusta, eli jos Dropped D-vireessä lisään yhden b:n ja viritän E-kielen saan Dropped C-vireen? Mitä # tarkoittaa, ja miten esim. D# viritetään?
 
Kiitos jo etukäteen.

Osaisiko joku sanoa, että mistä löytyisi biisejä kitaralle, joissa soitetaan jotain bassokuviota ja sit erikseen siihen sointuja päälle. Aluksi ainakin jotain helpommanpuoleisia.

Nyt tarvittais vähän vireiden kanssa apua. Viritysmittarissani on b-merkkejä(miksi niitä oikeasti kutsutaan?) valittavana 0-5, ja kun nollalla virittää, niin saa E-vireen, joten montako b:tä pitää olla näkyvissä kun haluan pudottaa E:n D:hen, eli siis Dropped D-vire olisi hakusessa. Tarkoittaako yksi b aina yhden sävelaskeleen(oikea termi?) tiputusta, eli jos Dropped D-vireessä lisään yhden b:n ja viritän E-kielen saan Dropped C-vireen? Mitä # tarkoittaa, ja miten esim. D# viritetään?
 
Kiitos jo etukäteen.
 
Yksi b on puoli sävelaskelta (alemmas), eli jos haluat E:n D:ksi tarvitset kaksi b:tä. Yksi kitaran välihän on aina puoli sävelaskelta, joten toinen tapa saada E:stä D on laittaa sormi kitaran toiseen väliin ja virittää niin, että mittari näyttää E:tä. # taas on puoli sävelaskelta ylemmäs, eli D# ja Eb ovat periaatteessa sama asia. (Mutta EIVÄT siis oikeasti, sillä erityisesti musiikin teoriassa D#:llä ja Eb:llä on paljon eroa. Tätä en itse osaa selittää, mutta niin se vaan on, teoriagurut jatkakoot tästä...)
 
E: Niin ja D# lausutaan "dis" ja Eb lausutaan "es". Ja esim. F# lausutaan "fis" jne. Tästä on apua keskustellessa musiikista tai esim. kitaran soinnuista.
E2: Ja b:n nimi taitaa olla alennusmerkki ja #:n korotusmerkki (?), niin olen ainakin kuullut niitä kutsuttavan.

Ei noilla enharmonisuuksilla sävelten itseisarvoista puhuttaessa niin kauheasti ole väliä. Atonaalista musiikkiakaan analysoidessa joukkoteorialla ei D#:n ja Eb:n välille tehdä eroa kuten ei myöskään E2- ja E3-sävelten välille. (http://www.mta.ca/faculty/arts-lett … pc-set_new/pages/page01/page01.html)
 
Minulla ei koskaan ole ollut tuollaista viritintä, jossa #- ja b-merkkejä noin käytettäisiin, mutta äkkiä voisi luulla, että viritin ei tiedä, missä vireessä kitarasi alunperin on, eli jos lisäät yhden b:n niin se näyttää sävelet Eb, Ab, Db, Gb, Bb ja Eb; kahdella b:llä sävelet Ebb, Abb, Dbb, Gbb, Bbb ja Ebb, eli D, G, C, F, A ja D. Älä kuitenkaan tätä minään totuutena ota.
 
Tuo dropattuun D:hen virittäminen tosin on todella helppoa ihan korvakuuloltakin. Tosin esimerkiksi keikkatilanteessa tahi studiossa toki on aivan perusteltua käyttää tarkkoja mittareita rokkarin tinnittävien korvien sijaan.
Lähdetään siitä, että meillä on kromaattinen asteikko:
C-C#/Db-D-D#/Eb-E-F-F#/Gb-G-G#/Ab-A-A#/Bb-B-
 
Kuten eewo jo kertoi, yksi nauhaväli vastaa yhtä puolisävelaskelta, eli jos liikumme otelaudalla oikealle yhden pykälän, liikumme kromaattisella asteikolla yhden sävelen oikealle. E-kieli soi E-säveltä, mutta jos siirrymme vapaasta E-kielestä yhden pykälän oikealle, eli ensimmäiseen väliin, soi se F-säveltä. Jos tästä yhden taas oikealle, eli toiseen väliin, soi se F#/Gb-säveltä.
 
Nyt voimme tukeutua siihen oletukseen, että kitarasi on perusvireessä ja sen kielet ovat järjestyksessä E, A, D, G, B ja E. Eli ne vapaana soivat noita säveliä. Kun tutkimme E-kielen säveliä pidemmälle, huomaamme, että viidennen välin sävel on A, ja kuinka ollakaan, tuo A-sävel on _täsmälleen_ sama (riippuen tietty miten hyvässä vireessä kitara on) kuin seuraavalta kieleltä, vapaalta A-kieleltä, soitettu A-nuotti. Tämän varmaan jo tiesitkin.
 
Tämän jälkeen mietimme virettä, johon haluat kitaran. Haluat sen vireeseen, jossa kielet ovatkin D, A, D, G, B ja E. Kromaattista asteikkoa katsomalla voimme todeta, että haluamme siis E-kieltä viritettävän kaksi pykälää vasemmalle, kaksi puolisävelaskelta alemmas (jos olet matematiikassa hyvä huomaat, että kaksi puolisävelaskelta on yksi kokosävelaskel). Jos nyt tarkastelemme D-kielen säveliä kuten tarkastelimme E-kielen säveliä huomamme, että siinä on täsmälleen samat sävelet - paitsi kahta puolisävelaskelta matalampana! Kieli siis vapaana soi D-säveltä, ja E-sävel onkin nyt vasta toisessa välissä, kun se vapaalla E-kielellä oli nollavälissä.
 
Mikäli äskeinen "1/2+1/2=1"-laskutoimitus ei tuottanut ongelmia, ei tuota seuraavakaan: kun E-kielellä A-sävel löytyi viidennestä välistä, mistähän se mahtaa löytyä D-kielellä? Aivan oikein: seitsemännestä! Voit siis hyvin helposti saada E-kielen D-kieleksi kun pikkuhiljaa väännät sitä matalammaksi ja välillä kokeilet soiko kielen seitsemäs väli samaa säveltä kuin A-kieli.
 
Tuo voi tosin olla melko työlästä. Kitaran kieliä tutkimalla voi huomata, että siellähän on jo valmiiksi yksi D-kieli! Voit siis aivan hyvin näpätä tuon D-kielen soimaan ja samalla vääntää varovaisesti E-kieltä matalemmaksi ja kuunnella milloin E-kieli soi oktaavia matalempaa kuin D-kieli. Toinen mahdollisuus on toimia niin, että katsomme jälleen säveliä ja huomaamme, että kohdevireessä D-sävel on tasa seitsemän puolisävelaskeleen matalempana kuin seuraavalla kielellä oleva A-sävel.
 
Tällä seitsemällä puolisävelaskeleella on aivan erityinen nimi. Se on puhdas kvintti. Olet varmaan soittanutkin tällaisia, niitä kutsutaan "power chordeiksi", voimasoinnuiksi. Tai joskus myös vitossoinnuksi. Ne kuulostavat tältä:

 E5  D5  B5
|--------2-|
|--------0-|
|----------|
|-----7----|
|-2---5----|
|-0--------|

Mikäli kitarasi on vireessä huomaat, että puhdas kvintti on erittäin konsonoiva, eli ne kvintin päässä toisistaan olevat sävelet soivat yhteen hyvin puhtaasti. Tämä johtunee jostain värähtelysuhteista tai semmoisista, ei sillä niin väliä. Sillä sen sijaan on, että jos saat tämän kvintti-intervallin korvaasi, voit helposti virittää E-kielen D:ksi, kun soitat E- ja A-kielet soimaan ja samalla väännät varovaisesti E:tä alaspäin ja kuulostelet, milloin se muodostaa A-kielen kanssa kvintti-intervallin.
 
Huoh, tulipa taas jauhettua. Ehkä joku hyötyy tästä, ehkä ei.

Osaisiko joku sanoa, että mistä löytyisi biisejä kitaralle, joissa soitetaan jotain bassokuviota ja sit erikseen siihen sointuja päälle. Aluksi ainakin jotain helpommanpuoleisia.
 
Klassiselle kitaralle ,mutta kumminkin:
http://www.classtab.org/

Mitä sahaaminen on ? ja miten sitä voisi harjoitella.. käytetään varmasti lähes kaikissa megadethin biiseissä...

Mitä sahaaminen on ? ja miten sitä voisi harjoitella.. käytetään varmasti lähes kaikissa megadethin biiseissä...
 
Se on erillisellä, siihen tarkoitetulla esineellä, sahalla tehtyä edestakaista liikettä jolla katkotaan puita. :D
 
No ei aivan. Se on plekulla tehtävää edestakaista liikettä jolla tuotetaan kitarasta ns. sahaavaa ääntä. Eli pläräät vaan niitä kieliä "sahaamalla" plekulla. :)
 
E. Niin ja plekun siis ei tarvi olla terävä sivu kieliinpäin. :)

Mitä biisejä menisi pelkässä pentatonisessa tai mollissa? Oon ruvennut asteikoita harjoittelemaan ja pitäisi saada vähän likkejä ja ideoita omaan improvisointiin..

No ainakin se Bruce Springsteenin kappale Prove it all night. Ja perusblueskappaleisiin yleeensä saa vedeltyä ihan pentatonista.

Eron huomaa helposti, jos tarkastelee tuota mainittua F-duuriskaalaa ja sen säveliä. Siihenhän kuuluu siis sävelet F, G, A, Bb, C, D ja E. Jos nyt Bb-sävel korvataan A#-sävelellä, häviää meiltä tarpeellinen korottamaton A. No, korotetaan G-sävel, se on enharmonisesti sama kuin A. Mutta mistä sitten G? Kaksoiskorotetaan F. No, mistä sitten F? Korotetaan E. E saadaan kaksoiskorottamalla D ja D kaksoiskorottamalla C. C korottamalla H.
 
Eli "F"-duurimme näyttäisi nyt tältä:
E# Fx Gx A# H# Cx Dx
Oikeasti se lienee E#-duuri.
 
Noille enharmonisesti oudoillekin sävelille on toki paikkansa. E#-sävelen tapaamme esimerkiksi F#-duurissa ja mollissa: tonaalisissa järjestelmissä sävellajin seitsemäs sävel, omaa sukuaan alajohtosävel, on yleensä pienen sekunnin ensimmäistä säveltä alempana. F#-sävelestä pienen sekunnin päässä alhaalla on tietenkin F, mutta koska F-merkitää ei voi käyttää kun se on jo käytössä merkkaamassa sävellajin ensimmäistä säveltä, F#-säveltä, on ylennettävä E-sävel, eikä mitään menetetä, sillä E-sävellelle ei mainituissa sävellajeissa muuta käyttöä ole.
 
Nuo sointuasteethan tosiaan määrittyvät sävellajin järjestysnumeroiduille sävelille; sävelten ollessa järjesteltynä hertsimäärältään pienemmästä suurempaan. Eli C-duurin sävelet kirjoitettaisiin järjestykseen C-D-E-F-G-A-H. Kolmisoinnut saadaan kaikkein helpoiten tuosta tehtyä, kun otetaan joku sävel soinnun perussäveleksi ja sitten terssisävel liikkumalla kaksi säveltä oikealle, kvinttisävel liikkumalla vielä kaksi pykälää oikealle.
 
Esimerkiksi jos ottaisimme A-sävelen perussäveleksi, saisimme terssiksi C:n ja kvintiksi E:n. C:stä laskettuna A on kuudes sävel, joten se olisi siis C-duurin kuudes sointuaste. Mollisointu vieläpä - tämän voimme todeta siten, että terssisävel C on pienen terssin päässä perussävelestä A:sta, ja kvinttisävel on puhtaan kvintin päässä perussävelestä.
 
Soinnun aste määräytyy sen perussävelen mukaan. Eli siis jos käännämme tuon mainitun A-mollisoinnun, C-duurin kuudennen asteen, muotoon, jossa sen sävelet menevät, että C-E-A, ei sen aste muutu, vaan se on edelleen kuudennen asteen sointu.
 
Hämäräksi jääneitä käsitteitä kannattaa katsella teoriapalstalta, siellä on esimerkiksi nuo intervallit (terssit ja kvintit) selitetty kuten myös sointujen muodostaminenkin.
 
Onko nyt niin että kussakin skaalassa voi esiintyä vain yksi samalla kirjaimella merkitty sävel. Eli tämä f-duurin merkitseminen olisi laitonta : F, G, A, A#, C, D ja E.
 
Matti

Onko nyt niin että kussakin skaalassa voi esiintyä vain yksi samalla kirjaimella merkitty sävel. Eli tämä f-duurin merkitseminen olisi laitonta : F, G, A, A#, C, D ja E.
 
Matti
 
Juurikin niin..

Miten soitetaan alennettu A? Törmäsin tähän eräässä kappaleessa ja ei ole löytynyt mistään että miten se soitetaan.