Laulaminen ›

Miksi jotkut tuntuvat osaavan heti syntymästään laulaa nuotilleen ja toiset jotuvat opettelemaan?
 
Itse en ole koskaan osannut laulaa nuotilleen, mutta kavereille se ei kyllä tuottanut vaikeuksia ja niinpä olen aina katsonut asiaa siltä kantilta, että jotkut vain osaavat ja toiset sitten vain eivät, niin epäreilua kuin se onkin.
 
Tässä aika vasta kysyin eräältä kymmenisen vuotta laulua opiskelleelta ihmiseltä, että onko asia todellakin näin ja hän vastasi, että ei ole. Minullakin on siis vielä toivoa.
 
Niinpä rupesin kitara kädessä lallattelemaan asteikkoja, kunnes sain kurkun kipeäksi, mutta huomasin kuitenkin, että ei se laulajatyttö valehdellutkaan; lauluni alkaa hiljalleen osumaan oikeaan nuottiin (joskin olen vieläkin aika kaukana nuotilleen laulamisesta).
 
Ärsyttävää on kuitenkin se, että minun pitää opetella laulamaan ihan alkeista, kun jotkut pitävät asiaa itsestäänselvyytenä.

Sama juttu!
On oikeinkin rasittavaa että ei osaa heti laulaa :(
Itse innoistuin tuossa vähän aika sitte kanssa "opiskelemaan" laulamista ja kyllähän se pikkuhiljaa alkaa nuotilleen menemään... kyllä meistä vielä laulajia tulee! :D

kyllä meistä vielä laulajia tulee! :D
Toiveajattelua....
mutta sitähän tässä tarvitaan ennen kaikkea. Pääasia kuitenkin, ettei erehdy ottamaan asiaa liian vakavaksi.
 
Joo vois mennä sänkyyn selviämään!

Niin väärin kuin se onkin, nii uskon ja käsittääkseni on myös yleisesti väitetty, että sävelkorva myös periytyy jossain määrin.
Itse en voi väittää vastaan kun suvusta löytyy muusikoita läheltä ja kaukaa.
 
Mutta aina voi olla vielä parempi ja lahjakkuutta on vain se kymmenen prosenttia kun loput on verta, hikeä ja kyyneliä...;)

Minä otin muutama vuosi sitten jonkin aikaa klassisen laulun laulutunteja (ei kuitenkaan siis mitään oopperaa!) ja siitä on ollut perkeleesti hyötyä rock-musiikissakin. Vaikka mulle on luonnostaankin suotu lauluääntä, laulutunneilla huomasi kuinka _järjettömän_ monta asiaa laulaessa täytyy ottaa huomioon, jos haluaa kehittyä - ja säästää kurkkuaan. Tämä oli avartavaa (ja hämmentävää), koska olin aina ajatellut, että jos on luontaisia lahoja, niin ilman laulutuntejakin voisi kehittyä loputtomiin.
 
Klassinen laulu ja rock-laulu eroavat tietenkin toisistaan ja molemmilla on oma estetiikkansa. En yritä laulaa rockia niin puhtaasti ja "ylevästi" kuin klassista, mutta yritän aina muistaa ainakin käyttää palleaa tehokkaasti (saa hulluna enemmän pohjaa ja sävyjä ääneen) ja pitää kurkunpään, kielen ja huulet mahdollisimman rentona. Yleensä laulajat tekevät huomaamattaan juuri päinvastoin: vatsa rötköttää rentona kun taas kaulasta ylöspäin joka lihas on pingottunut äärimmilleen ainakin korkeisiin ääniin pyrittäessä.
 
Kuten sanoin, on miljoona tapaa laulaa "väärin", mutta se ei onneksi rockissa haittaa. Valitettavan monella rock-laulajalla on kuitenkin ongelmia äänensä kanssa juuri puuttellisen tekniikan takia. Olen aika spontaani musiikin suhteen, enkä yleensä välitä teoriasta ja tekniikasta, mutta en voi sanoa, etteikö tiettyjen laulutekniikoiden opettelusta olisi ollut hyötyä.
 
EDIT: Ja jos muuten levyttämään asti pääsee, niin epävireiset laulut korjataan joka tapauksessa autotunella ja melkein kaikki saadaan kuulostamaan hyvältä :D

Pahoin pelkään ettei kenestäkään kuitenkaan tule isoa laulutähteä jos se musikaalisuus ei ole veressä. Siinä ajassa, missä yksi täysin sävelkorvaton ehtii oppia laulamaan nuotilleen, minkä jälkeen opettelee tekniikkaa pari vuotta, minkä jälkeen alkaa opetella laulamaan, ehtii musikaalinen huomattavasti pidemmälle kun ei tarvi yrittää oppia osumaan nuottiin.
 
Tämä siis vain mun mielipide.
 
Niin ja kyllä se on periytyvää, mikä on mun onneni. Mulla on kanssa lähes koko suku muusikoita.

Itse olin aika epätoivoinen tapaus vielä puoli vuotta sitten, mutta nyt kun olen laulutunneilla muutaman kuukauden käynyt, niin kyllä siellä seassa kuuluu ihan oikeitakin säveliä välillä ;)

Laulutarkkuuten vaikuttaa karrikoiden kaksi asiaa: Sävelkorva ja kontrolli. Huonolla sävelkorvallakin voi kehittyä tarkemmaksi laulajaksi kuin esimerkiksi ihminen, jolla on absoluuttinen sävelkorva. Itselläni on melko tarkka korva, mutta kontrolli on luonnostaan hankala saavuttaa - johtunee paljon aika jäykästä peltikurkusta. Kuitenkin huomaan, että skaalojen sahaaminen vaikuttaa jo heti kontrolliin positiivisesti. Sävelkorvaa on vaikeampi kehittää, mutta sekin on mahdollista tiettyyn rajaan asti ainakin.

Minulla on sellainen käsitys, että tässä "lahjakkuudessa" on pieneksi osaksi kyse siitä perimästä ja suuri osa tulee siitä, että laulaa paljon ja monipuolisesti pienenä, elikkä lauleskelee muuten vaan ihan pikkulapsesta lähtien. Jos jo pienenä rallattelu innostaa niin onhan siinä isompi mahdollisuus tykätä isompanakin. Äänihuulien kehityksellekin on todellakin hyväksi laulella ennen murrosikää, jolloin äänenmurroksen aikaan äänihuulien lihakset osaavat toimia jo vähän tarkemmin ja äänenkäytöllä on hyvä pohja.
 
Samahan tuo on homma lihaskunnonkin kanssa; jos on jaksanut pienenä juosta ja pelata ulkona niin kyllähän sen näkee jo viimeistään teini-iässä yleiskunnossa ja ryhdissä ja lihaksikkuudessakin. Jos innostut teini-iässä alkamaan oikeasti laulamaan joillakin voi olla jo kymmenen vuoden etumatka, kun on tullut pienestä lähtien aina lauleskeltua vaikkapa lasten yhteislauluissa tai muuten vaan.

On tosiaan eri asia omata tarkka korva eli kyky erottaa puhtaat sävelet epäpuhtaista ja pystyä laulamaan puhtaasti. Toki tarkka korva on edellytys puhtaaseen lauluun, mutta se ei suoraan johda hyvään vireeseen.
 
Laulaessani konsiksessa pystyin kutakuinkin täydelliseen vireeseen, johtui pitkälti kovasta treenaamisesta ja ylipäänsä päivittäisestä laulamisesta. Homma oli kontrollissa. Nykyään (siitä-sun-tästä-syystä-johtuen) ei ehdi enää laulamaan päivittäin ja vire kusee. Kuulen sen heti, yritän korjata, mutta kun ei kontrolli toimi. Varsinkin seksti-oktaaviheitot tuottavat ongelmaa. Pitkät äänet toki onnistuvat, koska niissä on aikaa asetella, mutta nopea esim. staccatolaulu on hirveää tuskaa epävarmuuden vuoksi. Osua vaiko eikö...