Laulaminen ›

Niin sitä oon miettiny, että onko kannattavaa mennä laulutunneille? Ite oon laulanu paljon ja miulle on sanottu, että miulla on melodinen metalliääni. Ja sellasena toivosin sen pysyvänkin jatkossa. Ääniala on D2- Fp.. Haluaisin oppia laulamaan vielä korkeemmalta vahvasti ja hengittämään oikealla tavalla. Mutta pelottaa se, että äänestä tulee "teennäinen" eikä itteesä miellyttävä. Mitäpä pitäisi tehä?

Laulutunnit ovat mielestäni aina vain hyvästä, mikäli löydät hyvän opettajan. Tunneilla opit oikeanlaisen hengitystekniikan ja opit laulamaan rasittamatta ääntäsi. Jos laulat väärällä tekniikalla vuosien ajan ja paljon, voi hyvinkin olla, että menetät äänesi. Tekniikan kehittyessä myöskin ääniala laajenee ja tunneilta käteen jää äänialan ääripäitäkin testailevia harjoituksia, joita voi sitten kotonakin treenailla.
 
Eivät laulutunnit muuta ääntäsi teennäiseksi, sointi kylläkin varmasti muuttuu rennommaksi tekniikan kehittyessä. Kannattaa keskustella ennen tuntia opettajan kanssa, millaisia odotuksia ja kysymyksiä sinulla on laulunopiskelun suhteen. Tietenkin klassisella tekniikalla laulaminen kuulostaa erilaiselta kuin vaikkapa pop/jazzpuolella, joten tästäkin kannattaa keskustella opettajan kanssa.
 
Eikun tunneille vain :)!

Jos aiot laulaa kevyttä puolta, niin suosittelen mieluummin pop/jazz, kuin klassisen puolen opettajalle menoa. Mutta se on toki omassa harkinnassa.
Ja suosittelen kyllä tunneille menemistä. Pääasiallisesti ainakin opeista on pelkkää hyötyä. Ja jos opettaja vie liikaa ääntäsi suuntaan, johon et halua, aina voi sanoa asiasta.
Ja minäkään en usko, että äänestä tulisi teennäisempi ainakaan pelkästään oikean tekniikan takia. Tekniikka kuitenkin vain tukee ja auttaa virheiden (ja loppu peleissä äänen menetyksen kanssa). Ja jos metallipuolta mietitään, niin onhan Dickinsonkin käynyt laulutunneilla vanhemmilla päivillään jo kerran äänen menetettyään. Ja ainakin minusta mies kuulostaa nykyään huomattavasti paremmalta (ainakin livenä!).

Kun laulaa pitempään ilman "ulkopuolista" kommentaattoria, saattaa helposti käydä niinkin, että asiat, jotka alunperin ovat onnistuneet luonnostaan, huomaamatta alkavat "kiilautua" johonkin suuntaan. Seuraus voi olla vaikkapa se, että kohta alunperin hyvää ääntä ei enää kestäkään kenekään korvat (öhöm ;) ).
 
Tollanen vähän järjestelmällisempi lähestymistapa, jonka voi opettajan johdolla oppia, auttaa esim. siihen että pysytyy tietoisemmin seuraamaan omia tekemisiään ja "kalibroimaan" itsensä takaisin raiteille ennekuin on ihan metsässä.
 
No itsehän en ole koskaan käynyt maksullisilla tunneilla, mutta oppia on saatu ihmisiltä, jotka ovat käyneet. Tarpeeseen tuli.

Tosta "teennäisyydestä":
 
Kyllähän jos on tottunu tekemään jotain tietyllä tavalla, vaiks soittamaan bassoa silleen että soitin roikkuu polvissa, ja sen joku korjaa ergonomisempaan suuntaan (=ylemmäs) niin kyllä se pitkään teennäiseltä tuntuu ja saattaa jopa näyttää tyhmältä kun on muuhun tottunut. Sen huomaa sitten käytännössä kun jännetupintulehduksia ei enää tulekaan, skaalat sujuu nopeemmin, tarkkuus kasvaa, hartiat ei jumita koko ajan jne että joo, kyllähän tästä tosiaan etua on entiseen nähden.
 
Laulamisproggis on vähän samanlaista. Ei siinä yritetä jengiä puristaa minkäänlaisiin muotteihin (ts. oopperalaulaja kuulostaa tältä, piste) vaan pyritään opettamaan ergonominen ja mahdollisimman hyödynnettävä tapa käyttää ääntään siellä missä sitä ääntään käyttääkin - ja auttaa löytämään äänen oma sointi. Se että joskus saattaa joutua tekemään "oudon" saundisia harjoitteita kuuluu asiaan - joskus välineet eivät edes etäisesti muistuta päämäärää (ts. puntti näyttää vähän eriltä kun lihas).
 
Siksipä on tärkeää että opettaja tietää mihin oppilas haluaa käyttää ääntään ja mihin tällä hetkellä käyttää ääntään. Jos oppilas menee klasariopettajalle niin opettaja opettaa automaattisesti klassista tekniikkaa, jolla ennenpitkää saavutetaan klassinen saundi - ja mikäli oppilaalla ei ole aikomustakaan käyttää klassista ääntään missään niin hmm, enpä nää järkeä... Kun taas tilanne, jossa saatavilla ei ole muuta kuin klassista opetusta, oppilas voi aivan hyvin sanoa opettajalleen että tämä on nyt tilanne, en tule koskaan klassista laulamaan koska olen suomirockbändin solisti, mutta haluan oppia semmoista mistä on hyötyä myös poplaulussa, voi toimia yllättävänkin hyvin. Oleellista on kuitenkin se, että oppilas ja opettaja työskentelevät saman päämäärän eteen ja ovat avoimia - jos oppilaasta tuntuu että mennään väärään suuntaan niin opettajan tulee mielestäni reagoida asiaan joko perustelemalla minkä takia k.o. suunta on hyvä päämäärän kannalta tai painottamalla opetustaan eri tavalla.
 
En usko että kukaan laulunopettaja, tyylisuunnasta riippumatta, pyrkii mihinkään muuhun kuin siihen että oppilaalle kehittyisi kestävä ja (oppilaan käytössä) käyttökelpoinen ääni.
 
Rohkeasti vaan kokeilemaan laulutunteja, eihän sitä koskaan tiedä ellei kokeile.

Sen huomaa sitten käytännössä kun jännetupintulehduksia ei enää tulekaan, skaalat sujuu nopeemmin, tarkkuus kasvaa, hartiat ei jumita koko ajan jne että joo, kyllähän tästä tosiaan etua on entiseen nähden.
 
Nyt taidat ihan kokemuspohjalta puhua?
Ihan oikeesti hei, en tunne, tai oo kuullu kenestäkää, jolla ois tommosia vaivoja tullu. Kyllä kai se laitetaan ihan sille korkeudelle mistä sitä kivointa on soittaa. Ei näitä mihinkää kirjoihin oo kirjotettu. Duh..
 
Ja niin, laulamisestahan tässä on kyse. Oon vähän laulamisen suhteen samalla linjalla, kuin tuon basson korkeuden. Kyllä sitä kai itse huomaa, että mikä kuulostaa hyvältä ja mikä ei? Kokeilemalla ja tukiskelemalla oppii. Itse uskon siis kuitenkin, että ihan itseopiskelemallakin on mahdollista oppia. Riippuu paljon henkilöstä. Itse en löydä motivaatiota tuollaiseen ''kurinalaiseen'' opettajan kanssa opiskeluun. Teen sitten omalla painolla. Pitää kuitenkin vielä mainita, että en ole mikään hirveä haka laulamaan. Tosin ihan vasta viime aikoina innostunu, että jos sitten vaikka jonain päivänä. *jokukivahymiö*

Nyt taidat ihan kokemuspohjalta puhua?
 
Niihhän se puhhuuki. :D
 
Kyllä sitä kai itse huomaa, että mikä kuulostaa hyvältä ja mikä ei?
 
No eipä sitä vaan huomaa... turpaan on tullut tässä asiassa ja aika rajusti....
 
Kokeilemalla ja tukiskelemalla oppii.
 
Tämän allekirjoitan (vaikka A4:sen täyteen)
 
itseopiskelemallakin on mahdollista oppia. Riippuu paljon henkilöstä. Itse en löydä motivaatiota tuollaiseen ''kurinalaiseen'' opettajan kanssa opiskeluun. Teen sitten omalla painolla.
 
Joo, mutta ei sen opin hakemisen tartte olla jäykkää ja tylsää ja kanttihartiaista. Kunhan ne ajatuksia vaihtavat ihmiset --- elikkäs siis opettaja ja opiskelija --- edes sen verran tutustuvat että lakaavat pelkäämästä toisiaan, niin kyllä siinä vaan alkaa tähtisade sinkollla ympäriinsä......
 
Pitää kuitenkin vielä mainita, että en ole mikään hirveä haka laulamaan.
 
Jep. Siitä se lähtee. Laula lisää! :D

Nyt taidat ihan kokemuspohjalta puhua?
Ihan oikeesti hei, en tunne, tai oo kuullu kenestäkää, jolla ois tommosia vaivoja tullu. Kyllä kai se laitetaan ihan sille korkeudelle mistä sitä kivointa on soittaa. Ei näitä mihinkää kirjoihin oo kirjotettu. Duh..
 
Ohoh, onnekkaita kavereita sulla ;) Mä en tunne ketään jolla ei olis joskus soitto/lauluhommien takia joku paikka ollu jännetupintulehdukseen verrattavissa olevaa "pikkuvaivaa". Mun tartti vaihtaa instrumenttia fysiikan takia (10 vuotta korjaamattomana ollutta soittoasentoa ja -tapaa on äärimmäisen hankala vaihtaa). Ei oo henkisesti mitenkään hirveen helppo juttu, varsinkin kun instrumentin vaihto pianosta synaan tai kitarasta bassoon ei tule kysymykseen, vaan tarttee lähtä suuntaan missä soittoasento on eri.
 
Ei oo kirjoihin kirjotettu mitään juu (itse asiassa aika moneen on kirjotettu paljonkin juttuja), mut usein ei itte huomaa mikä on se sopivin. Ulkopuolinen tarkkailija sensijaan bongaa esim. jos ylemmiltä taajuuksilta veivattaessa toinen hartia kiertyy pikkuhiljaa kramppiin päin koska ei enää yletä tms. Eihän tommosissa krampeissa tai muissa epäergonomisuuksissa harrastajalle mitään sen kummempia välttämättä tuukkaan, mut siinä vaiheessa jos haluaakin hommasta ammatin (soittoa/laulua esim 8h/vrk joka päivä) niin ei auta itku; jos ei ala hommia miettiä ergonomiseen suuntaan niin on aika pitkälle entinen ammatti se. Eikä oo mitenkään trendikäs puheenaihe - musiikkia pidetään jostain syystä hirvittävän "epäfyysisenä" tekemisenä vaikka käytännössä musiikki on urheiluun verrattavaa toimintaa ja laulaminen instrumentin soittoon verrattavaa.
 
Ja niin, laulamisestahan tässä on kyse. Oon vähän laulamisen suhteen samalla linjalla, kuin tuon basson korkeuden. Kyllä sitä kai itse huomaa, että mikä kuulostaa hyvältä ja mikä ei? Kokeilemalla ja tukiskelemalla oppii. Itse uskon siis kuitenkin, että ihan itseopiskelemallakin on mahdollista oppia.
 
On toki. Sitä en kiellä. Laulunopettajissa on vaan se jännä puoli että yleensä ne kuulee potentiaalin paremmin kuin harjaantumaton kuuntelija. Esimerkiksi jos ylä-äänet ei oikein irtoo niin harjaantumaton tyyppi helposti tyytyy siihen että "olen sitten baritoni tai basso" ja sillä selvä. Korkeitten äänten ongelmat voi johtua niinkin pienistä asiasta kuin leuan asento, kielen asento, hartioiden asento, alaselän notko, liian puristeiset vatsalihakset, kireä kurkku jne (saatika sitten suuremmista kuten puutteellinen hengitysyhteys). Opettaja pystyy näkemään ja kuulemaan tuon ja täsmäharjoittamaan tuollaisia "pahoja tapoja" pois joita on itse tosi hankala huomata - varsinkin jos ei tiedä minkälainen vaikutus esim. niskan asennolla saundiin ja äänialaan on. Saatika jos jo puheessa ilmenee jonkunlaista "virhetoimintoa" - sen helposti siirtää lauluun.
 
Ongelma laulamisen kanssa on siinä että sitä ei voi opetella "insinöörimetodein" kuten vaikkapa kitaraa, koska lauluinstrumentti ei ole fyysisesti kokonaan näkyvissä. Tai voihan sitä, mutta tarttee olla aikamoinen kvanttimekaniikan proffa avaruusfilosofian osastolta... :D
 
En nyt tarkoita että jokaisen tarttee ottaa harrastamisensa vakavasti ja ammatti tähtäimessä. Tarkoitan sitä että ei kannata lähtee roiskien rappaamaan ihan vaan sen takia että se on truu ja rok. Kannattaa miettiä haluuko saada aikaan enemmän roisketta vai rappausta, ja jos edes käy mielessä että "joskus olis tietty ihan kiva rapata siististikin" niin suosittelen edes paria instrumentti- kuin instrumenttituntia opettajan kanssa. Saa edes ne perusedelltykset eli kehon asennon katsottua ammattilaisen kanssa - ettei se rappaaminen häviä roiskeisiin. Musiikki on kuitenkin sen verran siistiä että sitä tuskin kukaan harrastaa lopettaakseen.

Onneksi tänä päivänä Suomessa on hyviä laulunopettajia, mutta valitettavasti itse olen törmännyt hieman arveluttaviin tapauksiin ainakin klasaripuolella (tiedän, että sohaisen ampiaispesää) S.uosittelen, että otat selvää millaiselle opettajalle menet. Poplaulun opettajista ei itselläni paljonkaan kokemuksia. En osaa sanoa miten monet opettajat suhtautuvat raspiseen esim. Springsteen-tyyppisen laulamiseen tai heavy-tyyliin. Ruvetaanko sitä "parantamaan" Helmut Lotti-tyyliseksi.
Kaikkia kannattaa kyllä kokeilla, paitsi kansantanhuja ja vanhoja miehiä ;)

Niihhän se puhhuuki. :D
 
Niinhän tossa mainitsin 8DDDF (kysymysmerkin saattelemana tosin.)
 
No eipä sitä vaan huomaa... turpaan on tullut tässä asiassa ja aika rajusti....
 
Tätä vartenhan on ihan mahdollista nauhottaa omaa lauluaan. Jollen nyt aivan väärässä ole?
 
Joo, mutta ei sen opin hakemisen tartte olla jäykkää ja tylsää ja kanttihartiaista. Kunhan ne ajatuksia vaihtavat ihmiset --- elikkäs siis opettaja ja opiskelija --- edes sen verran tutustuvat että lakaavat pelkäämästä toisiaan, niin kyllä siinä vaan alkaa tähtisade sinkollla ympäriinsä......
 
Nytkö kuvailet itsenäistä opiskelua ''jäykäksi, tylsäksi ja kanttiniskaiseksi''? :/
Perin ikävää, jos sun kokemukset on moisia. Mukavaa kuitenkin, jos ootte opettajan johdatuksella saaneet kultaiset aarrearkut aukeilemaan!
 
...mut usein ei itte huomaa mikä on se sopivin.
 
miksvaretn ei? Oon kai aika spesiaali, kun tunnun huomaavan huono soittoasennon ja siitä lähden sitten korjailemaan.
 
...jos haluaakin hommasta ammatin
 
Nyt en yhtään epäile sun ammattitaitoa, mutta eikö ne rökkiä soittavat oo ihan siinä samassa ammattilaisia, kun sinäkin?
 
...kvanttimekaniikan proffa avaruusfilosofian osastolta...
 
Nohnoh, etköhän nyt vähän liioittele.
 
ihan vaan sen takia että se on truu ja rok.
 
Aijaa, tästäkö tässä olikin kyse? Ei se mun mielestä oo mitenkään ''epätruu'', jos niillä tunneilla on käynyt. Halusin vaan ilmasta, että on mahdollisuuksia oppia laulamaan ''hyvin'' ihan omin eväinkin. ''Hyvällä'' tarkoitan sitä, että se kuulostaa kuuntelijastakin hyvältä.
 
...niin suosittelen edes paria instrumentti- kuin instrumenttituntia opettajan kanssa.
 
Hohhoh, taas mennään. Mun mielestä liputat ihan liikaa näiden tuntien puolesta. En jaksa taas alkaa...
 
Musiikki on kuitenkin sen verran siistiä että sitä tuskin kukaan harrastaa lopettaakseen.
 
Juu, oon samaa mieletä! Ja ei mulla mitään oo tunneilla kävijöitä vastaan. Kukin pistelee menee tyylillään. '':DDDD''

Nytkö kuvailet itsenäistä opiskelua ''jäykäksi, tylsäksi ja kanttiniskaiseksi''? :/
 
En sanonut mitään sen tapaistakaan. Puhuin "opin hakemisesta" siis esim tunneista tms tavasta saada ulkopuolisen ihmisen näkemystä omaan tekemiseensä. -- monia tuntuu siinä arveluttavan esim. kaavamaisuus tms..... jota sen siis ei tarvitse olla...
 
Mulle se -- sinänsä harvinainen -- "laulutunti" on yleensä ollut sellainen, että joku enempi lauluorientoitunut ihminen on jäänyt bändikämpälle kuuntelemaan ja on sitten huomannut, että mulla on esim. huono asento tai kristelen jotain paikkaa, mikä haittaa laulamista... tai että olen kopionut jostain jonkun typerän kuuloisen fraseerauksen, joka vielä originaaliartistilla menetteli, mutta ei enää meikäläisen yrittämänä. Tästä alunperin yllättävän rohkeasta palautteesta olen kyseiselle henkilölle erittäin kiitollinen.
 
Ja jottei jää epäselväksi, kotikonstein tässä kuitenkin on enimmäkseen hommaa opeteltu.

En sanonut mitään sen tapaistakaan. Puhuin "opin hakemisesta" siis esim tunneista tms tavasta saada ulkopuolisen ihmisen näkemystä omaan tekemiseensä. -- monia tuntuu siinä arveluttavan esim. kaavamaisuus tms..... jota sen siis ei tarvitse olla...

Mulle se "laulutunti" on yleensä ollut sellainen, että joku enempi lauluorientoitunut ihminen on jäänyt bändikämpälle kuuntelemaan ja on sitten katsonut, että mulla on esim. huono asento tai kristelen jotain paikkaa, mikä haittaa laulamista. Tästä alunperin yllättävän rohkeasta palautteesta olen kyseiselle henkilölle erittäin kiitollinen.
 
Juuh, näin sen parhaimmissa tapauksissa taitaa mennä. Itsellä kokemusta näistä tunneista sen verran, että puolivuotta kävin basson kanssa treenaamassa. Tässä ajassa en juurikaan mitään oppinut. Mahtoiko kyse olla sitten opettajasta, vai oppilaasta?
Parhaat ''ahaa!''- elämykset on juurikin tullu koettua treeniksellä ja kotona treenatessa. Joskus jopa keikan aikana tullu hoksattua jotain uutta.
 
Peace ja sillee.

Otsikon kysymykseen vastaten: ainakaan en ole kuullut siitä koskaan olleen haittaa, ja joka iikka tutuista laulajista jotka ovat tunneille hakeutuneet ovat sanoneet siitä olleen hyötyä. Toki voi joskus sattua niin että opettaja tai hänen tyyli ei sovi oppilaalle, tai opettaja ei osaa opettaa sitä mitä oppilas on hakemassa, mutta siihen auttaa opettajan vaihto. Auttaa, jos on jonkinlainen näkemys siitä mitä opetukselta hakee.
 
Oma kokemus: oikean opettajan ohjauksella olen muutamassa kuukaudessa mennyt eteenpäin seitsemän peninkulman askeleen (siltä se ainakin tuntuu). Tosin takana on vuosikausia laulamista sekä ohjauksella että ilman. Mutta silti, tämän myötä olen alkanut nauttia omasta saundistani yhä enemmän, ja huomannut myös että laulaminen on todella raskasta fyysistä hommaa. Olen pitänyt itseäni hyväkuntoisena, en pidä enää %-P

onko kannattavaa mennä autokouluun?lukioon?ammattikouluun?laskuvarjohyppykursseille?
Koen että monet asiat ovat omasta halusta ,kiinnostuksesta ja motivaatiosta kiinni.
 
On ihmisiä jotka haluavat oppia uusia asioita ja haluavat oppimista tehostaakseen ttyövälineiden lisäksi itselleen tutorin.
On myös ihmisiä jotka luottavat itseensä ja kykyihinsä niin etteivät kaipaa oppimiseen kuin välineitä ja omaa aikaa.
 
Laulaminen ei ole sen kummalisempaa kuin mikään muu asia maailmassa.
Mikä siitä minun mielestäni tekee haasteellisempaa opetella yksin on se että omat korvat kuulevat juuri sen verran mitä omat korvat kuulevat.Oma "fundeeraaminen" ja analysointi loppuu juuri siihen kun omat kapasiteetit riittää.
 
Minä luulin olevani HElvatan hyvä ja kykenevä laulaja ennen ensimmäistä laulutuntia.Olinhan aikaisempien opintojeni perusteella kuitenkin musikaalinen ja soittaminen sujui,miten se laulaminen nyt sitten muka olis niin erilllaista.
 
Niin oli erilaista että meni kyllä vellit ja jauhot vuodeksi ihan sekaisin.Joutui nöyrtymään ja ottamaan vastaan neuvoja ja apua ihmisiltä jotka HERRAN tähden oli saman ikäisiäkin kuin minä!
 
Laulunopettajan tarkoitus on olla TUTOR,peili,apukorva,henkinentuki ja kanssatoveri.
Jos näitä ei lauluoppiinsa kaipaa,ei kannata mennä tunneille.
 
Eipä se kokeileminen kuitenkaan NIIN paljoa maksa..

Hyvä vastaus, ap!

Kyllä, lussaa!
 
Laulaminen ei ole sen kummalisempaa kuin mikään muu asia maailmassa.
Mikä siitä minun mielestäni tekee haasteellisempaa opetella yksin on se että omat korvat kuulevat juuri sen verran mitä omat korvat kuulevat.Oma "fundeeraaminen" ja analysointi loppuu juuri siihen kun omat kapasiteetit riittää.
 
Tämä mun mielestä erottaa laulamisen muista asioista maailmassa - omaa tekemistään kun ei "näe" millään. Näkökykyinen ihminen hahmottaa todella vahvasti näköaistinsa kautta, joten vaikkei olisikaan "visuaalinen" oppija, niin yksi aisti on silti poissa pelistä (ellei peiliin tuijota, mikä on pyydettäessäkin monelle kiusallista). Tällöin kuuloaisti ottaa ison vastuun, joka ei kovin pitkälle kanna (samanaikaisesti kun laulaa on mahdoton kuulla sitä miltä saundi oikeasti kuulostaa, ja nauhoitteelta kuunneltaessa ei ehkä enää muistakaan mitä teki saavuttaakseen tietyn "hyvän" saundin jne). Maku- ja hajuaisteista on aika vähän iloa laulunopiskelussa joten jäljelle jää tuntoaisti. Jokainen voikin sitten tykönään miettiä miten helppoa on tuntoaistin kautta hahmottaa asiaa, joka ei oikeastaan tuntoaistin kautta välity (ellei laula itseään kananlihalle). Toiset hahmottaa ihan kenenkään neuvomatta, toiset ei. Ja sit on se kuudes aisti tietty :)
 
Mutta takaisin asiaan. Yhdyn aikalailla quottaamaani kirjoitukseen muutoin.

Niin,onhan maailmas moniakin asioita missä muiden mielipiteistä on hyötyä.Ihan vaikka ihmisenä kasvamisessa ja elämisessäkin itseään peilaa muiden kautta.
Eristyksessä eläyt ihminen ei tasan toimi samoin kuin sosiaalisessa ympäristössä jne..
 
Vähän aiheen vierestä mutta toisaalta ei kuitenkaan ;)

Niin,onhan maailmas moniakin asioita missä muiden mielipiteistä on hyötyä.Ihan vaikka ihmisenä kasvamisessa ja elämisessäkin itseään peilaa muiden kautta.
Eristyksessä eläyt ihminen ei tasan toimi samoin kuin sosiaalisessa ympäristössä jne..
 
Elämässäkin oppii yrityksen ja erehdyksen kautta.

kyllä ja helpommin kun on joku tukena niissä yrityksissä ja erehdyksissä.
Yksin pehmustetussa huoneessa ei pahemmin pysty kuin tökkimään itseään silmään ja oppia siitä ;)