Kitarat: soittaminen ›

Kyrpii kun sahaa samoja kappaleita himassa päivästä toiseen, ja tuntuu että edistystä ei tapahdu. Alkaa kyllästyttämään koko kitarointi, kun joskus sai palkaksi hyvän mielen opitusta riffistä, nyt ei sitäkään. Koneella olisi läjäpäin tabeja laidasta laitaan, mutta joka jeesuksen kappaleessa on oltava se pakollinen kikkelinvenytyssoolo tai muu älytöntä plektrarannetta vaativa kohta, mihin harjoittelu yleensä tyssää. Meikäläisen kädet ei vaan pysy mukana, vaikka niitäkin kohtia on yritetty sahata läpi tarmolla.
 
"Tee ite biisejä joita on mukava soittaa", sanotaan. Muuten jees, mutta kun se ei ole kivaa. Säveltäminen alkaa maistua pakkopullalta jos yrittää väkisin saada jotain aikaiseksi, mutta sitten jos ei väkisin väännä, ei tule sitäkään vähää. Tuurilla saattaa tulla joku 14 tahdin renkutus jossa väännetään samaa riffiä peräjälkeen, ja muutamassa kohdassa voi olla joku pieni rumpufilli tuomassa väriä.
 
Alkaa suorastaan vituttamaan nuo 3000 kitarakamoihin hassattua euroa. Mieluummin nekin vaikka nestemäisenä kurkusta alas niin olisi ollut edes kivaa.

Pidä kunnon tauko. Vaikka pari kuukauttakin.
 
Tai myy mulle kitarakamas. ;)

Pidä kunnon tauko. Vaikka pari kuukauttakin.
 
Samaa olin ehdottomassa. Ei tule mitään jos itku silmässä soittaa.

Mene opettajan pakeille. Mä olin ihan samanlaisessa "tyhjiössä" jossain välissä. Menin opettajan pakeille ja taas alkoi löytymään uutta tekemistä. Ei tarvitse välttämättä montakaan tuntia. Sen verran vain, että saa taas langan päästä kiinni ja pystyy sitä kautta jatkamaan yksikseenkin.

Alkaa suorastaan vituttamaan nuo 3000 kitarakamoihin hassattua euroa.
 
Osta halvemmat kamat. Minulla on 275 euron kitara ja 99 euron multiefektilaite, joilla tänäänkin soitin ihan sfääreissä riffejä rumpukoneen tahdissa. Itse asiassa melkein hyppelin ilmassa, onneksi kukaan ei ollut katsomassa. Tuli kehiteltyä parikin hauskaa riffiä. Minusta se on vähän niin, että soittamisesta täytyy pitää, että sitä jaksaisi harrastaa. 20 vuotta takana soittamista ja aina vaan tuntuu paremmalta!

Minusta se on vähän niin, että soittamisesta täytyy pitää, että sitä jaksaisi harrastaa.
 
Oikeastaan muuta en aktiivisesti harrastakaan. Jos en pitäisi kitaroinnista, kamat pölyttyisivät jossain vintin perällä tai niitä ei olisi tullut hankittua ollenkaan.

Oikeastaan muuta en aktiivisesti harrastakaan.
 
Ehkä sitten yrität liikaa, sellaiseen voi kyllästyä lopulta. Varsinkin jos ei ole mitään muuta harrastusta, johon voisi välillä vaihtaa.

Pidä kunnon tauko. Vaikka pari kuukauttakin.
 
Näin. Itsekään en oo pariin viikkoon kunnolla koskenut kitaraan. Jossain vaiheessa se into sitten taas kasvaa ja soittaminen onkin hauskaa.

Olisko hyvä kuunnella välistä? Kaikenlaista musiikkia ilman ennakoasennetta. Voipi tuostakin saada ideoita.
Toinen juttu oli ainakin itellä, että yritteli välistä muuta soitinta, koskettimia, bassoa, huuliharppua..........

Toinen juttu oli ainakin itellä, että yritteli välistä muuta soitinta, koskettimia, bassoa, huuliharppua..........
 
No mulla on just näin meneillään. Rumpujen soitto on tällä hetkellä paljon kitaraa kiinnostavampaa puuhaa.

Olisko hyvä kuunnella välistä? Kaikenlaista musiikkia ilman ennakoasennetta. Voipi tuostakin saada ideoita.
 
Tai vaikka soittaa sitä samalla? Joskus tulee hupaisia juttuja, kun laittaa soittimeen jotain ihan uutta ja koittaa pysyä perässä.
 
Sama homma kaiken muunkin kanssa. Jos olet pulassa sen kanssa, ettet pysty tiluttamaan tarpeeksi nopeasti, tee jotain muuta. Treenaa vaikka baikka helppoja bileveivejä (siis niitä biisejä, mitä kaikki bilebändit jauhaa). Siinä soitellessa tulee sitten samalla mutakin ihan ohimennessä.
 
Mä kyllä ymmärrän tuon leipiintymisen koko touhuun. Mä itsekin pidin kitaraa nurkissa monta vuotta. Siinä meinasi vain tulla sellainen ongelma, että meinasi loppua koko touhu siihen paikkaan. Mun ongelmat oli oikeastaan ihan samat kuin sulla. Tällä hetkellä mulla riittäis treenattavaa niin paljon, kuin vain jaksais treenata. Ei kaikki välttämättä kehittymisen kannalta parasta treeniä, mutta ainakin hauskuus touhuun on löytynyt uudestaan. Ja yksi iso askel tuohon tuli mulle uuden opettajan myötä. Senkin suhteen mulla oli ihan samat ajatukset kuin sulla aiemmin...ei paljoa napannut. Mutta jokainen opettaja opettaa eri tavalla, ja joku toinen opettaja saattaa olla juurikin oikea vaihtoehto.

Mene opettajan pakeille. Mä olin ihan samanlaisessa "tyhjiössä" jossain välissä. Menin opettajan pakeille ja taas alkoi löytymään uutta tekemistä. Ei tarvitse välttämättä montakaan tuntia. Sen verran vain, että saa taas langan päästä kiinni ja pystyy sitä kautta jatkamaan yksikseenkin.
 
Mulla tulee näitä "tyhjiöitä" aina silloin tällöin ja jotenkin vain hoksaan yhtäkkiä "kasvaneeni" huomaamatta niistä ulos. :S Taitaa olla osasyynä se juuri että pidän taukoa aina välillä ja annan asioiden vain loksahtaa paikalleen pääkopassa. Vaikka kuka mitä sanoisi niin eteenpäin ei pääse treenamalla 24/7. välillä täytyy antaa aikaa että se homma menee ns. selkärankaan. ;)

Mulla tulee näitä "tyhjiöitä" aina silloin tällöin ja jotenkin vain hoksaan yhtäkkiä "kasvaneeni" huomaamatta niistä ulos. :S Taitaa olla osasyynä se juuri että pidän taukoa aina välillä ja annan asioiden vain loksahtaa paikalleen pääkopassa. Vaikka kuka mitä sanoisi niin eteenpäin ei pääse treenamalla 24/7. välillä täytyy antaa aikaa että se homma menee ns. selkärankaan. ;)
 
Mä puhuin enemmänkin sellaisista kuukausiksi (tai vuosiksi) venyneistä tyhjiöistä. Kyllähän välillä pitää taukoa pitää. Silloin puhutaan viikosta parista, ehkä kuukaudestakin pahimmillaan.....

Ja niin, soittamisen sivuharrastuksena ajattelin, että josko sitä yrittäisi rakentaa sähkökitaran omin käsin. Tämäkin homma kuivui kasaan, ja liimattu body on maannut kellarissa höyläpenkissä hiontaa ja muotoilua vailla pari kuukautta.
 
Olen sairastanut keskivaikeaa masennusta kohta vuoden, mikä sekin osaltaa syö aika tehokkaasti motivaatiota ja mielenkiintoa myös kivoja harrastuksia kohtaan.

Ja niin, soittamisen sivuharrastuksena ajattelin, että josko sitä yrittäisi rakentaa sähkökitaran omin käsin. Tämäkin homma kuivui kasaan, ja liimattu body on maannut kellarissa höyläpenkissä hiontaa ja muotoilua vailla pari kuukautta.
 
Onkos sulla bändiä? Se kovin usein motivoi paljon, kun sen saa toimimaan.
 
Olen sairastanut keskivaikeaa masennusta kohta vuoden, mikä sekin osaltaa syö aika tehokkaasti motivaatiota ja mielenkiintoa myös kivoja harrastuksia kohtaan.
 
Tässä tapauksessa antaisin vain itselleni aikaa ja soittaisin vain silloin, kun se tuntuu miellyttävältä. Mitään pakkopulla ei kannata harrastaa.

Onkos sulla bändiä? Se kovin usein motivoi paljon, kun sen saa toimimaan.
 
Eipä ole. Hartaasti sitäkin on toivottu, mutta kaikki tähänastiset projektit ovat kuivuneet kasaan ennen aikojaan.
 
Eikä tällä pohjamudissa sukeltelevalla itsetunnolla pahemmin mihinkään bändeihin haetakaan. Ja sekin vielä kun sormet ei taivu "kunnon" sooloiluun tai nopeatempoiseen soitteluun, käy niin että bändit ottaa mieluummin sellaisen tyypin joka "osaa" soittaa. Tilutusta taitamatonta katsotaan muutenkin kuin halpaa makkaraa kun haetaan bändiin kitaristia.
 
Mieluummin teen sitten oman bändin minkä ei tarvitse tiluttaa, mutta tuossa jo sanoinkin mitä niistä projekteista on tullut.

Kyrpii kun sahaa samoja kappaleita himassa päivästä toiseen, ja tuntuu että edistystä ei tapahdu.
 
Mulla auttoi ainakin, että hommasin Stetinan Speed mechanics for lead guitar -kirjan ja treenasin sitä 0.5-1.5h päivässä. Aluksi tuntui, että mitään ei tapahdu mutta sitten harjoittelu alkoi tuottaa todella tulosta. Vaikka kirja on tarkoitettu rock-soolojen harjoitteluun, niin harjoitukset kyllä auttavat myös muuhunkin kitarointiin todella paljon. Aluksi monet harjoitukset tuntuivat erittäin epämukaville (esim. sormien liiallisen nostamisen välttäminen normaaleissa jutuissa) ja vaikeille, mutta harjoittelu kyllä maksaa itsensä takaisin.

Onkos sulla bändiä? Se kovin usein motivoi paljon, kun sen saa toimimaan.
 
Toi muuten on totta. ja se vasta pistääkin vauhtia oppimiseen kun on keikka tulossa. ;) Meillä bändin kanssa toi biisien teko ja kappaleiden opettelu oli ennen vähän niin ja näin mutta autappa kun sovittiin keikka ja joku kolme viikkoa aikaa niin äkkiäkös tuli eri tahti hommaan. Nyt on taas tulos keikka ja aikaa 19 päivää eli taitaapa olla vapaa-ajan hommat selvillä. :)

Kyrpii kun sahaa samoja kappaleita himassa päivästä toiseen, ja tuntuu että edistystä ei tapahdu. Alkaa kyllästyttämään koko kitarointi, kun joskus sai palkaksi hyvän mielen opitusta riffistä, nyt ei sitäkään. Koneella olisi läjäpäin tabeja laidasta laitaan, mutta joka jeesuksen kappaleessa on oltava se pakollinen kikkelinvenytyssoolo tai muu älytöntä plektrarannetta vaativa kohta, mihin harjoittelu yleensä tyssää. Meikäläisen kädet ei vaan pysy mukana, vaikka niitäkin kohtia on yritetty sahata läpi tarmolla.

 
Entä jos vaikka kuuntelisit kaikenlaista? Etsi käsiisi vaikka jotain munakasta jazzia, groovea funkkia, sielukasta blyysiä, lattareita... saatat jopa innostua jostain. Opettele vaikka soittamaan bossa novaa, tai komppaamaan funkkia.
 
Itsellä on se ongelma, että vaikka olen ihan aloittelija, kädet vaan syyhyää päästäkseen opettelemaan kaikkea mahdollista: soittamaan ja sooloilemaan jazz-stankkuja, blokkaamaan Pink Floydin ja Gunnareiden sooloja, komppaamaan bossaa ja funkkia, soittamaan bluusia ja rockia.... ei vaan aika riitä kaikelle!

Hulluksihan siinä tulis jos soittelis päivät pitkät pelkästään heviä tai vastaavaa
 
Antero
 
EDIT: tai aloita joku muu soitin! Voi tulla soittamiseen aivan uusi näkökulma ja into. Vaikkapa basso, piano tai saksofoni.