Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mä oon lueskellut tätä säiettä säännöllisesti ja ollut ihan hiljaa kun olen kuvitellut että ei mulla mitään järkevää kommentoitavaa ole mutta jos sitten järjetön kommentti:
Eiks' se oo ihan sama ongelma, jos nimettömänä säveltänä tarjoat 3 minuutin rallin tai 40 minuutin sinfonian esitettäväksi?

Mä oon lueskellut tätä säiettä säännöllisesti ja ollut ihan hiljaa kun olen kuvitellut että ei mulla mitään järkevää kommentoitavaa ole mutta jos sitten järjetön kommentti:
Eiks' se oo ihan sama ongelma, jos nimettömänä säveltänä tarjoat 3 minuutin rallin tai 40 minuutin sinfonian esitettäväksi?
 
On se periaatteessa, 3 minuutin ralli on vaan helpompi saada esitellyksi. Paitsi jos kyseessä on humppa, niitä veikkoja ei oo musiikki kiinnostanut enää vuosiin;)

Öö, niin? Mikähän tässä nyt oli pointtina? Mä puhuin siitä, että muusikot soittavat, en siitä että teos esitettäisiin. Kuuntelijat totta kai erikseen. Mutta jos teos on niin hyvä, että soittajat haluavat soittaa sitä, soittajat todennäköisesti haluavat myös esittää sen.
 
Kun ohjelma kävi taiteellisesti haastavammaksi ja ehkä soittajalleen mieluisammaksi - omaksi hengentuotteeksi - kävi se samalla keskivertokuulijalle vaikeammaksi - ei meinaa tajuta mikä homman nimi kun se ei kuulosta miltään aiemmin kuulemalta.
 
Itse en yleensä pääse soittamaan ihan sellaista musaa kuin haluaisin - toisin kuin tuossa yllämainitussa tilanteessa oli. Joutuu sopeutumaan siihen mitä muut kenties haluavat tai osaavat soittaa ja minkälainen on yleisö tai tilaisuus. Tietysti omat taidot tai kokemus asettavat jotain rajoitteita.
 
Teoksen hyvyys tai huonous tilanneriippuvaisia.
 
Sulla muuten hyvä musiikkinäyte! Voisin kuvitella sen alkuosan soivan Mekaanisen musiikin museon soittohärvelin soittamana. Minäkin tykkäisin olla mukana esittämässä samanlaista. Ongelma kuitenkin vähän sama kuin Erkin sinfoniassa, että tarttee paljon soittajia, harjoittelua, ei ole tarpeeks keikkaa tuontyyliselle vaan tavalliset kuulijat tavallisissa yleisötilaisuuksissa diggailee jotain yksinkertaisempaa laulettua kamaa.
 
Mainiota elokuvamusa ja teatterimusa-ainesta kuitenkin!
 
Musiikissa voi olla ihan vitusti sisältöä, ja silti se voi myydä paljon. Mä kysyin tarkkaan ottaen sitä, että onko niin, että sisällöllisesti yksinkertaisempi musiikki myy automaattisesti enemmän.
 
Siihen vois kaivata pientä lisävalaisua jos jollakulla on vaikka faktaa ja tutkimustietoa. Tai muuten vaan asiantuntevaa arviota mitkä seikat vaikuttaa miten musiikki myy. Yks juttu mikä on edistänyt monen mukavankuuloisen kipaleen myyntiä tai kuuntelua on jos sitä on käytetty hyvällä maulla suositussa elokuvassa tai teatteriesityksessä.
 
--------
 
Nyt nukkumaan - hyvät yöt.

Kun ohjelma kävi taiteellisesti haastavammaksi ja ehkä soittajalleen mieluisammaksi - omaksi hengentuotteeksi - kävi se samalla keskivertokuulijalle vaikeammaksi - ei meinaa tajuta mikä homman nimi kun se ei kuulosta miltään aiemmin kuulemalta.
 
Itse en yleensä pääse soittamaan ihan sellaista musaa kuin haluaisin - toisin kuin tuossa yllämainitussa tilanteessa oli. Joutuu sopeutumaan siihen mitä muut kenties haluavat tai osaavat soittaa ja minkälainen on yleisö tai tilaisuus. Tietysti omat taidot tai kokemus asettavat jotain rajoitteita.
 
Teoksen hyvyys tai huonous tilanneriippuvaisia.
 
Toisaalta ainakaan mä en ole usein törmännyt improvisoituihin livejazz-jameihin jotka olisivat erityisen suurta musiikkia sinällään. Tilanteessa ne saattavat toimia mainiosti, mutta eivät itsenäisenä musiikkina. Ts. oikeastaan ne eivät ole haastavaa musiikkia kuulijalle, koska niissä ei periaatteessa ole mitään sen suurempaa tilanteen ulkopuolista sisältöä. Tämä siis halveeraamatta jazzjameja musiikkina mitenkään.
 
Sulla muuten hyvä musiikkinäyte! Voisin kuvitella sen alkuosan soivan Mekaanisen musiikin museon soittohärvelin soittamana. Minäkin tykkäisin olla mukana esittämässä samanlaista. Ongelma kuitenkin vähän sama kuin Erkin sinfoniassa, että tarttee paljon soittajia, harjoittelua, ei ole tarpeeks keikkaa tuontyyliselle vaan tavalliset kuulijat tavallisissa yleisötilaisuuksissa diggailee jotain yksinkertaisempaa laulettua kamaa.
 
Mainiota elokuvamusa ja teatterimusa-ainesta kuitenkin!
 
Tack. En mä tota mihinkään ole esitettäväksi tarkoittanutkaan, vaikka partituuri onkin olemassa niin kuin lähes kaikesta muustakin mitä teen. Harjoituksen vuoksi ja omien rajojen etsimisen merkeissä noita tulee tehtyä. Tolle itse asiassa piti olla käyttöäkin mutta viihdehomot kun hoitavat hommansa huonosti niin suunnitelma kariutui kaikessa hiljaisuudessa. Enivei, ei tommonen mun mielestä ole mitään konserttimusaa. Jos toi kuitenkin tarvis esittää jostai kumman syystä, kyllä soittajat aina löytyy;) Esitettäväksi mun mielestä vaan kannattaa viedä biisejä vasta sitten kun ne on tarpeeksi hyviä, ja esittämiselle on tarve. Jokainen itse tietää milloin sen aika on.

Aivan fantastinen keskustelu!
 
Erkin musiikillisesta terapiaistunnosta syntynyt mahtava 50 minuuttinen eepos "My Life - koko galaksi hallussa" herättää tunteita. Teoksesta lienee muodostunut jonkinlainen itseään toteuttava luuppi. Sävellystä säveltämisen vuoksi. Nuotti nuottia vastaan. Partituuri on niin kaunis. Joka nuotilla on oma tunne- ja itseisarvonsa jo nuottikuvassa. Teen näin, teen oikein. Sävellän, koska se on mahdollista. Fine.
 
Ja jottei Erkin mopo karkaisi, me muut otetaan kiltisti paarma suuttimeen ja ryhdytään tosissaan tämän henk.koht. väitöskirjan kustoksiksi.
 
Jatka Erkki valitsemallasi tiellä, hienoa duunia!
 
Mutta muistakaahan:
If it smells funny, it is funny.

Jatka Erkki valitsemallasi tiellä, hienoa duunia!
 
Kiitos vain kannustuksesta.
Jatkan kyllä, mutta täytyy pitää riittävän pitkä tauko välillä.
 
Sävellyksistäni ei tule sinfonioita tai mitään muutakaan esityskelpoista, ellen opi ymmärtämään ajatustasolla MITEN se tapahtuu.
Pelkät ideat melodioissa, orkestroinnissa jne. ei riitä.
Mielestäni tarvitaan kokonaiskäsitystä ko. alan tilanteesta-, kysynnästä yms.
Vaikka olen koko ajan ajatellut sinfoniaani tuotteena, en ole siinä onnistunut kysynnän suhteen.
 
Tästä eteenpäin tunnen olevani paljon valmiimpi, kiitos siitä kuuluu paitsi omille asiantuntijoilleni, myös tälle keskustelupalstalle ja keskustelijoille.
 
Tällä hetkellä pohdin kysymystä: jatkanko sinfonia no.1:n kehittelyä vai aloitanko uuden.
Mielestäni nykyisen saa onnistumaan sinfoniaksi, jos melodioiden ja aiheiden yhdistäväksi tekijäksi, kautta sävellyksen, otetaan sydän-hengitysmotiivi.
Tämä ei ehkä kuitenkaan vielä riitä ja joka tapauksessa sävellykseen tarvitaan vielä huomattava määrä jotain uutuutta sekä TAITEELLISUUTTA.

Tuolla aikaisemmin taidettiin jo mainita, että teokset tulisivat paljon paremmin oikeuksiinsa, jos käyttäisit kunnollisia soundipankkeja ja halpojen sirkkeliäänien sijaaan. Silloin kappaleet kuulostaisivat paljon enemmän juuri siltä mitä SINÄ olet niiltä hakenut. Näin sanoma välittyisi paremmin muillekin. Noista käyttämistäsi äänistä kun on vaikea erottaa joskus jopa, mikä soitin on kyseessä.
Itse yrittäisin laittaa soitinääniin myös (esim. piano) enemmän dynamiikkaa, muunnellen mm. lyöntivoimakkuuksia. Se lisää ilmaisuvoimaa merkittävästi.
 
Tuolta "Tietokoneet ja musiikkiohjelmat" -foorumilta voisi löytyä apua sopivan soundipankin hankintaan.
 
Mullakin on oman musiikki-cd:n teko meneillään - omista sävellyksistäni. Kymmenen kappaletta aion saada yksin soitettua, sovitettua..kokonaan itse. Käytän hyvin paljon luonnollisia soittimia (akustinen ja sähkökitara, piano..), jolloin jo demoista selviää, miltä lopputuote kuulostaa.

Tämä koko topicci on ollut äärimmäisen mielenkintoista luettavaa. Jotenkin itseä on aina hämännyt se ajatus, että 'klassisissa piireissä' on oikeasti tietyt 'genret', johon musiikki sidotaan, ja niistä ei mielellään saisi poiketa. Jotenkin ajattelisi (tämänkin ketjun joidenkin kommenttien takia) ettei nykyään juurikaan hyödytä säveltää yhtään ainutta klassista teosta enää, koska ne eivät voi olla parempia kuin alkuperäiset genren määrittelyyn käytetyt teokset.
 
Musiikki elää (ja voi hyvin), miksei siis klassinenkin musiikki. Luultavasti vanhoja klassisia teoksiakin tulkitaan nykyisin erilailla kuin joskus 1800-luvulla, joten miksei niitä voisi säveltää myös vanhoista kaavoista poiketen? Mutta toisaalta, jos ei suuret orkesterit jostain syystä halua esittää mitään tutusta ja turvallisesta poikkeavaa materiaalia, niin ei asialle voi mitään.
 
Hienoa että joku jaksaa/pystyy tehdä tälläistä ilman vuosikymmenien koulutusta. Toivottavasti jatkat sävellys-työtäsi.

Tämä koko topicci on ollut äärimmäisen mielenkintoista luettavaa. Jotenkin itseä on aina hämännyt se ajatus, että 'klassisissa piireissä' on oikeasti tietyt 'genret', johon musiikki sidotaan, ja niistä ei mielellään saisi poiketa. Jotenkin ajattelisi (tämänkin ketjun joidenkin kommenttien takia) ettei nykyään juurikaan hyödytä säveltää yhtään ainutta klassista teosta enää, koska ne eivät voi olla parempia kuin alkuperäiset genren määrittelyyn käytetyt teokset.
 
Musiikki elää (ja voi hyvin), miksei siis klassinenkin musiikki. Luultavasti vanhoja klassisia teoksiakin tulkitaan nykyisin erilailla kuin joskus 1800-luvulla, joten miksei niitä voisi säveltää myös vanhoista kaavoista poiketen? Mutta toisaalta, jos ei suuret orkesterit jostain syystä halua esittää mitään tutusta ja turvallisesta poikkeavaa materiaalia, niin ei asialle voi mitään.
 
Kyllä 'klassiset piirit' hyväksyvät uutta, jopa toivovat sitä, mutta he, kuten yleensäkin, hyväksyvät sen vain jos se miellyttää heitä itseään.
 
Kapellimestarit ovat viime kädessä avainasemassa.
Pitäisi siis tietää tarkoin heidän odotuksensa.
 
Omalla esimerkilläni olen halunnut rohkaista myös vähemmän koulutettuja yrittämään, sillä uskon, että suomestakin löytyy pelkällä lahjakkuudella onnistuvia säveltäjiä.
Samalla olen halunnut valoittaa niitä monia ennalta arvaamattomia kysymyksiä, mitä suuri sävellystyö tuo mukanaan, ainakin aloitteleville säveltäjille.
Mielestäni aivan samat kysymykset tulee ratkaistavaksi millä tahansa pienemmälläkin sävellyksellä, mikäli haetaan täydellisyyttä.

Tuolla aikaisemmin taidettiin jo mainita, että teokset tulisivat paljon paremmin oikeuksiinsa, jos käyttäisit kunnollisia soundipankkeja ja halpojen sirkkeliäänien sijaaan. Silloin kappaleet kuulostaisivat paljon enemmän juuri siltä mitä SINÄ olet niiltä hakenut. Näin sanoma välittyisi paremmin muillekin. Noista käyttämistäsi äänistä kun on vaikea erottaa joskus jopa, mikä soitin on kyseessä.
Itse yrittäisin laittaa soitinääniin myös (esim. piano) enemmän dynamiikkaa, muunnellen mm. lyöntivoimakkuuksia. Se lisää ilmaisuvoimaa merkittävästi.
 
Tuolta "Tietokoneet ja musiikkiohjelmat" -foorumilta voisi löytyä apua sopivan soundipankin hankintaan.
 
Mullakin on oman musiikki-cd:n teko meneillään - omista sävellyksistäni. Kymmenen kappaletta aion saada yksin soitettua, sovitettua..kokonaan itse. Käytän hyvin paljon luonnollisia soittimia (akustinen ja sähkökitara, piano..), jolloin jo demoista selviää, miltä lopputuote kuulostaa.
 
Olisi tosiaan hienoa kuulla oikealla orkesterilla.
 
Hyvät soundipankit maksaa paljon, eikä niitä voi ostaa kokeilematta.
 
Kyselen tässä, voisiko joku Teistä soittaa omalla äänipankillaan minun sinfoniaa hieman, että kuulisin miten paljon äänet paranee.
 
Esim. EWQL- tai Vienna voisivat olla riittävän hyviä.
 
Minun sinfonia1 löytyy midi-tiedostona seuraavasta osoitteesta:
http://www.elisanet.fi/erkki.linden/elsymph1.zip
 
Omalla pankillanne muunnetun esityksen voisi sitten laittaa vaikka tälle palstalle mp3-tiedostona tai lähettää minulle sähköpostilla, minkä jälkeen minä julkaisen sen sitten tällä palstalla.

Soundipankkeja vaihdettaessa kannattaa muistaa, että jos pistää standardimiditiedoston soimaan uusilla soundeille (esim. mikä tahansa samplekirjasto), standard midi-tiedostomuoto ei kykene ottamaan noista sampleista irti kuin pienen murto-osan. Esimerkiksi dynamiikkaa voi muuttaa kesken pitkän äänen jolloin saa oikeat crescendot ja diminuendot yms. toteutettua.
 
Dynamiikka ja artikulaatio (legatot, staccatot yms.) näyttelee niin suurta osaa siinä kuulostaako midi "ilmaisuvoimaiselta", että jos sun sinfoniasta haluaisi laadukasta jälkeä muilla äänikirjastoilla, pitäisi ottaa partituuri käteen ja editoida midi-tiedostosi soitin kerrallaan vastaamaan partituuria mm. dynamiikan ja artikulaatioiden suhteen.
 
Eli todennäköisesti lopputulos siitä että sun miditiedoston soittaa jollain toisella soundikirjastolla tekemättä itse miditiedostolle mitään on se, ettei se paljon kummoisemmalta kuulosta vaikka olisi kuinka kallis samplekirjasto käytössä.
 
Parhaan lopputuloksen olen itse saanut joko soittamalla partituurista soitin kerrallaan livenä sisään sekvensseriin hyödyntäen noita samplekirjaston ominaisuuksia, tai sitten editoimalla notaatio-ohjelmasta exportattua midi-tiedostoa sekvensserisoftassa välillä rajustikin. Useimmiten työtapa on kahden edellisen tekniikan vapaa yhdistely.
 
Lopuksi pitää vielä koko orkesterin balanssi tehdä sen mukaan miten oikeat soittimet soivat suhteessa toisiinsa, eli koneilla voi olla kovan työn takana simuloida oikeaa orkesteria, ja kokemusta siitä miltä oikea bändi kirjoitetussa tilanteessa kuulostaisi on ymmmärtääkseni välttämätöntä jos etsii realistista soivaa lopputulosta.
 
En tällä halua masentaa millään muotoa. Olen vain huomannut että metodilla "soitetaan miditiedosto uudella äänipankilla" tuottaa usein tilanteen jossa uusiin soundeihin pettyy kun odotti parempaa kuin sai. Tosiasiallisesti itse soundit voivat olla todella hyvät, mutta toiseen midiympäristöön viritetty miditiedosto ei toimi toisilla soundeilla.
 
Ei mulla muuta :)

Hei Dr Dominantti,
 
Olet aivan oikeassa.
Minä olen toiminut juuri niin kuin edellä kerroit.
Ajattelin vaan, että kun useat keskustelijat toistuvasti esittävät parempia pankkeja, niin sitähän voisi näin kokeilla.
 
Minullakin on erilaisia pankkeja pilvin pimein, puuttuu vain ne parhaat.
Edes hyvin samankaltaisia pankkeja ei voi vaihdella, ilman että lähes koko sävellys on käytävä uudestaan läpi.
 
Ehkäpä tietokoneäänet ovat jopa määränneet minun sävellyksiä siten, että on ollut pakko säveltää jossain määrin ko. soittimelle sopivalla tyylillä.
 
Joka tapauksessa, jokaiselle soittimella on tietysti myös oma tyyli millä niille voi säveltää.
Huomaan tämän jos yritän muuttaa esim soolosoitinta joksikin muuksi kuin mille alunperin sävelsin.

Olisi tosiaan hienoa kuulla oikealla orkesterilla.
 
Hyvät soundipankit maksaa paljon, eikä niitä voi ostaa kokeilematta.
 
Kyselen tässä, voisiko joku Teistä soittaa omalla äänipankillaan minun sinfoniaa hieman, että kuulisin miten paljon äänet paranee.
 
Esim. EWQL- tai Vienna voisivat olla riittävän hyviä.
 
Minun sinfonia1 löytyy midi-tiedostona seuraavasta osoitteesta:
http://www.elisanet.fi/erkki.linden/elsymph1.zip
 
Omalla pankillanne muunnetun esityksen voisi sitten laittaa vaikka tälle palstalle mp3-tiedostona tai lähettää minulle sähköpostilla, minkä jälkeen minä julkaisen sen sitten tällä palstalla.
 
Mä voin ohjelmoida pätkän, kunhan löytyy aikaa. En kyllä uskalla luvata että sitä löytyisi ihan juuri. Mulla on Garritan tällä hetkellä käytössä, eli lopputulos ei ole lähelläkään niin hyvää kuin voisi olla. EastWestiä tuntuu kuulevan peleissä nykyään yllättävän paljon, se on jo varsin uskottavan kuuloinen. Puutteet johtuvat usein enemmän ohjelmoijasta kuin saundeista.
 
On syytä kuitenkin muistaa että samplejen laatu ei ole ainoa mitä kannattaa pitää mielessä ostaessa - hyvät samplet ovat myös niin raskaita, että niitä ei todellakaan pyöritellä millään mopokoneilla. Jos siis ostaa Viennaa, on syytä ostaa myös pari uutta konetta, jotta sampleja pääsee käyttämään. Garritan, Miroslav Vitous ja muut kevytversiot ovat paskemmista saundeistaan huolimatta käyttökelpoisia sävellyshommiin (jos siis tarkoitus ei ole koodata valmista esitystä, vaan teos on tarkoitus esittää myöhemmin) koska ne ovat edullisia, eikä ostaessaan maksa 20 gigasta ylimääräisiä saundeja, joiden käyttäminen tekisi nuottikuvasta todella kaoottisen näköistä. Toisaalta sitten kevytversioista valitettavasti puuttuu useita erittäin olennaisia saundeja, kuten erikoisemmat artikulaatiot - vaikeuttaa esim. modernin musiikin säveltämistä huomattavasti.

Kiitos vaan etukäteen.
 
Minulla on käsittääkseni tehokas tietokone:
- prosessori Intel Pentium 3.4 GHz
- keskusmuisti 1024 MHz, tarvittaessa 4096 MHz
- kiintolevy 250 Gt, tarvittaessa 1200 Gt
 
En tiedä kuinka tehokkaita on, mutta riittääkö tämä.

Schönberg radiosta voi kuunella:
 
Fünf Orchesterstücke in der Originalfassung für großes Orchester op. 16
(1909, revidiert 1922) Five orchestral pieces
 
http://81.223.24.100:8000/content/op16_1.mp3
http://81.223.24.100:8000/content/op16_2.mp3
http://81.223.24.100:8000/content/op16_3.mp3
http://81.223.24.100:8000/content/op16_4.mp3
http://81.223.24.100:8000/content/op16_5.mp3
 
Näistä voi ottaa vaikka vähän vauhtia säveltämiseen. Ei muuten aukea suoraan klikkaamalla vaan pitää pistää soittimesta "play URL"

Kiitos vaan etukäteen.
 
Minulla on käsittääkseni tehokas tietokone:
- prosessori Intel Pentium 3.4 GHz
- keskusmuisti 1024 MHz, tarvittaessa 4096 MHz
- kiintolevy 250 Gt, tarvittaessa 1200 Gt
 
En tiedä kuinka tehokkaita on, mutta riittääkö tämä.
 
Tarkoittanet varmasti että sulla on 1 giga muistia, sillä pärjää jotenkuten gpo:n kanssa. ASIO äänikortti myös suotava. Näiden kirjastojen kanssa varmasti helposti sortuu siihen että säveltää soundipankin ehdoilla eikä oikealle soittimelle. Titorin ohje tuohon sektioiden balanssiongelmaan on mielestäni varsin hyvä lähtökohta. Lisätyötä teettää sitten että kasvaako voimakkuus lineaarisesti vai logaritmisesti, onko ppp yhtä hiljainen huilulla ja trumpetilla, toistaako äänipankki myös soitinten äänten muutokset eri rekistereissä, kuinka erilaiselta lopputulos kuulostaa kuulokkeet päässä vai isommilla kaiuttimilla... jnejne

Kiitos vaan etukäteen.
 
Minulla on käsittääkseni tehokas tietokone:
- prosessori Intel Pentium 3.4 GHz
- keskusmuisti 1024 MHz, tarvittaessa 4096 MHz
- kiintolevy 250 Gt, tarvittaessa 1200 Gt
 
En tiedä kuinka tehokkaita on, mutta riittääkö tämä.
 
On toi ihan tehokas perus-Windowskäyttöön, mutta sampleilla saa kyykkyyn helposti melkein minkä tahansa koneen. Jos kunnolla aikoo ruveta tekemään sampleilla ja haluaa säilyttää homman edes jollain tasolla käytännöllisenä, saa keskusmuistia ainakin ostaa suunnilleen niin paljon kuin koneeseen vaan mahtuu, samplejen lataaminen ottaa muuten ihan uskomattomasti aikaa ja kone huutaa armoa. Mulla alkaa oman koneen kanssa mennä hermot hetkittäin (suunnilleen samantehoinen kone kuin sullakin) kun nyt työstän erästä suurempaa projektia ja samplejen lataaminen ottaa sellaisen 5-10 minuuttia - jos samplet edes suostuvat latautumaan, välillä muisti loppuu kesken ja VST-hosti kaatuu. Se on jo niin pitkä aika ettei "kirjoitanpas tässä pikku hetken ennen kuin pitää kiiruhtaa seuraavaan paikkaan" -tyyppinen työskentely oikein ole mielekästä.
Vaikka PC-mies olenkin itse, suosittelen harkitsemaan tehokkaan Macin hommaamista. Ne ovat paljon vakaampia ja optimoidumpia, joten ne soveltuvat paremmin musiikkijuttuihin.
 
Sharkmanilla taitaa olla EastWest, jollen ole väärässä. Voisi kertoa millaisella laitteistolla sitä käyttää, itseänikin kiinnostaa.
 
Useimmat sampleilla ammattimaisesti musiikkia tekevät käyttävät toista konetta pelkästään samplejen ajamiseen ja toista säveltämiseen. Nykyaikana ei enää välttämättä tosin tarvitse ostaa erillistä tietokonetta, vaan homman hoitaa sampleri tms., esim. Muse Researchin Receptor, se on erillinen laite joka toimii käytännössä samplejen käyttämiseen optimoituna tietokoneena, paitsi että se toimii ilman Windows-ongelmia;) Receptor ei vaan vielä ole ihan halpa. Itseäni kyllä alkoi houkuttaa kovasti kun lueskelin faktaa koneesta.
 
Sillä pääsisit ihan hyvään alkuun, ennen kotisi muuttamista kunnon samplestudioksi, että hommaisit 2-4 gigaa keskusmuistia ja Sibelius- tai Finale-ohjelman GPO-äänipankilla varustettuna. Saundit on integroitu ohjelmiin, jolloin voit kirjoittaa suoraan nuotteja ja ohjelma toistaa ne. Tämä itse asiassa olisi varmasti erittäin järkevä vaihtoehto, koska voisit pyytää ammattilaisia kuuntelemaan ohjelmointejasi ja sen kautta hienosäätää asetuksia yhä lähemmäs todellisen orkesterin reagointia. Samalla oppisit miten saat orkesterista helpoimmin irti sen mitä haluat.
 
Tarkoittanet varmasti että sulla on 1 giga muistia, sillä pärjää jotenkuten gpo:n kanssa. ASIO äänikortti myös suotava. Näiden kirjastojen kanssa varmasti helposti sortuu siihen että säveltää soundipankin ehdoilla eikä oikealle soittimelle. Titorin ohje tuohon sektioiden balanssiongelmaan on mielestäni varsin hyvä lähtökohta. Lisätyötä teettää sitten että kasvaako voimakkuus lineaarisesti vai logaritmisesti, onko ppp yhtä hiljainen huilulla ja trumpetilla, toistaako äänipankki myös soitinten äänten muutokset eri rekistereissä, kuinka erilaiselta lopputulos kuulostaa kuulokkeet päässä vai isommilla kaiuttimilla... jnejne
 
Aivan. Näiden asioiden oppimiseen ei auta mikään muu kuin kuunnella muutama teos niin monta kertaa läpi, satoja kertoja, että niillä oleva soittimiin liittyvä data tarttuu päähän. Sen lisäksi kannattaa käydä lukuisissa erilaisissa konserteissa, sinfoniakonserteista opistomatineoihin, jotta oppii hahmottamaan miten soitin käyttäytyy eritasoisten soittajien käsissä, eri volyymeillä, eri tiloissa jne. Pikku hiljaa sitä oppii hahmottamaan sen, mikä soitinkirjastoilla toimiva ei toimi käytännössä.

Löysin pari MIDI-tiedostoa: Kuutamosonaatti ja Bachin Air. Muutin ne audioksi, missä käytin ääniläheenä ("soundipankkina") omaa v 2001 ostamaani digipianoa.
Ainakin tuon Air-kappaleen tasoiset soundit löytynee jo melko halvasta soundipankista.
Kyllä nuo soundit jo riittänevät kertomaan kuulijalle, mitä kappaleella on haluttu kertoa.
 
PS. Näitä MIDI failuja on ole mitenkään viritellyt JUURI TUOLLE soundipankille, millä ne tässä toistetaan. Lopputulosta voisi siis vieläkin parantaa viilaamalla dynamiikkaa tuon digipianon soundeille.
 
http://www.kotiposti.net/kellinsalmi/mp33.htm
 
http://www.kotiposti.net/kellinsalmi/mp32.htm