Kuulostaa ikävän tutulta. Itse taistelin puoli päivää juuri koittaessani tunatella yli puolisävelaskeleen. Sovittelin Eddien patenttia sekä seiska- että kuusikieliseen, mutten saanut toimimaan. Molemmissa oli päällä kymppisatsin extra lifet. Toinen ongelma ainakin mulla oli tunan pituus: floikkakoverrus ei riittänyt kummassakaan kitarassa, vaan tuna kurkotti ikävästi sen yli ja kiinni kitaran pintaan, mikä teki floikat ylöspäin mahdottomaksi. Aikani tuskasteltuani ryhdyin nikkaroimaan vehjettä sopivammaksi, sahasin sen lyhyemmäksi ja liitin toiseen päähän metallinpalan korottamaan tunan kärkeä sen toisen puolisävelaskeleen toivossa. Näiden jälkeen vehje tuli muuten siedettäväksi, mutta samalla tärvelin tunan helpon on/off-liukumisen melkoisen kitkaiseksi irvistelyksi, ja lopulta palasin tyytyväisenä kääntämään perinteisesti nuppeja ja lähetin 35euron ja pahan mielen tunan kaatopaikalle. Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu ehkä vähän liiankin selvältä, ettei tuna toiminut itselläni, koska floikat olivat molemmat stabiloimattomia kelluvia. Tänään sain toiseen kitaraan tremsetterin, jonka ensikokemuksiin ainakin olen todella tyytyväinen ja joka luultavasti olisi ilahduttanut tunaakin. Jos sulla on aiemmin laihemmalla kielisatsilla d-t toiminut ongelmitta niin tallan säädöillä selvinnet. Paksummilla kielillä sulla lienee talla nyt enemmän etukenossa kuin aiemmin, mikä vaikuttanee tunan elämään. "there's no one in hell, all the devils are here." -WS |
Hmm. Kielen taajuus on kääntäen verrannollinen sen pituuteen ja suoraan jännityksen ja yksikkömassan (=yleensä kielen paksuus) osamäärän neliöjuureen (f ~ 1/L*sqr(T/M). Mitä tunaus d:stä e:hen taas tekee, niin lisää jännitystä kampeamalla floikkaruuvia alemmas, jolloin kielen pituuden ja paksuuden pysyessä koko ajan samoina kasvaa taajuus. Otetaan esimerkki helpoilla hatusta löydetyillä luvuilla, miten kielisetin vaihto on vaikuttanut. Kuvitellaan vaikka että kielen pituus on 1 samoin kuin vanhan setin paksuus ja että d-taajuuteen päästään kun viritetään kieli jännitykseen 3. Jos uuden setin paksuus onkin isompi 2,67 niin kieleen tarvitaankin jännitystä peräti 8, jotta suhde 3/1 ja 8/2,67 pysyy samana ja saataisiin sama vire. Sitten meillä on money-eddien patentti, hieno d-tuna, jolla hän verisesti kilpailee Michael Angelon 'String Dampeneria' vastaan siinä kumpi saa revittyä päätähuimaavamman katteen tuotteestaan. Mittaamalla huomataan että tunaus d:stä e:hen nostaa jännitystä kielimerkistä riippumatta 1:llä, jolloin vanhalla satsilla saadaan tunatessa taajuudeen muutos f'=1/1*sqr((3+1)/1)=2, kun taas uudella f'=1/1*sqr((8+1)/2,67)=1,8 eli vähemmän!! Eddie panee siis kasisetin-tilumiehenä halvalla nykyisiä bassosetin nu-metalisteja eikö d-tuna siirräkään taajuutta tarpeeksi! Mutta onneksi tunasta löytyy säätöruuvi, jolla tuota muutosjännitettä voi säätää. Oletko koittanut ruuvailla sitä vielä? Ainakin itseltäni säätövara loppui kesken heti alkuunsa:/ "there's no one in hell, all the devils are here." -WS |