Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Johtuisikohan se osaksi siitä, että Dimmu Borgir on ainakin joskus edustanut jokseenkin tyylipuhdasta blackmetallia ja jos blackmetal-bändi erityisesti muuttaa tyyliään.
 
Miksi soittaa tyylipuhdasta blackmetallia väkisin, jos oma ideologinen kyky ei siihen riitä? Ei tyylisuunnan muuttuminen ole tarpeeksi hyvä syy parjata bändiä.
 
Kirjoitukseni ei olluy yleistys, eikä kohdistunut keneenkään yksityisesti. Kohdistui lähinnä omiin kokemuksiini ja keskusteluihini ko. bändistä. :)

Nonni, ensimmäinen viesti neljän päivän kirjoituskiellon jälkeen, terveisiä vaan sinne ylläpitoon!!
 
No eipä tää nyt mitään huippukamaa ole mutta ihan kelpo paskaa. On bändi varmaanki parempiakin levyjä tehnyt. Noi "laulu"-osuudet vaa vähän pistää vituttaan, tulee mieleen uuden Anaal Nathrakh-plätyn kännihoilotukset.

Aikalailla samaa mieltä olen itsekin, minusta bändi saisi unohtaa jo nuo 500-henkiset orkesterit. Mielestäni ne melodiat, jotka ovat "kaksi kitaraa ja basso, välistä vähän puhdasta laulua" -kombinaation ulkopuolella, pitää mahtua soitettavaksi kahdella kädellä synan koskettimistolta.
 
Onneksi yhtye itse on eri mieltä. Enpä ole Dimmua paremmin kuullut yhdenkään bändin sovittaneen orkesteritaustoja biiseihinsä.
 
Ja mitä DB:n "saatanallisuuteen" tulee, niin mielestäni yhtyeen jyhkeän mahtipontinen sinfonia-sointi sopii paljon paremmin langenneen enkelin ylpeälle luonteelle kuin jokin räkäinen tr00-suhina. Arvonsa toki molemmilla lähestymistavoilla, mutta jos minulta kysytään kumpi on "saatanallisempaa" niin liputan vakaasti Dimmun uusien levyjen puolesta.
Milläköhän tavalla se kaupallisuus muuten tätä aspektia sitten syö? Eikös piru ollutkaan tämän maailman ruhtinas, ja siten myös rahan liikkeen? Hmm?

Ja mitä DB:n "saatanallisuuteen" tulee, niin mielestäni yhtyeen jyhkeän mahtipontinen sinfonia-sointi sopii paljon paremmin langenneen enkelin ylpeälle luonteelle kuin jokin räkäinen tr00-suhina.
 
Hymähdin. Hyvin sanottu. Plussa.
 
Mielestäni myöskin mahtipontisuudet ja orkesterit sopivat tämän tyyliselle yhtyeelle kuin nyrkki silmään.

Ja mitä DB:n "saatanallisuuteen" tulee, niin mielestäni yhtyeen jyhkeän mahtipontinen sinfonia-sointi sopii paljon paremmin langenneen enkelin ylpeälle luonteelle kuin jokin räkäinen tr00-suhina.
 
Hymähdin. Hyvin sanottu. Plussa.
 
Mielestäni myöskin mahtipontisuudet ja orkesterit sopivat tämän tyyliselle yhtyeelle kuin nyrkki silmään.
 
Riippuu saatanallisuuden luonteesta. Jokaiselle ihmiselle, joka asaan on yhtään perehtynyt ( tai ollut perehtymättä ) voi saatanallisuus merkitä vähän eri asioita, siitä kuitenkaan sen enempää mainitsematta.
 
Onhan DB kuitenkin ollut yksi niistä bändeistä, jotka ovat olleet mukana kuvioissa, kun olen bm:ää kuuntelemaan ruvennut, joten ei minulle ole juurikaan syytä alkaa parjaamaan ko. bändiä, olipa se sitten kaupallinen/mahtipontinen tai ei kumpaakaan. Mutta kukkan/mikään ei ole täydellinen, ( paitsi tietysti itse kaunis Scarlet Heavens kaikessa ylpeydessään ja viisaudessaan. ;D )

Onneksi yhtye itse on eri mieltä. Enpä ole Dimmua paremmin kuullut yhdenkään bändin sovittaneen orkesteritaustoja biiseihinsä.
 
Hyvinhän ne on tehty, sitä en kielläkään, mutta meikäläisen makuun esim Progenies Of The blaablaa:ssa ainakin minulle tulee enemmän mieleen, että kuuntelen jotakin sinfoniaa tms kuin metallia. Kun orkesterien sovituksista tehdään suuria ja hallitsevia, se pääasiallinen "agressiivisen fiiliksen" luova soitin, eli kitara, jää väkisinkin siinne taustalle. Kyllähän jylhyys ja mahtipontisuus on hienon kuuloista, mutta kyllä sitä turpaanvetoakin sieltä seasta pitää löytyä.
 
Ja mitä DB:n "saatanallisuuteen" tulee, niin mielestäni yhtyeen jyhkeän mahtipontinen sinfonia-sointi sopii paljon paremmin langenneen enkelin ylpeälle luonteelle kuin jokin räkäinen tr00-suhina. Arvonsa toki molemmilla lähestymistavoilla, mutta jos minulta kysytään kumpi on "saatanallisempaa" niin liputan vakaasti Dimmun uusien levyjen puolesta.
 
Saatanallista tai ei, mutta kyllähän nuo synkät melodiat ainakin tunnetasolla pääsevät maalailemaan hyvinkin synkkiä mielikuvia. Veikkaisin että tuo tr00-puolen saatanallisuutta hakevat keskittyvät enemmän tuohon sanalliseen ja agressiiviseen ilmaisuun, kun taas "dimmusaatanat" omaksuvat sanoman enemmän melodian luomilla tunnelmilla.

True-bändejä vaan vituttaa kun niillä on treeniksellä vaan ne isän vanhat casiot joista ei saa kuin sirkus-saundeja ulos ja kaksi demobiisiä.

...se pääasiallinen "agressiivisen fiiliksen" luova soitin, eli rummut...
 
IMO raivokas blasti on paras aggressiivisen fiiliksen luoja. Tai tuplabasarin rytke. Tai itseasiassa se riippuu tilanteesta. Tai äh...
 
True-bändejä vaan vituttaa kun niillä on treeniksellä vaan ne isän vanhat casiot joista ei saa kuin sirkus-saundeja ulos ja kaksi demobiisiä.
 
Hoho, ei helvetti :D
Voiko asiaa enää paremmin ilmaista? +

Ostin just Enthrone Darkness Triumphantin. Kuulosti vähän liian kaupalliselta mutta silti potki perseelle aikamoista vauhtia.

Ostin just Enthrone Darkness Triumphantin. Kuulosti vähän liian kaupalliselta mutta silti potki perseelle aikamoista vauhtia.
 
Bändihän aloitti tuolla levyllä melkoisen sukseen koko genressä.

Ostin just Enthrone Darkness Triumphantin. Kuulosti vähän liian kaupalliselta mutta silti potki perseelle aikamoista vauhtia.
 
Tämä on mielestäni vieläkin yksi kaikkien aikojen levyjä kaikista musiikkityyleissä. Tappavia ralleja yksi toisensa jälkeen. Lisäksi sisältää monta Dimmun parhaimpiin lukeutuvaa biisiä kuten In Death's Embrace, Tormentor of Christian souls ja häkellyttävän herkkä A Succubus in Rapture, unhotamatta tietenkään varmasti maailman tunnetuinta BM-biisiä Mourning Palace. Huikea levy!

On tämä uus Dimmu hienoa kuultavaa. Painoarvoa on sysätty ehkä hieman kitaroiden puolelle enämpi ja synaosuuksia hillitty. Vokalisoinnitkin käyvät ehkä hieman kokeilevammalla tasolla, joka toimii myös hyvin. Kaiken kaikkiaan ihan suotavaa vaihtelua, diggailen. Vielä voisi mainita tähän iänikuiseen Dimmu vääntöön, että bändin jätkät ovat keksineet ennennäkemättömän idean ja tyylin, jonka ovat toteuttaneet toimivalla tavalla. Ennen Dimmua ei ollut yhtään saman kuuloista bändiä, eikä semmoista ole ilmestynyt, ainakaan toimivaa tapausta. Tuossa edellämainitussa on jo meriittiä sen verran, että katkerimmat voivat jo hieman älähtääkin. Onneksi näiden henkilöiden kommentit voi jättää aina omaan, ansaitsemaansa arvoonsa.
 
Hieno bändi, joka on luonut jotain aivan uutta ja ennenkaikkea toimivaa musamaailmaan. Ei tämä turhaan ole kenties maailman suosituin bm-bändi. Jotain mullistavaa tämän suosion saavuttaakseen on pitänyt aikaan saada ja näin on käynyt.

Avausraita on kyllä helvetin häijy...

Tämä uusi levy on kyllä todella tasainen. Aluksi vaikutti jopa pettymykseltä, mutta mitä enemmän kuuntelukertoja on tullut, sitä enemmän siitä on alkanut pitää. Timantin kovat yksilöt tyyliin Progenies... puuttuvat, mutta tasasen hyvää matskua riittää loppuminuteille asti. Ihan kiva esitys, ei mikään mullistava millään tavalla, mutta kyllä tätä jaksaa luukuttaa.

Voi JUMANAUTA! Tänään tuli postissa uuden Dimmun levyn promo. Kyllä muuten potkii kasseille niinku perkule. Empä ole vähään aikaan kuullut näin hyvää ja kokonaista levyä. Lähti heti LP tilaukseen. 24.4 on taas musiikki kokoelma rikkaampi, ja paljon. Heti kun The chosen legasy jyrähtää käyntiin niin heikoimmilla pärähtää paskat housuun. Rumpujen jokanen isku on kuin lekan lyönti vyön alapuolelle. Kyllä helvetinvasara vetää rummut meinaan mallikkaasti, niinkuin tekee myös kaikilla Mayhemin levyilläkin jne.
 
Itse olen aina ollut Black Metal fani ja tulen varmaan aina olemaankin. Ensimmäinen levy Bläkkiä tuli ostettua randomilla anttilasta joskus 6 luokalla. Sattui muuten olemaan Dimmu Borgirin Enthrone darkness triumphant. Tuntu niinku ois päässy paratiisiin. Pahaan sellaseen. Tykitti niin maan perkeleesti. Siitä sitten siirryin ajassa taaksepäin (EDT oli vasta julkastu silloin.) ja ostin Stormblåstin. Ihanaa ihanaa mättöä. Nam. Siitä sitten tutustuin muihin bändeihin, mm. emperor, mayhem, marduk jne... Jos en siis olisi ostanut "tuurilla" sitä enthronea, niin kuuntelisin varmaan jotain stratovariusta tai pikku G:tä :P No ei vais. Ensimmäistä ei saa pilkata ;) No anyway. Dimmu Borgirin uusi levy. 24.4 In Sorte Diaboli levykaupoissa kautta maan. Ostakaa se, käykää poistamassa kaupasta itellenne yks sellanen ja NAUTTIKAA. Paras levy pitkään aikaan. Nyt meinaan kitaratkin jyrää! Unohtakaa muut levyt viikoksi ja kuunnelkaa tätä 24/7

Ja oulussa perkele!!!!!Vittu mahtavaa.....2.11 teatria perkele!!

http://www.metallimusiikki.net/meta … limusiikki/dimmu-borgir-helsinkiin/
 
Dimmu tulee siis Teatrialle marraskuussa Amon Amarthin kanssa! Pakko mennä perkele!

Vaikka Dimmu ja Ammon ei kiinnosta niin silti täytyy edelleen ihmetellä tätä keikka tarjontaa tälle kesälle..

Ja mitä DB:n "saatanallisuuteen" tulee, niin mielestäni yhtyeen jyhkeän mahtipontinen sinfonia-sointi sopii paljon paremmin langenneen enkelin ylpeälle luonteelle kuin jokin räkäinen tr00-suhina.
 
Mutta eihän inferno, sarvipää tms romantiikka välttämättä liity black metalliin ollenkaan, niinkuin monesti väärin ymmärretään. Siis että sen tarvitsisi liittyä. Dimmun tapauksessa on helppo olla samaa mieltä, nehän ainakin osalla albumeista laulavat saatanasta ihan fyysisenä hahmona - pirullinen meininki on orkesterisoittimilla helppo luoda ja bändin musiikkia sen enemmän kommentoimatta; hyvin onnistuvat diabolisen meiningin välittämään.
 
Tarkoitan nyt sitä, että monesti "troo" suhinan tarkoitusperiin ei edes kuulu luoda mitään mielikuvia lieskoilla surffaavista demoneista. Satanismi on vähän muuta kuin taruhahmoille kumartelemista, toki kukin tavallaan..