Bassot ›

1978 Precision naturalina mustalla pleksillä löytyy. Sitä oli edellinen omistaja modannut lisäämällä J-mikin tallaan. Itse jatkoin basson mutilaatiota vaihtamalla mikit Seymour Duncanin vastaaviin Quarter Poundeihin ja yksinkertaistamalla elektroniikan pelkkään kahteen volapotikkaan. Olen erittäin tyytyväinen Fenderiini, mitä nyt varmaan pitää uusi pleksi vaihtaa ja rungon hiotuttamista ja pintakäsittelyn uusimistakin olen harkinnut. Lakan kuluttua käytössä pois pintaan on alkanut tarttua melko lailla paskaa ja basso kuitenkin näyttäisi paremmalta kun kaikki puun syyt eivät ole kuolleesta ihosta ja rasvasta mustana.

Kerran olen 65-vuoden presaria testannut ja täytyy sanoa että olipas kokemus.

Kerran olen 65-vuoden presaria testannut ja täytyy sanoa että olipas kokemus.
 
Hyvässä vai pahassa?

1978 Precision naturalina mustalla pleksillä löytyy. Sitä oli edellinen omistaja modannut lisäämällä J-mikin tallaan. Itse jatkoin basson mutilaatiota vaihtamalla mikit Seymour Duncanin vastaaviin Quarter Poundeihin ja yksinkertaistamalla elektroniikan pelkkään kahteen volapotikkaan. Olen erittäin tyytyväinen Fenderiini, mitä nyt varmaan pitää uusi pleksi vaihtaa ja rungon hiotuttamista ja pintakäsittelyn uusimistakin olen harkinnut. Lakan kuluttua käytössä pois pintaan on alkanut tarttua melko lailla paskaa ja basso kuitenkin näyttäisi paremmalta kun kaikki puun syyt eivät ole kuolleesta ihosta ja rasvasta mustana.
 
Bodyn hiominen ja uudelleen maalaus ei ole minusta kovin kannattava toimenpide mikäli yhtään ajattelet bassosi jälleenmyyntiarvoa tai "alkuperäisyyttä". Vuoden '78 Fenderitkin alkavat jo vähitellen olla vintage-ikäluokan porteilla ja siksi(kin) aika haluttua sekä hintavaa kamaa.
25 vuodessa se vanha ja rikkoutunutkin lakkapinta on ehtinyt paskaantumisen ohella myös patinoitua mukavasti, jolloin bodyn mahdollinen uusi pintakäsittely saisi vanhan kaulan näyttämään aika eripariselta. Ja kerran menetettyä ajan patinaa ei saa takaisin rahallakaan. Sen sijaan jos se bodyn nykyinenkään lakkaus ei ole alkuperäinen niin siinä tapauksessa voit entistäkin suuremmalla syyllä ampua tämän tungettelevan kommenttini kuuhun vaikka saman tein. :-)
 
Henkilökohtaisesti minä pidän siitä että paljon käytetyt työkalut ovat myös paljon käytetyn näköisiä. Käytön jäljet tuovat soittimiin mukavan inhimillisen lisäulottuvuuden, jota uusissa kamoissa ei ole. Mutta tämä nyt on aika paljolti makuasia ja maailmankatsomuksellinen kysymys. Kukin taaplaa tyylillään.

Bodyn hiominen ja uudelleen maalaus ei ole minusta kovin kannattava toimenpide mikäli yhtään ajattelet bassosi jälleenmyyntiarvoa tai "alkuperäisyyttä".
 
Juuri tätä mieltä olen minäkin.
 
Esimerkkinä tuo Kitarapajalla myynnissä oleva '79 StingRay, joka on uudelleenmaalattu hopeanväriseksi. En tiedä onko alkuperäinen väri sama vai ei. Ei tulisi silti mieleenkään ostaa tuota 1850 € hintaan, eikä oikein muuhunkaan hintaan.
 
Uusi pintaviimeistely on joka tapauksessa muuttanut bassoa, jos ei soundia niin ulkonäköä "halvemman" oloiseksi. Alkuperäinen on alkuperäinen ja jälleenmyyntiarvo tuossa pelissä on uusintaviimeistelyn jälkeen pudonnut roimasti.
 
edit: Tsekatkaa vaikka tuolta valkoisen '66 Presarin hinta, uusi plektrasuoja ja maali...
 
http://basspalace.com/dynamic/basslist/4StringBass

Bodyn hiominen ja uudelleen maalaus ei ole minusta kovin kannattava toimenpide mikäli yhtään ajattelet bassosi jälleenmyyntiarvoa tai "alkuperäisyyttä".
 
Tätä olen juuri miettinyt. Miten on, jos bassoon on jälkeenpäin lisätty jazzarin tallamikki ja vaihdettu sähköpuoli, eikös se jo tiputa vintage-arvoa melkoisesti? (Mikkien metalliset suojatkin puuttuu ja niin pois päin) Toisaalta pintakäsittelyn uudistaminen on pelkkää kosmetiikkaa, että saa nähdä jaksaako sellaista projektia lähteä toteuttamaan.

Tätä olen juuri miettinyt. Miten on, jos bassoon on jälkeenpäin lisätty jazzarin tallamikki ja vaihdettu sähköpuoli, eikös se jo tiputa vintage-arvoa melkoisesti? (Mikkien metalliset suojatkin puuttuu ja niin pois päin) Toisaalta pintakäsittelyn uudistaminen on pelkkää kosmetiikkaa, että saa nähdä jaksaako sellaista projektia lähteä toteuttamaan.
 
Kuten tuli sanottua, kosmetiikkaa se maalin uusiminen on, muttei pelkästään sitä. Ikävä kyllä pudottaa arvoa roimasti.
 
Bodyn jyrsiminen ekstramikkiä varten yms. rakennemuutokset ovat toimenpiteitä, jotka karkoittavat useammat vintage-keräilijät etsimään niitä originaaleja.
 
edit: Tässä edellisen kirjoituksen '66:een Presariin vertailun vuoksi tuommoinen originaali, mikä houkuttelee keräilijöitä. Hinta on jo melkoinen tätä kirjoittaessa. Tuohan on tosin pre-CBS(v. '65), mutta oikea keräilykappale. Rikkaiden keräilijöiden hupia...
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ;item=2370449584&category=38079

Tätä olen juuri miettinyt. Miten on, jos bassoon on jälkeenpäin lisätty jazzarin tallamikki ja vaihdettu sähköpuoli, eikös se jo tiputa vintage-arvoa melkoisesti? (Mikkien metalliset suojatkin puuttuu ja niin pois päin) Toisaalta pintakäsittelyn uudistaminen on pelkkää kosmetiikkaa, että saa nähdä jaksaako sellaista projektia lähteä toteuttamaan.
 
On totta että tallamikin lisäys karistaa pois ison osan "alkuperäisyyttä", mutta jos olet bassoasi joskus myymässä, niin hyvää ja mahd alkuperäistä Fenderiä käyttösoittimekseen etsivät basistit ovat tod.näk. kiinnostuneempia bassostasi jos maalit on alkuperäiset. Mikäli tallamikki on lisätty huolellisesti tehden niin soittajan kannalta se voi olla jopa etu, koska tallamikin mukana soundipalettiin tulee annos Jazzbassoa. Minä ainakin soittaisin tuollaisella vanhemmalla ja modatulla bassolla paljon mielummin kuin jollain uudella "hot rod" presarilla, jossa vastaava muutostyö on tehty jo tehtaalla. Mutta jos maalit on uusittu, niin jättäisin kaupat armotta tekemättä ellei hinta sattuisi olemaan aivan mikkihiiri-osastolla.

Tässä ketjussa saattaisi tietoa löytyvän, eli: nimetkääpä jotain levyjä mistä tyypillistä precision soundia voisi kuunnella. lähinnä sitä "murinaa", eli ei Jamersonia. jotain roundwound-meininkiä, mistä löytyy kuunneltavaksi?

Tässä ketjussa saattaisi tietoa löytyvän, eli: nimetkääpä jotain levyjä mistä tyypillistä precision soundia voisi kuunnella. lähinnä sitä "murinaa", eli ei Jamersonia. jotain roundwound-meininkiä, mistä löytyy kuunneltavaksi?
 
King Crimson: Larks' Tongues In Aspic, Starless And Bible Back ja Red
-John Wetton käskee Precisionia rankalla kädellä. Hieman samantyyppistä soundia löytyy parilta ekalta Peter Gabrielin soololevyltä (ennenkuin Tony Levin siirtyi Music Maneihin)
 
The Stranglersin parit ekat, esim. No More Heroes.
 
Nämä esimerkit menivätkin aika säröiselle osastolle...:)

King Crimson: Larks' Tongues In Aspic, Starless And Bible Back ja Red
-John Wetton käskee Precisionia rankalla kädellä. Hieman samantyyppistä soundia löytyy parilta ekalta Peter Gabrielin soololevyltä (ennenkuin Tony Levin siirtyi Music Maneihin)
 
The Stranglersin parit ekat, esim. No More Heroes.
 
Nämä esimerkit menivätkin aika säröiselle osastolle...:)
 
tänks, pitääpä katella kirjastosta ko. äänitteitä. joskus yläasteella kuuntelin levyllisen crimsonia (olikohan vroom tai joku) ja ei oikein iskeny. saas nähä nappaako nyt.

tänks, pitääpä katella kirjastosta ko. äänitteitä. joskus yläasteella kuuntelin levyllisen crimsonia (olikohan vroom tai joku) ja ei oikein iskeny. saas nähä nappaako nyt.
 
IMHO, noi Wettonin ajan Crimsonit pieksää nyky Crimsonin mennen tullen (mutta tämä on vain makuasia), joten ellet VROOMista tai jostain muusta uudemmasta pitänyt niin tsekkaa ihmeessä noi vanhat.

Ja vuoden 1965 presarin voittaja maksoi bassosta...
 
9100 dollaria ! Onnittelut !
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ;item=2370449584&category=38079

Ja vuoden 1965 presarin voittaja maksoi bassosta...
 
9100 dollaria ! Onnittelut !
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ;item=2370449584&category=38079
 
Huhhei. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat jälleen. Tällä menolla alkavat vanhat Fenderit kohta kivuta hyvien klasarisoitinten hintaluokkiin. 10 000 euroa hyvästä viulusta ei ole edes paha hinta.