Etno, proge, latin ›

Pohjalla käytiin varmaan siinä "And Then There Were Three":n kohdalla, jos multa kysytään. Koko levyllä on 1,5 kuunneltavaa kappaletta.
 
No, minun mielestä siinä hyvinkin kuunneltavia kappaleita ovat ainakin Down and Out, Undertow, Many Too Many ja The Lady Lies (jossa tosin ehkä ensimmäiset 10 sekuntia ovat aika kamalaa kuunneltavaa...kesti aika kauan, ennen kuin uskalsin kuunnella pidemmälle ja yllätyksekseni sain huomata kyseessä olevan hyvä kappale :)). Itse asiassa pidän Follow You Follow Me:stäkin, hyvä poppibiisi vaikka onhan se vähän nössö. Mutta onhan se muuten aika kehno levy.
 
Suurimmat suosikkini Genesiksen tuotannosta lienevät A Trick of the Tail ja Wind and Wuthering. Duke on myös loistava paria biisiä lukuunottamatta ja Gabrielin aikaisesta tuotannosta Foxtrot on aivan mahtava levy. On Selling Englandkin toki ihan ok. :) More Fool Men tosin olisi voinut jättää poiskin ja Epping Forest käy välillä aika pitkäveteiseksi. Firth of Fifthissä on erinomaiset instrumentaaliosuudet, mutta jostakin syystä en muuten ole siitä ikinä oikein välittänyt. After the Ordealkaan ei oikein iske. Mutta onneksi levyllä on sentään The Cinema Show.
 
Duken jälkeiselläkin tuotannolla on kyllä hyvätkin hetkensä; varsinkin Live: The Way We Walk Part Two - The Longs. Jos kuuntelee vaikkapa Fading Lightsia, niin ei se yhtään häpeä 70-luvun tuotannon rinnalla. Kyseinen levy on sikälikin minulle tärkeä, että juuri sen ansiosta innostuin progesta reilut 10 vuotta sitten ja joka siten muutti musiikkimakuani varsin rajusti.
 
Calling All Stations taas oli minulle aikamoinen pettymys. Todella nolo päätös hienon bändin uralle, taitaa olla aika turhaa odottaa Genesikseltä enää ikinä uutta materiaalia.

No, minun mielestä siinä hyvinkin kuunneltavia kappaleita ovat ainakin Down and Out, Undertow, Many Too Many ja The Lady Lies (jossa tosin ehkä ensimmäiset 10 sekuntia ovat aika kamalaa kuunneltavaa..
 
Nuo biisit ovat minunkin mielestäni levyn parhaimmistoa, itse tykkään myös Burning Ropesta, joka on taattua Banks -laatua. Oletko kuullut liveversiota The Lady Lies:ista? Löytyy ainakin Archive 2 -boxista. Levyversio kyllä kalpenee sen rinnalla.
 
Mutta onneksi levyllä on sentään The Cinema Show.
 
No entäs sitten Cinema Show:n liveversio Seconds Outilla? Voi hyvä isä sentään. Bill Bruford oli vielä livekokoonpanossa mukana, ja hänen ja Collinsin tuplarummutus biisin loppupuoliskolla on aivan uskomatonta.
 
Jos kuuntelee vaikkapa Fading Lightsia, niin ei se yhtään häpeä 70-luvun tuotannon rinnalla.
 
Ei häpeä, ei. Ja onhan myöhemmän kauden tuotannossa muutkin hetkensä kuten Home By The Sea ja Domino. Että ei bändi ihan kokonaan juuriansa poppikaudellaankaan hylännyt.
 
Calling All Stations taas oli minulle aikamoinen pettymys. Todella nolo päätös hienon bändin uralle, taitaa olla aika turhaa odottaa Genesikseltä enää ikinä uutta materiaalia.
 
No, kuten sanoin, niin mulle CAS oli kaikkea muuta kuin pettymys. Siis ainakin jos vertaa Collinsin aikaisiin tuotoksiin. Levyltä nostaisin korkeimmalle nimibiisin, Alien Afternoonin ja One Man´s Foolin. Ja kyllä ne uudetkin biisit livenä toimivat paljon levyä paremmin. Ja mitä uuteen materiaaliin tulee, niin kyllähän äijät itse ovat ainakin epäsuorasti antaneet ymmärtää, ettei sellaista ole ainakaan Genesis -nimellä enää odotettavissa. Mahdollisesta reunionistahan nyt on spekuloitu jo vuosikaudet, mutta jotenkin pitäisin sitäkin aika epätodennäköisenä, tai sitten se olisi vain joku pieni one-off -keikka tai vastaava.

Ei häpeä, ei. Ja onhan myöhemmän kauden tuotannossa muutkin hetkensä kuten Home By The Sea ja Domino. Että ei bändi ihan kokonaan juuriansa poppikaudellaankaan hylännyt.
Just noi ja Fading Lights sekä Driving the Last Spike on viimeisten Collins-levyjen suosikkejani.
One Man´s Foolin.
Tuo on kanssa hyvä ja kyllähän se Dividing Line:kin menee, jostain syystä levy ei vaan kovin usein soittimeen päädy.

Tuntuu, että "Selling England by the Pound" saa suuren osan äänistä. Itselleni se on oikeastaan ainoa varsinaisesti tuttu Genesis-levy, mutta sen verran hyvää materiaalia on kyseessä, että tarkoitus olisi perehtyä saman aikakauden muuhunkin materiaaliin. Mitä muistan 1980-luvun tuotoksista, reaktio on lähinnä yökötys ja väristys...
 
Nuo Nursery Cryme- ja Foxtrot -levythän muodostavat tietynlaisen kokonaisuuden tyylillisesti ja soundillisesti, eli jos Selling England kolahtaa, niin ehkä niihin kannattaa seuraavaksi tutustua. Niin ja Trespass tietysti, sillä eivät vielä soita Collins eikä Hackett, joten tyyli vielä hakee hieman muotoaan.
 
Genesis oli kyllä siitä merkillinen bändi, että sen onnistui melkeinpä joka levyllä luoda itsensä ja tyylinsä uudelleen. Se oli ehkä elintärkeää 80-luvulle tultaessa kun punk-aalto iski ja pyyhki mennessään suuren osan sen aikaista progeskeneä. Genesis kai tajusi silloin, että ainoa mahdollisuus jatkaa itsensä elättämistä musiikilla oli hypätä popjunan kyytiin. Collins osasi hyödyntää markkinat parhaiten ja alkoi tienata miljooniaan. Mutta kummasti bändi tuolloin osoitti kykynsä tehdä progejärkäleiden lisäksi myös 3,5-minuuttisia tarttuvia pop-ralleja, jotka kuitenkin aina kuulostivat nimenomaan Genesikseltä.

Tämän threadin innoittamana piti taas kaivaa tuo Selling England.. kuunteluun. On se ihan parhautta. Jopa More Fool Me on aivan loistava.

En ole Genesikseen hirveästi perehtynyt. Ainoa levy, joka hyllyssäni heiltä löytyy, on Trespass, ja siitä pidän hyvinkin paljon.

Nuo biisit ovat minunkin mielestäni levyn parhaimmistoa, itse tykkään myös Burning Ropesta, joka on taattua Banks -laatua. Oletko kuullut liveversiota The Lady Lies:ista? Löytyy ainakin Archive 2 -boxista. Levyversio kyllä kalpenee sen rinnalla.
 
Burning Rope on tosiaan myös hyvä. TLL:n liveversiota en ole kuullut...pitäisi kai hankkia tuo Archive 2, näyttäisi siinä olevan muutakin mielenkiintoista.
 
Onkohan kukaan täällä kuullut Tony Banksin soololevyä A Curious Feeling, muistaakseni vuodelta 1979? Voisi olla varmaan aika hyvä levy, jos Banksin sävelkynä on ollut yhtä terävänä kuin ATTWT:llä ja Dukella.
 
No entäs sitten Cinema Show:n liveversio Seconds Outilla? Voi hyvä isä sentään. Bill Bruford oli vielä livekokoonpanossa mukana, ja hänen ja Collinsin tuplarummutus biisin loppupuoliskolla on aivan uskomatonta.
 
!!! Tuo on totta vieköön yksi hienoimpia kuulemiani musiikkiesityksiä ikinä.
 
No, kuten sanoin, niin mulle CAS oli kaikkea muuta kuin pettymys. Siis ainakin jos vertaa Collinsin aikaisiin tuotoksiin. Levyltä nostaisin korkeimmalle nimibiisin, Alien Afternoonin ja One Man´s Foolin. Ja kyllä ne uudetkin biisit livenä toimivat paljon levyä paremmin.
 
Minäkin kyllä olin CAS:sta aivan innoissani silloin, kun se julkaistiin mutta alkuinnostus hiipui aika äkkiä ja nykyään se kuulostaa minusta jotenkin tasapaksulta ja jäykältä. Nimibiisi on kyllä ihan ok, samoin kuin Uncertain Weather, mutta muuten en oikein tykkää.
 
Genesis tuli nähtyä livenäkin CAS-kiertueella, kun Helsinkiin asti tulivat mutta en livenäkään CAS:n kappaleista oikein innostunut. Mama kyllä kuulosti hienolta Ray Wilsonin laulamana ja muutenkin vanhemmat kappaleet kuulostivat oikein hyvältä. I Can't Dance encorena tosin oli aikamoinen antikliimaksi.

 
Onkohan kukaan täällä kuullut Tony Banksin soololevyä A Curious Feeling, muistaakseni vuodelta 1979? Voisi olla varmaan aika hyvä levy
 
Humppaspede Piuha tässä, päivää:-))))
 
Ennenkuin humppahelvetti vei miehen(n.v82)kuuntelin paljonkin progee,Genesis,Yes,Focus,Gentle Giant,ELP,Camel,Caravan ja mitä kaikkee muuta...
 
Mulla on varmaankin toi T.Banksin soololevy ja S. Hackettinkin ainakin yks ja on se Genesiksen ihan ekakin ....
 
Joku aika sitten kuuntelin n. 15 vuoden tauon jälkeen sitä liveä,Seconds Out vissiin,perskeles mutta kuulostipa hyvältä
pitkästä aikaa!!!Muistan nuorena poikana tutustuneeni Genesikseen just ton Selling England-osaston kautta,se on kyllä hyvä,ja on ne muutkin,onhan siellä sitten täytebiisejäkin,mutta kelläpä ei olisi!
 
Jotenkin muistasin myös tämän Wind&Wuthering-levyn olleen suosikkini,siinä oli mun mielestä hiton onnistunut saundimaailma/miksaus :-)

Kyllä kuuntelee, ennen kuuntelin ihan ältsin paljon. "Kultakauden" levyt, eli Gabrielin aikana tehdyt levyt kolahtaa parhaiten, mutta Abacabillakin on vielä loistavia biisejä, kuten myös myöhemmillä. Siinä vaiheessa tosin levyille oli eksynyt sitä taskulämmintä skeidaa, mikä leimaa Collinsin soolotuotantoa (esim Duke olisi muutamaa paskaa stygeä lukuunottamatta täyden kympin levy). Ja toi Genesiksen soundimaailma on todellakin omaa luokkaansa (kiitos Dirk!), ihan Watcher of the Skiesin mellotronin hurinasta (ja sen kauden kitarafolk-meiningeistä) Abacabin pseudo-industrialistiseen säröisyyteen (Dodo, Who Dunnit), Collinsin tomarisoundeihin (alakalvot on vain tiellä!) ja I Can't dancen kilkuttelevaan svengiin. Selling England/Foxtrot/Nursery Crime on mulla jaetulla, mutta tuossa järjestyksessä luetellulla ykkössijalla.
Kaiken kaikkiaan loistava orkesteri, mitä nyt se uusin levy on silkkaa häpeää.
 
Collins on muuten ihan sika-aliarvostettu rumpali. Ja Steve Hackettin soolotuotanto ei oo minusta ihan tasapainoista, mutta on sielläkin helmiä. Ja tsekatkaapa Jean-Luc Pontyn Enigmatic Oceans, jolla kitarakaksikko Allan Holdsworth ja Daryl Stuermer, ihan näin Off-Topiccina pohjalla.

Abacabillakin on vielä loistavia biisejä
 
Tuli just mieleen, että Keep it Dark on kanssa erikoinen ja tosi hyvä kappale.

Onkohan kukaan täällä kuullut Tony Banksin soololevyä A Curious Feeling, muistaakseni vuodelta 1979? Voisi olla varmaan aika hyvä levy, jos Banksin sävelkynä on ollut yhtä terävänä kuin ATTWT:llä ja Dukella.
 
Mulla on tuo levy. Kyllä se ihan taattua laatua musiikillisesti on. Soundit eivät ole samaa luokkaa kuin sen aikaisilla Genesis-levyillä, johtuen varmaan budjetista ja siitä että Banks soittaa levyllä itse kaikki soittimet rumpuja lukuunottamatta. Rummuissa on Chester Thompson. Laulajana on joku Kim Beacon -niminen tuntematon suuruus. Mielenkiintoista synatyöskentelyä levyltä kyllä löytyy.
 
Seuraavat Banksin soololevyt ovat sitten enemmän poppia. Mielenkiintoisin niistä on mielestäni A Curious Feelingin seuraaja The Fugitive, jolla Banks debytoi laulajana. Myöhemminhän Banks käytti laulajina mm. Fishiä ja Nik Kershawia. Näiltä levyiltä kuulee hienosti, miten tärkeä osa Genesistä Banks sävellyksineen ja soundeineen oli.
 
Piakkoin muuten pitäisi ilmestyä Tony Banksin uusin levy, joka on ihan puhdas klassinen sinfoniaorkesteriäänite.
 
Mama kyllä kuulosti hienolta Ray Wilsonin laulamana ja muutenkin vanhemmat kappaleet kuulostivat oikein hyvältä. I Can't Dance encorena tosin oli aikamoinen antikliimaksi.
 
Jep, olin paikalla itsekin. Aika hieno oli myös se lyhyt akustinen setti, jossa kuultiin pätkiä vanhoista klassikoista. Niihin Wilsonin ääni kyllä mielestäni sopi mainiosti. Invisible Touch ja I Can´t dance menivät tosiaan enemmän huumorin piikkiin.

Collins on muuten ihan sika-aliarvostettu rumpali.
 
Taivahan tosi! Joskus havahduin kuuntelemasta tuota neljän levyn Archives-boksia ja tajusin, etten ollut hyvään toviin kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun kuin Collinsin rumpujuttuihin.

Olisivatko A Trick of the Tail ja tuo Selling england by the pound hyvät albumit aloittaa Genesikseen tutustuminen?

Onkohan kukaan täällä kuullut Tony Banksin soololevyä A Curious Feeling, muistaakseni vuodelta 1979? Voisi olla varmaan aika hyvä levy, jos Banksin sävelkynä on ollut yhtä terävänä kuin ATTWT:llä ja Dukella.
 
Mielestäni tuo Banksin ensimmäinen soololevy on parempi kuin mainitsemasi Genesis-levyt. ACF:ltä löytyy lukuisia hienoja biisejä ja kosketinsoitinjuttuja. Vokalistin ääni vaatii hieman totuttelua, mutta alkaa toimia ajan myötä. Steve Hackettin Voyage of the Acolyten ja Peter Gabrielin kolmosen ohella parasta soolo-Genesistä.

Olisivatko A Trick of the Tail ja tuo Selling england by the pound hyvät albumit aloittaa Genesikseen tutustuminen?
 
Minusta olisivat loistavat ensilevyt.

Minusta olisivat loistavat ensilevyt.
 
Pistetäänpä tilaukseen.

Muistuttelen vielä Steve Hackettin soololevystä Voyage of the apocalypse vaikkei varsinainen Genesis -levy olekaan niin mukana on ainakin Collins ja muistaakseni Rutherfordkin.Erinomainen levy - kannattaa tsekata jos vanhasta Genesiksestä pitää.

Ja tsekatkaapa Jean-Luc Pontyn Enigmatic Oceans, jolla kitarakaksikko Allan Holdsworth ja Daryl Stuermer, ihan näin Off-Topiccina pohjalla.
 
Stuermerhan teki joku aika sitten levyn, jolla tulkitsi Genesis-biisejä. Another Side Of Genesis taisi olla levyn nimi. En ole itse kuullut levyä, mutta voisi olla mielenkiintoista. Stuermer kun tuntuu olevan kitaristi, joka soittaa hyvin melkein mitä tahansa. Eikä ole pöllömpi basistikaan Genesiksen livejutuista päätellen.
 
Mielestäni hän vain vähän vesitti juttuja silloin kun soittivat vanhoja Hackettin aikaisia biisejä. Vastakohtana Hackettin omalle tyylille mies pisti biisit täyteen nopeaa tiluttelua. Esimerkiksi käy vaikka The Way We Walk-livellä oleva Firth Of Fifthin kitarasoolo. No, makunsa ja tyylinsä kullakin.

Olettekos muuten tutustuneet ihan ekaan lp:hen, From Genesis To Revelationiin?
 
Jep, etenkin Winter's Tale ja In Hiding ovat loistavaa poppia.
 
Jep, biisit ovat aina nimenomaan biisejä eikä pelkkää päämäärätöntä jamittelua, johon esim. Yes joskus sortuu.
 
Tämä vähän kummastuttaa, kun käsittääkseni Yesillä oli hyvin tarkkaan määritelty, mitä soitetaan. Eikä ne live-versiotkaan kauheasti eroa studiomatskusta.