Musiikkibisnes ›

Pariin kyssäriin jos osaisitte vastata:
 
- Mikä/mitkä on tyypillisin levytyssopimusten muoto Suomessa nykyisin? Ilmeisesti masterdiilejä tehdään aika paljon?
 
- Miten kustannussopimus käytännössä pitää sisällään ja millaisissa tapauksissa kustannusoikeuksista luovutaan?
 
- Millainen levytyssopimus mahdollisesti olisi muodoltaan, jos osan levystä maksaisi levy-yhtiö ja osan levyn nauhoituksista tekisi bändi itse?
 
dänks.

Pariin kyssäriin jos osaisitte vastata:
 
- Mikä/mitkä on tyypillisin levytyssopimusten muoto Suomessa nykyisin? Ilmeisesti masterdiilejä tehdään aika paljon?
 
En osaa sanoa. Masterdiilejä tehdään paljon, ja perinteisen levy-yhtiörahoituksen (riskeineen) roolin hoitaa usein tuotantoyhtiö, joka sitten tekee masterdiilin levy-yhtiön kanssa.
 
- Miten kustannussopimus käytännössä pitää sisällään ja millaisissa tapauksissa kustannusoikeuksista luovutaan?
 
Kustannussopimus tehdään säveltäjän ja sanoittajan kanssa, ja saattaa sisältää pienehkön kertakorvauksen (reilua olisi).
 
Käytännössä kustantaja pyrkii saamaan kappaleelle näkyvyyttä niin erilaisten kokoelmien kuin nuottijulkaisun tai vastaavan muodossa. Kustannussopimus olikin aiemmin nimeltään nimen omaan nuottikustannussopimus, ja vieläkin biisinikkareilla on jonkinlainen oikeus vaatia nuottikustannetta tai sanoituskirjaa julkaistavaksi, jos kokevat ettei kustannussopimuksen vastineeksi muuten tehdä mitään. Sopimuksen luonteeseen kuuluu aina, että molemmat sopijapuolet sekä antavat jotain, että saavat jotain.
 
Mitä kustantaja sitten saa? Kustantajan "porkkana" on 1/3 kappaleen Teostotuloista. Mikäli kappaleella on jo kustannusyhtiö, esim biisinikkarin oma rekisteröity kustannusyhtiö, voidaan myydä alikustannussopimusta ja jakaa kustantajan osuus puoliksi. Tällöin virallisen kustantajan osuus on tavallisesti vain 1/6, tosin tästäkin kai voi sopia.
 
Oma kantani on, että mikäli kustannusyhtiö on vakiintunut ja toimiva, ei ainakaan uran alkuvaiheessa kannata pihdata biisejä. Hyvä kustantaja saa helposti ainakin osalle biiseistä näkyvyyttä ja soittoa sen verran enemmän, että kustannussopimus kannattaa.
 
- Millainen levytyssopimus mahdollisesti olisi muodoltaan, jos osan levystä maksaisi levy-yhtiö ja osan levyn nauhoituksista tekisi bändi itse?
 
Yhteistuotantosopimus ja osittainen mastersopimus, jonka prosentit ja vastuualueet saisitte sitten määritellä keskenänne. Samoin Gramexin tuottaja-osuus jakautuisi molempien kesken.
 
Tavallisessakin masterdiilissä jää kannen painofilmien ja levyn lasimasterin, sekä sen jälkeisten vaiheiden toteuttaminen levy-yhtiölle.
 
dänks.
 
Bitte schön.

Pieni viilaus tohon Kiven kommenttiin. "Kustis" on vaarallinen jos se pitää sisällään KERTAKORVAUKSEN,täytyy tietenkin olla muodossa "ennakon"

Kiitti Kivi, oot hyvä äijä :D

Pieni viilaus tohon Kiven kommenttiin. "Kustis" on vaarallinen jos se pitää sisällään KERTAKORVAUKSEN,täytyy tietenkin olla muodossa "ennakon"
 
Siis kui? Tuosta kolmasosasta teostotuloistaan luopumisesta yleensä maksetaan oikeuksienhaltijoille KERTAKORVAUS ja sitten voi vain toivoa että sen eteen saisi jotain mitä levy-yhtiö ei normaalisti tekisi.

no mut siis kuitenkin kun tekee kustiksen niin ei se kertakorvaus saa olla ainoa raha mitä kustantamosta tulee. Pitää sielt must tulla viel senkin jälkeen rojaltia vaikka nuottikirjasta.
 
Oikaiskaa jos olen väärässä, mutta eikös noista nuoteista tule
automaattisesti tekijällekin tuloja... Eli kertakorvauksella Kivi
tarkoittaa varmaan ns. "allekirjoituspalkkiota", joka maksetaan
kustannussopimuksen solmimisesta.

Oikaiskaa jos olen väärässä, mutta eikös noista nuoteista tule
automaattisesti tekijällekin tuloja... Eli kertakorvauksella Kivi
tarkoittaa varmaan ns. "allekirjoituspalkkiota", joka maksetaan
kustannussopimuksen solmimisesta.
 
Näin tarkoitan.
 
Eikä niitä nuotteja tai lyriikkakirjoja tule jos niitä ei osaa pyytää, eikä niitä aina kannata pyytää jos on riski että porkkana menettää tehonsa. Eli sikäli ei välttämättä kustantajalta tuu mitään muuta kuin se allekirjoituspalkkio, vaan kustantajan vaikutus näkyy muuten lisääntyneissä Teosto-tuloissa.
 
Allekirjoituspalkkionkin suuruus muuten vaihtelee.

Näin tarkoitan.
 
Eikä niitä nuotteja tai lyriikkakirjoja tule jos niitä ei osaa pyytää, eikä niitä aina kannata pyytää jos on riski että porkkana menettää tehonsa. Eli sikäli ei välttämättä kustantajalta tuu mitään muuta kuin se allekirjoituspalkkio, vaan kustantajan vaikutus näkyy muuten lisääntyneissä Teosto-tuloissa.
 
Allekirjoituspalkkionkin suuruus muuten vaihtelee.
 
Millä tavalla ja minkä suuruisia tuloja biisien tekijä saa, jos hänen materiaalistaan julkaistaan nuottikirja? Onko se sidoksissa painos- vai myyntimäärään vai ei kumpaankaan?

Millä tavalla ja minkä suuruisia tuloja biisien tekijä saa, jos hänen materiaalistaan julkaistaan nuottikirja? Onko se sidoksissa painos- vai myyntimäärään vai ei kumpaankaan?
 
Nuottikirjan royalty sovitaan ihan samalla tavalla kuin muidenkin julkaisujen kanssa. Myyntimäärähän sen ratkaisee, paljonko rahaa tulee, tosin joissakin tapauksissa voidaan sopia että ensimmäisen painoksen royaltyt maksetaan "recoupable but not repayable" -ennakkona, eli aluksi saa köntän rahaa mutta lisää saa vasta kun royaltytulo on ylittänyt ennakon, mitä ei ehkä tapahdu koskaan.

Nuottikirjan royalty sovitaan ihan samalla tavalla kuin muidenkin julkaisujen kanssa.
 
I see. Jos bändillä on diili tietyn levy-yhtiön kautta, ja biisit on kustannettu saman levy-yhtiön suojissa toimivalle kustantamolle (esim. HMC ja HMC Music Publishing), koskeeko nuottikirjoista saatava royalty koko bändiä, vaikka osa jäsenistä ei olisi osallistunut kappaleiden säveltämiseen millään tavalla? Vai ainoastaan niitä henkiilöitä (olivat sitten bändissä tai eivät), jotka teosilmoituksessa mainitaan (säv., san., sov.)?

I see. Jos bändillä on diili tietyn levy-yhtiön kautta, ja biisit on kustannettu saman levy-yhtiön suojissa toimivalle kustantamolle (esim. HMC ja HMC Music Publishing), koskeeko nuottikirjoista saatava royalty koko bändiä, vaikka osa jäsenistä ei olisi osallistunut kappaleiden säveltämiseen millään tavalla? Vai ainoastaan niitä henkiilöitä (olivat sitten bändissä tai eivät), jotka teosilmoituksessa mainitaan (säv., san., sov.)?
 
Kustannustoiminta koskee ainoastaan säveltämistä ja sanoittamista, Teoston keräämä raha lisäksi käännöstä ja sovitusta. Esittämisen, soittamisen tai edes levytyksen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
 
Tätä on joskus vaikea käsittää, että kustannustoiminnan ideana on edistää kappaleen myyntiä, vaikka sitten esittäjää vaihtaen, ei välttämättä alkuperäisen esittäjäyhtyeen tai tallenteen myyntiä niinkään.
 
Nuottikirjan ideana on innostaa coveroimaan kappaleita tekemällä niiden opettelu helpommaksi. Tällä pyritään saamaan kappaleelle lisää esityskertoja tilaisuuksissa joista maksetaan teostot.

Tätä on joskus vaikea käsittää, että kustannustoiminnan ideana on edistää kappaleen myyntiä
 
Nii-in, se on erityisen vaikeaa etenkin kun meillä on näitä Andyjä, jotka valistavat nuorisoa "älkää koskaan tehkö kustannussopimusta" hengessä... Parhaimmillaan kustannussoppari on joka suhteessa molemmille osapuolille win-win-tilanne (mutta huonoimmillaan toki joko tarpeeton tai kusetusta). Itse lähtisin ensisijaisesti miettimään Kiven ehdottamaa alikustannussopimusta jos tilanne eteen tulisi...

Mikäli kappaleella on jo kustannusyhtiö, esim biisinikkarin oma rekisteröity kustannusyhtiö, voidaan myydä alikustannussopimusta ja jakaa kustantajan osuus puoliksi. Tällöin virallisen kustantajan osuus on tavallisesti vain 1/6, tosin tästäkin kai voi sopia..
 
Hei, tiedätkö onko oman alikustannustoiminnan ts. omien biisien kustantamisella jotain rajoitteita? Mietin että varmaan on, muuten kaikilla artisteilla olisi omat kustannusyhtiöt jotta saisivat siirrettyä osan tekijänoikeustuloistaan yritykselle tai saisivat pienemmän prosentin kustantajalle kustannusdiiliin? Vai ovatko artistit vain laiskoja tässä suhteessa; eivät jaksa perehtyä ja käynnistää ko. toimintaa? Tai haluavatko kustannusyhtiöt ehdottomasti sen 33,3%?

Hei, tiedätkö onko oman alikustannustoiminnan ts. omien biisien kustantamisella jotain rajoitteita? Mietin että varmaan on, muuten kaikilla artisteilla olisi omat kustannusyhtiöt jotta saisivat siirrettyä osan tekijänoikeustuloistaan yritykselle tai saisivat pienemmän prosentin kustantajalle kustannusdiiliin? Vai ovatko artistit vain laiskoja tässä suhteessa; eivät jaksa perehtyä ja käynnistää ko. toimintaa? Tai haluavatko kustannusyhtiöt ehdottomasti sen 33,3%?
 
Ei sinänsä, paitsi että kustannusyhtiön pyörittäminen on liiketoimintaa ja maksaa siis jonkun verran; yhtiön rekisteröinnin, kirjanpitäjän ja tilitoimiston palkkiot ym. byrokratian, joka muutamalla biisillä helposti tulee Teostotuloja kalliimmaksi.
 
Enemmän levyttäneillä artisteilla onkin yleensä omat kustannusyhtiöt elleivät he ole aivan sairaalloisen byrokratiakammoisia.

Kiitos vastauksesta!