Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Osaatko suositella jotain hyvää jazz-lick kirjaa?
Itse olen soitellut "1001 Jazz licks" ja "1001 Blues Licks" -kirjoja.

Osaatko suositella jotain hyvää jazz-lick kirjaa?
Itse olen soitellut "1001 Jazz licks" ja "1001 Blues Licks" -kirjoja.
 
Mä en tiedä mistä mun ope on läksyksi antamansa jazz-likit kopioinut.

John Coltrane muuten soitti pienen ikänsä lickejä ja vielä samasta kirjasta. Hyvinhän se mielestäni vetää. Enkä jaksa perustella.
 
Tästä keskustelusta tulee mieleen se palopäällikkö, joka sanoi palomiehille: "Tuo tulipalo on väärin sammutettu".

Kyllä mä olen skaaloja treenannut, mutta yksiselitteisesti skaaloja treenaamalla ei mun mielestä tekniikka kehity, ainakaan niin hyvin kuin voisi.
 
Mä luulen, että sä menet puihin juuri tässä. Se perustat kommentit omiin kokemuksiin. Ihmiset kuitenkin oppii ja ymmärtää asiat eri tavalla. Siksi on mun mielestä aika vaikea lonkalta heittää, mikä on toista parempi metodi opiskeluun.
 
Itseopskelusta mä olen sitä mieltä, että se ei välttämättä toimi "paremmiltakaan" niin helposti. Tai kyllähän ahkera löytää koko ajan uutta, mutta luulen, että siinä tulee kovin helposti sama ongelma, kuin skaalamuotoisessa tekniikkatreenissä mielestäsi. Yksin opetellessa kuitenkin joutuu välillä keksimään pyörän uudelleen, kun opettaja olisi piirtänyt saman hetkessä. Tämä siis ohi aiheesta mun mielipiteenä.

Mun maikka on sanonut että aina kun meet pianon viereen ja alat treenata, soita alkuun 10-15 minuuttia jotain asteikkoja tai vastaavia lämmittelyksi/sormiharjoitukseksi ennen kuin menet itse asiaan.
Se itse asiassa käski heittää Hanonit nurkkaan ja mieluummin asteikkoja.
Ja niitähän riittää kun otetaan kaikki moodit ja sävelajit mukaan.
 
Näin oon tehnyt.

Siis mitä tarkoitat? Mä käyn parhaillaan kitaratunneilla ja suosittelen niitä kaikille. Toisaalta osaan mielestäni opiskella itsekin. Vai tarkoitatko, että mun pitäisi jotenkin todistaa soittotaitoni, ennen kuin voin esittää väitteitä vakavasti? Kyllä mulla mielestäni on tarpeeksi hyvä tekniikka, että voin esittää siit perusteltuja mielipiteitä. Olepa hyvä:
 
Kyllä täällä moni muukin osaa soittaa ja on silti sitä mieltä että skaalatreenit ovat tärkeitä.
 
Tämän topikin aihe on "Mitä hyötyä on skaalojen opettelusta" ja tähän vastasin, että ne teoriapuolen lisäksi kehittävät tekniikkaa ja että ne on aina muusikkopiiressä katsottu tarpeellisiksi.
 
Jos kelaat keskustelua taaksepäin huomaat että en missään vaiheessa sanonut että *vain* skaalatreeneillä tekniikkaa kehittyy, sinä vaan väänsit asian tähän muottiin.
 
Jos kerran käyt kitaratunneilla ja soitat skaaloja, niin eihän tässä sitten enää ole mitään keskusteltavaa.

oiva tumpeloinen:
Mä luulen, että sä menet puihin juuri tässä. Se perustat kommentit omiin kokemuksiin. Ihmiset kuitenkin oppii ja ymmärtää asiat eri tavalla.
 
Tietenkin mä perustan kommenttini omiin kokemuksiini, mistä muustakaan voisin puhua?
 
Siksi on mun mielestä aika vaikea lonkalta heittää, mikä on toista parempi metodi opiskeluun.
 
Tottakai olisi typerää väittää, että jokin metodi on absoluuttisesti parempi kuin toinen. Nythän yleisimpinä menetelminä on klassisesta musiikista perityt ajattelutavat. Mä vaan haluan ravistella ihmisiä ajattelemaan omaa soittoa ja treenaamistaan. Mua huvittaa, kun skaalat nostetaan johonkin vuorenhuipulle ja väitetään, ettei ilman niiden soittamista tehokas tekniikan treenaus ole mahdollista. Mun mielestä ne ei ole ensisijaisen tärkeitä tekniikan treenauksessa.
 
Itseopskelusta mä olen sitä mieltä, että se ei välttämättä toimi "paremmiltakaan" niin helposti. Tai kyllähän ahkera löytää koko ajan uutta, mutta luulen, että siinä tulee kovin helposti sama ongelma, kuin skaalamuotoisessa tekniikkatreenissä mielestäsi. Yksin opetellessa kuitenkin joutuu välillä keksimään pyörän uudelleen, kun opettaja olisi piirtänyt saman hetkessä. Tämä siis ohi aiheesta mun mielipiteenä.
 
Ainakin kevyellä puolella opiskelu on ison I:n jälkeen pitkälle omasta motivaatiosta ja itseopiskelusta kiinni. Mä en missään nimessä väitä, ettikö opettajaa kannattaisi hommata, vaan oon sitä mieltä, että nimenomaan kannattaa. Paraskaan opettaja ei voi korvata opiskelijan itsensä panosta opiskelussa, ja jos opiskelija itse pystyy analysoimaan omaa soittoaan, hänellä on kaikki edellytykset itseopiskelulle.
 
Klassisella puolella on sikäli eri standardit kuin kevyellä puolella, että tradition on "vähän" vanhempi, ja soittimille on kehittynyt jonkinlainen koulukirjamalli. Toisin on kevyellä puolella, jossa niin eri asioita pidetään arvossa. Ei klasarimuusikoilta edellytetä, että he pystyisivät vetämään jonkin kipaleen kuudessa eri sävellajissa, transponoimaan nuotteja lennosta päässään tai improvisoimaan sooloja mahdollisesti monimutkaisiinkin sointukiertoihin. Aivan samalla tavalla kevyn puolen muusikoilta ei edellytetä konserttikuntoon harjoiteltuja Paganinin Kapriiseja.
 
risto:
Kyllä täällä moni muukin osaa soittaa ja on silti sitä mieltä että skaalatreenit ovat tärkeitä.
 
Tätä en epäilekään. Mutta tässäkin ketjussa perusteeksi skaalatreenien tärkeydelle on esitetty oikeastaan kaksi syytä: "Koska ne ovat tärkeitä" ja "Koska niin on aina tehty, joten niin pitää tehdä jatkossakin". Musta nuo perustelut on todistusarvoltaan aika kehnoja. Mä haluaisin saada kunnon perusteet sille, miksi skaalatreenit on mukamas niin tärkeitä.
 
Jos kelaat keskustelua taaksepäin huomaat että en missään vaiheessa sanonut että *vain* skaalatreeneillä tekniikkaa kehittyy, sinä vaan väänsit asian tähän muottiin.
 
Voipi olla, mutta ne eivät myöskään ole mikään ehdoton edellytys. Oon sitä mieltä, että sen motorisen harjoituksen, joka niillä saadaan, voi aivan hyvin korvata jollain muulla. Tällä jollain muulla mä tarkoitan musikaalisia fraaseja, joissa on paljon muutakin sisältöä kuin pelkkä motorinen treeni. Mä en muuten ole aina ajatellut näin, vaan oon skaalojakin treenannut ihan riittämiin.
 
Jos kerran käyt kitaratunneilla ja soitat skaaloja, niin eihän tässä sitten enää ole mitään keskusteltavaa.
 
"Käyn kitaratunneilla ja soitan skaaloja..." hehe. :-) Opiskelen PMO:n pop/jazz-linjalla (joo, tällaisia idiootteja toisinajattelijoita se suoltaa.. :-)), mutten treenaa paljoakaan skaaloja. Mä aikanaan treenasin niitä paljon, mutta totesin ne älyttömän yksipuoliseksi treeniksi. Niiden avulla hankittu tekniikka oli todella yksipuolista, eikä useinkaan vastannut suoraan tarpeeseen. Sen sijaan oikeasta musiikista poimitut fraasit vastasivat paljon tarkemmin niihin teknisiin ongelmiin, joita soitossani oli.
 
Nykyään vaan liputetaan niin paljon skaalojen puolesta, ettei monet tule edes ajatelleeksi, että on muitakin vähintään yhtä tehokkaita tapoja harjoitella tekniikkaa. Jokainen tietysti valitkoon omansa. Mä mielummin treenaan tekniikkaani skaalojen sijaan oikealla musiikilla, ja hymähtelen tyytyväisenä, kun tekniikkatreeni ei tunnukkaan väkinäiseltä pakkopullalta. Oikeasta musiikista löytyy sisäänkirjoitettuna aivan älytön määrä juttuja, jotka palvelevat tekniikkatreenissä samaan tapaan kuin skaalatkin.