Laulaminen ›

Tarkennan tässä aikaisempaa huonosti ilmaistua viestiäni:
 
Itse en oikein jaksa uskoa Karaokeen opettamisen metodina. Mitä uutta Karaoke toisi, mitä normaali laulutunnilla ei opittaisi? Saman asian ajaa mikä tahansa säestys ja PA-laitteisto. Karaokessa on yleensä huono äänentoistosysteemi. Kaiulla peitetään laulajan virheitä.
 
Mahtoiko kysymyksen esittäjä muuten tarkoittaa, että Karaoke-laitteita käytetään LUOKASSA opetustapahtumassa vai siellä missä yleensäkin eli paikallisessa pubissa.
Ihmisten edessä esiintyminen tuo tietenkin esiintymiskokemusta ja rohkeutta.
Hauskaa vaihteluahan Karaoke (pop)lauluopetukseen tietysti tuo.

Itsellähän on myös kokemusta tästä mutta haluaisin silti monenlaista mielipidettä asiasta. Ja toisaalta voiko myös baarissa/bubissa laulaminen olla hyödyllistä/opettavaa? Jaa olihan se baari mainittu.....
Millainen käsitys itselläsi on? Onko Karaoke-laulaminen parantanut lauluääntäsi?

Ehkä tämä keskustelu saa aikaan sen että innostuisin virittelemään videota tietokoneeseeni, jotta saan omat sekä (hmmm.öh...muualta) karaoke kasetit tietokoneeni kovalevylle/DVD:lle.
 
Vanhoja vinyylejänihän olen jo jonkin verran tähän formaattiin siirtänyt.
 
Minulla kun on vain pari hassua karaoke DVD:tä, joista voin sitten tehdä nauhoituksia kriittisempää tarkastelua varten.
 
Eilen yhden kappaleen pitkästä aikaa kokeeksi äänitin, laulaen sen kotona tietokoneen ääressä luurit päässäni.
Kyllähän siinäkin jo sai jonkunlaisen monitorointituntuman, sekä hiljaa laulettuna niitä sävyjä paljon helpommin mukaan.
Hieman oli lauluni liian kovalla taustaan nähden vaikka laulaessa ei siltä kuulostanut, samoin parissa kohtaa ei ollut laulun rytmi biisin "ovelassa" kohdassa ihan paikallaan. Mutta kyllä sen ilman naamaliikkeitä kuuntelin.
Balanssia kohilleen ja lisää äänityksiä.
 
Enemmän siis pitäisi noita äänityksiä tehdä, mutta kyllä pitäisi saada tasokkaampi tausta kunnon volyymillä mutta se ei oikein kerrostalossa onnistu.

Omaa nauhoitustaan jännittää enemmän kuin laulamista karaokessa, myös se fiilis puuttuu. Varsinkin soittaminen purkkiin tahtoo mennä minun tasollani helposti pieleen.
 
Sitten siihen kuunteluun ja analysointiin olisi minunkin jo aika karaista itseäni. Samoin kuin peilin edessä laulamiseenkin.
 
Tuo DVD, jota tuossa mai......nittiin, onhan se varmaan tyhjää parempi, ehkä hyväkin, mutta kuten Tanjuli sanoi, ei se näe niitä opiskelijan mahdollisia virheitä joita sen kanssa silti on helppo tehdä.
 
Kyllähän tuommoisen vuorovaikutteettoman videon kanssa voi mennä vaikka miten hakoteille, kun kuulemma epäpätevän opettajankin kanssa voi suorastaan pilata äänensä.
 
Ei ole silti sanottu, vaikka laulutuntien lisäksi vielä tuonkin paketin tilaan.
 
Minulle, joka käyn tunneilla saamassa oppia, sekä valvovan silmän alla tarkkailtavana, etten lipsu sivuraiteille tällainen video tuskin olisi riski.
Mutta en tiedä onko tuo video tarpeenkaan, enemmänkin tuo kotona äänittely on varmaan paikallaan.
 
Samoin se baarikaraoke.

Muusta en voi puhua, kuin omasta kokemuksestani. Ikuna en enää lopeta laulamista. Kun mietin, mitä kaikkea olen karaokesta saanut, niin huh huh. Onneksi se löytyi elämääni silloin 16 vuotta sitten, jolloin lauloin ekaa kertaa karaokessa. Siitä alkoi lauluharrastukseni. Tuli kuorot, lauluryhmät, duetot ja muutoinkin stemmalaulanta, laulutunnit, teatteri, uusi ammatti (sivutoiminen), rohkeus avata suunsa isonkin porukan edessä, englannin opiskelu ja ääntämisharjoittelut, klassistenkin biisien opettelu, avioliitto, rohkeus lähteä opiskelemaan ammattitutkintoa, ym. ym.
 
Huh huh, mitä kaikkea on ehtinytkään tapahtua viimeisen 16 vuoden aikana. Lisäksi laulutaito on oikeasti kehittynyt ja kohentunut. :o)
 
Ei muuta kuin laulamisiin!
Mahtava homma! Karaokessa käynti siis kannattaa, jos kerta aviomieskin löytyi. Pelkän DVD:n avulla miehiä ei löydy ;).

Karaokessa voi harjoitella paljon sellaista, mitä olisi muuten hankala päästä laulamaan kunnolla. Olin toki kokeillut poppia, rokkia, jazzia ja klassista aiemminkin, mutta ilman karaokea en olisi varmaan koskaan tullut treenanneeksi jotain ärinämurinaa, sankariheviä tai ooppera-aarioita. Olen myös nähnyt monen aloittavan lauluharrastuksensa karaokella ja siirtyvän sitten ottamaan tunteja tai laulamaan kuoroissa ja bändeissä. Näistäkään ei kukaan ole lopettanut karaokeharrastusta.

Jaa olihan se baari mainittu.....
Millainen käsitys itselläsi on? Onko Karaoke-laulaminen parantanut lauluääntäsi?
 
Menen sekaisin.
 
Karaoke laulaminen parantaisi lauluääntä???? Mikä kysymys tuollainen on?
Opettaja, joka minua opetti, käytti karaoketa ja taustanauhoja opetuksen yhteydessä, joka minun mielestä oli hieman epäpätevää. Minä vain lauloin taustojen päälle ja opettaja otti kalliin hinnan.
 
Mutta jos esim. tätä menetelmää veisi eteenpäin voisiko se toimia.
 
Ja jos miettii sitä että parantaisiko karaoke laulaminen ääntä (parantaminen?!?!?!) ... Aivan omituinen kysymys. Miten kukaan ikinä voi puhua parantamisesta koska minun mielestä ääntä voi vain ja ainoastaan korjata. Karsia pois huonot tavat äänestä. Ja en tiedä. Karaokessa kuitenkin lauletaan mikrofoniin ja ääni tulee kaiuttimista... voihan silläkin tavalla oppia käyttämään ääntään mutta on se sitten eri asia laulaa ilman mikrofonia.

Noo, pieniä vivahde-eroja noissa sanoissa, mutta eiköhän se siitä.
 
Eli jos ääntä parantaa pitäisi niin eikö sen äänen pitäisi olla jotenkin kipeä tai sairas? Sairaan äänen voi parantaa esim. levolla tai muuten asiantuntijan avulla tms., ei tupakan savulla karaokessa. Hieman saivartelua jos sallitaan.
 
Sitten, minun mielestäni ääntä voi sekä korjata että kehittää. Jos äänessä on paljon korjattavia virheitä, on syytä asiantuntijan avulla korjata ne pois, eikä DVD:n tai karaoken avulla.
Itse ainakin pidän ääntäni niin tärkeänä instrumenttina.
 
Jos tietää miten ääntään saa kehitettyä paremmaksi, siis pieni ero sanaan parantaa, karaoke on varmasti mainio keino kehittää sitä paremmaksi. Mutta siinä tarvitaan sitä analysointia, ablodit eivät ole luotettava tae että nyt on homma hanskassa.
 
Itse luulen että hyvä tapa on tehdä itse nauhoituksia omista lauluistaan, niitä voi sitten viedä vaikka opettajan analysoitaviksi, tuskin oppitunteja kannattaa paljoa tuhlata taustojen päälle laulamiseen, sitä kun voi tehdä kotonakin.
Mutta voihan sitäkin jossain määrin tehdä, siinähän on se tarkkailija sitten neuvomassa niitä virheitä pois, samoin sitä miten siellä kotona sitten laulat sinne purkkiin taikka bubissa livenä.
 
Tällä tavoin oppii sitä mikkilaulamista, ja sitten eikun baariin.
 
Kaikessa laulamisessahan se itseopiskelu ja omaehtoinen harjoittelu on se kaiken aa ja oo.

Hei älä mene sekaisin, jooko? (Oot jaksanu tätä keskustelua jo sen verran, että sulla ei oo mitään syytä enää hukata hyvää ideaa. )
 
Opettaja, joka minua opetti, käytti karaoketa ja taustanauhoja opetuksen yhteydessä, joka minun mielestä oli hieman epäpätevää. Minä vain lauloin taustojen päälle ja opettaja otti kalliin hinnan.
 
Mutta jos esim. tätä menetelmää veisi eteenpäin voisiko se toimia?
 
Autz.... Hiukkasen on (sun kertomana) huijauksen makua tuossa. Jos opettaa, niin kyllä se vaatii henkilökohtaista panosta siihen petustilanteeseen. Mutta toisaalta, enpä ole itse laululuokkaa pitänyt. Vaikeaa sekin on varmasti!
 
Voisihan tuota menetelmää viedä eteenpäin. Pitäisi viedä eteenpäin. Varmasti toimisi, kun miettii perusasiat kohdalleen! En väitä helpoksi. ... työtähän menetelmien kehittäminen vaatii... ja se pitää tehdä tärväämättä kenenkään innostusta...,
 
Onneksi ihmisen mielen sopeutumiskyky on aivan käsittämätön kun uuden oppimiseen on mahdollisuus. Sen vuoksi näitä uudenlaisia systeemejä edes voidaan koeilla. Ja pitää kokeilla.
 
Mutta tota: Eiköhän me kaikki olla sulle jo kerrottu, että laulamisessa -- ja nimenomaan juuri laulamisessa --- se rehellinen ja suora palaute on jotain, mitä ei voi korvata millään. (Kais luit mun laulamishistorian lyhennetyn version suurinpiirtein täältä: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=37&t=143500&o=20)
 
Tuota... (oookkkei ... tää menee henkilökohtasuuksiin) Pitiks sun oikeesti tehä se esitelmä vai oliks tää muuten vaan juttu jonka halusit selvittää?

Hei älä mene sekaisin, jooko? (Oot jaksanu tätä keskustelua jo sen verran, että sulla ei oo mitään syytä enää hukata hyvää ideaa. )
 

 
Autz.... Hiukkasen on (sun kertomana) huijauksen makua tuossa. Jos opettaa, niin kyllä se vaatii henkilökohtaista panosta siihen petustilanteeseen. Mutta toisaalta, enpä ole itse laululuokkaa pitänyt. Vaikeaa sekin on varmasti!
 
Voisihan tuota menetelmää viedä eteenpäin. Pitäisi viedä eteenpäin. Varmasti toimisi, kun miettii perusasiat kohdalleen! En väitä helpoksi. ... työtähän menetelmien kehittäminen vaatii... ja se pitää tehdä tärväämättä kenenkään innostusta...,
 
Onneksi ihmisen mielen sopeutumiskyky on aivan käsittämätön kun uuden oppimiseen on mahdollisuus. Sen vuoksi näitä uudenlaisia systeemejä edes voidaan koeilla. Ja pitää kokeilla.
 
Mutta tota: Eiköhän me kaikki olla sulle jo kerrottu, että laulamisessa -- ja nimenomaan juuri laulamisessa --- se rehellinen ja suora palaute on jotain, mitä ei voi korvata millään. (Kais luit mun laulamishistorian lyhennetyn version suurinpiirtein täältä: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=37&t=143500&o=20)
 
Tuota... (oookkkei ... tää menee henkilökohtasuuksiin) Pitiks sun oikeesti tehä se esitelmä vai oliks tää muuten vaan juttu jonka halusit selvittää?
 
Ei kyllä olen tehnyt esitelmän (siis se on valmis). Kiitoksia näistä ajatuksista... sain todella paljon ideoita tästä keskustelusta ja käytin sitten niitä esitelmässäni. Ja sain myös apua henkilöltä joka oli tekemässä tuota dvd: tä... Kiitän paljon. =)
 
Vaikka toisaalta monessa keskustelussa oli samat asiat niin silti sieltä pystyi noukkimaan eri mielipiteitä. Mutta täytyy myöntää että oli tämä aika vaikea aihe pitkiin aikoihin. Mutta keksin miten karaokea voisi hyödyntää opetuksessa mutta siihen ei riitä pelkkä opetus dvd vaan mukana pitää olla opettaja, joka antaa konkreettista palautetta,koko ajan ja korjaa virheitä. Karaoke on kuitenkin sellainen bändin korvike joten siitä voi saada sopivanlaisen tatsin esittämiseen ja fraseeraukseen jne. Mutta tällaista.
 
Kiitoksia vielä kerran!

Täysin OFF TOPIC vanha vitsi jonka taas juuri keksin (minkäs mää ittelleni mahdan):
 
Jos lähtee mopo käsistä ja kuski lyö päänsä, niin suomen kielellä tietenkin korjataan kuski ja aletaan parantaa mopoa! Korjataan kuski talteen, ettei satuta itteään enempää ja parannetaan mopon ajettavuus sellaiseksi, että ei niin helposti lähde.... :D
 
Mutta täytyy myöntää että oli tämä aika vaikea aihe pitkiin aikoihin.
Mutta tällaista.
 
Hieno homma! Haasteita pitää olla välillä! :)

Menen sekaisin.
 
Karaoke laulaminen parantaisi lauluääntä???? Mikä kysymys tuollainen on?
Mutta jos esim. tätä menetelmää veisi eteenpäin voisiko se toimia.
 
Ja jos miettii sitä että parantaisiko karaoke laulaminen ääntä (parantaminen?!?!?!) ... Aivan omituinen kysymys. Miten kukaan ikinä voi puhua parantamisesta koska minun mielestä ääntä voi vain ja ainoastaan korjata. Karsia pois huonot tavat äänestä. Ja en tiedä. Karaokessa kuitenkin lauletaan mikrofoniin ja ääni tulee kaiuttimista... voihan silläkin tavalla oppia käyttämään ääntään mutta on se sitten eri asia laulaa ilman mikrofonia.
 
Alkuperäinen kysymyksesi liittyi siis Karaoke opettamisen metodina.
Kaikki opetusmetodit tähtäävät siihen, että oppilas kehittyy....eikö niin?
Laulamisessa korjataan laulamisen virheitä ja kehitetään ääntä.
Käsittääkseni laulaminen paraantuu, jos ei saivarrella verbistä.
Mikrofonitekniikkakin on opiskeltavissa. Siinäkin on omat juttunsa.
Opettaja, joka opettaa Karaoke-laitteiden avulla, kuullostaahieman "epäpätevältä". Saatan olla vanhanaikainen.

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=37&t=143500&o=20)
 
Tuolta poimin tämän, ehkä mun juttu kuuluisi jo eri aihepiiriin, mutta kun täällä vaan jutellaan....

Siitähän alkoi naapurien suureksi "riemuksi" tekniikkaremontti. Tässä vaiheessa taisin taas olla jotenkin mukana työelämässä, kun oli muistaakseni tullut jo hommattua vähän paremmat stereot. Huomasin aika äkkiä, mikä oli pahiten pielessä. Kuuntelin eri tyylisiä (rokkipuolen) laulajia ja huomasin ja että mun ääni toimii ihan eri tavalla eri kappaleissa ... osin noiden esikuvien johdosta. Erilaiset kappaleet vaikuttivat äänen eri osiin, jne.... Valitsin sellasen "repertoaarin" jolla sain harjoitettua koko äänialaa. Ja tarpeeksi kauan kun niitä tahkosin (ajatuksella, tunnustellen, miettien), niin ääni muuttui taas omaksi, mutta soi paremmin, syvemmin ja laajemmalta alueelta. --> Pyydettiin tuomaan pikkujouluihin kitara ("tosson lauluvihko, aikaa viikko").
 
Eli näin kirjoitti Peteheisis
 
Minulla itselläni vasta on n. viiden kuukauden laulutunnit takana, sitä ennen omaa hoilaamista ajoittain paljonkin.
Myös nauhoitin joskus joitain laulujani, ne kuulostivat mielestäni aika kelvollisilta, esikuvan kaltaisilta, kuten oli tarkoituskin, muusta kun en tiennyt.
 
Tuo että ääni muuttuu eri kappaleissa, on tai oli minunkin ongelmani silloin kun vain pelkästään apinoin esitettävän kappaleen sävelen ja fraseerauksen, myös ääni pyrki värittymään kulloisenkin esittäjän mukaan.
 
Tuota oman äänen metsästystä minäkin olen laulutunneilla hakenut, kovin se on hakusessa vieläkin, eri kappaleissa ääni tulee erilaisena.
Joskus, yleensä yksin kotona kyllä saa jo ihan kelvollistakin ääntä aikaiseksi, tunneilla menee energiaa kaikkeen muuhun lauluun liittyvään, koska ihan valmista biisiä ei vielä ole.
No, kaikki aikanaan.
 
Mutta koska äänentuottamisessa minulla ei kuulemma ole vikaa, niin se oikea oma ääni sieltä pitäisi kyllä aikanaan tulla esiin, kun vain saadaan nämä muut perusasiat kuntoon.
Itseäni kyllä hieman häiritsee kun en oikein tiedä millä värillä mitäkin kappaletta alan laulamaan.
 
Myöshän on niin, että ei kaikki kappaleet istu ammattilaulajallekaan, vaan jokaisella tahtoo olla se äänityypilleen sopivin musiikkityyli. Tällainen käsitys minulla ainakin on.
 
Laulutunneilla käydään läpi näitä erilaisia skaalaharjoituksia eri sävellajeista (kotiharjoittelu vähän laiskaa, sitä lisättävä kohtuudella).
 
Minulla tahtoo myös olla ongelmana joskus saada skaalan alkusävel lähtemään oikealta kohdalta, huomaan sen kyllä ja tahtoo sitten mennä pieleen koko esitys.
 
Minuahan opettajan kärkevät kommentit virheistäni vain huvittavat, mutta tämä seuraava sai minut ajattelemaan taas kerran että olenkohan huono ja täysin lahjaton. Eli:
 
Sanoin, kun se lähtösävel taas kerran lipsui (ehkä en jaksanut keskittyäkään) että; "olenhan minä paljon kyllä laulanut". Opettaja tähän iloisesti nauraen; "Onko tämä taas sitä sinun huumoriasi?"
 
Siis onko opettajallani käsitys että en ole koskaan laulanut, vaan tulin pystymetsästä tunneille ja siksi hänestä tuntuu että olen äkkiä kehittynyt ison harppauksen.
 
Selitin että olen laulanut vaikka miten paljon esim. yksin pitkillä automatkoilla pornolauluja ja vaikka mitä, mutta juuri apinointityylillä, lähtien sävelen aina siitä mikä kuulosti hyvältä.
 
Eli omasta mielestäni nyt poisopin tätä apinointityyliä ja opettelen samalla oikeaa tyyliä ja etsin ääntäni sekä oikeita säveliä koskettimistolta eri skaaloja opiskellen.
 
Siis mielestäni tuntuu "ehkä" luonnolliselta, että kun paljon eri sävellajeista harjoittelee eri skaaloja, niin saattaa olla, että väliaikaisesti menee hieman sekaisin äänentuottonsa suhteuttamisessa kuultuun ääneen (siis koskee vain ensimmäistä säveltä). Tarkoitan juuri tätä kun koko ajan lähdetään eri sävelestä, (pianolla pim.. ja sama ääni pitäisi saada suusta) jotain skaala laulamaan.
 
Myös opettaja on sitä mieltä kyllä että kunhan vaan harjoittelen ja keskityn, nimenomaan alkusäveliin, menevät skaalat lopulta oikeina ytimeen ja sen jälkeen koko laulaminen onkin paljon helpompaa, kun osaa mennä luonnostaan sävelestä seuraavaan puhtaasti.
 
Säestyksen kanssa kun sointu soi, niin sen päälle saan kyllä ääneni kohdalleen helposti.
 
Tätäkin joskus testasin muuttamalla kitaran virettä, jolloin myös lauluni sävel muuttui säestykseeni sopivaksi.
 
Mutta koska näissä skaalaharjoituksissa hypitään koko ajan sävellajeista toiseen, niin silloin tuon oikean lähtösävelen tuottamisessa on vaikeuksia, pitää usein pyytää sitä alkusäveltä kaksi kertaa ja siltikin voi mennä hieman ohi.
 
Onko tämä luonnollista kun muuttaa apinointityyliä oikeaoppiseen peruslaulamiseen, jossa käydään läpi paljon erilaisia harjoituksia, skaaloja ym?
 
Tuo iloinen nauru siitä, että minä muka en ole elämässäni ennen laulanut, sai taas epäilyksen omista kyvyistäni heräämään.
 
Eli opettajalla taitaa ollakin käsitys että on saanut ummikkolaulajan (että olen sen verran musikaalinen) muutamassa kuukaudessa laulamaan suhteellisen puhtaasti erilaisia skaaloja ym. harjoituksia.
 
Mutta jospa kysymys onkin vain siitä että olen aiemmin n. 100 000 km laulanut. Autossa yksin hoilannut ja siksi tuo suuri harjoitusmääräni on tämänhetkisen tasoni taustalla.
 
No, kai siitä huolimatta voin kehittyä edelleenkin, koska kehitystä on tapahtunut tähän mennessäkin. Se vaan tuo epäilyn peikko aina vaanii..

Mutta koska näissä skaalaharjoituksissa hypitään koko ajan sävellajeista toiseen, niin silloin tuon oikean lähtösävelen tuottamisessa on vaikeuksia, pitää usein pyytää sitä alkusäveltä kaksi kertaa ja siltikin voi mennä hieman ohi.

Onko tämä luonnollista kun muuttaa apinointityyliä oikeaoppiseen peruslaulamiseen, jossa käydään läpi paljon erilaisia harjoituksia, skaaloja ym?
 
Tuo alkusävelen löytäminen teettää joksus aivotöitä suht. kokeneellakin laulajalla. Esim. kun covereita soittava porukka opettelee uutta kappaletta niin -- riippuu kappaleesta -- joskus laulaja pyytää käymään introa läpi useamman kerran, että saa rakennettua mielikuvan itselleen, mistä ekat sävelet löytyy.
 
Tässä talvella mut mobilisoitiin tuuraamaan kitaristia harjoituksiin ja juuri laulajalta tuli niitä toivomuksia, "sun pitää soittaa tohon alkuun se sellanen vingautus"... Olinhan kappaleen kuullut, että sain riittävän uskottavan vingautuksen pienen tapailun jälkeen tuotettua :D
 
Jossain vaiheessa itse taustoja laulaessani, hain aina oikean sävelen tahti, pari ennen osuuden alkamista, laulamalla esim "mmmmm" mikrofonin ohi. Tota ei oo enää viimeaikoina yleensä tarvinnut tehdä.
 
Että eiköpähän tuo liene yksi skaalaharjoitusten juju, että oppii löytämään sen kohdan ja muutenkin suhteuttamaan omaa ääntään kuulemaansa ;)
 
Taitaa olla jo off-topikkia tämä. :)

Taitaa olla jo off-topikkia tämä. :)
 
Eipä haittaa minua yhtään vaikka olisikin. Helpotti taas pirusti kun kuuli tuosta muualtakin.
 
Opettajaani kyllä luotan, samoin itsekin uskoin että opin pääsemään oikeaan lähtösäveleen kunhan aika on kypsä.
 
Silti kaipaa vielä tueksi näitä muitakin kommentteja.

Laulutuntieni erittäin positiivisena antina olen kuitenkin huomannut, että ryhtini ja hengitykseni on muuttunut jo nyt olennaisesti, samoin äänen tuottamisessa saan tunteen vartalon tuesta ja äänikin soi joskus hyvin. Siis tunne "omasta äänestä" on jo olemassa.

Voimaa olen saanut ääneeni paljon, mutta nyt haluan enemmän taas keskittyä juuri tähän "mikkilaulannan", tai muuten vaan hiljempaa lauletun kappaleen tuomaan tulkintamahdollisuuteen enemmän.
 
Nämä kuuluisi mielestäni vaikka tuohon aloittevien laulajien palstalle ehkä paremmin, jonka aloitin, mutta ehkä mun alustusjuttuni oli niin pitkiä (kuten tahtoo olla) ettei se kiinnosta.
 
Mutta jutut lauluharrastuksen aloittelijoista olisi tervetulleita, ainakin minulle, tämäkin ketju on ollut milenkiintoinen ja hyvä. Ainahan voi alkaa uuden ketjun mistä aiheesta milloinkin.
 
No onneksi mopoilua eikä keulimista ole kielletty.

Olen myös nähnyt monen aloittavan lauluharrastuksensa karaokella ja siirtyvän sitten ottamaan tunteja tai laulamaan kuoroissa ja bändeissä. Näistäkään ei kukaan ole lopettanut karaokeharrastusta.
 
Itse ilmoittaudun tähän ryhmään, ja lauluharrastus on alkanut nimenomaan Hevikaraokella, puoliksi itse itseni pakottaen ja pasHUONOSTI. Hevikaraoken alkutaipaleella oli suhteellisen turvallista kokeilla mitä sattuu, kun musiikkimaku rock/metalligenressä on kuitenkin laajemmanpuoleinen. Sen jälkeen kuvaan ovatkin tulleet laulutunnit sekä bändiprojekti. Hevikaraokessa käyminen on ehkä hieman vähentynyt, mutta melko usein siellä edelleen tulee vierailtua juontohommien ulkopuolelta.