Laulaminen ›

Mun on pakko kommentoida näin LAULAJANA ja muusikkona:
 
1. jos etsit bändiisi laulajaa ja BIISINtekijää,ilmaise se suoraan.Monasti etsitään projektiin laulajaa ja sit selviää että pitäis myös tehdä melodiat ja sanoitus.EI näin.
 
2.Kutsu teostasi valmiiksi sitten kun osaset ovat kohdallaan.minimissään kuitenkin melodia ja soinnut ja käsitys temposta.
 
Loistopointteja. Pari lisäystä:
 
3. Laulaja-biisintekijöitäkin on. Jos haet semmoista ilmoituksella, ilmota samalla minkä kielistä materiaalia on tarkoitus tuottaa.
 
4. Biisien teko on oma hommansa, joka vaatii hyviltäkin aikaa, joten jos työmäärä on yhtäkkiä kaksin-kolminkertainen niin yhteistyö jää 99% varmuudella hyvin lyhyeksi.
 
5. Ota huomioon, että jos valmiin riffi/sointukierron päälle joku täysin ulkopuolinen tulee tekemään melodiaa ja sanoja, syntyvä melodia voi vaatia yhtä tai kahta soinnunmuutosta. Ole valmis kompromisseihin, niin hänkin on.
 
PS kohtaan 2:
 
Mä en ehkä kutsuisi biisiä "valmiiksi" ennen kuin keikalla esitettävä versio vakiintuu / päätetään vaikkapa nauhoittamisen yhteydessä miten kappale menee (soinnut, sanat, rakenne, melodia, riffit, kompit, breikit...). Jotkut biisit elää keikkakäytössä yllättävänkin kauan ennenkuin ne ovat valmiita studioon. Jotkut taas toimivat levyllä alusta saakka mutta keikkakäyttöön hiominen vie jopa vuosia. Jotkut kutsuu tätä sovittamiseksi, mutta joskus sovitukset tekee biisille semmosia ihmeitä ettei sovittamattomasta versiosta voi puhua samassa lauseessa :)
 
Oon kuullu semmosen ilmaisun kun "pohjat on valmiina" kun haetaan nimenomaan melodiankirjoittajia, mikä on tarkoittanut sitä että soinnut, rakenteenomainen hahmotelma, ehkä riffejä/komppeja/breikkejä on sovittu tietynlaisiksi, mutta vain melodia uupuu. Tykkään tämmösestä jaosta, mut kukin mielensä mukaan.
 
Olennaista on ehkä se että jos haet tyyppiä tekemään melodioita "valmiisiin biiseihin" niin on aika olennaista onko melodiantekijällä mahdollisuus vaikuttaa biisin sovitukseen vai ei. Ns. lopulliseen matskuun on vaikea luoda melodiaa ja sanoja jotka eivät olisi kankeita.

taas se Tanjuli vei jalat suusta..Näinpä minäkin sen tarkoitin...
Pointti oli että biisi ei ole lähellekään valmis jos nauhalle on tallennettu pianolla pari murtosointua..
hyvää yötä

Mikä avuksi kun laulumelodioista tahtoo tulla liian monimutkaisia tai niitä on liikaa? Tai tuntuu siltä kuin yrittäisin täyttää kaiken vähänkin tyhjän melodioilla, ja "biisejäni" onkin syytetty turhasta monimutkaisuudesta, ainakin laulumelodioiden suhteen. Kun kuuntelen oikeiden bändien biisejä ja laulua, on se paljon yksinkertaisempaa ja monotonisempaa. Sitten kun omiin biiseihin väsään sellaisia, ne kuulostavat äärettömän tylsiltä.
 
Edit: En ole siis laulaja, vaan kitaristi. Eikä mulla mitään sen kummempaa bändiä ole, ainakaan vielä. Kunhan omaksi ilokseni väsäilen, ja tulevaisuuden varalle.

Mikä avuksi kun laulumelodioista tahtoo tulla liian monimutkaisia tai niitä on liikaa? Tai tuntuu siltä kuin yrittäisin täyttää kaiken vähänkin tyhjän melodioilla, ja "biisejäni" onkin syytetty turhasta monimutkaisuudesta, ainakin laulumelodioiden suhteen. Kun kuuntelen oikeiden bändien biisejä ja laulua, on se paljon yksinkertaisempaa ja monotonisempaa. Sitten kun omiin biiseihin väsään sellaisia, ne kuulostavat äärettömän tylsiltä.
 
Kuuntelematta esimerkkiä viittaan parin säveltävän kaverin kanssa käytyihin keskusteluihin: "Kun ei ole vielä paljoa biisejä tehnyt niin yrittää tunkea koko maailman siihen yhteen biisiin." Kannattaa miettiä säveltämisiään varmaan sen kannalta mikä on Oikeasti Oleellista - tartteeko tän biisin juoni näitä sanoja? Tuoko tämä melodianpätkä jotain uutta ja merkityksellistä tämän perus-melodiamallin päälle? Voisiko tämä melodiapätkä olla vaikka jonkun muun soittimen osuutta? Sitten rohkeasti kokeilee leikkaa-liimaa-tekniikalla vaikkapa. Käyttää ylijäävää matskua vaikka jossain muussa biisissä. Viittaan nerokkaaseen bassonsoitonopettajaani: "Taitoa on uskaltaa olla hiljaa silloin kun ei tarvitse sanoa mitään."
 
Rohkeesti vaan eteenpäin, kyllä se siitä kehittyy! Moni suhtautuu säveltämiseen samoin kuin laulamiseen: sitä joko osaa tai ei. Jopa tiede osoittaa uskomuksen vääräksi. Tekemällä oppii.

Niin, luulen että tähän saattaa vaikuttaa myös se että teen melodiat ennen sanoja, mikä luultavasti ei ole kovinkaan kannattava toimintatapa? Tai itseasiassa itse en ole sanoituksia edes tehnyt, vaan eräs kaverini sitten laulumelodian pohjalta. Viisaampi olisi vissiinkin lähteä toteuttamaan toisinpäin, eli ensin sanat ja sitten melodia... Melodian jakaminen laulun ohella muillekkin soittimille kuulostaa kyllä järkevältä, tai en tiedä tarkoititko ihan tuota? :)
 
Oikeestaan ihan sama mitä tarkoitin, kokeilemaan vaan :)

Laulumelodia on tosiaan kappaleen tärkein osa. Se on se osa, jota ihmiset hyräilevät ellei introna satu olemaan joku Iron Man-mahtiriffi.
 
Joku toikin hyvin esille tuon sointukierto-jutun. Sointukierto ei ole mikään kappale. Jos joku tuo kämpille kappaleen ja sanoo "tää on ihan helppo, eka Am, sit F ja sit C ja sit Am", on aivan perusteltua pyytää siihen myös laulumelodia, jos sointukierron "tekijä" pitää kappaletta omanaan.
 
Itse teen usein kappaleelle laulumelodian ja soitan sen esim. kitaralla tai koitan itse mölistä demonauhaan jonkinlaiset vokaalit.

1. jos etsit bändiisi laulajaa ja BIISINtekijää,ilmaise se suoraan.Monasti etsitään projektiin laulajaa ja sit selviää että pitäis myös tehdä melodiat ja sanoitus.EI näin.

2.Kutsu teostasi valmiiksi sitten kun osaset ovat kohdallaan.minimissään kuitenkin melodia ja soinnut ja käsitys temposta.

Loistopointteja. Pari lisäystä:

3. Laulaja-biisintekijöitäkin on. Jos haet semmoista ilmoituksella, ilmota samalla minkä kielistä materiaalia on tarkoitus tuottaa.

4. Biisien teko on oma hommansa, joka vaatii hyviltäkin aikaa, joten jos työmäärä on yhtäkkiä kaksin-kolminkertainen niin yhteistyö jää 99% varmuudella hyvin lyhyeksi.

5. Ota huomioon, että jos valmiin riffi/sointukierron päälle joku täysin ulkopuolinen tulee tekemään melodiaa ja sanoja, syntyvä melodia voi vaatia yhtä tai kahta soinnunmuutosta. Ole valmis kompromisseihin, niin hänkin on.
 
Näissähän on noston ainesta.
 
Valtaosa "biisintekijöistä" muodostuu varmaankin noista kitaristeista, jotka ovat tehneet jotain riffejä ja bändin kanssa sitten sovitettu. Laulaja saa siihen päälle sitten keksiä laulumelodian.
 
Mun mielestä hyvässä biisissä on mieluummin vähemmän hyvää soundia ja niiden muodostama jonkinlainen jatkumo. Toisaalta on tosi mielenkiintosta, jos biisissä on vaikka kaksi eri teemaa, mutta silloin niillä pitää olla luonteva vaihdos teemasta toiseen. Jos se saadaan toimimaan, todistetaan yhtä hienoa tapaa toteuttaa toimivaa biisiä. Kaavoihin ei tietenkään pidä kangistua.

Kun pitäisi tehdä laulumelodia valmiin riffi/rakennepohjan päälle, törmätään usein siihen ongelmaan, että säveltäjät ovat ajatelleet instrumentalisteina, eikä sävellyksessä ole "tilaa" laululle. Jos laulu kulkee koukkuisen riffin päällä, on lopputulos helposti vähän sillisalaatti. Jos laululle halutaan tilaa ja tehoa, pitää muistaa jo sävellysvaiheessa varata sille ajokaistaa.

... ja että kuka tekee melodian, on hän myös yksi biisin säveltäjistä.

... ja että kuka tekee melodian, on hän myös yksi biisin säveltäjistä.
 
Luonnollisesti. Olen itse kokenut, että laulumelodia ja sanat vaatii about 90% biisiin uppoavasta duunista. Toki joillain homma voi olla vaikka päinvastoin, ei siinä mitään.

Luonnollisesti. Olen itse kokenut, että laulumelodia ja sanat vaatii about 90% biisiin uppoavasta duunista. Toki joillain homma voi olla vaikka päinvastoin, ei siinä mitään.
 
juu, mutta olet varmaan sinäkin kuullut joidenkin sanovan täällä että, ei minä sävelsin biisin, laulaja vain sovitti laulu melodian siihen !!! heh!

juu, mutta olet varmaan sinäkin kuullut joidenkin sanovan täällä että, ei minä sävelsin biisin, laulaja vain sovitti laulu melodian siihen !!! heh!
 
Jep, varsin yleinen katsantokanta :)

Kun pitäisi tehdä laulumelodia valmiin riffi/rakennepohjan päälle, törmätään usein siihen ongelmaan, että säveltäjät ovat ajatelleet instrumentalisteina, eikä sävellyksessä ole "tilaa" laululle. Jos laulu kulkee koukkuisen riffin päällä, on lopputulos helposti vähän sillisalaatti. Jos laululle halutaan tilaa ja tehoa, pitää muistaa jo sävellysvaiheessa varata sille ajokaistaa.
 
Hyvä huomio, koskee kaikenlaista sovittamista.
Silloin, kun yksi tiluttaa, niin toinen vetää yksinkertaisemmin. Nopean riffin päällä oleva melodia voi olla yksinkertaisempi ja tiivistetympi. Toisinpäin ajateltuna: kun laulaja vetää "tulkiten" niin esim. kitaristi vetää yksinkertaisemmin. Soittaa "kommenttinsa" laulajan tauoille ja pitkille äänille.
Perinteisessä sovittamisessakin suositaan pitkää vasta ääntä nopean melodian vastapainoksi ja päinvastoin. Kuulija kiinnittää huomion vain pariin musiikilliseen juttuun kerrallaan.

Luonnollisesti. Olen itse kokenut, että laulumelodia ja sanat vaatii about 90% biisiin uppoavasta duunista. Toki joillain homma voi olla vaikka päinvastoin, ei siinä mitään.
 
Jees. Samansuuntaisia fiiliksiä. Etenkin kun puhutaan puhtaasti duunista. (Royalty- sun muissa kysymyksissä jossain tapauksissa mielestäni voidaan katsoa muillakin perusteilla kuin duunin määrässä - esimerkiksi osuuden tärkeydessä biisin kannalta jne. Joskus sovittaminen menee jo säveltämisen tontille jne. Meni hieman off-topic.)
 
Itelläni saattaa hyvä pohja biisille tulla parissa minuutissa, mutta sanat vaativat kuukausien pohdiskelua. :D Ja laulumelodiahan ja etenkin rytmi riippuvat paljon sanoista. Oon huomannut sellasta, että on joitakin kitarasankareita, joiden mielestä sointukulku tekee suurin piirtein valmiin biisiin, heh.

Niin, luulen että tähän saattaa vaikuttaa myös se että teen melodiat ennen sanoja, mikä luultavasti ei ole kovinkaan kannattava toimintatapa? Tai itseasiassa itse en ole sanoituksia edes tehnyt, vaan eräs kaverini sitten laulumelodian pohjalta. Viisaampi olisi vissiinkin lähteä toteuttamaan toisinpäin, eli ensin sanat ja sitten melodia... Melodian jakaminen laulun ohella muillekkin soittimille kuulostaa kyllä järkevältä, tai en tiedä tarkoititko ihan tuota? :)
 
Sanoittajana täytyy tietty heti kommentoida tähän että, kyllä, jos ongelmana on liian monimutkaiset kuviot ja sen seyrauksena yleinen epäjohdonmukaisuus, niin teksti edellä tekeminen (etenkin jos tekti noidattelee peruskaavamaisia rakenteita) voisi olla sulle hyvinkin opettavaista ja uskon että se auttaisi sua keskittymään olennaiseen.
 
Usein teksti myös soi biisissä paremmin kun se luodaan ennen sävellystä tai sävellyksen yhteydessä, koska tällöin on mahdollista suosia luontevampaa fonetiikkaa.
 
Valmiisiin melodioihin sanoittaessa on välillä ollut ongelmana se että säveltäjä (joka ei itse laula) saattaa luoda sellaisia kuvioita joihin oikein mitkään sanat eivät tahdo luontevasti sopia.
 
Sen sijaan laulavien säveltäjien kanssa tämmöistä ongelmaa ei yleensä ole ilmennyt. Tämä nyt siis tietty ihan omana henk. kohtaisena havaintona.
 
Mutta joo.. Pääpointtina siis se, että jos sanoittaja luo ensin biisille rakenteen niin saatat saada melodisen sekoilusi kuriin. Ehkä lopputuloksessa saat vielä biisiin enemmän eloakin kuin joku vähemmän sinkoileva säveltäjä.

Mun mielestä kappale ei ole valmista nähnytkään ellei siinä ole laulumelodiaa, tai mitään siihen viittavaakaan.
 
Pelkkä laulumelodia on tuhat kertaa enemmän valmis biisi kuin kitarakomppi ilman melodiaa.
 
Ihan kuka tahansa voi laittaa vaikka minkälaisia sointuja peräkkäin ja vähän rumpufilliä sinne sun tänne, mutta nimenomaan tuo melodian keksiminen on 'the juttu'.

Kun hommaatte sen laulajan, ja JOS se on asiansa osaava tyyppi, niin hän varmasti osaa tehdä siihen hyvän melodian.
Älä huoli.
 
Pöh, eihän laulamisella ja säveltämisellä nyt kuitenkaan niin paljoa (yhtään?) ole tekemistä keskenään, että voisi olettaa laulajan sen melodian keksivän. Vaikka olisi kuinka erinomainen laulaja tahansa

Niin, luulen että tähän saattaa vaikuttaa myös se että teen melodiat ennen sanoja, mikä luultavasti ei ole kovinkaan kannattava toimintatapa? Tai itseasiassa itse en ole sanoituksia edes tehnyt, vaan eräs kaverini sitten laulumelodian pohjalta. Viisaampi olisi vissiinkin lähteä toteuttamaan toisinpäin, eli ensin sanat ja sitten melodia...
 
Mulla ollu kaverin kannssa aika samanlainen käytäntö. Mä oon vaan tosin ollu se sanottaja. Kaveri sendii lähes valmiin demon jossa on siis oikeestaan kaikki soitettu valmiiks. Sit se heittää aiheen, et vois kertoa vaikka mökkeilystä ja siitä se piisi aika äkkiä syntyykin valmiiks asti.
 
Musta on sikana helpompaa tehä sanat valmiin melodian päälle. Välillä tulee jotain pikku muutoksia melodiaan, mutta ei mitään suurta. Ja kannattaa muistaa, että joka säkeistön ei tarvii olla identtinen. Jos jossain kohdassa joku sanoitus vaatii pientä melodianmuutosta, se vaan elävöittää piisiä.

Pöh, eihän laulamisella ja säveltämisellä nyt kuitenkaan niin paljoa (yhtään?) ole tekemistä keskenään, että voisi olettaa laulajan sen melodian keksivän. Vaikka olisi kuinka erinomainen laulaja tahansa
 
Eihän millään soittamisella ole mitään tekemistä säveltämisen kanssa...