Laulaminen ›

Moi! Mie teen esitelmää aiheeseen liittyvästä asiasta ja haluisin kuulla teidän mielipiteitänne. Saa laittaa paljon risuja ja ruusuja.
 
Ja sitä kysyisin, että oletteko mahdollisesti käyttäneet apuna esim. erästä dvd:tä, jossa ilmeisesti opettiin laulamista ja siinä oli myös karaoke lauluja? (en muista nyt dvd:n nimeä.) Koitko sen käytännölliseksi? Opitko siitä mitään?
 
Ja muutenkin vain haluan kuulla mielipidettänne miten yleisestikin karaoke, esim. baareissa/bubeissa voi olla hyödyllistä oppimisen suhteen.
 
Tällaisia kysymyksiä. Olen todella kiitollinen jos vastaat tähän koska haluan monenlaista mielipidettä asiasta.
 
Kiitos! =)

Ja muutenkin vain haluan kuulla mielipidettänne miten yleisestikin karaoke, esim. baareissa/bubeissa voi olla hyödyllistä oppimisen suhteen.
 
Onnea esitelmään, mielenkiintoinen aihe.
 
Mulla on kokemusta lähinnä tästä karaokelaulanta-pubissa-osuudesta. Mun mielestä siitä on hyötyä silloin jos ei ole muuten säestysmusaa (esim. pianistia/kitaristia tms tai bändiä) saatavilla. Hyvää harjoittelua ihan noin yleisellä tasolla - tottuu laulamaan musan päälle ja tottuu esiintymään. Liiallisena harjoitusmetodina käytettynä sitten saattaapi suorituksesta tulla hieman konemainen, mutta tiedostamisella sekin paranee. Ehkä yksinomaan konetaustojen kanssa ei kannata treenata koska livesoitannan kanssa homma elää niin paljon että saattaa tulla äitiä ikävä jos on koneentarkkaan nakutukseen tottunut. Myöskin jossain vaativammissa pätkissä missä tempon pitäisi joustaa hengityspaikoilla (esim. osa musikaalisävelmistä ja laulelmista) karaoketausta voi jopa häiritä. Ehkä eniten oon oppinu karaokebaareissa siitä ilman monitoreja laulamisesta - väki kun muutaman rentouttavan voimalla tuppaa mökäämään niin paljon että pa-laitteet hädintuskin puskevat mitään ilmoille niin oppiipa väkisinkin semmosen laulutavan ettei tartte itseään niin paljoa kuunnella ;)
 
Mutta hauskaahan se on kuin mikä ja rohkaisee monia laulamisen pariin.

Moi!....
 
Aaarrggh! Päähän satttuuu! AUUUUTZ!!!! HAHAHA......
 
Mutta asiaan: "EräästäDVD:stä" en tiedä... Juttu vaan on niin että niitä karaokebaareja kun on aika moneen lähtöön... Esmerkiksi olen itte joutunu bändiharkkojen jälkeen sellaseen (aivan state-of-the-art) karaokebaariin, jossa oma laulu (1) oli kompressoitu niin lättänäksi, että se tuli jokatapauksesssa koko ajan ihan yhtä lujaa LAVALLE ja (2) se tuli niin lujaa etten kuullu taustaa....
 
No sitten kun vedin mikkiä kauemmaksi (että kuulisin taustan) niin alko vaan kiertää .... ja (hee: iso yllätys) karaokemestari käski mun laulaa lähempää... AUUUUH!!
 
MUTTA: Kun näistä tekniikkaongelmista ollaan selvitty, niin totta kai karaokessa voi kokeilla esiintymistä. Varsinkin kun käy monessa eri paikassa kokeilemassa, niin voi esim oppia suhtautumaan siihen miten erilaiselta äänet voi kuulostaa eri paikoissa ja eri kalustolla.
 
Toinen -- ehkä se ikävämpi -- puoli asioista on se että karaokessa ei saa rehellistä palautetta laulamisestaan. Siellä saa vaan aplodeja. Olen nähny rokkikellarissa kaverin, joka pärjäsi ihan hyvin karaokessa, mutta siellä kellarissa .... puuttui ääni.
 
Puuttui se "hengitysyhteys" (lainasin tässä Fifiä), puuttui se volyymi, puuttui fraseeraus ... ja artikulointi... Äääääghhhh... Varmasti ihan lahjakas kaveri mutta ei meistä ollut sitä opettamaan ku ittekin oltiin ihan lumiukkoina, että mitä pitäs tehdä.....
 
MUTTAMUTTA: tiedänpä toisen, joka /melkein/ päätyi ammattilaiseksi karaoken kautta :D (mutta ei sitte päätynytkään... mitähän sille mahtanee nykyään kuulua?)
 
Että rohkeesti vaan karaokeen. Se kasvattaa! ;) Mutta lopputulokseen kannatta suhtautua hiukan suodattaen :)
 
semmosen laulutavan ettei tartte itseään niin paljoa kuunnella ;)
 
Niin siis, Tanjuli, tän ny kyllä pitäisi kuulua jokaisen vahvistimien läpi laulavan perussivistykseen. Sellanen monitorointi, jossa jokainen pääsee kuuntelemaan omia äänensävyjään on mahdoton.

Mutta hauskaahan se on kuin mikä ja rohkaisee monia laulamisen pariin.
 
Samaa mieltä. Toivottavasti se myös opettaa ihmisiä hyväksymään lajitovereitaan paremmin, kun noilla estraadeilla kukkii niin monenlaisia kukkia.
 
Koitanpa nyt kerrankin olla asiallinen vaikka ei se minulle helppoa ole. Ensinnäkin, en ole tuota "erästä DVD:tä " kokeillut, mutta jos halvalla semmoisen saisin, niin voisin kokeilla ja sanoa sitten, mitä mieltä siitä olen.
 
Käyn nykyisin aika vähän karaokessa, ehkä siksi että olen tullut kriittisemmäksi omaa laulamistani kohtaan alettuani laulutunnit, mutta sitä pidän vaan hyvänä asiana.
 
Minä vieläkin opettelen oman itseni tuntemista, tarkoitukseni on sitä opetella hamaan hautaan asti. Luulen ja tunnen että minulla syvällä sisimmässäni on aika hyvä, jopa vahva itsetunto kokonaisuutena itseeni nähden, mutta kun mennään musiikkiin ja laulamiseen niin itsetuntoni on todella huono.
Siinä tunnen olevani yksin aivan vieraalla maalla eikä minulla ole mitään käsitystä omasta musikaalisuudestani.
 
Pieni anekdootti väliin pakko laittaa.
 
Laulunopettajani vakuuttelu siitä, että olen kehittynyt muutamassa kuukaudessa hyvin ja kehitystäni on ollut ilo seurata, ei vakuuta, sillä mikä opettaja sellainen olisi joka lyttäisi oppilastaan.
Takaporttina ja suunnitelma B:nä laulutunneissani onkin laulamisen terveysvaikutukset, jotka jo nyt olen hyvin huomannut (ryhti, hengitys, äänenkäyttö jopa puhumisessa). Kyllä silti uskon kehittymiseeni laulamisessakin ja on toki luonnollista että siihen menee aikaa.
 
Mutta taas asiaan.
 
Onhan karaokekin jonkinlaista esiintymistä, laulaminen karaokessa on minulle peruskyynisyyteni voittamista, ensimmäisen kappaleen laulaminen selvänä aina vähän jännittää, sillä kanssaihmisistä helpommin aina ajattelen vihamielisyyden kuin hyväksymisen.
On aina voitto ja oma fiilis nousee heti jos huomaa että jossain pöydässä porukka innostuu mukaan, kai silloin voi saada kalpean aavistuksen siitä, mitä olisi esiintyminen innostuneen yleisön edessä.
 
Mutta omien laitteiden puuttuessa voi myös vain testata musiikin kanssa laulamista, laitteita vaan on niin monentasoisia, ei ole kiva laulaa jos omaa ääntään eikä taustamusiikkia kuule hälinän yli ja tupakansavu menee henkeen ja kotiin tultua on heti mentävä suihkuun ja heitettävä vastasilitetty kulmapaita ja teryleenihousut pyykkiin.
 
Siellä missä on hyvät laitteet, joiden kanssa tuntee että voi jopa tulkita ja saada ääneensä väriä, ei pääse kuin kaksi kappaletta illassa laulamaan.
 
Mielestäni karaokessa ei juuri itse laulamista opi, mutta siinä saa kuitenkin esiintymiskokemusta. On vain hyvä että se esiintyminen on vain "näennäistä oheisesiintymistä", jossa mokaaminen on sallittua, joten ei tarvitse ottaa paineita kuin siitä, mitkä rajat itse itselleen asettaa.
 
Pidän karaokea erittäin hyvänä asiana, laitteet ja laulajien taso vaihtelee hyvin paljon paikasta riippuen, joten voi valita tasolleen sopivan paikan.
Musiikin harrastajana viihdyn karaokessa myös muiden esityksiä seuraten, niistäkin aina myös jotain oppii.
 
Kai ihmisellä on joku perusvietti päästä esiintymään lajitoveriensa eteen, siinä suhteessa karaoke on hyvä formaatti, ja on hyvin ansainnut paikkansa.

Niin siis, Tanjuli, tän ny kyllä pitäisi kuulua jokaisen vahvistimien läpi laulavan perussivistykseen. Sellanen monitorointi, jossa jokainen pääsee kuuntelemaan omia äänensävyjään on mahdoton.
 
Toki. Sitä vaan on huomannut että niin kauan kun vetää semmosissa ympäristöissä missä se itsensä kuuleminen on mahdollista niin itseään kuuntelee ja sitä kautta säätää ääntään. Ja jos ei ole mahdollisuutta vetää bändin kanssa vaan esim. treenaa kotona yksin ja kävis vaikka laulutunneilla (missä opettajalla piano/kitara/jokumuukomppisoitin) niin ei yksinkertaisesti tule koskaan opittua tuommoista. Treenikselläkin saattaa saada tyypit suostutelluksi hiukan pienempään volyymiin että saadaan laulukamat kuulumaan :)

Laulunopettajani vakuuttelu siitä, että olen kehittynyt muutamassa kuukaudessa hyvin ja kehitystäni on ollut ilo seurata, ei vakuuta, sillä mikä opettaja sellainen olisi joka lyttäisi oppilastaan.
 
Ihan vaan vinkkinä väliin - mun käsittääkseni laulutunneilla käydään sen takia että opitaan paremmiksi laulajiksi eikä sen takia että maksetaan jollekulle siitä että ne aiheettomasti kehuu ja vakuuttaa että kehitystä tapahtuu vaikka menisi huonompaan suuntaan. Kannattaa uskoa opettajaasi, sillä minkään logiikan mukaan opettaja ei kehu oppilasta sen takia että se "kuuluisi asiaan" tai olisi "hyvän opettajan merkki" - Siinä vaiheessa kun oppilas uskoo olevansa tarpeeksi hyvä niin opettaja jää yleensä työttömäksi ;)

Sellanen monitorointi, jossa jokainen pääsee kuuntelemaan omia äänensävyjään on mahdoton.
 
Tällä ideologiallahan ainut oikea olisi vain akustinen musiikki.

Ihan vaan vinkkinä väliin - mun käsittääkseni laulutunneilla käydään sen takia että opitaan paremmiksi laulajiksi eikä sen takia että maksetaan jollekulle siitä että ne aiheettomasti kehuu ja vakuuttaa että kehitystä tapahtuu vaikka menisi huonompaan suuntaan.
 
No ensinnäkin, missään nimessä en maksa siitä että aiheettomasti kehutaan, enkä usko että se aivan aiheetonta onkaan, mutta otan huomioon että pieni ylikehu motivoi oppilasta. Siksi vähennän kehuista sen (mahdollisen motivointikehuosuuden) pois.
 
Tunne/itsetuntoasiahan tuo kehumisiin suhtautuminen enemmän on kuin järkiasia. Huono itsetuntoni musiikin saralla johtuu varmaankin siitä, kun teininä muutimme paikkaan jossa kaikki lähinaapurien pojat soittivat kitaraa hyvin. Luulin että osa vauvoista syntyy soittotaitoisina ja toiset (minä) en opi koskaan. Sama laulussa. Laulutaito oli mielestäni betonoitu sille tasolle miten musikaalisen ensiparkaisun syntyessään päästää.

Onneksi ei opettajani sentään ole sanonut että olen hyvin lahjakas vaan ainoastaan, että minussa on potentiaalia oppia laulamaan. Sen voin kyllä uskoa, sillä suurimmalla osalla joilla on jonkunlainen sävelkorva sekä uinuva rytmitaju, on sitä potentiaalia tulla paremmaksi laulajaksi.

Motivaatiohan se tärkeintä on, sitä sekä aikaa minulla riittää vaikka laiskasti harjoittelenkin. Kiire kun ei ole.
 
Käsitykseni mukaan perustasosta voi nousta aika nopeastikin määrätylle tasolle, joka keskivertokuulijan korvassa voi kuulostaa ihan hyvältäkin.
Riittää kun oppii oikean tekniikan, oppii tulkitsemista ja laulamaan riittävällä sävelpuhtaudella sekä rytmisesti oikein.
Nämä kaikkihan ovat opeteltavissa olevia asioita.
Koska olen jonkun verran kitaralla rämpyttämistäkin oppinut ja sitäkin vasta vanhemmalla iällä, niin opin kyllä laulamistakin.
 
Oikeastaan kyllä opettelen vasta oppimista. Minulla ei ole mitään käsitystä miten hyvin (ja missä kerroksessa) laulan 70- vuotispäivänäni, ja sehän tässä parasta onkin.
 
Toki uskon opettajaani, mutta en ole "usko ja tee, äläkä kysele", ihminen (eikä toki niin ole sanottukaan) vaan uskon vasta oman näkemykseni kautta.
Välitön suora ja kursailematon palaute pieleen menemisestä on sitä tuntien parasta antia, sekä positiivinen palaute siitä kun on virheensä onnistunut korjaamaan.
 
Jokos taas menee mopedini tarpeeksi kaukana alkuperäisaiheesta vai jatkanko vielä?
65- vuosimallin Oeglandilla sitä nyt tässä tällä kertaa päästelen... :)
 
Silti jaksan aina ihmetellä mistä ne hyvät karaokelaulajat tulevat kun kukaan ei tiedä laulutunneista mitään.
 
Siis nykyään näkee karaokessa aivan mahtavia esityksiä, aivan levyttämiskelpoisia laulajia, jopa kirkkaasti parempia kuin monet keikkailevat ja levyttävät ns. starat.

Toki. Sitä vaan on huomannut että niin kauan kun vetää semmosissa ympäristöissä missä se itsensä kuuleminen on mahdollista niin itseään kuuntelee ja sitä kautta säätää ääntään. Ja jos ei ole mahdollisuutta vetää bändin kanssa vaan esim. treenaa kotona yksin ja kävis vaikka laulutunneilla (missä opettajalla piano/kitara/jokumuukomppisoitin) niin ei yksinkertaisesti tule koskaan opittua tuommoista. Treenikselläkin saattaa saada tyypit suostutelluksi hiukan pienempään volyymiin että saadaan laulukamat kuulumaan :)
 
Aivan, siis tarkoitinkin että oon samaa mieltä. Oppii tuntemaan oman äänensä ja luottamaan siihen miltä tuntuu, kun on pakko sulkea laitteiston ja tilan luomia häiriötekijöitä mielestään. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että on opetellu äänensä tuntemista vähän ennen kuin kiipeää karaokelavalle :) Ja jotainhan nyt sentään on itsestäänkin kuultava.
 
Karaoke kyllä tullessaan osui suomalaisia hermoon. On monta, jotka harrastaa laulamista nimenomaan karaoken muodossa.

Minun näkemyksiäni aiheista:
 
Itse olen katsonut kaikki helsingin kirjastosta löytyvät dvd:t jotka liittyvät laulamisen tahi rytmimusiikin opetukseen/opetteluun.On joukossa hyviäkin dvd:tä mutta jos ei ole valmiiksi hajulla siitä mistä laulamisessa on kyse tai varsinkin laulun opiskelussa,en usko että kotona dvd:n kanssa istumisesta olis kovinkaan paljon hyötyä.
 
Karaoke on hyvä idea.Eräs oppilaani on hankkinut kotiinsa pienen karaokelaitteiston ja tuo tunneillekin laulamiaan karaoketaustoja.Hän haluaa opetella juuri karaoken avulla laulamaan paremmin KARAOKEA koska ei osaa nuotteja eikä soittaa mitään instrumenttia jolla säestää lauluaan.
 
yleensä teemmekin niin että tunnin sisältö on joko tekniikkaa ja sen jälkeen karaoken pariin tai miten milloinkin.
Ainoa haaste on ollut saada oppilasta ymmärtämään ettei kannattaisi valita niin vaikeita kappaleita,sillä hänen makunsa on varsin soulahtava ja r&b-laulajattarien veisut on tiettävästi aika vaikeita vasta-alkajalle.
 
Baarin karaoke edustaa minulle samanlaista viihdettä kuin alkoholin juominen,tai baari-savuttelu tai tanssilattialla pyörähtäminen.
 
Harvemmin enää kehtaan mennä laulamaan kun siitä tulee sanomista jos on liian pienessä porukassa liikenteessä,Karaokessahan siis ei myöskään saa laulaa liian hyvin tai KUKAAN ei taputa.(se on pelottavaa..)
Itse pitäydyin jameissa yms. tilaisuuksissa missä muutkin on muusikoita niin ei tule pahaa silmää.
 
Minä koen että hyvällä opettajalla on pelisilmää.Hän tietää ketä tulee kehua enemmän,ketä vähemmän ja ketä tulee ainoastaan ruoskia.Henkilökohtaisesti en välitä opettajan kehuista yhtään,olen enemmän ruoskan tarpeessa omien laulujeni suhteen(heittäydyn leuhkaksi jos liikaa kehutaan hehehe..no ei..) pyrin kyllä antamaan positiivistakin palautetta opettaessani muita.
Jos huomaan että oppilas on arka musiikkinsa suhteen,annan suureellisempia kehuja kuin henkilölle jonka koen tarvitsevan vähemmän.
Tylsintä on sellainen HYVÄHYVÄHYVÄ-hokeminen joka ei kohdistu johonkin tiettyyn onnistumiseen."Ontot sanat eivät kanna".
Opettajan pitäisi myös osata suhteuttaa vaatimuksiaan oppilaan tarpeisiin.Kaikki eivät tähtää ammattilaisiksi joten vähempikin piiskan käyttö riittää silloin kun ihminen vaan tahtoo nauttia suihku/karaokelaulannastaan.

tiivistelmä:
 
Laulaminen jep,dvd-kurssit pop,karaoke hot,ja opettaja on aina opettaja

Nyt oon aika pihalla näiden monitoriasioisen kanssa. Monitoristahan tulee mieleen se mistä katsotaan laulun sanat, monihan ei tarvitse mitään sanoja laulaessaan, vaan kulkevat pitkin baaria hymyilemässä tytöille ja hienosti esitys kulkee.
Tiedä sitten miten tällaisen laulajan musta nahkatakki ja runsaat sormukset auttavat asiassa mutta ne ovat usein varustuksena näillä "liikkuvilla laulajilla".
 
Mutta taitaa tuo monitorointi tässä tarkoittaa musiikin ja oman äänensä kuulemista kappaletta esittäessään.
 
Siis näitä kommentteja:
 
Toki. Sitä vaan on huomannut että niin kauan kun vetää semmosissa ympäristöissä missä se itsensä kuuleminen on mahdollista niin itseään kuuntelee ja sitä kautta säätää ääntään. Ja jos ei ole mahdollisuutta vetää bändin kanssa vaan esim. treenaa kotona yksin ja kävis vaikka laulutunneilla (missä opettajalla piano/kitara/jokumuukomppisoitin) niin ei yksinkertaisesti tule koskaan opittua tuommoista. Treenikselläkin saattaa saada tyypit suostutelluksi hiukan pienempään volyymiin että saadaan laulukamat kuulumaan :)
 
Tässä olen samaa mieltä.
 
Eli parastahan minusta ainakin silloin on laulaa kun oman laulun ja säestyksen kuulee omiin korviinsa hyvin. Parempaa ja kivempaa kuin kotona yksin laulaminen. Ja niin kovin erilaista.
 
Mutta sitten kommentti:
 
Sellanen monitorointi, jossa jokainen pääsee kuuntelemaan omia äänensävyjään on mahdoton.
 
Mitä tuo jokainen tarkoittaa, eikös vain sen pidä kuulla joka juuri on laulamassa?
 
Ja tähän taas kommentti:
 
Tällä ideologiallahan ainut oikea olisi vain akustinen musiikki.
 
Tämä taas on ristiriidassa tuon Tanjulin kommentin kanssa, missä sanotaan kotona ja laulutunnilla laulamisesta.
 
Mutta kamalinta toki on laulaa jos omasta suustaankaan lähtevää ääntä ei kuule eikä taustamusiikkia, jotta tietäisi millä sävelellä laulaisi, pitää vain olettaa että laulaa samaa sävellajia kuin säestys. Semmoisessa paikassa kyllä tuskin kukaan kuunteleekaan mitä lauletaan ja sieltä minä lähden kotiin aika pian.
 
Vielä laulutunneista. Ei minua kai ole liikaa kehuttu ja minussa ylikehuminen kärsisikin äkkiä inflaation.
Se varmaan on totta kun on hän on sanonut että olen negätiivinen omaa osaamistani kohtaan. Koetan oppia lisää positiivisuutta.
 
Välitön palaute, oli ruoskaa tai porkkanaa on parasta. Se, että oppilas menee mielellään tunnille, viihtyy siellä ja saa vielä intoa harjoitellakin on mielestäni hyvän ja kannustavan opettajan tavaramerkki. Samoin kuin se että tulee itsellekin käsitys että tällä tavalla minä edistyn.
Se miten kauan ja miten pitkälle haluan kehittyä on kohdallani vielä aivan auki.
 
Kuitenkin parempi taso karaokessa ja jossain pippaloissa kitaran kanssa on jo ihan riittävä motiivi.
 
Kyllä minä varmaan tykkäisin nyrpeistä naamoista jos tietäisin että se johtuu siitä että olen niin hyvä.
 
Mutta olenkohan minä sitten vähän tyhmä ja hölmö kun annan raikuvat ablodit oikein hyvällekin esitykselle?
 
Parasta antia on juuri sellainen herkkä ja hieno tulkinta, parempaa kuin tekninen osaaminen. Mutta mainittakoon että mitä olen nähnyt muista poikkeavan herkän tulkinnan, se on myös tekniseti hyvää. Lumoavaa. Ja vain karaokesssa.

Mutta taitaa tuo monitorointi tässä tarkoittaa musiikin ja oman äänensä kuulemista kappaletta esittäessään
Sitähän se meinaa. Monitorivahvistin on se mihin hevimies laittaa jalkansa stagella ja toivoo samalla, että oma ääni kuuluu.
Nimim. "Monitori päältä kaunis" (myönnän...vanha vitsi)
 
Karaokessa mielestäni pää pointti on alunperin, että jokainen pääsee laulamaan, myös laulutaidotonkin. Ts. jokamiehen oikeus laulamiseen.
Monissa karaoke paikoissa on vähän liikaa Seinäjoen tangomarkkinoille halajavia, mutta sallittakoon sekin heille. Suvaitsevuus ja kannustavuus kuuluu juttuun.
 
Tuskin ravintolassa annetaan oikeasti kehittävää ja rakentavaa palautetta. Jos seinäruusu sanoo että "sähän vedät hyvin, mennäänkö meille?", niin en tiedä onko siinä pedagogista arvoa......ainakaan musiikillista ;)

Sitähän se meinaa. Monitorivahvistin on se mihin hevimies laittaa jalkansa stagella ja toivoo samalla, että oma ääni kuuluu.
Nimim. "Monitori päältä kaunis" (myönnän...vanha vitsi)
 
Karaokessa mielestäni pää pointti on alunperin, että jokainen pääsee laulamaan, myös laulutaidotonkin. Ts. jokamiehen oikeus laulamiseen.
Monissa karaoke paikoissa on vähän liikaa Seinäjoen tangomarkkinoille halajavia, mutta sallittakoon sekin heille. Suvaitsevuus ja kannustavuus kuuluu juttuun.
 
Tuskin ravintolassa annetaan oikeasti kehittävää ja rakentavaa palautetta. Jos seinäruusu sanoo että "sähän vedät hyvin, mennäänkö meille?", niin en tiedä onko siinä pedagogista arvoa......ainakaan musiikillista ;)
 
Mutta nyt onkin pointtina se, että jos olisi mahdollisuus käyttää karaokea apuna opettamisessa. Olisiko se hyödyllistä... Pitäisikö silloin olla kuitenkin mahdollisuus siihen että olisi opettaja läsnä vai oppisitko esimerkiksi sinä niin että ottaisit neuvot vastaan joltain dvd:ltä, jossa joku kertoo miten sinun pitää tehdä. Toivottavasti ymmärrätte nyt pointin. Koska esitelmäni lähtökotana ja kysymyksenä on "Karaoke opettamisen metodina".
 
Itsellähän on myös kokemusta tästä mutta haluaisin silti monenlaista mielipidettä asiasta.
 
Ja toisaalta voiko myös baarissa/bubissa laulaminen olla hyödyllistä/opettavaa?

ja siihen taisin vastatakin

ja siihen taisin vastatakin
 
Olet kyllä vastannut mutta tuntuu että osa ihmisistä on ymmärtänyt kysymykseni väärin.

Mutta nyt onkin pointtina se, että jos olisi mahdollisuus käyttää karaokea apuna opettamisessa. Olisiko se hyödyllistä... Pitäisikö silloin olla kuitenkin mahdollisuus siihen että olisi opettaja läsnä vai oppisitko esimerkiksi sinä niin että ottaisit neuvot vastaan joltain dvd:ltä, jossa joku kertoo miten sinun pitää tehdä.
 
Laulunopetus on ennen kaikkea tilanteessa reagoimista. Jos oppilas laulaa vireessä, mutta ilman hengitysyhteyttä, pyydetään oppilasta parantamaan hengitysyhteyttä. Jos oppilas laulaa hyvällä hengitysyhteydellä, mutta puskee liian isolla paineella tai virheellisellä lihastyöllä niin opettaja puuttuu siihen. Jos oppilaan asento on huono niin opettaja korjaa sen. Siksi netinkin kautta on hankala neuvoa ketään kun ei näe/kuule - ei voi perustaa analyysiään mihinkään "oikeaan"; lisäksi ihmiset puhuvat vielä usein eri termein tarkoittaen samaa asiaa (vrt. tuki/hengitysyhteys - käytännössä sama asia mutta toiset "tukee" kramppauttamalla keskivartalon, toisten "hengitysyhteys" tarkoittaa sitä että ilmaa kulkee edestakaisin).
 
Itseopiskelumateriaalit (kirjat, dvd:t) voivat tukea opiskelua ja usein tukevatkin, mutta koska ihmisillä on ylipäätänsäkin oman kehon aistiminen (myös ns. luotettavien heijasteiden kuten peilin ja nauhoitteiden välityksellä) hurjan vääristynyttä, vuorovaikutus on oleellista ("ai mun leuka oikeesti työntyy eteenpäin kun laulan korkeelle!"). Hyvänä esimerkkinä se, että suurin osa ns. ammattilaulajista käy läpi elämänsä laulutunneilla kontrollissa, kun taas harva kosketinsoittaja käy.
 
Parhaiten karaokedvd:t toimii opetuksen yhteydessä jos ei itse osaa kompata jotain biisiä. Mä tykkään soittaa oppilaan taustalla kun harjoitellaan musiikin tekemistä - siinä oppii samalla "bändin" kanssa kommunikointia. Kyllähän sen myöhemminkin oppii mutta se on pirullista opetella kun yhtäkkiä on "uusi" asia kaiken laulamisen lisäksi opeteltavana. Vie hurjasti energiaa. Karaoken "sanarullaus" on ihan ok, mutta turha opetella siihen että kyllä ne sanat siellä "ruudulla" on (alitajunta uskoo uskomattoman pitkään että on!), mielummin sanalappu jos ei nuottia lue, siihen voi tehdä merkintöjä esim. hengityspaikoista ja mielikuvista - plus paljon helpompi kantaa keikalle mukaan kun karaokelaitteisto.
 
Laulaja on usein koko bändin (niin klasari- kuin poppispuolella; poislukien isot orkesterit joilla oma kapu) liideri, ja koneen kanssa on hankala harjoitella vuorovaikutusta (vaivihkaa sopivan tempon näyttämistä rumpalille, "kerran vielä kertsi"/"modulaatio NYT"/"vika kertsi, sen jälkeen loppurymistys" -käsimerkkien näyttämistä bändille, kappaleen aloittamista pianistin kanssa tasan samalla sekunnilla ilman nyökkäyksiä tai viittomisia...).
 
Mare: Kuten tuossa aiemminkin sanottiin niin karaokessa tosiaan "koulutus" ei ole kovinkaan pop; monet iskelmätähden alut käyvät tunneilla ja sitten karaokessa "treenaamassa" mutteivät varmastikaan sanallakaan mainitse tunneilla käymistään, koska luonnonlaulaja saa aina ihan pirusti ylimääräistä respektiä... Ja sit on näitä ihan itseoppineita, joilla on käynyt pirunmoisen hyvä tuuri siinä että ovat opetelleet itselleen oleelliset asiat eivätkä jotain mikä ei omaa laulamista palvele ;) Mut harvapa karaokessa ensimmäistä kertaa elämässään ottaa kosketusta laulamiseen. Vaikkei koskaan olisi suutaan laulamistarkoituksessa avannut niin todennäköisesti on kuitenkin kuullut laulantaa läpi elämänsä ;)

Onkohan tuo terveysvaikutteinen laulaminen minun oma keksimä termi, kohta en kyllä enää sitä sanaa kehtaa käyttää, ellei sitä virallisteta, tahi sitten tyrmätä epätieteelliseksi ja kerettiläiseksi. Kuitenkin uskon siihen vahvasti ja haluaisin siitä muidenkin mielipiteitä.
 
Uskoisin että http://www.harmoninenlaulu.org/ on samoilla linjoilla puhuessaan "parantavasta laulusta". Kävin yhden tommosen kurssin, äärimmäisen mielenkiintoista.

Mutta nyt onkin pointtina se, että jos olisi mahdollisuus käyttää karaokea apuna opettamisessa. Olisiko se hyödyllistä... Pitäisikö silloin olla kuitenkin mahdollisuus siihen että olisi opettaja läsnä vai oppisitko esimerkiksi sinä niin että ottaisit neuvot vastaan joltain dvd:ltä, jossa joku kertoo miten sinun pitää tehdä. Toivottavasti ymmärrätte nyt pointin. Koska esitelmäni lähtökotana ja kysymyksenä on "Karaoke opettamisen metodina".
 
EDIT: Tanjuli näköjään kerkes jo vastata, mutta tässäpä karvalakkiversio samasta aiheesta.
 
No ensinnäskin: Yritäppäs pitää ne oppilaat erossa karaokesta! :D Kyllä ne keitä kiinnostaa kokeilee sitä kuitenkin. Ja hyvä niin mutta tottahan karaokea voi käyttää ohjatustikin. Tässä ideoita:
 
Opetus DVD:t
 
En edelleenkään tiedä mitään noista DVD:istä, mutta jos niissä annetaan hyviä neuvoja, niin voihan niitä käyttää (annetaanhan koulussakin kotiläksyjä -- kirja vain on korvattu DVD:llä)
 
Koneen antama "opetus" täytyy tietysti myöhemmin käydä läpi ja tunnustella, mitä siitä jäi käteen ja mitkä asiat oli oppilaan kannalta oleellisia. (Eli käydään läksyt läpi ja tehdään parit harjoitustehtävät ohjatusti, niiden perusteella... paikataan mahdolliset aukot)
 
Jos meinaat opettaa, niin kyllä opettajan ja oppilaan vuorovaikutus on lopulta se mikä ratkaisee. Se kone ei kuitenkaan osaa vielä nykypäivänä tulkita oppilaansa fiiliksiä ja mukautua tilanteeeseen. Kone ei huomaa oppimisen ongelmia, jotka opettaja voi poistaa jo ihan pienilläkin vinkeillä.
 
Kotikaraoke:
 
Jos puhutaan kotikaraokelevyjen soittamiseta ja niiden avulla harjottelusta, niin tätähän kaikki soittajat ja laulajat tekevät tavalla tai toisella jokatapauksessa. Kuuntelu ja laulun sovittaminen kuulemaansa on tärkeää ja karaokelevyt on sitä hyviä, ettei tartte laulaa toisen laulajan päälle (niinkuin tavallisen musiikkitallenteen kanssa käy).
 
Kotioloissa tosin ei aina voi avata äänihanoja tarpeeksi... (ei omia eikä stereoiden) ... tarvitaan muutakin harjoittelua. ... Ja taas se kotiharjoittelun tulosten kertailu ja vertailu ja palaute opetustilanteessa on se mikä ratkaisee.
 
Julkinen karaoke:
 
Noh ... täällähän on tietysti eräitä rajoituksia, kuten esim. karaokepaikkojen ikärajat ....
 
Sellanen tilaisuus ihan julkisessa karaokessa, jossa on mukana sekä opettaja, että oppilaat voi olla ihan hyvä idea: Ensinnäkin, opettelijalle (lue "oppilaalle") on aina todella tärkeää, että kokee opettajansa samanlaiseksi ihmiseksi kuin itse ... siis ihmiseksi johon luottaa ihan luonnostaan. Aina parempi, jos opettajalla on pokkaa ottaa riskejä ja mokailla pikkuisen ja ottaa rennosti kun siihen on tilaisuus. (Huom, feikki näkyy läpi, ei kannata tahallaan töppäillä.)
 
Ja sitte joukossa on aina niitä, jotka on ensimmäisenä tunkemassa joka paikkaan "näyttämään"tai "kokeilemaan", ja niitä, jotka ottaa asiat varovaisesti ja jotka haluaa ensin haistella tilannetta ja mennä mukaan vasta sitten (EHKÄ) ... (Itse olen enempi tällainen ehkäilijä, mutta useimmiten kuitenkin läydän itteni lopulta tekemästä asioita, jotka ens alkuun on näyttäneet ihan mahdottomilta).
 
Se tuttu porukka auttaa uuden tilanteen kokemisessa.
 
Tällä tavalla toteutettuna tietysti (mun mielestä) homman pitää olla vapaaehtoinen "lisäkurssi" siinä mielessä, että ketään ei pakotata lavalle, vaan että saa mennä kokeilemaan. Ja jos on mukana se tuttu porukka kenen kanssa on jo asioita opeteltu, niin sehän aina vaan rohkaisee yrittämään... tai kaverit patistelee, joka voi olla hyvä juttu sekin. Sopiva ryhmäkoko tällaseen karaoke reissun on ehkä max 5 ihmistä. Enempi voi olla vaikea saada listalle siedettävässä ajassa ja porukka tahtoo hajaantua muutenkin, jos on liian iso.
 
Ja justiinsa tältä "headology" (suom. "pollalogia") puolelta esim. esiintymisjännityksen kokeminen ja sen käsittelyyn tutustuminen
vaikka karaokessa toisten samanlaisten kanssa voi olla joillekin todella tärkeä juttu.
 
Tottakai homma voi mennä poskelleenkin, mutta "elämä on". Etukäteen valmistautumista esim. sen verran, että pyytää vaikka paikan soittolistat etukäteen jne.. Ja jokatapauksessa karaoke yleensä löytyy jostain ilman eri maksua ... yritäs järjestää bänditapahtuma hoitamaan sama homma!
 
Järjestetty karaoke:
 
Esim. kurssin päättäjäiset, joissa on karaokevehkeet ja tutut ja sukulaiset on kutusuttu katsomaan/kuuntelemaan/laulamaan. Periaatteessa vastaavaa kuin edellinen, mutta sopii myös perheen pienimmille. Karaoken kuitenkaan tuskin kannattaa olla ainoa ohjelmanumero tässä tapauksessa. ... Ja riippuu onko kyseessä kansalaisopiston vai Ogelin kurssi ;)
 
Ja sitte yleistä:
 
Voin hyvin kuvitella (niinkuin edellä :D ), että karaoke antaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia laulun opetukseen.
 
Tietyt parusasiat ei silti muutu: Mitä tahansa konsteja opppimateriaalina käytetäänkin, aina täytyy tuntea se aineisto ja valmistella opetuksen sisälto esim. rajaamalla opittava asia sopiviin palasiin. Ja aina pitäisi muistaa seurata, oppilaan tuntemuksia*. Menetelmistä riippumatta opettajalla on suuri vastuu siinä, ettei turmele oppimistapahtumaa.
 
*...Tai, jos ei tota jaksa, kannattaa tökätä kaverille opetuspaketti kainaloon ja toivottaa onnellista elämää.... ;) Itse opiskelu on aina parempi vaihtoehto kuin kelvoton opetus.
 
Käykö nämä ajatukset esitelmään? :)

Peteihis. Sulla oli tosi mielenkiintoisia ajatuksia niinkuin lmuillakin tähän kyselyyn vastaineilla. =) Olen todella kiitollinen, koska halusin todellakin monia eri mielipiteitä ja niitä on tullut jo nyt kuinka paljon! Ja lisää saa laittaa..
 
Tässäpäs muuten tämä dvd, jonka nimeä en muistanut =)
 
http://www.kapmedia.fi/laulajanopas.html
 
edit: Ja oli siellä näemmä jotain uuttakin jo tarjolla
 
http://www.kapmedia.fi/avaaaanesi.html