Kitarat: kitarakamat ›

Tästä on silloin tällöin keskusteltu, mutta nostetaampa aihe taas pöydälle.
 
Lukemattomat ketjut käsittelevät aihetta "onko tämä hyvä" ja yhtä lukematon määrä ketjuja päätyy lopputulokseen, että "riippuu vähän siitä.."
 
Perusajatus on mielestäni siinä, että sika-kallis-skitta ja sika-kallis-vaffari ja sika-kallis-efekti voivat kaikki olla oman alueensa huippuja, mutta eivät toimi yhdessä ollenkaan.
 
Jos kitara on perusolemukseltaan tumma soundinen ja vaffari on niin ikään perussaundiltaan tumma ja efekti vielä lisää alapään botnea, niin lopputulos on todennäköisesti täysin järkyttävän tumma =) eli kansankielellä huono. Kalliita vermeitä ja yksilöinä sinänsä loistavia ja laadukkaita, mutta kokonaisuus näiden päällekkäisten ominaisuuksien tähden ei ole toivottu, saati sitten hyvä.
 
Jos taas otetaan huono (ehkäpä jopa halpa ;-) ja esim yläpäävoittoisesti soiva kitara, mutta laitetaan se kimppaan niin ikään huonon alapäävoittoisen vaffarin kanssa joka leikkaa käytännössä diskantteja ikävästi, voikin yllätyksellisesti kokonaisuus kuulostaa varsin siedettävältä, koska kitaran ja vahvistimen huonot ominaisuudet tasapainottavat toisiaan. Tällaisen "ahaa-elämyksen" koin paikallisseurakunnan huonosti säädetyn Squier straton ja vanhan Randall combon parissa männä viikolla =)
 
Kun siis köyhähkö muusikon planttu suunnittelee vaivalla säästettyjen pennosiensa sijoittamista uusimpaan GAS lähteeseensä, ehkä tärkein kysymys onkin, jotta sopiiko se yhteen olemassa olevan kaluston kanssa?
 
Saisiko ajatus tuulta purjeisiinsa, eli heitelkääpä ketjuun hyviksi havaitsemianne kokoonpanoja? Mikä on toiminut minkä kanssa hienosti, miksi ja missä musiikkityylissä?
 
Esim
 
Blues soundi:
MesaBoogie Lonestar särökanava ryyditettynä BJF Pink Purple Fuzz pedaalilla ja ajettuna stratotyyppisellä single coil mikeillä. Aivan loistavaa ruttua dynamiikan kärsimättä jo hyvin matalilla äänenvoimakkuuksilla.
 
Toisaalta jos yhdistelmää ajaa P90 tai humppari mikeillä (esim Gibsonin Studio sarjan pelillä) juttu puuroutuu tyystin ja BJF antaa itsestään varsin kyseenalaisen kuvan.
 
EDIT:
Mutta siis älkää nyt sit vain luetelko omia olemassa olevia kamojanne suoraan, vaan siis oikeasti toimivia ja ehkä jopa "epäsovinnaisia" yhdistelmiä pienen perustelun kera... muuten tää ketju menee vain "kattokaa-mitä-mulla-on" hehkutukseksi (mikä sekin on tietysti ihan kivaa ;-)

Schecter C-1 Exotic + Peavay Valveking + Engl 412 Greenbackeillä. Mielestäni toimiva yhdistelmä.

Hieno idea, pläjäytän plussalla! + Mutta eikö olisi hyvä että perusteltaisiin niitä postauksia jotenkin, ettei mene ihan listaamiseksi, ja että kaikki laittaa omat kamansa ? :)

Seuraava tuli todettua ennen joulua:
 
Oma Gibsonin Explorer + DiMarzion X2N + H&K Edition Silver = Tanakka hevisoundi? Väärin. Tunkkaista särömuhjua, josta ei saa rankkaa sitten tekemälläkään. Vaihdoin kitara-/mikrofoniyhdistelmän Squierin 90-luvun Stratoon orkkis-singleillä, niin johan rupesi piiskaamaan! Tunkkaisuus poistui lähes kokonaan ja tilalle tuli rupista Yngwie-rähinää, joka varmasti jakaa mielipiteitä homejuuston lailla, mutta itse ainakin ihastuin korviani myöten. Siitä asti onkin se Strato-GAS (kaiken muun ohella) paisunut pullataikinan lailla.
 
Eli siis... Tummasoundinen vahvari raskaalla säröllä + Strato = kannattaa kokeilla.

Edelleenkin "rotesteeraisin" tällasia, sinänsä ihan hyviä listauksia.. Kun se jokaisen "ihannesoundi" on ehkä kovinkin poikkeava. Ja edelleen tuota peräänkuulutan, että siihen mikkien vaihtoon menevät pennoset _saattaa_ tulla säästetyksi sillä, että ottaa vaikka muutamankin tunnin, ja oikeesti tsekkailee kaikki ne kamaketjunsa säädöt, josko sieltä ihan oikeesti löytyis se hukkunut ala-keskialue tai kirkkaat treblet.. Jos ei löydy, niin tuleehan ainakin ne omat soittokamat tutuiksi, ettei oo vaan soittotilanne sellainen "roll the knobs to ten, lets go!" ja sitten harmitellaan soundia (jos juuri tuo ei oo se jota haetaan) ja lähdetään ensittäinkin niit mikkejä vaihtamaan.. OK, kyllähän niitä mielellään vaihtavat ammattilaiset, on niitä itsekin tullu vaihdeltua, mutta kun se välttämättä ei oo ihan aina se ainoa oikea ja autuaaksitekevä tie.. Tällasta muljahti mieleen..
Toki oikeutus tällekin thriidille totta kai on, ja muistakaa myös ehdottomasti listata, niinkuin tuolla on jo tehty, ne kamaketjut joista sitä itselle mieluisaa soundia ei sitten tullutkaan, ja, minkälaista tuli, koska, kuten sanoin, se voi olla jonkun toisen unelmien soundi... Kyllä sitä sorakuormankaato-muhjurumbleakin joku ihannoi.. 8)

Heti kärkeen pahoittelu seuraavasta tekstistä, mutta en malta olla sanomatta tämmöstä yleistävää kommenttia.
 
Onhan noita stereotypioita tyyliin strato ja marsu ei sovi kimppaan, gibson ja fender ei sovi keskenään. Kaikki sopii jos niin haluaa, kun soittajalla itsellään on homma hallinnassa ja ymmärrys mistä mikäkin johtuu. Sitä varten ne nappulat ja bedaalit on olemassa.
 
Soundi lähtee 90% soittajasta. Sen jälkeen loppu on hienosäätöä. Kaiken sen ajan mitä uhraat täällä ja muualla kamarunkkailuun, on pois tehollisesta soittoajasta ja lopullisesta soundista. Eli jos soittaja ja kamat ei natsaa keskenään, niin millään muulla ei ole mitään väliä.
 
Tulipahan vaan mieleen, kun oman bändin kitaristi lohkasi kerran mulle studiossa viitaten m.nettiin. "Aikuiset ihmiset puhuu soittamisesta, soittasivat saatana". Hän ei täällä seikkaile. Ja sen kuulee soitosta.

tuossa aloituksessa oli puhetta liian tummasta soundista ja se herätti mietteitä miten itse ratkoin pulman...:)
 
Itselläni on siis Mahonkirunkoinen kitara, joka vakio mikeillä on todella tumma (ibanez SZ520), Vahvarina laneyn GH100L, Joka on myösin mielestäni lämmin sekä tummahko soundiltaa. Ainakin TADpääteputkilla.
 
Kitaraan vaihdoin tallaan SD:n Vintage '59:n, joka erottelee soundia mukavasti, on sopivan kirkas mahongin kanssa+ on myös mukavan kylmä output, jolloin ainakin omien kokemuksien mukaan kitaran ominaissointi liikkuu ainakin jonkun verran kitarasta itsestään eteenpäin myös efektejä ja vahvistinta kohti.
Kaappina toimii vintage 30 elementein varustettu laney, joka tuokin mukavasti midleäja kirkkautta soundiin.
 
Eli tässä kaava hieman yksinkertaistaen: Tumma kitara + Kirkas mikki + tumma vahvistin + selkeä ja yämidleä korostava kaappi = suht tasapainoinen, hieman kuitenkin tumman puoleinen soundi. Tummalla tarkoitetaan tässä yhteydessä soundia, ei kitaran eikä vahvari ulkonäköä..
 
Välissä on kymmenkunta pedaalia, mutta niiden käyttäytymisestä yllä olevaan yhtälöön en jaksa/osaa kommentoida. Jokunen purkki siinä on käynnyt testissä ja jatkanut matkaa eteenpäin, voin vaan todeta että kokeilemalla se selviää. Siihen en halua ottaa kantaa mitkä purkit toimii juuri näiden kamojen (skeba+styrkka), koska se menee mun mielestä enemmän maku asioiden puolelle.
Toisella kitaristillamme on kanssa laneyn nuppi (GH50L), mutta kaappissa ei ole v30, vaan jotkut muut celestionit, mitä en nyt kuollaksenikaan muista. Hänen kitarallaan tämä kuulostaa hyävältä (joka ei siis ole täysin mahonkia), mutta omalla kitarallani homma meni liian tummaksi..
 
Toivottavasti tästä jollekin apua on..

Tulipahan vaan mieleen, kun oman bändin kitaristi lohkasi kerran mulle studiossa viitaten m.nettiin. "Aikuiset ihmiset puhuu soittamisesta, soittasivat saatana". Hän ei täällä seikkaile. Ja sen kuulee soitosta.
 
Meidän kitaristit täällä välillä pyöriskelee, ja äänimiäs. Ja minä. 8)
http://www.lehmo.com/passion/audio/TheBear.mp3

Soundi lähtee 90% soittajasta.
 
Soundi lähtee 100% kamoista, soittaminen taas lähtee soittajasta. Eli se mitä soittaa ja miltä kamat kuulostavat on oikeasti kaksi eri asiaa. Aloitusviestiin voisi sanoa melko tyhjentävästi, että kaikki ne kamat sopivat yhteen mitkä kuulostavat soittajasta hyvältä.

Soundi lähtee 100% kamoista, soittaminen taas lähtee soittajasta. Eli se mitä soittaa ja miltä kamat kuulostavat on oikeasti kaksi eri asiaa. Aloitusviestiin voisi sanoa melko tyhjentävästi, että kaikki ne kamat sopivat yhteen mitkä kuulostavat soittajasta hyvältä.
 
Ekan väittämän voi varsin helposti kumota antamalla esimerkiksi neljälle eri kitaristille samat soittokamat ja kuuntelemalla.
 
Ei varmasti kuulosta samalta.

Ekan väittämän voi varsin helposti kumota antamalla esimerkiksi neljälle eri kitaristille samat soittokamat ja kuuntelemalla.
Ei varmasti kuulosta samalta.
 
Jospa ne soittaisi vaikka samaa nuottia alternate pickaamalla. Väitänpä, että melko samalta kuulostaisi.

Soundi lähtee 100% kamoista, soittaminen taas lähtee soittajasta.
 
Tämähän vaikuttaa easyltä. Kaikki voi siis kuulostaa halutessaan keneltä vaan. Kiva kun paljastit tämän totuuden mulle. Olen ollut totaalisessa epätietoudessa kaiken aikaa. Nyt alkaa valjeta. Thanks.

Tämähän vaikuttaa easyltä. Kaikki voi siis kuulostaa halutessaan keneltä vaan. Kiva kun paljastit tämän totuuden mulle. Olen ollut totaalisessa epätietoudessa kaiken aikaa. Nyt alkaa valjeta. Thanks.
 
Miks mä sitte aina kuulostan iteltäni rumpu-patterin takana?? (on huono ja epä-onnistuja)

Eiköhän se menis sillai että jokainen soittaja kattoo kamoja jotka soi sen kanssa hyvin. Mun on kyllä vaikea uskoa tohon et kaikki kuullostaa samalta. Täs, kun ollaan muutaman sällin kans soiteltu ihan samoilla säädöillä ja kamoilla niin eroja todella paljon...

Soundi lähtee 100% kamoista, soittaminen taas lähtee soittajasta. Eli se mitä soittaa ja miltä kamat kuulostavat on oikeasti kaksi eri asiaa. Aloitusviestiin voisi sanoa melko tyhjentävästi, että kaikki ne kamat sopivat yhteen mitkä kuulostavat soittajasta hyvältä.
 
Se soundi minkä ulkopuolinen havainnoi riippuu 90% soittajasta. Käykö näin?
 
Mä olen taas kuullut että marsun kanssa pitää olla strato jotta saisi edes jotain siedettävää ulos. Marsut on kuulemma huonoja. Lespaulit ovat tunkkaisia (kokemusta 80-luvulta jostain halpisritsoista). Stratot soundaa ohuelta. Kauppasin MXR Phase90stä soittajatutulle. Ajattelin että hyvää pitää "perheessä" kun oli kuitenkin hyvä peli. Sain kuulla että "pitää olla enemmän nappuloita että saa hyvät soundit". Yks nappula ei riitä. Olenkin kuulemma anti-hifisti kun se kuitenkin mulle riittää.
 
Jos joskus soittoni ja soundi kuulostaa hyvältä, niin syypää on hintavissa kamoissa. Särön voi ihan hyvin pistää luuppiin, koska ei ole mitään eroa onko pedaali luupissa vai ei. En kuulemma voi kuulla eroa. Sama homma phaserissa. Jos panostaa kamoihin on välineurheilija. Parikaapeli käy ihan hyvin kitarapiuhaksi. Ilmeisesti kunnioitettavampaa on käytää rutisevia ja humisevia johtoja, Zoomin muovista multiefektiä ja kampi-krameria 80-luvulta ja koko ajan hinkata kamojaa kun muuten surina on kovempi kuin itse kitarasta tuleva soundi.
 
Kiitos kun sain purkautua. Nää patoutuu sisälle kun toistuvasti joutuu kuuntelemaan moista roskaa vanhempien (yli 40v) soittajatuttujen suusta. Kyseessä ei oo ees ihan amatöörit.
 
Tulisi aika rotla jos rupeasisi luettelemaan mitkä kamat sopivat yhteen. Melkein kaikki hyvät kamat voi pistää sopimaan.

Edelleenkin "rotesteeraisin" tällasia, sinänsä ihan hyviä listauksia.. Kun se jokaisen "ihannesoundi" on ehkä kovinkin poikkeava. Ja edelleen tuota peräänkuulutan, että siihen mikkien vaihtoon menevät pennoset _saattaa_ tulla säästetyksi sillä, että ottaa vaikka muutamankin tunnin, ja oikeesti tsekkailee kaikki ne kamaketjunsa säädöt, josko sieltä ihan oikeesti löytyis se hukkunut ala-keskialue tai kirkkaat treblet..
 
rotestointi on sallittua jopa suotavaa ja pointtisi on erinomaisen aiheellinen. Tästä sain omakohtaisen kokemuksen kun minusta riippumattomista syistä olin "pakotettu" istumaan pedaalieni keskellä sen kolmetuntia ilman "mitään tekemistä" ja rupesin pähkäilemään vain ja ainoastaan kompressorin parissa... opin monta uutta juttua ja tajusin myös käyttäneeni kyseistä toosaa kohtuu pieleen =) ...vaan siinäpä se. Siksi ketjun aloitin. Jotta tulisi sanottua ääneen nämä jutut ja annettua sen puolesta ajattelemisen aihetta perinteiseen "onks tää hyvä?" keskusteluun... eli että ei tuijoteta kamaan sinänsä, vaan aletaan katsella ominaisuuksia ja käyttötapaa sillä silmällä, että mistä se sopivuus tai sopimattomuus johtuu. toisten kokemukset ja ahaa-elämykset on mielestäni palkitsevia kuulla.
 
muistakaa myös ehdottomasti listata, niinkuin tuolla on jo tehty, ne kamaketjut joista sitä itselle mieluisaa soundia ei sitten tullutkaan, ja, minkälaista tuli, koska, kuten sanoin, se voi olla jonkun toisen unelmien soundi... Kyllä sitä sorakuormankaato-muhjurumbleakin joku ihannoi.. 8)
 
Veit jalat suustani =)
 
Soundi lähtee 90% soittajasta vs 100% soittajasta vs sormissa koko homma ja kamoista viis
 
...menkää muualle floodaamaan tuota itkuvirttä =) Johan se on jo moneen kertaan tapeltu ilman lopputulosta, kertokaa mieluummin omista releistänne ja miten niitä ootte menestyksekkäästi yhdistelleet uusia ulottuvuuksia löytäen, kiitos

Siksi ketjun aloitin.
 
Ja hyvä niin, todella.. Tässä kun on taas seurannu vähän satunnaisesti juttuja, osittain töitten, osittain perhejuttujen ja jopa jossain määrin musanteon takia, tulee ilmeisesti vähän "tarkemmalla silmällä" katsastettua..
 
Jotta tulisi sanottua ääneen nämä jutut ja annettua sen puolesta ajattelemisen aihetta perinteiseen "onks tää hyvä?" keskusteluun... eli että ei tuijoteta kamaan sinänsä, vaan aletaan katsella ominaisuuksia ja käyttötapaa sillä silmällä, että mistä se sopivuus tai sopimattomuus johtuu. toisten kokemukset ja ahaa-elämykset on mielestäni palkitsevia kuulla.
 
Ja, ettei homma menis siihen klassiseen "Harmony Central"- muottiin vertailuksi eri valmistajien välillä, toivoisin, että pohdiskelisi itse kukin juur sitä _omaa_ työkalupakkiansa. Ne on takuuvarmasti toimivia härveliä kaikki, viimeistään pienen trimmaamisen jälkeen. Energian ja ajan tuhlaaminen siihen, että todistelee jonkun xx vahvistimen tai minkä hyvänsä vermeen siinä kamaketjussa olevan joko niin-ja-niin monta kertaa paremman kuin jonkin toisen, on vähintäänkin mielipidejuttua.. Mieluummin oikeesti tutustuu siihen, mitä itellä on, ja hyödyntää sen vimpan päälle on sille omalle musan tekemiselle huomattavasti palkitsevampaa.
Härveleitä on syystä erilaisia, erilaisilla ominaisuuksilla. Jokaiselle löytyy varmasti ainakin aikaa myöten se "oma juttu".

Tässä vaiheessa sanon vain, että suurin osa EHJISTÄ kitaroista ja vahvistimista sopii hyvin yhteen, jos osaa yhtään käyttää niissä olevia säätimiä. Käyttökelpoisia soundeja saa helpolla, loistavia ei-ihan-niin-helpolla. Vuosien saatossa hyviksi havaituilla vermeillä ei kyllä voi mennä pahasti vikaan. Jos on esimerkiksi tarve soittaa rokkia ja nurkista sattumalta löytyy vanha Marshallin 50W putkinuppi 4x12" Greenback-kaapilla, on ihan sama, onko käytössä Stratocaster, Telecaster, Les Paul, Gretsch tai jokin muu puoliakustinen: aivan varmasti tuosta yhdistelmästä saa ulos käyttökelpoisen rokkisoundin, joka toimii vähintään tyydyttävästi kestosuosikkibiiseissä 60-luvulta tähän päivään.
 
Viilaaminen erikseen. Siitä voisi pitää 300 tunnin luentosarjan ja silti kaikki olisivat asioista eri mieltä tai hämillään.

Viilaaminen erikseen. Siitä voisi pitää 300 tunnin luentosarjan ja silti kaikki olisivat asioista eri mieltä tai hämillään.
 
Näin juuri. Ja lopuksi joko tanssia tai puukkohippaa. ;)