Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Kitaraa oon nyt siis muutaman kuukauden soittanut ja nyt on ruvennut nämä skaalajutut vähän kiinnostamaan.. että mitä ne on ja mitä niillä tehdään. Eli kertokaapa mitä hyötyä niistä on ja miksi ne on hyvä osata?
 
On vaan mukavampi lähteä opettelemaan niitä kun tietää että miksi niitä opiskelee.

Skaaloja voi käyttää improvisaation pohjana ja apuna. Tietyt sävelet kuullostavat paremmilta tietyn sointuketjun tai soinnun päällä kuin toiset. Improvisaatio ei saa tietenkään kuullostaa asteikkojen veivaukselta, mutta skaalat ovat "kielioppi" improvisaatioon. ym ym ym

Mä olen yleensä välttänyt toitottamasta "käytä hakua"-lausetta, mutta nyt kun sitä tarvisi, niin ei haku toimi.. :-/ Skaaloista ja etenkin niiden hyödyllisyydestä sekä käyttötarkoituksista on ollut niin älyttömästi juttua varsinkin kitarapalstalla, että on tuskin järkevää lähteä kirjoittamaan samoja lätinöitä uusiksi. Tässä muutamia ketjua, joissa pohditaan skaaloja, niiden muodostusta ja merkitystä tavan soittajalle:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=136104
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=136044
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=131550
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=135948
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=129488
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=130466
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=136138
 
Sitten on tietysti tuo nimim. MacGyverin vääntämä FAQ skaaloista, josta tulee hyvin esiin niiden matemaattinen puoli. Skaalat on niin laaja käsite, ettei ole mitään mieltä lähteä yksityiskohtaisesti selittämään mitä kaikkea niillä voi tehdä ja miksi ne ovat hyödyllisiä.
 
Yleisellä tasolla skaalat tarjoavat jonkin harmonisen viitekehyksen. Tällä hienolla lausahduksella tarkoitan sitä, että jokaisella skaalalla on oma sävynsä. Jokaiselle skaalan äänelle voidaan muodostaa sointu, ja kas näin meillä on (yleensä) seitsemän erilaista sointua, joista muutama valitsemalla saadaan helposti järkevän kuuloinen sointukierto. Niitä ei tarvitse, eikä missään nimessä pidä noudattaa orjallisesti, mutta ovat hyviä suuntaviittoja. Skaalat voivat toimia apuvälineenä soolosoitossa, suunnittelit soolon etukäteen tai improvisoit sen keikalla. Kitaristeille yksi skaalojen olennaisimmasta annista on otelaudan hahmottaminen. Pikkuhiljaa oppii tietämään, miltä jonkin kuuloinen fraasi näyttää kitaran otelaudalla. Tässä skaalat eivät tietenkään ole ehdoton edellytys, mutta auttavat hommassa melkolailla. Huomaa, että skaala ei ole yhtä kuin sormitus kitaran otelaudalla. Skaala on musikaalinen idea. Sormitus on vain instrumenttisidonnainen toteutustapa skaalalle, ja etenkin kitaralla sormituksia yhdellekin skaalalle voi keksiä älyttömän määrän, vaikka skaala pysyisikin samana.
 
Monta kertaa aloittelevilla soittajilla on käsitys, että skaalojen avulla opitaan soittamaan hyviä sooloja. Näin ei kuitenkaan ole, koska harmoninen viitekehys jonka skaalat tarjoavat, ei ole ainoa asia soolosoitossa. Parhaiten hyvää soolosoittoa oppii plokkailemalla korvakuulolta ja opettelemalla omasta mielestään hyvän kuuloisia sooloja. Tästä on tuossa ylimmässä antamassani linkissä paljon hyvää asiaa.
 
Netistä löytyy hyvää oppimateriaalia aiheeseen. Kuitenkin olen toitottanut tätä vähän väliä ja toitotan edelleen, että helpoin tapa tutustua skaalojen teoreettiseen puoleen on hakea kaupasta 1/3 - 3/3 -teoriaopukset. Kokemukseni mukaan niissä on asiat esitetty selkeämmin ja aloittelijalle paremmassa ja helpommassa järjestyksessä kuin millään nettisivulla. Skaalojen opettelussa ei myöskään pitäisi missään nimessä unohtaa niiden musikaalista puolta - siis sitä, miltä ne kuulostavat minkäkin soinnun päälle soitettuna. Tätä ei voi ikinä osata liian hyvin, ja sitä ei opi mitenkään muuten kuin kuuntelemalla musiikkia.
 
Tällainen informaatioripuli tällä kertaa. Tähän voin sitten linkittää, kun joku seuraavan kerran kysyy taas skaaloista. Mä en tässä viestissä edes raapaissut pintaa siitä, mitä skaalat on ja mitä kaikkea niillä voi tehdä, mutta onnistuin toivottavasti luomaan jonkinlaisen kuvan asiasta, ja korjaamaan alkuunsa pari yleistä harhaluuloa.

Skaaloja voi käyttää improvisaation pohjana ja apuna. Tietyt sävelet kuullostavat paremmilta tietyn sointuketjun tai soinnun päällä kuin toiset. Improvisaatio ei saa tietenkään kuullostaa asteikkojen veivaukselta, mutta skaalat ovat "kielioppi" improvisaatioon. ym ym ym
 
Jos sattuu mielikuvitus kesken soolon loppumaan niin kaksi vaihtoehtoa:
1. Pidät tauon
2. Kelaat asteikkoa edestakaisin.
 
Kun mä oon kiipparisti, niin edellisellä vaihtoehdolla (ainakin jameissa) joku pillinpuhaltaja hyökkää päälle ja sun soolosi loppui siihen.

Jos sattuu mielikuvitus kesken soolon loppumaan niin kaksi vaihtoehtoa:
1. Pidät tauon
2. Kelaat asteikkoa edestakaisin.
 
Näinhän se menee. Ainahan voi ruveta huudattamaan ylesöä tyyliin "Onks teillä hyvä meininki?" tai heittää parit koreografiat.
Soolonsoitossa on myös tärkeää irvistellä ja soittaa silmät kiinni. Tulee ammattimaisempi vaikutelma. ;)

Jos sattuu mielikuvitus kesken soolon loppumaan niin kaksi vaihtoehtoa:
1. Pidät tauon
2. Kelaat asteikkoa edestakaisin.
 
Kun mä oon kiipparisti, niin edellisellä vaihtoehdolla (ainakin jameissa) joku pillinpuhaltaja hyökkää päälle ja sun soolosi loppui siihen.
 
Mutta koska tauot ei ole musiikkia, niin vain jälkimmäinen vaihtoehto on mahdollinen.. Kuka meistä menee muka keikalle taukoja kuuntelemaan..

Mutta koska tauot ei ole musiikkia, niin vain jälkimmäinen vaihtoehto on mahdollinen.. Kuka meistä menee muka keikalle taukoja kuuntelemaan..
 
Kyllähän ne vaan on! Ootko kuullut John Cagen 4´33''?

Mitä hyötyä on skaalojen opettelusta?
 
Täällä jo sanottu tuosta teoriapuolesta, mutta skaalojen soitossa on myös merkittävää soittotekniikan harjaantuminen.

Täällä jo sanottu tuosta teoriapuolesta, mutta skaalojen soitossa on myös merkittävää soittotekniikan harjaantuminen.
 
Niin no. Riippuu miten motoriikkaansa haluaa kehittää. Tietysti diatonisella skaalatreenillä on helpompaa kehittää tasaista tekniikkaa, mutta kyllä mä tekniikankin treenaamiseen käyttäisin ennemmin hyviä valmiita fraaseja, joita löytyy oikeasta musiikista.

tauot ei ole musiikkia
 
Ai? Vain musiikki ilman taukoa tai hengähdystä on musiikkia? Tilulilu...

Pohjoinen Rautatiekatu 9
 
Tulihan se sieltä!

Tulihan se sieltä!
 
Se oli siis viittaus siihen sahaukseen mitä harjoitushuoneista oli kuultavissa käytäville asti, ainakin vielä 20 v sitten. Ei siinä muuta.

Et sitten ole koskaan kävellyt Pohjoinen Rautatiekatu 9 käytävillä? :-)
 
En asu Helsingissä, tai Espoossa, missä lieneekään paikka jota tarkoitat. :-)
 
En mä tietenkään sulje pois tekniikkatreeniä tekniikan takia. Mutta siinäkin pitäisi lähteä itse ongelmasta. Siis siitä, mikä tekniikassa on hankalaa, ja miettiä pari juuri tätä heikkoa osa-aluetta kehittävää harjoitusta. Eikä todellakaan niin, että "mulla on nyt tässä tällainen skaala, jolla treenaan tekniikkaa". Tällainen jälkimmäinen ajattelutapa, johon törmää etenkin sähkökitaristeilla, menee mun mielestä kategoriaan "turha sahaaminen vain treenaamisen itsensä vuoksi" tjsp...

... Eikä todellakaan niin, että "mulla on nyt tässä tällainen skaala, jolla treenaan tekniikkaa". ....
 
Kitaristien perusteos, ties miten vanhalta ajalta ja edelleen suosiossa: Luise Walker: Das Tägliche Training.

Kitaristien perusteos, ties miten vanhalta ajalta ja edelleen suosiossa: Luise Walker: Das Tägliche Training.
 
Mitä mahdat tarkoittaa? En mä tuota kirjaa ainakaan nyt just aio lukea löytääkseni sisällön kommenttiisi. ;-) Oot eri mieltä mun kanssani?

Kiitoksia. Kimurantti puhui jostain 1/3 - 3/3 teoriaopuksista? Minkäs nimisiä nämä kirjat on? Aattelin että jos vaikka kirjastosta kävis kattomassa.

En asu Helsingissä, tai Espoossa, missä lieneekään paikka jota tarkoitat. :-)
 
En mä tietenkään sulje pois tekniikkatreeniä tekniikan takia. Mutta siinäkin pitäisi lähteä itse ongelmasta. Siis siitä, mikä tekniikassa on hankalaa, ja miettiä pari juuri tätä heikkoa osa-aluetta kehittävää harjoitusta. Eikä todellakaan niin, että "mulla on nyt tässä tällainen skaala, jolla treenaan tekniikkaa". Tällainen jälkimmäinen ajattelutapa, johon törmää etenkin sähkökitaristeilla, menee mun mielestä kategoriaan "turha sahaaminen vain treenaamisen itsensä vuoksi" tjsp...
 
Mä käytän eri asteikkojen moodeja kaikissa 12 sävellajissa tekniikkaharjoituksina.
Taka-ajatuksena että samalla oppii ne mooditkin.

Kiitoksia. Kimurantti puhui jostain 1/3 - 3/3 teoriaopuksista? Minkäs nimisiä nämä kirjat on? Aattelin että jos vaikka kirjastosta kävis kattomassa.
 
Kirjasarjoja on monia. Mä itse luin aikanaan Klaavi-nimistä sarjaa kun suoritin 1-3/3:n teoriat. Klaavi-sarjan vihot on erikseen 1/3, 2/3 ja 3/3:lle. Sitten on tällä foorumilla enemmän nimeä saanut Tohtori Toonika -kirja, jossa on kaiketi kaikki noi kurssit yhdessä paketissa. Sarjoja on tietysti lisää vaikka millä mitalla, enkä mä usko, että mikään niistä on aivan järkyttävän huono.
 
Noissa teoriaopuksissa tulee sitten muutakin asiaa kuin skaaloja. Se on pelkästään hyvä juttu. Ei ole mitään mieltä yrittää opetella vain yhtä osa-aluetta, koska kaikki alueet tukevat enemmän tai vähemmän toisiaan. Jättämällä yhden jutun täysin huomiotta, saattaa toisesta mennä jotain olennaista ohi.
 
Ei kannata ottaa teorian opiskelusta mitään paineita, varsinkaan tuossa vaiheessa missä olet soitossasi. Todella asiasta kiinnostunut pystyy opiskelemaan 1-3/3 asiat kunnolla kuukaudessa jos haluaa. Ei ole kuitenkaan yhtään sen huonompi vaihtoehto pikkuhiljaa lukea eteenpäin ja pureskella asioita, samalla kun soittelee niitä biisejä, joita haluaakin. Myöskin ettei teoria jäisi vain teoriaksi, vaan että siitä olisi jotain käytännön hyötyä, kokeile niitä asioita kitaralla, joita teoriaoppaasta luet. Esim. kun oppaassa kerrotaan minkälaiset ovat C-duurin soinnut, kokeile sointuja kitaralla. Niin simppeleissä kolmen äänen muodoissaan, kuin vähän "kitaristisemmilla" otteilla. Niin hetkinen...kitaristihan sä olit? :-)