Kitarat: kitarakamat ›

Mutta onhan kitaran soundissa muutakin kuin mikit. ;-) Niin kuin ylempänä sanoin, PRS ja Les Paul ei ole todellakaan sama kitara soundin puolesta, sen enempää kuin tuntumankaan, vaikka niihin kuinka laittaisi samat mikit.
 
Häiritsee nyt kyllä, kun te koko ajan puhutte niin kuin PRS olisi joku tietty kitaramalli joka kuulostaa tietyltä. Niillä on monia eri malleja, jotka kuulosta tosi erilaisilta, niissä on jopa erimittaisia mensuureja yms. Vähän sama kuin sanoisi että no, mä en oikein tykkää tosta miltä toi Fender kuulostaa...
 
McCarty on selkeästi kovin LP-mäinen soundiltaan. CU24 aivan omanlaisensa, kuten myös CU22, CE24, CE22, Standardit, Singlecutit (jota saa nykyään myös 24,5" -mensuurilla), Archtopit, Hollowbodyt ja SAS:it sun muut kuulostavat kukin omanlaiseltaan.

Onko kukaan vieläkään tässä threadissa tuonut esiin, että PRS ei ole sama kuin PRS SE? Sama kuin puhuttaisiin ristiin Epiphonesta ja Gibsonista sen enempiä tarkentamatta.

PRS SE mallit ovat siis Koreassa tehtyjä PRS:n halpatuotantomalleja, eli vissiin vähän kuin USA Fender vastaan Fender Squier...
 
Aidot (lue: kalliit) PRS:t ovat erinomaista laatukamaa ja kaikki kokeilemani yksilöt ovat olleet aikasta upeita kitaroita niin saundiltaan kuin soittotuntumaltakin. Makuasioita sitten tuo vertailu esim saman hintaluokan Gibsoneihin.
 
Olen itse omistanut PRS SE -mallin, joka oli silloinen single coil mikeillä ja kammella varustettu malli. Siitä meni lopulta vaihtoon mikit, satula ja virittimet, jonka jälkeen se alkoi pitää vireensä. PRS:n ongelma kammen kanssa on virittimien sijoittelu, joka pakottaa keskimmäiset kielet satulan kohdalta mutkalle ja tämä aiheuttaa vireongelmia varsinkin noissa SE malleissa. Kalliimissa on lukkovirittimet ja luusatula vakiona, joka poistaa pääsääntöisesti ongelman.
 
Eli jos SE mallia mietit, etkä halua suuria modifikaatioita kitaraan tehdä, niin suosittelen hankkimaan kiinteällä tallalla varustetun yksilön. Mikit ja kokonaisuus on yleensä ollut aika hyvää keskiluokkaa, mitä nyt olen eri SE yksilöitä käpistellyt. Yksi P90 malli oli suorastaan loistava ihan sellaisenaan, mutta vieressä ollut tytäryksilö sitten kaulan osalta heikompi... eli yksilöitä noissakin tuntuu olevan.
 
Yleensä mielestäni mitä halvempi kitara, sitä suurempi riski on ostaa sokkona esim Thomannilta...
 
Wide fat kaula on sitten todella mielipiteet jakava juttu, toiset tykkää, toiset ei. Jos et ole koskaan PRS SE mallia käsissäsi pitänyt, niin tuon kaulan tähden kannattaisi ehkä käydä ottamassa tuntumaa jossain putiikissa, jotta tiedät onko mieleen vai ei. Lähinnä tuon kaulan tähden minä omastani luovuin, koska ero esim teleeni oli liian raju.

Käsittääkseni PRS on maineeltaan ja laadultaan kitaramerkkien aatelia. Itsekin paria tyypanneena voin sanoa että parempia skeboja ei ole. Hintapuoli onkin sitten ihan eri :) Pirun kalliita vehkeitä ovat.

Omistan PRS Artisti Series I:n vuodelta 1992. Se on yksinkertaisesti paras keppi millä olen soittanut. Siinä on vielä alkuperäiset mikit, joten siitä ei ihan saa hevimurinaa aikaiseksi;).
 
Käsittääkseni vuonna 1995 PRS siirtyi ns.puolitehtaallisuuteen eli skebat ei ollukkaan enää täysin käsitöinä tehtyjä. Muutenkin niiden hinnat nousi, mutta laatu pysyi suht samana. Nyt kun olen vertaillut omaani uusiin prs:siin, on mm.kaulan muoto on hieman muuttunut (vanha wide-fat ei ole enää sama), sekä soundit on muuttunut paljon tuhdimmiksi -> ns enemmän lespaa. Tosin ne soundit varioi erittäin paljon eri mallien myötä. Oon soitellu prs:sillä vuodesta 1997 saakka ja tietenkin muillakin (Lespat ja Fenkut on nähty) ja aina ne (melkein mallista riippumatta) on hakannu soitettavuudeltaan kaikki muut kepit.
 
Mun mielestä tuo Gibsonin logo maksaa liikaa. Nykyään jos haluu "oikeesti" hyvän, käsintehdyn lespan, niin joutuu sijoittaa yli 4000ekii. Aika suolanen hinta. Hyvän PRS:n saa n.2000 eurolla.
 
PRS on mulle työkalu. Jos haluaa kestävää työkalua, niin se maksaa. Halvalla saa halpaa...eikse vähän näin mene. Itse maksoin aikoinaan tosta kepistä 16 000 markkaa ja se toimii vieläkin kuin unelma. Tietenkin on joutunu välillä vähän laitattaa nauhoja ja nupikoita. Mitään modifikaatioita en ole teetättäny, paitsi mikkiswitchin jouduin vaihdattaa uudempaan malliin.
 
Nuo Koreamallit (SE) on kyl siin siin, et kannattaako niihin sijoittaa...Jos on aikomuksena sellanen hankkia, niin niitä pitää käydä kokeilee. Tehdaskama on aina tehdaskamaa. Jotkut saattaa olla susia, jotkut helmiä.

Onko kukaan vieläkään tässä threadissa tuonut esiin, että PRS ei ole sama kuin PRS SE? Sama kuin puhuttaisiin ristiin Epiphonesta ja Gibsonista sen enempiä tarkentamatta.
 
Ainakin kaikki testaamani SE yksilöt ovat olleet soitettavuudeltaan erinomaisia. Jos ne kalliimmat versiot ovat hinta/laatu suhteessa nousevia niin ei epäilystäkään mikä soitin on hankintalistalla.

Kaikki PRS:ät millä olen soittanut ovat ollet tosi hyviä soittaa ja mukavia ergonomialtaan. Tekniikka ja sounditkin ovat olleet erinomaisia. Laatu on kaiketi huippua. Mutta siihen se sitten jää. Mä en vaan kertakaikkiaan löydä PRS-kitaroista mitään persoonallista ominaisluonnetta, mojoa tai mitä lie. Jollain tasolla noi ei vaan mua sytytyä.
Tää on puhdas mielipide siis, ei mitään dissausta. Ottaisin tollasen jos pitäis saada mahdollisimman kova joka paikan höylä. Ulottuvuuksiltaan neutraali kitara.
 
Muutamissa testaamissani yksilöissä on ollut iso teräväkulmainen satula. Kun nappaa sointuja sieltä alimmalta nauhalta, niin etusormi tahtoo kolista ikävästi näihin kulmiin. Minkään muun merkkisessä kitarassa en ole vastaavaan törmännyt. Mutta mulla onkin sellanen nyrkkiote aina kaulasta, että välillä etusormi on puoliksi siellä satulan päällä. Korjattavissahan tuo satula on aika helposti.

Mä kuulun taas vastarintaan. En oo tykänny yhdestäkään psr kitarasta. Ei vain ole sopinut mun käteen.. :)

Mun mielestä tuo Gibsonin logo maksaa liikaa. Nykyään jos haluu "oikeesti" hyvän, käsintehdyn lespan, niin joutuu sijoittaa yli 4000ekii. Aika suolanen hinta. Hyvän PRS:n saa n.2000 eurolla.
 
Jos jätetään nuo nyt heti alkuunsa, tiedät sen kuitenkin provosoivan.
 
PRS on mulle työkalu. Jos haluaa kestävää työkalua, niin se maksaa. Halvalla saa halpaa...eikse vähän näin mene. Itse maksoin aikoinaan tosta kepistä 16 000 markkaa ja se toimii vieläkin kuin unelma. Tietenkin on joutunu välillä vähän laitattaa nauhoja ja nupikoita. Mitään modifikaatioita en ole teetättäny, paitsi mikkiswitchin jouduin vaihdattaa uudempaan malliin.
 
Nuo Koreamallit (SE) on kyl siin siin, et kannattaako niihin sijoittaa...Jos on aikomuksena sellanen hankkia, niin niitä pitää käydä kokeilee. Tehdaskama on aina tehdaskamaa. Jotkut saattaa olla susia, jotkut helmiä.
 
Mä uskaltaisin olla hitusen erimieltä. Kestävän työkalun saa kyllä halvemmallakin. Halvalla voi saada hyvääkin jos tietää mitä etsii ja osaa etsiä. Toki rahallahan saa vaikka mitä, siinä oot oikeessa.
Multa löytyy kalliimpaa ja vähän halvempaa kitaraa. Kaikki käyvät kunnon työkaluista, ja sitä ne mulle ovatkin.
 
SE-malleista... Miksi niihin ei kannattaisi sitten sijoittaa? Mä näen niissä kitaroissa(niissä joita olen testannut siis) erittäin hyvin vastinetta rahalle. Se soapbar on erittäin kova kitara, työkalusta käy sekin yhtälailla kuin joku kallis PRS. Sitä paitsi, se on aivan oma juttunsa kuin joku kalliimpi P90-mikeillä varustettu "laatu"PRS.
Ei pidä mennä tyrmäämään yhtään mitään vaikka se olis kuin tehdaskamaa. Ja samaten ei pidä mennä hehkuttamaan käsityönä tehtyjä keppejäkään aivan överisti, vaikka ne yleensä hyvää kamaa onkin. On täälläkin ollut juttua erään kokeneen, tunnetun, kotimaisenkin jopa soitinrakentajan tekemästä kitarasta joka ei ollut aivan täyttä laatua rahoille...
 
Mun käsitys työkalusta on se. Että se on omistajalleen just se minkä se haluaa - riippumatta hinnasta tai mistään muustakaan.
 
PRS:stä vielä sen verran, että nuo kalliimmat mallit ovat aina olleet mulle lähes yhdentekeviä. Hienoja ne usein kyllä on ja kyllähän ne soikin. Mut siihen se sitten jääkin. Ne eivät vaan istu meikäläiselle ja siksi en niistä summia maksaisikaan. Mutta sen takiahan mulla ei moisia olekaan, hehe. Se on hyvä että jollekin nekin uppoaa...
Mut aiemmin mainitun SE soapbarin voisin ottaa kyllä, sen vanhemman. Se oli muodoiltaan miellyttävämpi. Soundi toimii siinä ja muutenkin mulle hyvä - paitsi se kaula :-/

Jos jätetään nuo nyt heti alkuunsa, tiedät sen kuitenkin provosoivan.
 
Tuo oli mun vain mun mielipide. Vertailin ovh.hintoja.
 
SE-malleista... Miksi niihin ei kannattaisi sitten sijoittaa? Mä näen niissä kitaroissa(niissä joita olen testannut siis) erittäin hyvin vastinetta rahalle. Se soapbar on erittäin kova kitara, työkalusta käy sekin yhtälailla kuin joku kallis PRS. Sitä paitsi, se on aivan oma juttunsa kuin joku kalliimpi P90-mikeillä varustettu "laatu"PRS.
Ei pidä mennä tyrmäämään yhtään mitään vaikka se olis kuin tehdaskamaa. Ja samaten ei pidä mennä hehkuttamaan käsityönä tehtyjä keppejäkään aivan överisti, vaikka ne yleensä hyvää kamaa onkin. On täälläkin ollut juttua erään kokeneen, tunnetun, kotimaisenkin jopa soitinrakentajan tekemästä kitarasta joka ei ollut aivan täyttä laatua rahoille...
 
Tehdaskama on aina tehdaskamaa ja sen takia ne pitää aina testata ennen kuin tekee kauppoja...(pätee kyl mun mielestä kaikkiin soittimiin, kalliisiin ja halpoihin) Varmasti niistäkin löytyy "juuri se" kunhan jaksaa metsästää. Toi Soapbar oli muistaakseni hyvän soundinen ja tuntuinen keppi. Olen itse vain kokenut noi kalliimmat mallit luotettaviksi kepeiksi, millä voi vetää uskottavasti mitä vain....mukava soittaa ja istuu ainakin mun hanskaan.
 
PRS:stä vielä sen verran, että nuo kalliimmat mallit ovat aina olleet mulle lähes yhdentekeviä. Hienoja ne usein kyllä on ja kyllähän ne soikin. Mut siihen se sitten jääkin. Ne eivät vaan istu meikäläiselle ja siksi en niistä summia maksaisikaan. Mutta sen takiahan mulla ei moisia olekaan, hehe. Se on hyvä että jollekin nekin uppoaa...
Mut aiemmin mainitun SE soapbarin voisin ottaa kyllä, sen vanhemman. Se oli muodoiltaan miellyttävämpi. Soundi toimii siinä ja muutenkin mulle hyvä - paitsi se kaula :-/
 
Kitara on mun mielestä eräänlainen sijoitus...Sijoituksissa voi voittaa tai hävitä. Osa PRS:n malleista alkaa olla arvokitaran maineessa ja niistä maksetaan käytettynä hyvin. Tietenkin sama ilmiö on fenkuissa ja gibsoneissakin sekä muillakin valmistajilla. Kyllä halvemmallakin (ja paljon halvemmalla) saa kelpo kirveitä...emmä niitä dissaa. Tässäkin on tämä, et mitä kukin kaipaa ja haluaa. Mä vaadin kitaralta paljon ja toistaiseksi vain PRS on pystynyt sitä laatua mitä tarvitsen tarjoamaan...

Mulla kokemusta CU22:sta, McCartysta, CU24:sta SE Santanasta ja vahasen Hollowbody II:sta. Kaikki laatukamaa, hienoja soittaa ja hyvalla soinnilla varustettuja. Kuten joku sanoi, kaikki aivan omanlaisiansa peleja, ja noissa kaikissa mm. viimeistely oli aina priimaa (samaa en pysty kylla sanomaan esim. Gibbonin kateen kulkeutuneista yksiloista, ei millaan pahalla..)
 
Tykkasin itse kovasti tuosta PRS:n skaalasta ja regular (CU24) ja wide fat (MC) kauloista. HIenoja laitteita. Ajattelin jossain vaiheessa taas hankkia moisen. Uskaltais melkein jopa sanoo etta hintansa vaarteja.. uskaltaisko.. no ei ihan, mutta melkein uskaltais. IMO.

Mä en oo vieläkään päässyt koskaan kokeilemaan tuota Wide Thin kaulaa. Noinkohan se istuis paremmin mun hanskaan? Onkos kellään täällä kokemusta moisesta?
 
...menetin meinaan aikoinaan kohtuu pahasti sydämeni tuollaiselle Hollowbody -yksilölle, ja on siitä lähtien ollut pienimuotoinan GAS päällä... mutta se kaula, se kaula... ei kuitenkaan uskaltaisi tilata tuon hintaluokan peliä, ellei se oo just eikä melkein. Vertaan meinaan vastaavasti halvempiin Ruokankaan yksilöihin, ja ne totta vie on mulle just eikä melkein =) Mielestäni yli 1500.- hintaluokassa ei pitäisi enää olla tarvetta tehdä minkään sortin kompromisseja.

Mun mielestä tuo Gibsonin logo maksaa liikaa. Nykyään jos haluu "oikeesti" hyvän, käsintehdyn lespan, niin joutuu sijoittaa yli 4000ekii. Aika suolanen hinta. Hyvän PRS:n saa n.2000 eurolla.
 
Mikäs on "oikeesti" hyvä, käsintehty lespa? Mahtuuko tohon kategoriaan Gibsonin Custom Shopit? Jos mahtuu niin hintahaitarisi on pahasti pielessä. Niitä alkaa saamaan jo reilusti alle 3 tonnilla. Ja taitaa kuitenkin olla myös niin että Paul Reedienkin hinnat ovat yleisimmin yli kaksi tonnia ja jopa reilusti yli.
 
Mutta kyllä mä Paul Reed Smitheistä tykkään. Hienoja ja soitettavia kitaroita. Jotkut jopa liian hienoja. Single Cutin tapauksessa pidempi mensuuri ei välttämättä minun mielestä ole parempi juttu suhteessa Les Pauliin. Lisäksi painoa mun makuun aivan liikaa. CS Gibsoni paljon kevyempi, jos siihen nyt pitää edes verrata.

Mikäs on "oikeesti" hyvä, käsintehty lespa? Mahtuuko tohon kategoriaan Gibsonin Custom Shopit? Jos mahtuu niin hintahaitarisi on pahasti pielessä. Niitä alkaa saamaan jo reilusti alle 3 tonnilla. Ja taitaa kuitenkin olla myös niin että Paul Reedienkin hinnat ovat yleisimmin yli kaksi tonnia ja jopa reilusti yli.
 
Kummallista miten Gibsonin hinta näissä aina pyöristetään ylöspäin ja se verokkimerkki alaspäin. Ei tietenkään tuntuisi yhtä raflaavalta jos hintaero olisi 200 kahden tuhannen sijaan - joka on jo huomattavasti lähempänä totuutta. (kummin päin?)
 
Minkä takia yleensäkkin osa PRS:n soittajista haluaa sitä Gibsoniin tässä verrrata ? Eiköhän PRS pärjää hyvänä valmistajana ihan omillaan. Ovat kuitenkin ulkonäköä myöten ihan omanlaisiaan kitaroita.
 
Väittäisin etteivät edes pahemmin kilpaile samoista soittajista, niin ovat erillaisia.

Mä en oo vieläkään päässyt koskaan kokeilemaan tuota Wide Thin kaulaa. Noinkohan se istuis paremmin mun hanskaan? Onkos kellään täällä kokemusta moisesta?
 
Joo, CU22:ssa aikoinaan oli tama. Maa en tottunut tuohon kunnolla. Se on ikaankuin wide fatin levyinen, mutta vaan ohuempi. Mun isoon kateen jai "peukalonhanka tyhjaksi" eli kammenelle ei saanut tukea kaulan takaa. Pienempikatiselle tuo voi soveltua hyvinkin, mutta mulle ( jolla wide fat oli just passeli) ei onnannut.

Mä en oo vieläkään päässyt koskaan kokeilemaan tuota Wide Thin kaulaa. Noinkohan se istuis paremmin mun hanskaan? Onkos kellään täällä kokemusta moisesta?
 
Pahahan se on sanoa, mikä on sun hanskaan sopiva. =)
 
Mut kuten sanottua, WT on samanlevyinen kuin WF, ero tullee ainoastaan kaulan paksuudessa. Regular on sitten kaposempi kuin em. kaulat mutta yhtä paksu kuin WF. Viimeisintä en ole päässyt kokeilemaan, eikä kyllä specsien valossa kovasti houkuttelekaan.
 
Parhaiten noi erot selviää, kun ensi kerran Hgissä käydessä poikkeat Malmilla DLX:ssä. Siellä roikkuu hyllyssä WF- ja WT- Profiilisia PRS:iä. Mulle henkilökohtaisesti tuo WT on huomattavasti parempi kuin WF, vaikka mulla aika iso lapanen onkin. Toisaalta mä olen muutenkin tottunut sirompaan kaulaan, kuin pesäpallomailan profiiliin.

Minkä takia yleensäkkin osa PRS:n soittajista haluaa sitä Gibsoniin tässä verrrata ? Eiköhän PRS pärjää hyvänä valmistajana ihan omillaan. Ovat kuitenkin ulkonäköä myöten ihan omanlaisiaan kitaroita.
 
Väittäisin etteivät edes pahemmin kilpaile samoista soittajista, niin ovat erillaisia.
 
Tätä mieltä minäkin. PRS is not my thang. Gibsoneista taas löytyy sellaisia, joista olen pitänyt kovasti. Yhden niistä omistan, ja etenkin yksi TV-Yellow Single Cut LP Special pännii edelleen, kun ei ollut silloin rahaa sitä ostaa... Yhtään testattua PRS:ia ei ole jäänyt ikävä, vaikka selkeästi erinomaisia soittimia ovat olleet kaikki käpistelemäni.

Häiritsee nyt kyllä, kun te koko ajan puhutte niin kuin PRS olisi joku tietty kitaramalli joka kuulostaa tietyltä. Niillä on monia eri malleja, jotka kuulosta tosi erilaisilta
 
Jepujep, itsellänikin on '90 CE24 leppäbodyllä (vaahterakansi) ja WT -kaulalla. Soundit menee kyllä enemmän sinne Fender-osastelle puiden ja rungon soundin suhteen, HFS ja VB taas tuuttaa enemmän keskeltä tuoden soundia takaisin perinteisempään humpparimaailmaan.

Itselläni on ollut PRS Santana SE viimeiset 4-5 vuotta. Kyllä tuossa kitarassa laatu kohtaa hinnan! Maksoin Musamaailman poistomyynnissä joku 810e, kun ovh. vielä tuolloin oli 999e.
 
Viimeistely on erittäin laadukasta ja virittimet toimivat moitteetta. Potikat tottakai kuluvat tasaiseen tahtiin, joten niistä ei kannata puhua mitään (omastani vaihdettu muistaakseni jo 3 kertaa) -lisäksi nauhat vaihdatin viime keväänä.
Mikit on kuumat ja niillä soittaa valehtelematta mitä vain! Soundi on tarpeen tullen hyökkäävä ja aggressiivinen, mutta myös jazziin sopiva :D
 
Ainoa, joka itselläni on tässä kitarassa ruvennut tökkimään on juuri tuo kaula. Ei niinkään paksuus, vaan otelaudan leveys. Istualtaan kun soittaa, ei haittaa ole, mutta seistessä alakielten soitto vaikeutuu hieman. Ei se suuri miinus ole, mutta juuri sen kokoinen, että pitää joskus Gibsoni hankkia. Voi tosin olla, että tuo on vain tekosyy ostaa iso G ;) Kaikin puolin loistokeppi. Uusista SE -malleista en osaa sitten sanoa mitään.