Laulaminen ›

Aina puhutaan rentoudesta laulamisessa, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Itse en varmaan sitä rentoutta ole löytänyt, ehkä joskus. Kuitenkin, asiaan..Jännittääkö kukaan laulaja täällä näitä uloimpia kylkivälilihaksia laulaessaan? Eli eikös noi nyt sitten ole uloshengityslihakset? Itse tuossa muutama päivä sitten kokeilin puolivahingossa ja huomasin että saan lauluun paljon enemmän voimaa ja vibrakin tuli jotenki oikeestaa sitten vahingossa (sitä en muuten saa aikaan ku jännittämällä noita lihaksia, lol:D mut iha itteksee se tulee; en tiedä mitä tapahtuu)
No ei tämä varmaan oikea tekniikka ole?
Onko kellään samanlaista kokemusta? Mitä tapahtuu? Neuvoja?

Laulamisessa kait jännitystä ei tarvitse, kuin hyvän ryhdin pitämiseen.

Laulamisessa kait jännitystä ei tarvitse, kuin hyvän ryhdin pitämiseen.
 
No hmm.. vastaan nyt vähän aihetta sivuten mutta sen vierestä. =)
 
Eli laulussa kuten kaikessa muussakin tekemisessä on oleellista hyvä ryhti. No, ryhdistä puhutaan aina, ja miten sen kukakin määrittelee. Termi "neutral spine" johdattaa oikeille jäljille. Eli rangan luonnollisten mutkien pitäis pysyä ennallaan ja keskivartalon lihasten kannatella.
 
Mitä se tarkoittaa käytännössä.. no, sivusta katsottuna pitäis mennä suora viiva korvan takaa nystystä (processus mastoideus) olkanivelen ja lonkkanivelen kautta reisi- ja sääriluuta pitkin maahan, (oliskhan ollu) jalkapöydänluuhun. Viimeinen pitänee tarkistaa jahka ehdin..
 
Lihasten tasolla monesti pitäis vetää päätä taaksepäin, "tehdä kaksoisleukaa". Hartioita taaksepäin mutta ei liikaa. Kylkiluiden alareuna osoittaa suoraan alaspäin. Jne. Helpohkoa seisoessa, mutta kokeilkaapas esim konttausasennossa.. oikean asennon ylläpito on yllättävän rankkaa pidemmän päälle kun ne normaalit mutkat pyrkivät suoristumaan/korostumaan. Tähän lihastyöhönhän perustuu mm. pilates. Asiasta löytyy tarkkaa materiaalia, kannattaa tutustua.
 
Mutta tämähän siis tarkoittaa sitä että lihastyötä pitäisi tehdä koko ajan. Miksei siis myös mainitsimillasi lihaksilla. Itseäni mietityttää tämä paineenlisäyskeinona, en ole asiaan perehtynyt. Itse miettisin enemmänkin vinoja vatsalihaksia (m.obliquus ext.+int.), niillä saa tuen paremmin alaosaan vartaloa.
 
Tämä oli siis ihan fysiologista pähkäilyä, miettimättä sen kummemmin laulua. Ihan siis vaan perusolemiseen vinkkejä..

Hyvä kirjoitus,kiitos siitä!

tärkeintä on tietty ymmärtää miten nuo vaikuttaan äänen kulkuun... ääni kouluttaa kroppaa toimimaan...

Eli eikös noi nyt sitten ole uloshengityslihakset?
 
Palataksemme vielä aiheeseen, nyt vasta tajusin lukeneeni väärin. Siis, ulommat kylkivälilihakset (mm. intercostale externi) ovat SISÄÄNhengityslihaksia jos sitäkään, eli ne supistuessaan kohottavat kylkiluita ja laajentavat rintakehää. Aivan loogista jos alatte miettiä. Niiden mediaalipuolella (keskempänä siis) ovat sisemmät kylkivälilihakset (mm.intercostale interni) jotka taas ovat aktiivisia uloshengityksessä, eli ne laskevat kylkiluita ja pienentävät rintakehää.
 
Siinäpä vähän anatomiaa..

Siinäpä vähän anatomiaa..
 
Ihanaa, että joku jaksaa! Minä vaan sanon, että ottakee se anatooomian kirija kätöseen ja lukekaa. :)

Pitäs kyllä ottaa kirja itsekin käteen ja kerrata.Omat selityksen on niin epämääräisiä aina fysiologiselta puolelta.
Tosin joku juuri laulutunnit aloittava ihminen ei varmaankaan omaksu tietoa niin termeittäin että eksakti luettelo hengitykseen osallistuvista lihaksista olisi heti tarpeen..

Noiden lihasten käytössä ehkä oleellisinta on se että uloshengityslihasten toimintaa pyritään hidastamaan uloshengityksen aikana ts. sisäänhengityslihaksistossa on aktiviteettia puheen/laulamisen aikana jolloin 1) ilmaa ei kulu niin paljon 2) asento pysyy optimaalisena (kun ilma on "loppumaan päin" niin ihminen helposti "lysähtää" ja 3) välillisten lihasyhteyksien ansiosta saadaan kurkunpään tason lihaksisto pysymään optimaalisena ääntämistä ajatellen. Jee! Long live hengityslihakset! Long live long island ice tea! :)

Noiden lihasten käytössä ehkä oleellisinta on se että uloshengityslihasten toimintaa pyritään hidastamaan uloshengityksen aikana ts. sisäänhengityslihaksistossa on aktiviteettia puheen/laulamisen aikana jolloin 1) ilmaa ei kulu niin paljon 2) asento pysyy optimaalisena (kun ilma on "loppumaan päin" niin ihminen helposti "lysähtää" ja 3) välillisten lihasyhteyksien ansiosta saadaan kurkunpään tason lihaksisto pysymään optimaalisena ääntämistä ajatellen. Jee! Long live hengityslihakset! Long live long island ice tea! :)
 
Jeps, tähän olin itsekin päätymässä, että toi kannatus tulee sieltä lihaksistosta mainitsemaasi kautta. noin niinku tosiaankin täysin anatomian kannalta, laulun näkökulmasta ei oo asiaan tullu perehdyttyä tuolla tietotasolla ja lisäyksesi olikin melko oleellinen, ollaanhan nyt kuitenki laulupalstalla =) Täytyi vaan korjata toi virheellinen tieto.. kun nyt kerran on tätä anatomiaa päntänny niin on ees jotain jolla brassailla =D
 
Sitten käytännön pähkäilyä: miten voit tietosesti aktivoida ulommat kylkivälilihaksia uloshengityksessä? Näin äkkiseltään kokeillen en kyllä hahmota. Hmm.. Lähinnä kai jotain mielikuvaharjoitusta, mutta.. niin. Öh.. viisaammat, speak up? =)
 
Tosin joku juuri laulutunnit aloittava ihminen ei varmaankaan omaksu tietoa niin termeittäin että eksakti luettelo hengitykseen osallistuvista lihaksista olisi heti tarpeen..
 
No, lähinnä laitoin noita lihaksia eksakteilla nimillä sen takia että jos kiinnostusta löytyy niin asiasta on helppo löytää lisätietoa. Oon huomannu että latinankielisillä nimillä haku on helpompaa.. =) En minäkään niitä ihan noin hahmota mutta hyvä anatomian kirja voi auttaa paikantamaan lihaksia ja siten valottamaan monia asioita. Esim Kahlella on hyvä opus, en just nyt muista nimeä. sieltä oon itekki asioita tiirannu.
 
..ja vielä täytynee todeta että joitain uusia tutkimuksia on tehty ja ne väittäiski ettei nuo ulommat kylkivälilihakset osallistuis ollenkaan sis.hengitykseen vaan että scalenukset tekis työn yksin. Paitsi tehostetussa sis.hengityksessä (eli tästä päästään taas siihen lauluun...).. mielenkiintosia asioita. Pitäis opiskella näitä vielä lisää, alkaa tietotaito pikku hiljaa loppua. =)

Sitten käytännön pähkäilyä: miten voit tietosesti aktivoida ulommat kylkivälilihaksia uloshengityksessä? Näin äkkiseltään kokeillen en kyllä hahmota. Hmm.. Lähinnä kai jotain mielikuvaharjoitusta, mutta.. niin. Öh.. viisaammat, speak up? =)
 
Kuvittelee sisäänhengityksen jatkuvan ja jatkuvan. Moni ihan tiedostamattaankin ajattelee että "tarvitsen näin ja näin paljon ilmaa tähän ja tähän äänisarjaan" ja sit sitä kuluttaa ihan liikaa verrattuna todelliseen tarpeeseen. Itellä toimii myös se että kuvittelee äänen olevan sisäänhengitystä - ja sit myös se tietoinen ilmanvirtauksen hidastaminen. Ei ainakaan mulla tottele noi lihakset ihan lihaskohtaisia käskyjä :)
 
Ja yks aika tärkeä mikä tajus äskettäin: Se että hakee semmosen hyvän sisäänhengitysasennon, että kylkikoppa on auki (ts. kylkiluut levinneet ulospäin) ja yrittää pysyä siinä asennossa läpi fraasin. Sit kun oppii "avaamaan" kehonsa niin ei tartte ees "vetää henkeä" vaan se ilma menee keuhkoihin itsestään kun kropan avaa. (Tieteellinen selitys menee niin että keuhkoilla on tietty määrä ilmaa sisällään ja tietty tilavuus > tilavuuden lisääminen aiheuttaa alipaineen > alipaine pyrkii tasoittumaan > keuhkoihin virtaa automaattisesti lisää ilmaa.) Tälleen kun tekee niin saattaa tosin tulla hetkellinen häiriö pohjan (tuen, alalihaksiston tms) kanssa, jos on ehdollistunut siihen että pohja rakentuu/rakennetaan sisäänhengityksen seurauksena, mutta kyllä se hakemalla taas löytyy. Ja mulla ainakin nopeutui koko sisäänhengitys>pohja>ääntäminen -prosessi. Suosittelen ainakin kokeilemaan!
 
Lisää vinkkejä? Niitä tarttee aina. :)

Kuvittelee sisäänhengityksen jatkuvan ja jatkuvan. Moni ihan tiedostamattaankin ajattelee että "tarvitsen näin ja näin paljon ilmaa tähän ja tähän äänisarjaan" ja sit sitä kuluttaa ihan liikaa verrattuna todelliseen tarpeeseen. Itellä toimii myös se että kuvittelee äänen olevan sisäänhengitystä - ja sit myös se tietoinen ilmanvirtauksen hidastaminen. Ei ainakaan mulla tottele noi lihakset ihan lihaskohtaisia käskyjä :)
 
No tuotahan nyt trumpetistina on harrastanu.. ja ensimmäinen asia mitä laulunopettaja sano kappaleen jälkeen oli että no niin, nyt tehään sillai että hengität jokaisessa kohdassa ku äskenki sisään, ja lisätään joka väliin 2-3 hengityskertaa. Heh, ilmeisesti olin tottunu melko harvoihin hengitysväleihin.. =D Jos hidastaa tietosesti, meinaa alkaa ääni heitteleen. Näin niinku yhen kokeilukerran perusteella (luotettavuuden huippu siis tämä analyysi!!)
 
Ja yks aika tärkeä mikä tajus äskettäin: Se että hakee semmosen hyvän sisäänhengitysasennon, että kylkikoppa on auki (ts. kylkiluut levinneet ulospäin) ja yrittää pysyä siinä asennossa läpi fraasin. Sit kun oppii "avaamaan" kehonsa niin ei tartte ees "vetää henkeä" vaan se ilma menee keuhkoihin itsestään kun kropan avaa. (Tieteellinen selitys menee niin että keuhkoilla on tietty määrä ilmaa sisällään ja tietty tilavuus > tilavuuden lisääminen aiheuttaa alipaineen > alipaine pyrkii tasoittumaan > keuhkoihin virtaa automaattisesti lisää ilmaa.) Tälleen kun tekee niin saattaa tosin tulla hetkellinen häiriö pohjan (tuen, alalihaksiston tms) kanssa, jos on ehdollistunut siihen että pohja rakentuu/rakennetaan sisäänhengityksen seurauksena, mutta kyllä se hakemalla taas löytyy. Ja mulla ainakin nopeutui koko sisäänhengitys>pohja>ääntäminen -prosessi. Suosittelen ainakin kokeilemaan!
 
Lisää vinkkejä? Niitä tarttee aina. :)
 
Joo, toi aukinaisuus on mullekki tullu, tosin vähän eri kautta. lähinnä tuon ryhdin kannalta, ja sitten kun oon miettiny sisäänhengitystä niin on löytyny joskus semmonen "jännä juttu" (toi on paras/pätevin ilmaisu mitä ilmiölle löysin.. heh) joka helpotti sisäänhengitystä. Tai sillai kun toi neutral spine-ajattelu edellyttäis että tosiaan rintakehän alareuna osottais suoraan alas.. no sitten taas hengityksessä sen pitäis avautua tavallaan suppilona alaspäin suurentuen.. jne jne.
 
..In conclusion: on mulla joskus huvittavia ajatuksen kiemuroita ja mietteitä! Eikä kaikki oo aina läheskään järkevää mutta ehkä on ihan hyvä että asioista puhuu, tulee muita mielipiteitä, lisää tietoa ym. Kehitetään itseämme ja toisiamme! Jea!

No tuotahan nyt trumpetistina on harrastanu.. ja ensimmäinen asia mitä laulunopettaja sano kappaleen jälkeen oli että no niin, nyt tehään sillai että hengität jokaisessa kohdassa ku äskenki sisään, ja lisätään joka väliin 2-3 hengityskertaa. Heh, ilmeisesti olin tottunu melko harvoihin hengitysväleihin.. =D Jos hidastaa tietosesti, meinaa alkaa ääni heitteleen. Näin niinku yhen kokeilukerran perusteella (luotettavuuden huippu siis tämä analyysi!!)
 
Joo tosiaan puhaltajilla vähän eri juttu ton treenin kanssa ;) Pari huipputorvistia ollut oppilaana ja ekat kuukaudet meni siinä että ne tajus että oikeesti SAA hengittää. Toi pätee ehkä meihin muihin tavallisiin pulliaisiin... ;)
 
Eikä kaikki oo aina läheskään järkevää mutta ehkä on ihan hyvä että asioista puhuu, tulee muita mielipiteitä, lisää tietoa ym. Kehitetään itseämme ja toisiamme! Jea!
 
Kyllä! Jea! :) Ja tulipa miete tuohon ketjun avauslauseeseen:
 
Aina puhutaan rentoudesta laulamisessa, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Itse en varmaan sitä rentoutta ole löytänyt, ehkä joskus.
 
On rentoutta ja löysyyttä. Laulamisessa on kyse "aktiivisesta" rentoudesta, ei löysyydestä. Musta siinä on vähän samaa kun joogassa - lihakset toimii hyvinkin aktiivisesti, tulee jopa hiki, mutta missään vaiheessa ei kuitenkaan "puserreta".