Studiotyöskentely ›

Moro. Liekö jo juteltu puhki, ja jos näin niin linkkiä vaan kyseiseen kohtaan jossain ketjussa.
 
Mitä taajuuksia kannattaa leikata mistäkin mikitetystä kohteesta?
 
Virppa, Basari, ovarit, tomit, kitara, basso, laulu jne.. Tai masterointivaiheessa?
 
Vai riippuuko ihan pelkästään alkusaundeista?
 
Eli onko jotain mitä kaikki miksaajat tekee kaikille äänilähteille saadakseen selkeyttä kokonaisuuteen?

Ei tuohon ole mitään yhtä selkeää vastausta. Kaikki riippuu kaikesta.
 
E: Eli onko jotain mitä kaikki miksaajat tekee kaikille äänilähteille saadakseen selkeyttä kokonaisuuteen?
 
Selkeyttä saa jos leikkaa jostain 350Hz paikkeilta.

Moro. Liekö jo juteltu puhki, ja jos näin niin linkkiä vaan kyseiseen kohtaan jossain ketjussa.
 
Mitä taajuuksia kannattaa leikata mistäkin mikitetystä kohteesta?
 
Virppa, Basari, ovarit, tomit, kitara, basso, laulu jne.. Tai masterointivaiheessa?
 
Vai riippuuko ihan pelkästään alkusaundeista?
 
Eli onko jotain mitä kaikki miksaajat tekee kaikille äänilähteille saadakseen selkeyttä kokonaisuuteen?
 
Riippuu tapauksesta. Ihanteellista tietysti olisi, ettei mistään tarvitsisi leikata mitään. Täydellisessä maailmassa kaikki kanavat avattaisiin suunnilleen yhtä kovalle, ja musiikki kuulostaisi hyvältä.
 
Valitettavasti näin ei ole. Mutta sellaista sääntöä, mitä korostetaan ja mitä leikataan, ei myöskään ole, eikä siihen anna vastausta myöskään usein nähty kaavio eri instrumenttien "ominaisista taajuuksista".
 
Kamalin mahdollinen seuraus taajuuskaavioiden soveltamisesta on varmaan erään turkulaisen, nyttemmin onneksi edesmenneen, rinteessä sijainneen ravintolan miksaaja, joka leikkasi ali- ja ylipäästösuotimilla joka soittimesta vain sen listassa mainitun kaistan, ja sen jälkeen ajoi homman kanava kerrallaan Behringerin kompuroihin (joo, niitä oli oikeasti niin monta), joilla lyttäsi signaalin tasaan.
 
Lopputuloksena oli mielenkiintoinen teoreettinen kokeilu, jolla ei kuitenkaan ollut käytännön toimivuutta. Valitettavasti hälytyskellot alkoivat soida päässä vasta kun oli jo myöhäistä, so. ei ollut mahdollisuutta rakentaa toimivampaa äänentoistoa tai hankkia toista henkilöä ko. valopään tilalle.
 
konehes:
Selkeyttä saa jos leikkaa jostain 350Hz paikkeilta.
 
Edellyttäen että sovituksessa on kasaumaa 350Hz paikkeilla. Puuroa voi olla millä tahansa taajuudella, ja se pitää paikantaa ja pyrkiä erottelemaan äänilähteet niiltä osin toisistaan, tavalla tai toisella.
 
Kitarasta tulee usein leikattua alle 175 Hz taajuudet pois. Tähän ei ole muuta syytä kuin se, että soittajat tuntevat soittavansa täysipainoisempaa kitaraa, jos heidän antaa soittohetkellä pitää soundissa mukana sen täysin turhan alarekisterin. Jos kitaristit ymmärtävät, millainen soundi musiikin kokonaisuudessa toimii, ei leikkuuta tarvitse.

Kyllähän noita vakiintuneita ekutteluja varmaan joka jätkällä on jos sattuu tekemään jatkuvasti samalla kalustolla, soittimilla ja samassa tilassa, mutta ei niistä mitään hyötyä ole kenellekään muulle.

Kitarasta tulee usein leikattua alle 175 Hz taajuudet pois. Tähän ei ole muuta syytä kuin se, että soittajat tuntevat soittavansa täysipainoisempaa kitaraa, jos heidän antaa soittohetkellä pitää soundissa mukana sen täysin turhan alarekisterin. Jos kitaristit ymmärtävät, millainen soundi musiikin kokonaisuudessa toimii, ei leikkuuta tarvitse.
 
- höhhöhöö, Nu-Metal saundin diggarina tuo tuntuu pahalta korvaan. :) Mutta onko esim. Limb Biskitin levyillä tehty myös näin?

Edellyttäen että sovituksessa on kasaumaa 350Hz paikkeilla. Puuroa voi olla millä tahansa taajuudella, ja se pitää paikantaa ja pyrkiä erottelemaan äänilähteet niiltä osin toisistaan, tavalla tai toisella.
 
Toki.
 
Kitarasta tulee usein leikattua alle 175 Hz taajuudet pois. Tähän ei ole muuta syytä kuin se, että soittajat tuntevat soittavansa täysipainoisempaa kitaraa, jos heidän antaa soittohetkellä pitää soundissa mukana sen täysin turhan alarekisterin. Jos kitaristit ymmärtävät, millainen soundi musiikin kokonaisuudessa toimii, ei leikkuuta tarvitse.
 
Tarkoitat varmaankin, että leikkaat silloin jos biisissä on basso? Onhan noilla kitaran matalilla taajuuksilla käyttöä jos on esim. vain mies ja kitara.
 
E: Ja voihan siihen kitaraa jättää enemmänkin alakertaa, mutta sitten on leikattava jotain muuta sen tieltä.

- höhhöhöö, Nu-Metal saundin diggarina tuo tuntuu pahalta korvaan. :) Mutta onko esim. Limb Biskitin levyillä tehty myös näin?
 
Varmastikin.
 
Yleensäkin on niin, että olipa kuinka alarekisterimusiikista kyse, se mörinä on kuitenkin bassoa eikä kitaraa, vaikka muuten luullaan.
 
Siinä on yksi selkeä syy, miksi aloittelevien mörinäbändien on todella vaikea saada hyviä soundeja treeneissä tai keikalla, mikä kostautuu hemmetinmoisena volyymina.

Mitä taajuuksia kannattaa leikata mistäkin mikitetystä kohteesta?
 
Virppa, Basari, ovarit, tomit, kitara, basso, laulu jne.. Tai masterointivaiheessa?
 
Vai riippuuko ihan pelkästään alkusaundeista?
 
Periaatteessa toi riippuu aina alkusaundeista ja tavoitellusta lopputuloksesta. Yksi ihan hyvä tapa on ettiä kapealla eq:lla korostamalla huononkuuloisia taajuuksia ja leikellä sitten niitä veke - kun kaiken huonon otta vek, jälelle jää vaan hyvä ;-)
 
Käytännössä niistä EQ:ista tulee mulla aika usein samanoloisia, saattaa kyllä johtua siitä että päähän on fakkiutunut tietynlainen soundi-ihanne. Amatöörille moinen on onneksi sallittua ;-)
 
Suunnilleen tämmöstä siis mulla, muut tekee varmasti ihan eri lailla:
 
Bassari: Lievä korostus botnessa, alamiddlestä leikattu pahvilaatikkoa pois, yläpäässä korostettu vähän napsua.
 
Snare: leikkaan usein jostain 150 hertsistä alaspäin kaiken veke, korostan diskantteja atakin takia. Jos on erillinen mikki alakalvossa, saatan leikata siitä kaiken jostain parista kilosta alaspän veke ja korostaa vielä diskantteja - miksaan tosi hiljaisella mukaan, tällä voi siis säätää paljonko mattoa soundiin tulee. Tänsuuntainen sopii aika kipakalle snarelle, jos haluaa tuhdin rokkisoundin pitää toki vetää eri säädöillä...
 
Tomit: Näiden kanssa oon mennyt monella eri staililla. Joskus, etin lähimikeistä lähinnä pikkuisen lisänapsua ja botnea pääosin övereistä tulevaan yleissoundiin - keskiäänet leikkaan melkein kokonaan veke. Joskus taas tuntuu toimivan se, että etsii se tomin perussävelen EQ:lla ja korostaa sitä sekä yläpään atakkia - kaikkea muuta voi sitten leikellä pois. Joskus taas pelittää ihan flättinäkin.
 
OH: Jos hakusessa on luomuhtava soundi, oon pitänyt överit kohtuullisen flattina ja ehkä korostanyt vaan yläpäitä hieman. Jos taas tehdään enemmän lähimikkisoundia, saatan leikata övereistä kaiken jostain kilon alapuolelta veke ja korostaa vielä yläpäitä - tällöin övereistä kuuluu lähinnä peltejä vaan.
 
Basso: yleensä aika flatsonina, jos on sekä mikki että linjakamana, otan linjasta botnea ja mikistä yläpäitä.
 
Kitarat: Yleensä leikkaan alapäät jostain 150 hertsistä lähtien kokonaan pois. Saatan nostaa ylämiddleä 2-5 kilon hujakoilta jos haluun skitat naamalle.
 
Laulu: Aika samansuuntaista kuin toi skittojen equtus, bassopään leikkuri ehkä hieman alempana. Diskanttikihinää kaivan usein myös mukaan (ja kompuroin sitten ässiä de-esserillä ruotuuun).
 
Masterointivaiheessa tulee vedettyä ihan fiiliksellä, välillä kyllä katselen spektrianalysaattorista ettei oo isoja kuoppia tai kukkuloita. Ihan alimmat alapäät jostain 40 hertsistä lähtien tulee yleensä leikattua kokonaan pois - ne syö paljon tehoja eikä edes kuulu suurimmassa osassa kuulijoiden stereoita. Jos masteroidessa tuntuu tarvitsevan jyrkkää equtusta, palaan yleensä takaisin miksauksen pariin ja korjaan ongelmia alkulähteillä.

Tarkoitat varmaankin, että leikkaat silloin jos biisissä on basso? Onhan noilla kitaran matalilla taajuuksilla käyttöä jos on esim. vain mies ja kitara.
 
Joo, mutta kysyjän ymmärsin puhuvan ihan bändimeiningistä.
Ja bassonhan saa vaikka kukkopillistä, jos tarpeen on.
:-D
 
E: Ja voihan siihen kitaraa jättää enemmänkin alakertaa, mutta sitten on leikattava jotain muuta sen tieltä.
 
Njoo. Erään verrattain tunnetun kotimaisen kitarasankari-tuottajan vaatimuksesta tein kerran juuri noin - koversin instrumenttien alapäät täyteen reikiä kuin emmentaljuuston, että sain sopivat "ikkunat" basarille ja tomeille, ja vastaavasti kitaran botnelle väylän läpi basson ja muun alaoktaavimetelin. Hän kun juuri vaati, ettei kitaraa leikata (ei kuulemma hoviäänittäjänsäkään leikkaa).
 
Työ oli vaikeaa ja raskasta, ja lopputulos oli silti aavistuksen liian puuroinen ja epäselvän oloinen. Hyvä levy siitä tuli, mutta ei kovin artistin näköinen.
 
Mut tulipa tehtyä. Myöhemmin kuulin näiltä "hoviäänittäjiltä", että yleensä ko tuottajaa ohjataan sopivilla Jedi Mind Trickeillä hyväksymään alapäiden leikkuu kitarasta jopa 250 herziin asti
:-D
 
Wave your hand and say: "These are not the droi... low ends we are looking for!"

Ja bassonhan saa vaikka kukkopillistä, jos tarpeen on.
:-D
 
Hehe, " Kukkopillillähän se on mielessä, mutta äänitetään toi basso nyt ensin"
 
Mut tulipa tehtyä. Myöhemmin kuulin näiltä "hoviäänittäjiltä", että yleensä ko tuottajaa ohjataan sopivilla Jedi Mind Trickeillä hyväksymään alapäiden leikkuu kitarasta jopa 250 herziin asti
:-D "These are not the droi... low ends we are looking for!"
 
Hmm... Mihin kaikkeen sitä pieni äänittäjä voikaan joutua..

Tällaisia keskusteluja on tullut luettua jos kuinka monta. Paljonhan niissä on tietenkin asiaa. Itse en kuitenkaan kovin mielelläni halua puhua mistään herzeistä. Aina meen fiilispohjalta ja biisin mukaan. Sellainen tietty kokonaissoundi syntyy mielessä yleensä jo aika varhaisessa vaiheessa ja sinne sitä sitten suunnistaa niin hyvin kuin pystyy.
 
Leikkaus- tai korostustaajuudet vaihtelee lähtösoundeista ja tavoiteltavasta kokonaissoundista johtuen sen verran, että niistä on vaikea sanoa mitään yleistyksiä. Sen kuitenkin olen huomannut, että usein mennään hyvinkin hienovaraisilla säädöillä. Aika tarkkaan tulee haettua EQ:n taajuusalueita ja Q-arvoja. No, joku vois varmaan ihmetellä vieressä, että kannattaako moinen säätö kun miksaus on jo yleisestikin ihan persiillään ;-)

Mihin kaikkeen sitä pieni äänittäjä voikaan joutua..
 
Miksaajaparat tässä tapauksessa. Ko. levyn äänittäjänä olin tuossa vaiheessa onneksi jo autuaan tietämätön mitä materiaalille tehdään. (Tästä voi toki päätellä että äänitysvaiheessa ei kauheasti ainakaan kitararaitojen taajuuksia leikelty.)
 
Yleensä kitarasta on kyllä parasta saada ylimääräinen turha alapää (ja särö) pois ihan vahvistinta säätämällä ja mikrofonien sijoittelulla.

Yleensä kitarasta on kyllä parasta saada ylimääräinen turha alapää (ja särö) pois ihan vahvistinta säätämällä ja mikrofonien sijoittelulla.
 
Word.
 
Eli just niin.

Mulla on hassu tapa olla ekuttamatta mahdollisimman paljon. Koitan äänittää parhailla mahdollisilla soundeilla, joita onnistun saaman romuistani aikaan. Komppikitarat ovat oikeastaan ainoat, joita hion equlla. Tykkään nauhoittaa alapää-korostetulla soundilla ja sitten tosiaan leikkelen alapäitä, jotka basso sitten korvaa. Masteriin sitten yleiseku.
 
Tällaiselta se sitten kuulostaa: http://ameba.lpt.fi/~vilkmati/Sontaa/Changes.mp3
 
Tuossa tosin komppikitaroissa on häikkää. Pitäisi hiukkasen korostaa middleä ja ylämiddleä.

Mulla on hassu tapa olla ekuttamatta mahdollisimman paljon.
 
Sulla lienee tossa koneella tehdyt tai trigatut kannut, eikö? enpä usko että mikään akustinen rumpusetti kuulostaa tuollaiselta prosessoimattomana...
 
Kielisoittimissa oli mun korvaan aika pyöree toi soundi, vähän menee puuroon botneosasto...

Sulla lienee tossa koneella tehdyt tai trigatut kannut, eikö?
 
Näin on nännit
 
Kielisoittimissa oli mun korvaan aika pyöree toi soundi, vähän menee puuroon botneosasto...
 
Joo, kuten sanoin, niin komppikitaroiden soundi on tuossa aikasta hakusessa. Toisaalta, itsekin olen niin lapsen kengissä näissä hommissa, että ei tästä voi oikeastaan mennä kuin ylöspäin.
 
Yhdessä aiemmassa tekeleessä on huomattavasti parempi tuo rytmiikkaosasto, mutta muuten korjailun varaa on: http://ameba.lpt.fi/~vilkmati/Sontaa/Unnamed_v2.mp3
 
Tuokin on nyt tuollaista "urheiluruutumusaa".

Kiitos mielenkiintoisista vinkeistä.
 
Kumpi on parempi, liikaa botnea lähtösaundissa jota sitten koneella leikataan vai liian vähän botnea lähtösaundissa jota sitten koneella korostetaan?
 
Ideaali tottakai että just eikä melkein... :)
 
Juurikin tuo alakerta on se mikä joka kerta mättää ja pahimmin. Basari ja basso ja kitaran alapäät on aina hankala sovittaa yhteen. Ja en mä kyl ihan oikeesti niiden kitaroiden muodon mukaan muita miksaa vaikka Mesan recto halfstackin omistankin. :)

Kumpi on parempi, liikaa botnea lähtösaundissa jota sitten koneella leikataan vai liian vähän botnea lähtösaundissa jota sitten koneella korostetaan?
 
Mielestäni se liika botne, sillä jos kitarat ovat jo lähtösoundiltaan liian ohuet, ei niitä pelasta mikään säätö. Kitarat kuulostavat silloin paperinohuilta ja heikoilta.

Jos lähtösaundissa ei ole bassoa, niin ei sitä enää loihdi mistään takaisinkaan.