Etno, proge, latin ›

Here's your chance to own a piece of Marillion history. Steve Rothery's
Charvel model 6 electric guitar as used on Seasons End and Holidays in Eden
and as seen in the Hooks in You video is now up for auction on eBay.
http://cgi.ebay.co.uk/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=2578540490

Kattelin tossa just Transatlanticin dvd:n ja tuli mieleen, et toi Petehän osaa laulaa!! Niin no ainahan se on Marillionissakin taustoja laulanut, mut tossa se vetäs parit liiditkin aika pätevästi. Mielestäni on aina ollut helevetin hyvä basistikin... noin pieneks mieheks, heh!
 
Vai olis Rotheryn keppi myynnissä... No jääköön ny ;-)

Tuli myytyä Marillionin levyt aikoinaan, mutta kyllähän se toimii. Fishin vonkuminen ei koskaan kyllä iskenyt, mutta ei sekään mies voinut koko musiikkia pilata.
 
Fishin jälkeisestä tuotannosta mielestäni paras on kyllä Afraid of Sunlight. Todella loistava, ihan missä mittakaavassa vain.

Tämän keskustelun innoittama ostin Clutching At Straws -levyn, ja täytyy sanoa, että kolahti aika lujaa. Levyllä on suunnattomasti loistavia biisejä, ainoastaan Incommunicado ei ole aiheuttanut juurikaan ihastusta. Mutta muut biisit, kuten White Russian, The Last Straw ja Sugar Mice, lämmittävät mieltä todella paljon.
 
Jos suosituksia lähtisin kysymään, vastaukset voisivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Itse ajattelin arvostelujen ja katsauksien perusteella kokeilla seuraavaksi Misplaced Childhoodia ja Bravea. Minulla on sinänsä näin alkuun hyvä asema, ettei minulla ole mitään kovin suuria tunteita Fishin puolesta tai häntä vastaan, joten intoa riittää tutustua laajalti bändin materiaaliin. Uskon Marillionin antavan minulle vielä paljon.

Tämän keskustelun innoittama ostin Clutching At Straws -levyn, ja täytyy sanoa, että kolahti aika lujaa. Levyllä on suunnattomasti loistavia biisejä, ainoastaan Incommunicado ei ole aiheuttanut juurikaan ihastusta. Mutta muut biisit, kuten White Russian, The Last Straw ja Sugar Mice, lämmittävät mieltä todella paljon.
 
Jos suosituksia lähtisin kysymään, vastaukset voisivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Itse ajattelin arvostelujen ja katsauksien perusteella kokeilla seuraavaksi Misplaced Childhoodia ja Bravea. Minulla on sinänsä näin alkuun hyvä asema, ettei minulla ole mitään kovin suuria tunteita Fishin puolesta tai häntä vastaan, joten intoa riittää tutustua laajalti bändin materiaaliin. Uskon Marillionin antavan minulle vielä paljon.
 
Oikein!
 
:)

Hjuva hjuva Minstrel! Uskoisinpa, et jos Marillionin maailmaan pääsee sisään, aika moni levyistä uppoaa ja kolahtaa aikas kovaa ;-) Jos CaS kolahti, niin voisin uskoa et Steve H:n aikaiset levytkin saattais hyvinkin... (varaudu vaan siihen, et SH osaa todellakin laulaa ;-)). Jos Genesis-tyylinen brittiproge putoo, niin sit Script.. ja Fugazi on kans ihan must ;-)
 
Sinänsä hassu sattuma, et just ennen kun tulin tänne, kuuntelin influenssan kourissa sekä Misplaced Childhoodin että Braven, heh!! MC on kyllä yhä sellainen kananlihalevy, johtuen varmaan siitä, et se oli eka levy minkä aikoinaan Marillionilta kuulin.. Se ylväs syntsaintro saa kyllä aina aikaan omituisia reaktioita ;-) Brave on myös pirun kova lätty, ehkäpä musiikillisesti jopa parempi?!? Braven ongelma on siinä, et se on melkein 30 minsaa pitempi ku MC, joten mukaan mahtuu hieman enemmän tyhjäkäyntiosioita, mut ihan ultimate kamaa sekin suurelta osin on!!
 
Mielenkiinnolla odotan uutta Marblesia; soundclipsien ja poikien juttujen perusteella tulossa on taas "klassikko"!

Itselläni on Marillionin levyistä Clutching at Straws, Seasons End ja Brave. Kaikki ovat aivan loistavia; Brave oli ensimmäinen hankkimani Marillion ja vaikka se on IMHO todella vaikea levy (kannattaa kuunnella sitä vaikka kuukausikaupalla jos ei avaudu ;), niin se on taidoikkain ja paras teemalevy, parempi kuin Lamb lies down on broadway ehkä.
 
Clutching at straws on tietysti klassikko, esimerkiksi ensimmäiset kolme biisiä ovat loistava kokonaisuus (ja seuraavana Going under todella hieno). Seasons End on myös aivan rautaa, nimibiisi ja The Space.. ovat sellaisia mestariteoksia että oksat pois. Hooks in you taas on yksi huonoimmista biiseistä koskaan.. ;)
 
Kysymys: Mitä suosittelisitte seuraavaksi Marillion-levyksi? Ilmeisesti Misplaced Childhood ja Afraid of sunlight ovat molemmat bändin parhaita, mutta kumpi on parempi?

Hmmm.... mahdoton kysymys vastata ;-))) Oot nyt kuunnellut Marillionin Fishin lähdön molemmin puolin olevia levyjä, joten siitähän sitä voi laajentaa molempiin suuntiin edelleen... Misplaced Childhood oli aikanaan bändin hittilevy sisältäen mm. sinkun Kayleighin ja on kyllä teemalevyjen aatelia!!! Klassikko! Seasonsin ja Braven välissä tullut Holidays in Eden on hieman heppoisempi tapaus sisältäen turhan paljon sinkuiks tarkoitettuja kolmen minsan poppiksia... Paljon hyvääkin tosin silläkin plätyllä. Afraid onkin sit taas aivan hiton hyvä... myös teemalevy, mut lähinnä sanoituksellisesti sellainen... Beautiful!! Seuraavasta eli This Strange Enginestä pidän henk. koht tosi paljon, mut olen kuullut päinvastaisia kommenttejakin... Sisältää 15 minuuttisen, loistavan nimipiisin! Next album eli Radiation on floppi :-( Uus soundi, mut aikas heikot piisit! Marillion.com paluu oikeille raiteille piisien suhteen ja uusin Anoraknophobia jatkaa hyvällä tatsilla!!
 
Ennen Misplacedia tullut Fugazi on joidenkin mielestä ultimate progelevy, joidenkin (esim. S. Rotheryn!) mielestä ylituotettu.. Mun mielestä jotain siltä väliltä sisältäen kolme tosi hyvää piisiä: Assassing, Incubus ja Fugazi! Eka levy Script for a Jester's Tear on komee progepläjäys paskalla rumpalilla, heh!

joku tyyppi oli joskus jättänyt naisensa, koska tämä oli sanonut Kayleighia tylsäksi kappaleeksi.
 
On sitä pienemmistäkin asioista naisia jätetty.

Kattelin tossa just Transatlanticin dvd:n ja tuli mieleen, et toi Petehän osaa laulaa!! ... Mielestäni on aina ollut helevetin hyvä basistikin...
 
Totta puhut! Pistää Stranger In Your Soulissa oikeen kunnon liidit ja LÄHES puhtaasti ... ja ne bassokuviot.. jea papy jea!

Clutching At Straws on käsittämättömän kaunis ja hieno levy. Misplaced tulee heti siinä kannoilla. Ja minä kun luulin, että olen aivan yksin Marillion-diggailuni kanssa.
 
Itselläni ei kyllä ole yhtään Fishin jälkeistä levyä, eli mistäs niistä kandeis aloittaa...

Clutching At Straws on käsittämättömän kaunis ja hieno levy. Misplaced tulee heti siinä kannoilla. Ja minä kun luulin, että olen aivan yksin Marillion-diggailuni kanssa.
 
Itselläni ei kyllä ole yhtään Fishin jälkeistä levyä, eli mistäs niistä kandeis aloittaa...
 
Itse aloitin Bravesta.

Nyt on Misplaced Childhood soinut soittimessa pari päivää. Levy on kyllä todella kova ja haastaa Clutching At Strawsin minun kirjoissani. Hittibiisit Kayleigh ja Lavender eivät ehkä musiikillisesti ole aivan minun makuuni, mutta ne sulautuvat loistavasti kokonaisuuteen. Nimenomaan levy toimii loistavana kokonaisuutena eikä biisien vaihtumisia huomaa sitten millään. Parhaimmat hetket löytyvät pitkistä Bitter Sweet - ja Blind Curve -eepoksista. Myös lopetuskaksikko Childhood's End? ja White Feather toimivat loistavasti yhdessä ja päättävät levyn kunniakkaasti. Levyn mielenkiintoisinta antia on suhteellisen härö Waterhole, joka on varsinkin kuulokkeista kuunneltuna aika tajuntaa laajentava biisi.
 
Hieno levy. Näitä on saatava vielä lisää.

Thieving Magpie -live on suosikkini. Siinä on bändi kovassa iskussa ja biisivalikoima on aika ideaali. Olikos se nyt sama keikka kuin Live from Loreley -videolla? Tuli muinoin hiukan lyhennettynä Suomen tv:stäkin. Joskus vuonna -86 veikkaisin.
Suomen TV:stä tuli uudenvuodenyönä, siis vuoden -85 vaihtuessa vuoteen -86, kooste Marillionin keikasta v. -85 Rock am Ring-festareilta Saksasta. Mukana biisit "Pseudo Silk Kimono", "Kayleigh", "Lavender" ja "Garden Party".
"Live From Loreley" ilmestyi -87 ja "Thieving Magpie" -88.
Jos "Loreley" on tullut joskus Suomen TV:stä, se on täytynyt tapahtua v. -87 jälkeen.
Tukholman keikka v. -87 oli hieno, nykyinen Marillion ilman Fishiä on aivan eri bändi, joka muutamasta hyvästä biisistään huolimatta ei puhuttele minua. Myös Fisun Marillionin jälkeinen tuotanto on vähän epätasaista, mutta miehen keikka 90-luvun lopulla Tavastialla oli helvetin hyvä ja soundeiltaan parhaita live-keikkoja joita olen todistanut.

Suomen TV:stä tuli uudenvuodenyönä, siis vuoden -85 vaihtuessa vuoteen -86, kooste Marillionin keikasta v. -85 Rock am Ring-festareilta Saksasta. Mukana biisit "Pseudo Silk Kimono", "Kayleigh", "Lavender" ja "Garden Party".
"Live From Loreley" ilmestyi -87 ja "Thieving Magpie" -88.
Jos "Loreley" on tullut joskus Suomen TV:stä, se on täytynyt tapahtua v. -87 jälkeen.
Tukholman keikka v. -87 oli hieno, nykyinen Marillion ilman Fishiä on aivan eri bändi, joka muutamasta hyvästä biisistään huolimatta ei puhuttele minua. Myös Fisun Marillionin jälkeinen tuotanto on vähän epätasaista, mutta miehen keikka 90-luvun lopulla Tavastialla oli helvetin hyvä ja soundeiltaan parhaita live-keikkoja joita olen todistanut.
 
Kiitoksia tiedoista. "Loreley" tuli TV:stä, nauhoitin sen silloin. Asuin silloin vielä kotona, josta muutin pois -88 kesällä. Sitä ennen sen on täytynyt tulla. Marillionista/Fishistä olen kanssasi aikalailla täsmälleen samaa mieltä.

Joo, tuo tv:stä tullut uuden vuoden keikka oli mulle(kin) eka kosketus Marillioniin. Muistan vaan, et oli hulppeet pileet ja alkukodossa kun sillon viel asustelin, mutsi tuli omista pippaloistaan himaan ja kohtas sammuneita ystäviäni sekä sammuneen poikansa ;-) Oli sit ensi töikseen sammuttanut videot, mitkä oli nauhottamassa ko. keikkaa... Katkes parahiks just sit Kayleighin jälkeen, mut se minkä näin teki kovan vaikutelman ja seuraavana arkipäivänä piti hakee TNT Recordsista Misplaced ja Script-vinyylit...
 
Olin muuten samalla Tukholman keikalla, jos se oli se Clutching-kiertue!!

Väliaikauutisia uuden albumin tiimoilta:
 
Marbles is getting closer by the day. It's been a long journey,
and we're glad you stayed with us. Dave M wants it remembered that
we have in fact written and recorded TWO albums.
That's what Marbles represents.
 
You'll be pleased to know that we are now in the final stage of
the album: mixing. To help Dave Meegan with this mammoth task, we
have enlisted the talents of Steven Wilson (singer and creative
force behind the Porcupine Tree, who mixed most of 'marillion.com')
and our old friend Michael Hunter (who created and mixed our Racket
CD 'River' and more recently is producing bands - famously including
Mansun) to mix certain tracks from the album. The best things come
in threes don't they...?!
 
We also have decided on the final running order of the album.
With no little excitement, we present Marbles:
 
CD 1
The Invisible Man
Marbles I
Genie
Fantastic Place
The Only Unforgivable Thing
Marbles II
Ocean Cloud
 
CD 2
Marbles III
The Damage
Don't Hurt Yourself
You're Gone
Angelina
Drilling Holes
Marbles IV
Neverland
 
For those of you who have been with us from the start of this album,
you'll notice many of the tracks seem to have vanished - this is just
the result of changing the working titles of the songs into their
final album names. You can get more details on the tracks (and the
track list for the 1CD retail version) from
http://www.marillion.com/marbles ...and don't forget, the 2CD Deluxe
Campaign Edition is STILL available to pre-order Many of you are
emailing in hoping to still get a copy - don't worry, we're making
plenty of them to make sure everyone who wants one can still get one
at http://www.marillion.com/marbles

Joo, tuo tv:stä tullut uuden vuoden keikka oli mulle(kin) eka kosketus Marillioniin. Muistan vaan, et oli hulppeet pileet ja alkukodossa kun sillon viel asustelin, mutsi tuli omista pippaloistaan himaan ja kohtas sammuneita ystäviäni sekä sammuneen poikansa ;-) Oli sit ensi töikseen sammuttanut videot, mitkä oli nauhottamassa ko. keikkaa... Katkes parahiks just sit Kayleighin jälkeen, mut se minkä näin teki kovan vaikutelman ja seuraavana arkipäivänä piti hakee TNT Recordsista Misplaced ja Script-vinyylit...
 
Olin muuten samalla Tukholman keikalla, jos se oli se Clutching-kiertue!!
 
Itsellänikin on juuri lainassa tuo "Live at Lorelei"-VHS. Kaverini nauhoitti aikonaan YLE:n TV-kanavilta ko.keikan. Bändi on tuossa vaiheessa varsin hyvässä vedossa ja biisit myös. Eipä silti mennyt kauan tuon jälkeen kun Fish lähti bändistä, harmin paikka.
 
Muuten tuo ko. video on myyty loppuun Marillionin sivujen mukaan, mutta loistava uutinen on se että se julkaistaan DVD:nä tulevana kesänä (2004).
Pitänee hankkia se välittömästi.

Tarttui divarista mukaan bootleg vuoden 1983 kiertueelta... samaisella kiertueella näin itse bändin, joten nostalgia on kova:)