Kitarat: soittaminen ›

Kun koitan soittaa ja laulaa samaan aikaan niin jompikumpi menee aina perseelleen. Ihan sama vaikka olisi kuinka helppo biisi :D En vaan pysty keskittymään molempiin samaan aikaan. Oonko väärässä kun musta tuntuu että muilla tämä käy ihan luonnostaan ja ongelmitta? Juu tiedän että kannattaa vaan "treenata, treenata ja treenata". Mutta kertokaapa että miten teillä itellänne on lähtenyt toi soittaminen + laulaminen rullaamaan.

Laulupuolella on juuri tästä aiheesta ketju: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=37&t=137882

Ehkä paras neuvo on että opettelee sen riffin nii et se tulee selkärangasta, sitte onki hyvä keskittyä johonki muuhun samaan aikaan, esim. laulamiseen, hoh.
 
Näin ainakin meillä.

Ehkä paras neuvo on että opettelee sen riffin nii et se tulee selkärangasta, sitte onki hyvä keskittyä johonki muuhun samaan aikaan, esim. laulamiseen, hoh.
 
Mulla taas juuri toisinpäin. Laulu ensin kuntoon ja sitten kun laulaa miltei alitajuisesti, niin voi miettiä että mitäs sitä soittaisikaan.

Oon siinä uskossa ettät asiaa auttaa huomattavasti se että osaa polkea itselleen tahtia soiton aikana, ja vielä parempaa, laskea ääneen. Yy kaa koo nee!

Oon siinä uskossa ettät asiaa auttaa huomattavasti ... laskea ääneen. Yy kaa koo nee!
 
Joo ääneen laskeminen helpottaa laulamista huomattavasti... :-)

Lue aloitusviestin kolmas lause uudelleen.
 
En tajunnut? Tottahan sitä laulamista pitää harjoitella samaan aikaan kuin soittoa, eikä siinä ääneen laskeminen onnistu. Jos tarkoitit sitä, että kannattaa opetella hahmottamaan riffien rytmit, olen ehdottomasti samaa mieltä. Sama homma laulun kanssa, ja sitten koittaa hahmottaa, minkälaisen "rytmisen kuvan" riffit sekä laulu yhdessä muodostaa. Sanojen kirjoittaminen paperille, ja melodian nuotintaminen on myös hyvä apukeino. Katsoo erikseen, että mitkä tavut osuu riffin rytmien kanssa yksiin ja mitkä eivät. Loppujen lopuksi koko hommassa kuitenkin avain on se, että jompi kumpi toiminnoista on niin automaattinen, että jää enemmän prosessoritehoa keskittyä toiseen. Tämä, ja muutakin aiheen kannalta oleellista on sanottu tuolla linkittämässäni laulupalstan ketjussa.

Jostain helpoista jutuista liikkeelle ja kyllä se siitä lähtee kehittymään. Aloita vaikka jollain niinkin yksinkertaisella kuin Knockin' On Heaven's Door, tai jos vähän menevämpää haluaa vetää niin jotain Ramonesia esimerkiksi kannattaa myös soitella, varmasti lähtee sujumaan. Kyllä se sieltä rupeaa sitten pikkuhiljaa tulemaan automaattisesti kun tota tarpeeksi rupeaa treenailemaan, alitajuisesti rupeaa aina päässä miettimään sitä laulua kun jotain soittaa.

Mä sanoisin lähtökohdan olevan se, että pystyy ensin keskustelemaan soittaessaan. Kun se onnistuu edes jollain tavalla, perusedellytykset kahden asian yhtäaikaiselle tekemiselle ovat olemassa.
Mielestäni homma menee niin, että kumpikaan tekeminen ei ole automaattista, vaan sitä pikemminkin oppii hahmottamaan tekemisen isompina paloina ja yhtäaikaisena yhtenä tekemismuotona, niin kuin rumpujen soitossakin eri raajojen hallinnan. Eli ts. tekiessään käynnistää aivoissaan riffinpätkän ja laulun, tarkkailee molempia, käynnistää taas uuden pätkän, muuttaa toista jne.
Eli ei automaatiota, vaan yhtäaikaista tekemistä, jota harjoitellaan ihan niin kuin kitaransoittoakin yksi riittävän helppo asia kerrallaan.

Mä sanoisin lähtökohdan olevan se, että pystyy ensin keskustelemaan soittaessaan. Kun se onnistuu edes jollain tavalla, perusedellytykset kahden asian yhtäaikaiselle tekemiselle ovat olemassa.
Mielestäni homma menee niin, että kumpikaan tekeminen ei ole automaattista, vaan sitä pikemminkin oppii hahmottamaan tekemisen isompina paloina ja yhtäaikaisena yhtenä tekemismuotona, niin kuin rumpujen soitossakin eri raajojen hallinnan. Eli ts. tekiessään käynnistää aivoissaan riffinpätkän ja laulun, tarkkailee molempia, käynnistää taas uuden pätkän, muuttaa toista jne.
Eli ei automaatiota, vaan yhtäaikaista tekemistä, jota harjoitellaan ihan niin kuin kitaransoittoakin yksi riittävän helppo asia kerrallaan.
 
Näin minustakin. Kun itse soitan ja laulan samaan aikaan, keskityn molempien tekemiseen, enkä yritä pitää hommaa kasassa toisen avulla. Sama rummuillakin.
 
Esim. Devin Townsendin olen nähnyt improavan sooloa samalla kun laulaa, että kaikki on mahdollista. Eikä ne Strapping Young Ladin riffit muutenkaan mitenkään helppoja ole.
 
Kannattaa kyllä varmaan ensin opetella olemaan katsomatta otelautaa tai käsiä ollenkaan kun soittaa. Siitä voi olla apua.

Mä sanoisin lähtökohdan olevan se, että pystyy ensin keskustelemaan soittaessaan.
 
Ei onnistu meikältä sitten yhtään. Ärsyttää kun joku kyselee kesken soiton jotain, niin puhe tulee joko soiton tahdissa ikäänkuin laulettuna, tai sitten on keskeytettävä soitto kokonaan, menee muuten ihan ketuilleen. EI ole minusta kitaristilaulajaksi.
 
Edit: Eikä kyllä laulajaksi muutenkaan.

Ei onnistu meikältä sitten yhtään. Ärsyttää kun joku kyselee kesken soiton jotain, niin puhe tulee joko soiton tahdissa ikäänkuin laulettuna, tai sitten on keskeytettävä soitto kokonaan, menee muuten ihan ketuilleen. EI ole minusta kitaristilaulajaksi.

Edit: Eikä kyllä laulajaksi muutenkaan.
 
Muuten onnistuis mutta ei ole ääntä eikä lahjoja laulamiseen:-)
 
Edit. Siis mulla ;-)

Itsehän olen erityisen huono tässä lajissa, mutta Sepulturan Inner Self on mennyt bändin kanssa jotenkin samalla soittaen ja karjuen ilman että homma hajoaa käsiin. Kikka on mulla ainakin vaan siinä, että osaa riffit ja sanat ulkoa eikä sitten tekiessä keskity molempaankaan oikeastaan. Pitää muljauttaa aivot johonkin ihme moodiin, että se tavallaan menee itsestään. Bändissämme huudan paljon myös taustamölyjä perinteiseen thrash-tyyliin niin siinä on hyvin pienesti kyse samasta asiasta. Vaikeissa kohdissa pitää vaan syynätä tarkkaan että "kun mä karjun tän sanan, niin kädet menee näin ja näin" jos on vaikeita juttuja. Kyllä se siitä kun treenaa.

Primuksen Les Claypool on kanssa aika mestari tuossa samaan aikaan laulamisessa ja soittamisessa (vaikka ei kitaristi olekaan):
 
http://www.youtube.com/watch?v=npBhCo5KzCI
http://www.youtube.com/watch?v=Ni-WNpEfsjs
http://www.youtube.com/watch?v=yWFxBw4oKFM
http://www.youtube.com/watch?v=NkrTDIlmneU
http://www.youtube.com/watch?v=nLnsw7BY3n8
 
Ei vaikuta niin mihinkään, vaikka soittaisi samalla 6-kielistä nauhatonta tai kontraa. Hullu jätkä kyllä.

Aivan aloittelijalle:
 
Otat jonkun hyvin helpon biisin jonka sanat ja sävelen muistat jo selkärangasta. Itselleni tällainen oli syksyn sävel.
 
Isket soinnun aikana vain kerran ja laulat nuotit, seuraava sointu kerran ja laulat päälle. Kun tämä alkaa sujua lisäät iskuja. 1/isku neljäsosanuottia kohti (älä mitään rytmillä kikkaile). Kun tämä alkaa sujua lyöt 1/8 iskuja kokoajan samalla kuin soitat biisiä. Tämän jälkeen olet riittävän hyvä tuskailemaan oikean rytmin kanssa.
 
Kunhan reilusti reenaat niin alkaa mikä tahansa yksinkertainen biisi mennä sinnepäin jopa ensimmäisellä yrityksellä. Kunhan tarpeeksi kokenut olet yksinkertaisilla rytmeillä niin kehität vaikka itse täysin käsittämättömiä laulu ja kitara rytmityksiä joita kelaat niin kauan että sujuu.

Mä sanoisin lähtökohdan olevan se, että pystyy ensin keskustelemaan soittaessaan.
 
Tää on hyvä pointti. Ite huomannu et ei tahdo onnistua tuokaan sitte millään. Joku kysyy jotain ku rämpyttelee ni pitää odottaa ikäänkuin sopivaa kohtaa ja sit ehkä onnistuu puhe katkeilevasti ku vähä-älyiseltä tai soitto karahtaa alta momentin. Olishan se kiva osata edes jotain nuotiobiisejä vetää siten et pystyis samalla jotain lauluntapaista mölisemään mutta ah, niin kaukana siitä vielä.

Mä sanoisin lähtökohdan olevan se, että pystyy ensin keskustelemaan soittaessaan.
 
Jaa.. keskustelu voi kuitenkin olla aika epärytmistä. Ei multakaan kyllä onnistu läheskään varmuudella, vaikka kitaraa ja bassoa on tullut soiteltua laulun kanssa kohtalaisen monen vuoden ajan. Itse en pitäisi mitenkään välttämättömänä edellytyksenä.

Jaa.. keskustelu voi kuitenkin olla aika epärytmistä.
 
Jep, tämä mullakin tuli mieleen. En siis todellakaan allekirjoittaisi sitä, että pitää pystyä puhumaan samaan aikaan kun soittaa. Tavallisella puheella ei ole mitään tiettyä rytmiä, kun taas laulettavalla linjalla lähes aina on, joten puheen sovittaminen yhteen soiton kanssa on väärällä tavalla vaikeaa. Tavallista puhetta ja laulua ei voi rytmiikan puolesta mitenkään rinnastaa toisiinsa.

Jep, tämä mullakin tuli mieleen. En siis todellakaan allekirjoittaisi sitä, että pitää pystyä puhumaan samaan aikaan kun soittaa. Tavallisella puheella ei ole mitään tiettyä rytmiä, kun taas laulettavalla linjalla lähes aina on, joten puheen sovittaminen yhteen soiton kanssa on väärällä tavalla vaikeaa. Tavallista puhetta ja laulua ei voi rytmiikan puolesta mitenkään rinnastaa toisiinsa.
 
Eiku pointti on nimenomaan siinä, että pystyy keskittymään soittaessaan myös muihin asioihin, tekemään asioita jotka eivät ole suoranaisesti sidoksissa musiikkiin, eivätkä myöskään vaadi musiikillista orientoitumista. Kun se onnistuu, ja pystyy kuulemaan sekä puheen että soiton samaan aikaan ja keskittymään niihin jollain tasolla, on huomattavasti helpompaa tehdä asioita, jotka vaativat molemmat kovaa keskittymistä. Muuten soittaminen ja laulaminen samaan aikaan on pelkkää ulkoaopettelua, ja kaikki varmasti tietävät millaista on live-esiintyminen joka ei reagoi millään tavalla ympärillä tapahtuviin asioihin. Laulussa tämä korostuu vielä enemmän kuin muiden soittimien osuuksissa, laululla kun pitää oikeasti pystyä saamaan suoranaisia viestejä perille kuulijoille.
 
En tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi pystyä luennoimaan astrofysiikasta luontevasti soittaessaan synkopoituja 32-osia, vaan siitä, että pystyy havainnoimaan ympäristöään ja olemaan vuorovaikutuksessa sen kanssa, ts. vastailemaan yksinkertaisiin kysymyksiin jne. tai vaihtoehtoisesti kertomaan jotain yksinkertaista tarinaa soittaessaan jotain suht yksinkertaista. Tästä on hyvin lyhyt matka siihen, että liittää siihen tarinaan rytmin ja melodian.