Laulaminen ›

No hei... Ihan oikeesti: Mieti ny vielä, että kannattaako....
 
Esmerkiks ruostumattomaan teräkseen ("teräverkot"...) oikeastaan minkäänlainen maali ei tartu kovin pysyvästi. Ne pintakaäsitelyt mitä näkee valmiiks värjätyissä mikrofoneissa on usein tehty jotenkin muuten eikä maalaamalla... tai sitten tavoilla, jotka ei oo kotikonstein toistettavissa.
 
Mutta, jos on ihan pakko (joskus on, joo)...
 
...niin pura se vekotin palasiin... äläkä suurin surminkaan päästä maalia sinne missä ääntä käsitellään... hommaa ittelles pakka kaikista hienointa vesihomapaperia mitä löydät ... ja sopivan värisiä maaleja .. ja kokeile ja harjottele (ohuita kerroksia ym. mitä sanotaan kaikissa maalausohjeissa) niin monta kertaa että varmasti tiedät mitä oot tekemässä ... ja valmistele ne mirofonin osat sitten kevyellä hionnalla etc.....
 
Ikäviä yllätyksiä voi tietty tulla, jos pohjalla olevat värit ei oo kemiallisesti sopivia uuden värin kanssa, mutta sen voi testata aika helposti (pisara uutta väriä johonkin piilopaikkaan) ... Ja useimmiten siitäkin selviää, kun opettelee joko ruiskuttelemaan sitä uutta väriä aika aavistuksenomaisesti kerrallaan tai sitten keksii (eiku löytää) jonkun pohjamaalin, joka tarttuu sekä vanhaan että uuteen kerrokseen ..
 
Noh... en tiä noita Helsingin kauppoja, mutta jos olisit Tampereella, niin maaleista kävisin kysymäässä "Harraste"-nimisestä putiikista. (Pienoismalleja, veneen korjaus tarvikkeita, taidemaalarien tarvikkeita ja kaikkea siltä hehtaarilta).
 
Mikrofonimaalaamoa tuskin läydät, mutta jos meinaat tehdä tarkkuustyötä niin pienoismallien maalaamiseen keksityt konstit tod.näk. toimii.... Ja kun kyselet kuukauden, niin varmasti läydät jonkun, joka maalailee pienoismalleja ihan vaan huvikseen (kaikki maailman ihmisethän ovat max kuuden kättelyn päässä. Tiedän. Olen kokenut :) )
 
... tää vaihtoehto (siis joku pienoismallien innokas rakentaja) lienee ehkä paras mitä kohdallesi voisi osua, jos itteä hirvittäää kokeilla ;)
 
Pistähän sitten kuva näytille, kun saat kapulaan värit :D
 
t: -P-

Haluan maalata mikrofonini.
-Me kaikki haluamme sitä jossain vaiheessa elämäämme, se on aivan normaalia.
 
1. Onnistuuko kotikonstein?
Onnistuu
 
2. Mitä maalia?
Spray-maalia, mahdollisesti. Lopputulos ei ole välttämättä hääppöinen. Riippuu ihan siitä, mitä haetaan, eli onko kyseessä yksi-kaksivärinen luomus, vaiko sitten sapluunoilla kikkailua, jolloin saadaan yksityiskohtia mukaan.
 
3. Mitä lakkaa?
 
Lakkaa en siihen edes pistäisi. Riippuu tietty taas maalista ja sen kestävyydestä. Spray-lakka kelpaisi varmaan hyvin, mutta jos käytettävä maali on täyskiiltävää, on se myös puhdistettavissa hyvin rasvatahroista ilman pinnan tärvelemistä.
 
4. Mitä pitää huomioida?
 
a) Aparaatti on purettu niin osiin, kuin vain on mahdollista. Kaikki ei maalattavat -kohdat teipataan maalarinteipillä tiiviisti umpeen. Runko on hiottu ja pesty huolellisesti. Pesemiseen (hionnan jälkeen) voi vaikka käyttää tinneriä. Elikkä tinneriä kankaanpalalle ja puhdistus kaikkialta maalattavalta pinnalta. Hiomapaperiksi käy aivan tavallinen rautakaupasta saatava paperi. Karkeus n.180-240. Ennen pohjamaalausta ja välihiontoihin sopii tuo 240 oikein mainiosti.
 
b) Pohjamaalaus. Oletetaan nyt, että olet hankkinut pari pulloa halutun väristä sprayta ja kolisuttelet niitä par'aikaa. Ensin maalataan mikrofonin runko valkoisella kauttaaltaan. Ohuita kerroksia aika ajoin niin, että koko pinta on puhtaan valkoinen. Valkoinen pohjaväri siksi, että se toistaa pintamaalin värin parhaiten Varotaan valumia.
 
b2) No niitä valumia sitten tuli. Spray-maali on hidas kuivumaan, joten pintaa ei pääse hiomaan vielä samana päivänä. Pyyhkäistään se valumakohta kuitenkin rikki ja jätetään kuivumaan. Pinnan kuivuttua kunnolla(24h yleensä) hiotaan valumakohta tasaiseksi. Sitten taas suihkutellaan yrittäen välttää eilen maalattuja kohtia. Lämpimässä pitäminen nopeuttaa kuivumista.
 
c) Pohjaväri on nyt valkoinen ja toivon mukaan himmeä. Jos on kuitenkin maalattu kiiltävällä värillä, hiotaan k e v y e s t i 240-paperilla pinta rikki, jolloin maalin kiilto häviää ja pintamaali tarttuu paremmin muutenkin karhennettuun pintaan.
 
d) Maalataan mikrofoni halutun väriseksi. Ohuita kerroksia taas, välttäen valumia, joita sprayn kanssa tulee melko helposti. Metallihohtosprayt antavat ihan kivan lopputuloksen. Jos halutaan enemmän värejä mikkiin, tulee edellisen maalikerroksen kuivua purkin ohjeen mukaan ennen päällemaalausta. Jos halutaan tehdä selviä rajauksia, eikä häivytyksiä, käytetään maalarinteippiä. Tällöin antaisin allaolevan maalikerroksen kuivua sen vuorokauden, ettei teippiä irroitettaessa lähde pohjamaali kävelemään.
 
e) Lakkaus, jos on tarpeen. Kiiltoasteita kannattaa katsella kaupassa. Pohjamaali (valkoinen) saa olla himmeä, kun taas pintamaali mielellään kiiltävä. Näin ollen ei lakkausta välttämättä edes tarvita.
 
Jos ei niin missä voisi maalauttaa, jos ei ihan maltaita maksa?
 
Edellisessä viestissä mainittu pienoismalliharrastaja voisi tulla hyvin kysymykseen. Jos kaveripiirissäsi on kalastusvälineiden, tarkemmin vaappujen valmistajia, voi heiltä kysellä. Ruiskua ja maalia luulisi löytyvän ainakin siinä tapauksessa.
 
Ruiskulla lopputulos on lähestulkoon aina sen 10 kertaa parempi, kuin sprayn kanssa. Spreijaamista kannattaa harjoitella ennen maalausta ja etsiä sopiva etäisyys/maalausnopeus kohteeseen. Spraymaalit haisevat, joten missään huoneen nurkassa ei kannata ruveta taiteilemaan. Lisäksi mikrofoni tulee haisemaan maalilta vielä pitkään maalauksen jälkeenkin, mikä saattaa olla ongelma jos on herkkyyttä liuottimille.
 
Jos turvaudut spraymaaleihin, käytä alusta loppuun saman valmistajan tuotteita. Näin ollen ei pitäisi tulla ikäviä yllätyksiä tuotteiden yhteensopivuuden kanssa. Mastonin sprayt ovat kaiketi aika halpoja ja ajavat asiansa. Automaalejakin myydään ponnekaasupurkeissa...
 
Tarvikelistaa:
 
-Hiomapaperia 180 ja 240 -karkeuksina
-Tinneriä ja kangasta mikrofonin pyyhkimistä varten. Lopuilla litkuilla voi terästää vaikka kahvia (vitsi).
-Spraymaalia. Pohjaväriksi valkoinen (himmeä) ja pintaväreiksi halutut (kiiltävä).
-Lakkaa, mahdollisesi. Ei pakollista. Spraypurkeissa tämäkin.
-Jonkinlainen viritys/teline, johon maalatun mikrofoninrungon saa maalauksen ja kuivumisen ajaksi. Luovuuttaa saa käyttää.
-Maalaustilat. Ei mielellään kotioloissa. Vaimon suun saa tietty teipattua jeesusteipillä (ei vitsi), mutta jokin tilavampi paikka voisi olla hyvä. Autotalli tms.
-Maalarinteippiä mahdollisiin suojauksiin ja rajauksiin.
-Luovuutta.
 
Nämä tulivat väsyneenä mieleen. On siinä hommaa pariksi illaksi, mutta hauskaahan se rötvääminen loppujen lopuksi on.

Mä halusin mun vanhasta viiskasista joskus valkoisen. Simppelisti vaan kapula niin pieniin osiin kuin suinkin vaan saa ja pyyhkäisy hiomapaperilla. Sitten vaan sprayta perään niin monta kerrosta että pysyy ja peittaa ja se oli siinä.