Kitarat: soittaminen ›

Olen taas alkanut vuosien tauon jälkeen harrastaa musiikkia ja soittaa kitaraa sekä yksin että yhdessä. Kitaraan tartuin v. 1993 kolmetoista-vuotiaana. Aikoinaan tuli soiteltua heviä ja metallia, nykyisin enemmän kitaravetoista rockia ja bluesia.
 
Kysynkin nyt pitemmälle ehtineiltä ja kokeneemmilta muusikoilta mitä minun tulisi osata kitaransoitossa - eli mikä olisi tärkeää, oleellista, ja miksi? En ole niinkään kiinnostunut siitä mitä kaikkia tekniikkaharjoituksia skulata päivittäin. Aika alkaa olla jo rajallista. Haen nyt sitä fokusta.
 
Ehkä kysymys onkin yleisluontoisempi. Mitä hyvä muusikko osaa? Mikä tekee hyvän muusikon. Niin ja sitten se jatkokysymys: miksi.
 
Toivottavasti tämä alustus herättää keskustelua, sillä itseäni tällainen musiikkouden filosofia kiinnostaa. Uskon myös että etenkin kokeneemmilla muusikoilla, miksei muillakin, on annettavaa aiheeseen.
 
Itse olen viime aikoina keskittynyt matkimiseen, levyiltä ja videoilta. Harmi etten tajunnut tehdä sitä nuorempana enempää.

Mun mielestä tää on sinänsä typerä kysymys, sillä ei muusikoille ole asetettu mitään standardeja mitä pitäisi osata jossakin tietyssä vaiheessa. Sen osaa mitä osaa, that's it!
 
Edit: Korostan että en ole mikään kokenut muusikko, jos muusikko ollenkaan, joten älkää ottako tätä niin vakavasti.

Moikka.
 
Pengoin vanhoja tekstejäni, joita jotkut olivat palkinneet plussillakin. Voisikohan näissä olla sun tilanteeseen jotain? Kokeilepa:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=1319380
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=4772679
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=2027455
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=1023907
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=1507666

Hyviä jorinoita. sain ainakin tuosta "nuorten musakurssi" jutusta paljon irti (laiskana teorianopettaliana.).
 
E. Ta-vaa-mis-ta.

Mun mielestä tää on sinänsä typerä kysymys, sillä ei muusikoille ole asetettu mitään standardeja mitä pitäisi osata jossakin tietyssä vaiheessa. Sen osaa mitä osaa, that's it!
 
Milläs niistä aloittelevimmista tulee hyviä, jos riittää että osaa mitä osaa ja that's it? Eihän aloittaja kysynytkään mitään yleispäteviä oikoteitä onneen, vaan perusteltuja mielipiteitä siitä, mitä porukka pitää tärkeänä.

Milläs niistä aloittelevimmista tulee hyviä, jos riittää että osaa mitä osaa ja that's it? Eihän aloittaja kysynytkään mitään yleispäteviä oikoteitä onneen, vaan perusteltuja mielipiteitä siitä, mitä porukka pitää tärkeänä.
 
No olet toki oikeassa, myönnetään että oli vähän ympäripyöreä vastaus. Tosin, itse olen mennyt juurikin tuolla asenteella että "osaa mitä osaa ja that's it", koska en viitsi harrastustoiminnasta ottaa sen suurempia paineita. Eri asia sitten jos aloittaja on ammattimuusikko, mutta siinä tapauksessa ei mielestäni pitäisi kysellä tällaisia asioita m.netistä.

Mun mielestä tää on sinänsä typerä kysymys, sillä ei muusikoille ole asetettu mitään standardeja mitä pitäisi osata jossakin tietyssä vaiheessa. Sen osaa mitä osaa, that's it!
 
No kyllähän aloittelijalle on helpompaa kun tietää mitä asioita kannattaa aluksi opetella ja missä järjestyksessä. Itelläni on ollut tuo "osaan mitä osaan" -asenne ja nyt jurppii kun itseäni puolet vähemmän aikaa soittaneista vetää edelle:-)

No olet toki oikeassa, myönnetään että oli vähän ympäripyöreä vastaus. Tosin, itse olen mennyt juurikin tuolla asenteella että "osaa mitä osaa ja that's it", koska en viitsi harrastustoiminnasta ottaa sen suurempia paineita. Eri asia sitten jos aloittaja on ammattimuusikko, mutta siinä tapauksessa ei mielestäni pitäisi kysellä tällaisia asioita m.netistä.
 
Sori nyt kun menee väittelyksi, mutta mä en ole vieläkään samaa mieltä sun kanssa. :-) Tottahan harrastelijamuusikkokin haluaa kehittyä, vaikkei hänellä olisikaan mielenkiintoa tai motivaatiota panostaa opiskeluun yhtä paljon kuin ammattimuusikolla. Ei ne opeteltavat asiat siitä mihinkään muutu, olit sitten harrastelijakitaristi tai tuleva ammattilainen. Mitään yleispäteviä ohjeita huippukitaristiksi opiskelevalle ei voida antaa, mutta on tiettyjä perusjuttuja, jotka 95% huippukitarististeista ainakin jollain tasolla osaa. Harrastelijakitarististakin voi tulla huippuhyvä kitaristi. Tiettyjen perustavien opeteltavien asioiden kartoittaminen ja kysely ei myöskään ole sama asia, kuin niistä paineiden ottaminen.
 
Mun mielestä ainoa asia, josta tarvisi ottaa paineita, on oma asenne oppimiseen. "Ei mun tarvi tietää sitä ja sitä kun en halua ammattilaiseksi..." Entä sitten? Uusien asioiden opiskelu on pääsääntöisesti ihan mukavaa puuhaa harrastelijallekin, ja uusien asioiden opiskelun myötä harrastuksestaankin saa varmasti paljon enemmän irti!

No kyllähän aloittelijalle on helpompaa kun tietää mitä asioita kannattaa aluksi opetella ja missä järjestyksessä. Itelläni on ollut tuo "osaan mitä osaan" -asenne ja nyt jurppii kun itseäni puolet vähemmän aikaa soittaneista vetää edelle:-)
 
Sama asenne mullakin on ollut, mutta mua ei jurpi tuo, koska muusiikin harrastuksena/ammattina ei pitäisi olla mitään kilpailua siitä kuka on parempi, tai joillekkin se sitä on :)

Sama asenne mullakin on ollut, mutta mua ei jurpi tuo, koska muusiikin harrastuksena/ammattina ei pitäisi olla mitään kilpailua siitä kuka on parempi, tai joillekkin se sitä on :)
 
No siis eihän mua se sinänsä harmitakaan että ne on parempia vaan lähinnä se että ite en pysty ja olen näin kauan polkenut paikallani kun voisin olla parempikin. Siitä syystä aina kun tarjoutuu tilaisuus saada esim vinkkejä/neuvoja millä päästä eteen päin, tartun siihen heti:-)

Sama asenne mullakin on ollut, mutta mua ei jurpi tuo, koska muusiikin harrastuksena/ammattina ei pitäisi olla mitään kilpailua siitä kuka on parempi, tai joillekkin se sitä on :)
 
Mistä lähtien itsensä kehittäminen on ollut sama asia kuin kilpailu muiden kanssa siitä, kuka on parempi? Kyse on vain siitä, että kyllä kai kaikki ainakin jollain tasolla haluavat oppia uutta. Uutta asiaa voi opetella joko juoksemalla perse edellä puuhun, tai jollain oikeasti hyväksi todetulla tavalla. Siinä ei ole kyse mistään paineiden ottamisesta tai väkinäisestä kilpailusta muiden kanssa.
 
E: Ei siis ole tarkoitus hastaa riitaa. Musta sä vaan teet tästä asiasta jotain aivan muuta, kuin mitä se oikeasti onkaan.

Mistä lähtien itsensä kehittäminen on ollut sama asia kuin kilpailu muiden kanssa siitä, kuka on parempi?
 
Kyse olikin vain siitä, kun puutuin tuohon Karipiirron kirjoittamaan viestiin että nuoremmat menevät soittotaidoissa ohi. Mielestäni ei ole järkevää lähteä kilpailemaan paremmuudesta sillä saralla, että jos tuo nyt osaa nuo tilut tolla temmolla, on munkin osattava vähintään sama ja paremmin, ei näin! Tuotakin näkee valitettavan usein.
 
Edit: Mutta jos palattaisiin asiaan, ketjun aloittaja ei ole vielä saanut luultavasti yhtäkään hyödyllistä neuvoa, paitsi nuo Juccizen jutut.

Moikka.
 
Pengoin vanhoja tekstejäni, joita jotkut olivat palkinneet plussillakin. Voisikohan näissä olla sun tilanteeseen jotain? Kokeilepa:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=1319380
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=4772679
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=2027455
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=1023907
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=1507666
 
On kyllä Juccizelta komiata tekstiä (laajensi aloittelijana minunkin näkökulmaani asioihin). Levysoittimeen taustalevy päälle ja jamit pystyyn! Rhythm & Blues Workshop niminen opus Jarmo Hynniseltä on loistava tapa laajentaa näkökulmaansa improvisoinnin suhteen. Jazzvivahteita omaan soittoon, moodit kerrottu selkeästi ja harjoitusvinkkejä. Toinen levy sisältää kivat taustanauhat joiden päälle on kiva soitella muutakin kuin kirjan etydejä.
 
Toinen kirjanen josta olen tykännyt on Pentatonic Scales for Guitar. Kirjastosta löytyypi jos löytyy, mutta kirjassa kerrotaan pentatoniselle asteikolle koko otelaudan kattavat sormitukset, lickejä runsaasti eri musiikkilajeista ja niiden tyylikeinoista. Jazzia, fuusiota, blues rockia, bluussia, rockkia, heviä, kaikkea. Kirjassa jopa opetetaan päästämään irti asemasoitosta ja siihen harjoituksia. Itse työstän juuri koko otelaudan kattavaa A-molli (ja C-duuri) pentatoonisen hallintaa. Siitä sitten vaan treenailemaan muillakin, vaikkapa Bb-molli tjsp, auttaa kovasti otelaudan hahmoittamista ja hallintaa. Itse pidän sitä ensiarvoisen tärkeänä jokaiselle GuitarHerolle. Itse en sitä hallitse, mutta haluaisin hallita, joten keep on rocking, treenaamalla kaiken oppii ja musisoinnin pitäisi olla loppujen lopuksi itsensä viihdyttämistä ja itselleen mukavaa ajanvietettä, ei pakkopullaa : )

Mikä tekee hyvän muusikon.
 
Mun oma ja ikuisesti saavuttamaton tavote on kehittää oma tunnistettava juttunsa ja olla rehellinen itselleen musiikin tekemisen ja esittämisen suhteen. Soittajan/säveltäjän/muusikon ei tarvii oikeesti mielestäni osata muuta kuin olla nöyrä ja rehellinen itselleen.
 
Toinen seikka, joka on minusta hyvän muusikon merkki on kyky tulla toimeen muiden muusikkojen ja erilaisten persoonien kanssa ja välillä vakavistakin henkilökohtaisista kriiseistä/keskinäisistä riidoista ym... huolimatta jaksaa pyristellä yhteisen päämäärän eteen.... En mä haluais bändiini kitaristia joka soittaa maailman suohon, mutta on niin mulkku/yhteistyökyvytön/dominoiva/ajattelematon että yhteistyö ei skulaa.
 
Musiikin tekeminen bändissä (josta varmaankin lähinnä puhuttiin) on ensisijaisesti sosiaalista toimintaa ja yhteistyötä, jossa vieläpä liikutaan usein hyvinkin henkilökohtaisella ja tunneherkällä alueella... Paljon näilläkin palstoilla näkee korostettavan soittotaidon merkitystä ja sen kehittämisen vinkkejä.... Mutta bänditoiminnasta sosiaalisena ympäristönä ei juurikaan näe juttuja...

Kyse olikin vain siitä, kun puutuin tuohon Karipiirron kirjoittamaan viestiin että nuoremmat menevät soittotaidoissa ohi. Mielestäni ei ole järkevää lähteä kilpailemaan paremmuudesta sillä saralla, että jos tuo nyt osaa nuo tilut tolla temmolla, on munkin osattava vähintään sama ja paremmin, ei näin! Tuotakin näkee valitettavan usein.
 
Kuten jo sanoin, en ole kilpailemassa tässä itseäni parempia vastaan vaan kun minulla nyt kumminkin on jonkimoinen visio siitä miltä haluan soittoni kuulostavan niin en halua polkea paikallani. Nämä nuoremmat ja vähemmän aikaa soittaneet, jotka kumminkin soittavat juttuja joihin omat taitoni eivät riitä, saavat kumminkin ajattelemaan että poljen paikallani ja että pitäisi treenata enempi ja silloin jos saan jostain vihiä mihin kannattaisi panostaa ja mitä lähteä treenaamaan auttaisi paljon. En siis tarkoittanut että lähtisin kilpailemaan vaan sitä että kehittymiseni on turhan hidasta ja sen jäsentely siten että tiedän mikä ensin kannattaa opetella ja mihin siitä siirtyä nopeuttaisi omaa kehitystäni:-)

Kiitoksia kaikille vastauksista. Nuo Jucciksen kirjoitukset vaikuttivat asiallisilta ja varteenotettavilta, joskin aika vaikean tuntuisilta. Noihin nelisointuihin ja sointukäännöksiin kuitenkin varmaan kannattaa perehtyä. Hyvä neuvo Jucciksen kirjoituksissa oli, ettei yritä soittaa paremmin kuin osaa. Itse olen varmasti siihen syyllistynyt. Soolosoitossani olen yrittänyt nyt keskittyä melodioihin (ja samanaikaiseen taustan kuunteluun), laulullisuuteen, sellaiseen hetkessä säveltämiseen suorittamisen sijaan.
 
Mun oma ja ikuisesti saavuttamaton tavote on kehittää oma tunnistettava juttunsa ja olla rehellinen itselleen musiikin tekemisen ja esittämisen suhteen. Soittajan/säveltäjän/muusikon ei tarvii oikeesti mielestäni osata muuta kuin olla nöyrä ja rehellinen itselleen.
 
Tästä olen sinänsä yhtä mieltä. Itselleen rehellisyys myös pistää opettelemaan tarvittavat taidot ja tiedot.
 
Toinen seikka, joka on minusta hyvän muusikon merkki on kyky tulla toimeen muiden muusikkojen ja erilaisten persoonien kanssa (...) Musiikin tekeminen bändissä (josta varmaankin lähinnä puhuttiin) on ensisijaisesti sosiaalista toimintaa ja yhteistyötä, jossa vieläpä liikutaan usein hyvinkin henkilökohtaisella ja tunneherkällä alueella...
 
Tämä on myös sellainen pointti josta en voisi olla enempää samaa mieltä. Itselleni on aina ollut tärkeämpää millainen tyyppi se soittokaveri on, ei se mitä hän osaa. All stars -kokoonpanot ja sellainen päämäärähakuinen "nyt breikataan" -henkinen suorittaminen ei ole koskaan kiinnostanut. Rento fiilis ja hyvä ilmapiiri on mielestäni edellytys hyvälle soitolle, myös yhteen soitolle. Tätä voisi vaikka rinnastaa seksiin. Jotkut soittaa kuin näyttelisivät pornoleffassa, toiset taas kuin intiimisti makkarissa.

Mun mielestä ainoa asia, josta tarvisi ottaa paineita, on oma asenne oppimiseen. "Ei mun tarvi tietää sitä ja sitä kun en halua ammattilaiseksi..." Entä sitten? Uusien asioiden opiskelu on pääsääntöisesti ihan mukavaa puuhaa harrastelijallekin, ja uusien asioiden opiskelun myötä harrastuksestaankin saa varmasti paljon enemmän irti!
 
Tää oli mun mielestä hyvin sanottu. Vaikka musiikki ei ole urheilua niin tässä tapauksessa sitä voi siihen ehkäpä verrata: Eikös ole paljon mukavampi lähteä hiihtämään jos osaa hiihtää, eikä vaan heilu siellä metikössä ja kaatuile.. ? Näin minä tämän asian näen.
 
Edit: Olipa muuten turha vertauskuva...

Mielestäni ei ole järkevää lähteä kilpailemaan paremmuudesta sillä saralla, että jos tuo nyt osaa nuo tilut tolla temmolla, on munkin osattava vähintään sama ja paremmin, ei näin! Tuotakin näkee valitettavan usein.
 
En vois olla enempää samaa mieltä. Musiikissa ja sen tekemisessä on kyse itsensä ilmaisemisesta ja ainakin jollain asteella omien tuntemuksiensa ja pään sisäisten asioiden "julkaisusta". Soittotekniikka on väline tuon toteuttamiseen. Kitaransoittoa ei voi verrata pikajuoksuun siinä mielessä ainakaan että ensimmäinen maaliintullut ois voittaja.
 
Vertaus: Soittotekniikka on soittajalle vähän sama juttu, kuin taidemaalarille värit ja pensseli. Parhaillakaan väreillä ja hienoimmillakaan yksikarveisilla näädänkarvasiveltimillä ei saa mitään aikaiseksi jos ei tiedä mitä haluaa kankaalla näkyvän kun homma on valmis.
 
E: typo correction

Vertaus: Soittotekniikka on soittajalle vähän sama juttu, kuin taidemaalarille värit ja pensseli. Parhaillakaan väreillä ja hienoimmillakaan yksikarveisilla näädänkarvasiveltimillä ei saa mitään aikaiseksi jos ei tiedä mitä haluaa kankaalla näkyvän kun homma on valmis.
 
Niin tai kirjoittajalle kieli, sanasto ja kielioppi. Hankala välittää sitä ilmaisuaan lukijoille jos ei ole perusteet hallussa. Samalla tavalla luulisin musiikillisen ajattelunkin toimivan. Jos yritän ajatella vaikkapa saksaksi, jota luin pari vuotta yläasteella, niin vaikka kuinka suoritan niin ilmaisuni on aika rajoittunutta - suomeksi sentään sujuu vaikkei se ilman vaikeuksia näinkään käy. Luulen että myös soittamisessa tapahtuu ilmaisu omien perustaitojen määrittämissä rajoissa: jos osaa vain kvinttisoinnut ja bluesskaalan, niin soitto ja improvisointi rajautuu niihin (niilläkin kyllä saa paljon aikaan); jos ei osaa mitään teoriaa niin johonkin se rajautuu silloinkin.