| Aihe: Viiden tähden levyt | |
|---|
 oo-p
19.03.2007 22:21:33 | |
|
Laittakaapa listaa Täydellisistä levyistä.
Itselläni ei ainakaan ihan heti tahdo tulla mieleen kovinkaan monta 5/5 -arvosanan ansaitsevaa levyä, entäs teillä? Laittakaa myös jotakin perustelua sitten valinnoillenne, että muutkin saavat selville sen, mikä tekee levystä täydellisen?
Kun vastauksia alkaa kertyä, voidaan sitten tarkistaa, että mitkä levyt on tituleerattu useimmin täydellisiksi.
Terve, ja kiitos kaloista! | |
Vedämpä ekaksi.
Pink Floyd - Dark Side of the Moon
Kerrassaan täydellinen kokonaisuus. Teemana levyllä on elämä, ihminen ja varsinkin ihmisten pään sisäiset asiat. Kappaleiden teemat käsittelevät asioita
ahneudesta kiireen kautta stressiin ja hulluuteen. Myöskin äänimaailma on upea ja saundit herkulliset. Ei ihme että levyä käyttävät hifi-harrastelijat edelleen referenssi-levynä. Levy herättää ainakin minussa aina suuria tunteita. Maailman paras levy, ilman epäilyksiä. Tästä ei vaan voi enää pistää paremmaksi.
E: Itseasiassa, tää ei oo skaalalla 1-5tähteä. Tää ansaitsee sen 6. Muut saa sit tunkee jotai Metallicaa ja Iron Maidenii tohon viiteen tähteen.
E2: Pistetään tähän nyt sit niitä perus 5tähden levyjä.
King Crimson :
In the Court of the Crimson King,
-Mitä voi sanoa, uuden tien näyttäjä.
Discipline
-Kenties paras kasarilevy. Mahtavat rytmit ja kappaleet.
THRAK.
-Hieno osoitus siitä kuinka monipuolinen KC voi olla.
Pink Floyd : Wish You Were Here
- Hienon bändin hieno levy. Eteerinen äänimaisema, mahtavat biisit.
Rush : Moving Pictures
- Tämä jyrää. Upeat saundit + mahtavat biisit. Rokrok. Jokaisen rumpalin ja basistin olisi kuultava tämä.
Frank Zappa : We're Only in It for the Money
-Psykedelian lippulaiva. I'm completely stoned. Hauskaa musiikkia sielulla.
Queen : Night at the Opera
-Eräs hienoimmista levyistä. Mahtava blendi monensorttista musaa.
Queensr˙che : Operation Mindcrime
-Loistavaa heavyrockin ja progen sekoitusta. Oikeasti kriittinen levy.
Led Zeppelin : 1,2,3,4,HotH
-Rockin sisältö löytyy näistä levyistä. Näin lyhyesti.
The Who : Who's Next
-Tiukka kokonaisuus. Klassikko. Tekniikan kannalta progressiivinen levy. Townshendin nerokkuus kuultavissa tällä levyllä. Automusaa :)
Deep Purple : Machine Head
-Rockin suuria. Lisää automusaa :)
YUP : Toppatakkeja & Toledon terästä
-Paras suomalainen konseptialbumi. Mahtava tarina ja sopivasti poukkoilevat biisit. Aina tulee virne kasvoille tätä kuunnellessa.
Martti Servo & Napander : Sydämen amiraali
-Hilpeää tanssimusiikkia. Huimat sanoitukset ja tunnelma.
The Beatles : Abbey Road
-Loistava kokonaisuus. Kokonaisuutena ajaa tuplavalkoisen ohi IMO. Myös hienoja yksittäisiä biisejä.
Kate Bush : Hounds of Love
-Hienoa laulua hienoilla biiseillä.
Marillion : Misplaced Childhood
-Uusi tuttavuus. Upea äänimaisema, loistava laulaja. Parhainta kasari"progea".
Kuinka monta konseptialbumia löytyy jossa on onnellinen loppu? :)
Todd Rundgren : Something/Anything
-Jokainen vinyylinpuoli oma hieno kokonaisuutensa. Tykkään.
Tuossa nyt ne ihan 5tähteä ansaitsevat. Vähemmänkin kovia ihan mahtavia löytyy. |  biibob
19.03.2007 22:29:02 (muokattu 19.03.2007 22:34:39) | |
|
Rainbow - Rising
Rainbow - Long live rock n' roll
Led zeppelin - II
Led zeppelin - IV
Deep Purple - In rock
Deep purple - fireball
Deep purple - machine head
Deep Purple - made in japan
Pink floyd - dark side of the moon
Lynyrd skynyrd - One more from the road
Guns n' roses - appetite for destruction
Jethro tull - Aqualung
Rainbow - Rising:
Levy edustaa miekka&magia hevin runkoa. Levy on yksinkertaisesti täydellinen (ei yhtään huonoa biisiä). Levy alkaa kosketin soololla, joka johtaa kuulijan tuohon maailmaan, mutta kun kitarat ja rummut astuvat mukaan, niin viimeistään valkenee, että yksi historian kovimpia levyjä on soimassa. Avausraita Tarot woman edustaa todella hyvin risingia. Väliin mahtuu monta loistavaa biisiä, mutta levyn ehdoton huippu on toisiksi viimeinen biisi Stargazer. Ei ole Dio laulanut koskaan noin mahtaa kappaletta tämän jälkeen. Laulu on jotain aivan mieletöntä. Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä kun Dio laulaa "I see the rainbow rising..." ja kuoro ja jouset yhtyvät vahvemmin mukaan. Levyn päättää mahtava biisi Light in the Black, jossa bändi kuin myös laulaja vetävät aivan täysillä. Sooloja löytyy niin kitaralle, kuin koskettimille. Levy ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Oma henk. koht suosikki levyni.
Siinä nyt joitain. Olishan näitä vaikka kuinka paljon. Sanotaanko perusteluiks vaikka Rainbown ja Purplen kohdalla Ritchie Blackmore. Zeppelineissä levyt ovat yksinkertaisesti aivan mahtavat kokonaisuudet, II oli minun eka omistama levy, joten myös se lisää tunne arvoa. Pink floydin levyistä on pakko mainita darkside ja onhan siellä monta muutakin. Lynyrdejen lätty on mahtava live levy, yksi omia suosikkejani. Aqualung on myös loistava levy.
"You think I'm strange because I'm different, I think you're strange because you're all the same." | |
Inkvisitio - Kiirastuli
Kipeitä tarinoita pienen ihmisen elämästä. Eero Hyypän lyyrinen kynä on ollut todella terävänä ja mieli oivaltavana tämän levyn biisejä rustatessa. Materiaali on myös oivallisen vaihtelevaa: Välillä seikkaillaan semi-punkin ihmemaailmassa ja toisinaan uidaan kaihoisan mollivoittoisissa vesissä. Tove Janssonia upeasti lainaava "Muumilaaksossa" sekä levyn päättävä umpikiero säksätys "Vihdoinkin olen onnellinen" viimeistelevät koko homman. Pertti Honkelan tuuba puhkuu oivallista väriä kokonaisuuteen.
Mainittakoon vielä, että levyn cd-versio ansaitsee vähintään kuusi tähteä - bonuksena nimittäin on legendaarinen Helvetti-ep.
No murhahan se on aina mielessä mutta rokataan nyt ensin. |  zuppermuhle
19.03.2007 22:35:41 (muokattu 19.03.2007 23:06:44) | |
|
Reign in Blood on täydellinen levy. Angel of Deathin ensimmäisestä nuotista kymmenennen kappaleen loppuun asti on vain täyttä tykitystä. Ei yhtään keskinkertaista biisiä, ei yhtään turhaa balladia, ei siis kompromisseja.
EDIT: perustelin
M.A.C.H.O #18 "Who is your daddy and what does he do?" | |
Opeth - Ghost Reveries (olis samalta yhtyeeltä muitakin mutta ei jaksa hehkuttaa)
No, levyllä ei ole yhtäkään huonoa kappaletta. Toki sellaisia on, joita ei millään jaksa aina kuunnella, mutta biisimateriaali on tasaisen loistavaa. Eri tyylisiä mahtuu, ja riippuu myös vähän mielentilasta mikä nappaa sillä hetkellä.
All these pianists striving for perfection. Fools! Don't they know: PERFECT AIN'T GOOD ENOUGH! | |
Ettei tässä vaan pääsis käymään niin m.net-perinteisesti että alkaa tulla niitä "mun suosikkipändin kaikki levyt"-vastauksia. Prove me wrong.
Mitäs tulis mieleen. Doorsin eka levy, Metallican Master of Puppets, Megadethin Rust in Peace. | |
Juu, tämä menee nopeasti lukkoon jos ei edes jonkinmoisia perusteluita viestiinsä liitä. | |
Perustelkaa nyt niitä edes. Ei näitä listoja jaksa naapurin Ernestikään lukea. Mulla ei muuta sanottavaa ole tähän, katsokaa ne suosikit kuvauksesta jos kiinnostaa.
"I believe that people who are going to commit crimes should not have guns" -- George W. Bush
R.I.P. Dimebag Darrell | THV-klubi #49 |  KTR
19.03.2007 23:05:11 (muokattu 19.03.2007 23:14:20) | |
|
Beck: Sea Change
Yleensä hassun ironisen ja surrealistisen Beckin sijaan tällä levyllä kaihoisia sydäntäsärkeviä country/folk-biisejä. Golden Age aloittaa levyn mainiosti, siinä ajellaan yön yli särkynyttä sydäntä potien. Loppupäässä kuitenkin alkaa jo helpottaa ja Sunday Sun tuo mukavaa optimismia mukaan. Mainioita biisejä, hienosti tuotettu ja hyvän kuuloinen levy. Sellainen ajaton mestariteos.
My Bloody Valentine: Loveless
Tää levy kuulosti ekakuuntelulla ihan uskomattomalta, vaikka ilmestysmishetkestä oli jo silloin varmaan yli kymmenen vuotta. Samanlaisia vellovia, upean harmonisia kitaravalleja en ole muilla levyillä koskaan kuullut. Mahtava tunnelma koko levyn läpi. Biisit tavallaan tosi häilyviä ja lainehtivia, mutta kun kuuntelee lisää niin ne onkin ihan selkeitä. Tämmöstä eroottista utua koko levy, kansikuva kertoo paljon levyn fiiliksestä.
QOTSA: s/t ja Lullabies to Paralyze
Queens of the Stone agesin eka levy oli eka mitä niiltä kuulin. Yksinkertainen aavikkorock kolahti täysillä. Tavallaan täysin peruspalikoista kasattuja iisejä rokkikipaleita hiukan stoner-soundeilla ja mieleenjääviä laulumelodioita ja kertsejä. Ei yhtään huonoa biisiä. Maailman parasta laiskottelumusaa Beckin Mellow Goldin kanssa.
Lullabies to Paralyze on sitten jotain ihan muuta kuin tuon ekan simppeli rokki. Tässä on hirveästi kuunneltavaa. Biiseissä tapahtuu taustalla aika paljon ja itse löydän edelleenkin uusia juttuja biiseistä vaikka olen tätä kuunnellut aika vittin paljon. Ei tässäkään turhaa biisiä.
Beck - The Information
Oliskohan tää paras Beckin levy? Tai sitten ehkä Sea Change. No kuitenkin tää on ihan loistava. Biisit ei sinänsä tunnu edustavan oikein mitään genreä, vaan jotain luontevaa monien tyylilajien fuusiota. Mukana paketissa on Krautrockia, discoa, hip hoppia, 60-luvun poppia ja kaikenlaista ihmeellistä. Ihan tajuttoman hienosti tuotettu levy. Biiseissä hirveästi kaikkea efektiä, hälyä ja kaikujuttuja ja silti kuulostaa tosi ilmavalta ja luonnolliselta. Tästäkin voi bongailla taustalta juttuja ties kuinka kauan. Mutta eipä ois levy mitään jos ei ois hyviä biisejä. No tässä on niitä. Ja ne on mainioita hyviä biisejä. Mukana tulleella dvd:llä on loistavia halvalla tehtyjä musavideoita kaikista biiseistä, joissa Beck kikkailee kaveriensa kanssa biisejä hoilaten.
Loppuun vähä listausta
Sara - Kromi
Deep Purple - Fireball
Devin Townsend - Ocean Machine
Black Sabbath - Master of Reality
Mark Lanegan - Bubblegum
Pantera - Far Beyond Driven
Sepultura - Arise
Queen - II
SYL - City, Alien
The Beatles - kaikki Revolverista eteenpäin
Tool - Aenima
No ehkä lempparien listaamiseksi meni, mutta milläs muulla perusteella noita sitten listaisin? Jos en tykkää levystä niin ei se sitten oo viiden tähden levy. :( | -Cale
19.03.2007 23:22:48 (muokattu 19.03.2007 23:24:39) | |
|
Kirka - R.O.C.K
80-luvulla Kirkakin lähti koittamaan siipiensä kantavuutta hevimusiikin saralla, ja mielestäni hyvin onnistunutta matskua siitä syntyikin. Siitä todisteena meillä on R.O.C.K ja The Spell -levyt, joista kuitenkin R.O.C.K taitaa olla se onnistuneempi kokonaisuus.
R.O.C.K -levy on timantinkova hard rock -lätty mitattuna millä mittapuulla tahansa. Soundit, soitto, biisit, ja ennenkaikkea Kirkan vokaalit ovat äärettömän kovatasoisia! Valitettavasti silloinen hevilinja ei purrut niin hyvin yleisöön kuin odotettiin, ja tätä herkkua saimme maistella ainoastaan kahden levyn verran. Kyllähän Kirka viimeisimmissä haastatteluissaan mainitsi että hän haluaisi vielä tehdä hard rock -levyn, sen kun olisin nähnyt ja kuullut niin olisin voinut kuolla onnellisena miehenä!
Vähän offtopikin puolelle meni välillä.
Edit: Täsmennän vielä että kyllähän noita levyjä silti myytiin huomattavia määriä. |  Tee
19.03.2007 23:31:43 | |
|
Voisinpa heittää tähän kehiin yhden vähän erikoisemman valinnan, ja jätän kaikki kliseiset itsestäänselvyydet laittamatta:
Alanis Morissette - Jagged Little Pill. Tällä levyllähän ei oikeasti oo yhtään huonoa biisiä, hienoa kuultavaa alusta loppuun. It's so relieving, to know that you're leaving, as soon as you get paid :-EEEEEEEEEE
| |
Alanis Morissette - Jagged Little Pill. Tällä levyllähän ei oikeasti oo yhtään huonoa biisiä, hienoa kuultavaa alusta loppuun.
Aah, kyllä. ostin tuon kasettina kymmenellä sentillä pari kuukautta sitten. Kuuntelin sitä autossa putkeen aika pitkään :) En tuota ehkä ihan viiteen tähteen päästäisi, alkaa hieman puuduttaa jo :P:P
E: Tosi hyvä levy kyllä, paistaa kyllä biiseistä että sillä on jotain sanottavaa :) |  HaloOfFlies
19.03.2007 23:38:06 (muokattu 19.03.2007 23:54:54) | |
|
AC/DC - Back In Black
Voiko levy enää täydellisemmin alkaa, kuin Hell's Bellsin kellojen kilkatus? Biisimateriaali tällä albumilla hakee vertaistaan ja jokainen kappale on aivan ehdotonta timanttia. Tätä levyä ei voi kuunnella paikallaan istumalla vaan silloin on ihan pakko nostaa takamus ylös penkistä ja todeta että tätä on piru vie rock-musiikki.
Alice In Chains - Jar Of Flies
Tämä levy on loistava osoitus siitä että musiikin ei tarvitse olla raskasta paahtoa ollakseen synkkää. Ja samalla niin hemmetin kaunista että. Layne Staleyn upea ääni yhdistettynä Jerryn ja muun bändin melodioihin saa aikaan aivan käsittämättömän upean lopputuloksen, ei sitä voi kuin mykistyneenä ihailla kerta toisensa jälkeen.
Alice In Chains - Dirt
Tällä levyllä yhdistyvät hienot melodiat (Down In A Hole), vihaiset riffit (Them Bones) ja tässä levyssä on jotain aivan helkkarin häiriintynyttä (Sickman). Lopputulos on yksi kaikkien aikojen rock-albumeista joka vetää luulot pois heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Melodista, raskasta, häiriintynyttä = aivan helkkarin täydellinen paketti!
Tori Amos - Under The Pink
Jo pelkästään Cornflake Girlin kaltainen biisi oikeuttaisi viiteen tähteen, mutta kun levyltä löytyy vielä Godin ja Past The Missionin kaltaisia helmiä, niin pakko sen edessä on kumartaa. Torin sanoittajan kyvyt tulevat hyvin esiin, kuunnelkaa vaikka loistava The Wrong Band. Yksinkertaista mutta samalla myöskin hyvin progressiivista tavaraa.
Valmistauduttiin viikko tähän peliin, ja sitten kaikki on viidessä minuutissa ohi, kun Napoleon ratsastaa paikalle. S.M.A.K.-jäsen #5 | |
Muutama:
Death - Human
Täydellinen kokoelma instrumentillista osaamista, uskomatonta sovituksentajua ja koukeroisia kappaleita höystettynä tiukoilla soundeilla. Chuck Schuldinerin nerous kaikessa komeudessaan kulminoituu omissa kirjoissani juuri tähän albumiin. Pidän myös paljon Reinertin rumputyöskentelystä, eikä ylilyövä basareiden viljely haittaa. Tosin Gene Hoglan oli ja on minulle aina THE Death-rumpali, mutta Reinert tulee heti kakkosena. DiGiorgio on uskomaton. Together As One, voiko täydellisempää olla?`
Cannibal Corpse - Eaten Back To Life
Tämä taas summaa death metalin brutaaliuden, karskiuden ja rivouden yhteen ennennäkemättömän raa´alla tavalla, ja vaikka sanoitukset kuin yleiskonseptikaan eivät ole vielä sitä tunnetumpaa Corpsea, toimii tämä ainutlaatuisen hyvin. Jotenkin se bändiläisten uskomaton intensiivisyys ja omistautuminen suorastaan huokuu ja tuntuu munaskuissa asti. Ihan tulee haudan haju nokkaan kun kuuntelee Shredded Humansia, Scattered Remainsia tai ihan mitä tahansa. Ainutlaatuinen levy, todellakin!
Keep supporting death metal! | punk s blood
20.03.2007 01:05:00 (muokattu 20.03.2007 01:08:47) | |
|
Pikaisesti:
Sugar: Copper Blue (Täydellinen pop-levy)
Teenage Fanclub: Thirteen (Grand Prix oikeastaan yhtä hyvä)
Tool: Aenima (Mahtavasti tuotettu, upea kokonaisuus)
Kyuss: ...and the circus leaves the town...(Stoneria parhaimmillaan)
Screaming Trees: Sweet Oblivion (Grunge- helmiä)
Mark Lanegan: Whiskey for the Holy Ghost (Paras Lanegan soolo)
Smashing Pumpkins: Siamese Dreams (Uskomaton paketti, ja ne kitarasoundit)
The Posies: Amazing Disgrace (Toinen täydellinen pop-levy)
On niitä toki muitakin. Unohtui varmasti monta. |  npk
20.03.2007 09:05:59 | |
|
Thin Lizzy - Live & Dangerous
Uskomaton bändi ja meininki. Cowboy Song + Boys Are Back In Town -yhdistelmä saa aina kylmät väreet kulkemaan (hyvässä mielessä :)
Rage Against the Machine - RATM
Riffejä ja rytmejä joihin ei tunnu ikinä kyllästyvän. Myös tällä levyllä riittää sitä meininkiä ja asennetta.
Neil Young - Harvest
Youngilta voisi listata muitakin levyjä, mutta tämä levy aloitti meikäläisen Young-innostuksen ja säilyy siten aina parhaana parhaiden joukossa. Klassikko.
Dire Straits - Dire Straits
Mahtava tunnelma, hienot biisit, uskomaton kitaristi.
Clash - London Calling
Kokonaisuus, johon ei myöskään tunnu ikinä kyllästyvän. Pakko kuunnella aika ajoin läpi.
Pink Floydit, Zeppelinit ja Beatlesit tuolla jo mainittiinkiin.
"Oh by the way, which one's Pink?" | |
AC/DC - Highway To Hell, Back In Black ja High Voltage
Nuo kaikki kolme täynnä aivan täydellistäkin täydellisempää rock klassikkoa. High Voltagen saundit varsinki jakaa porukan kahtia, mutta nehä on aivan loistavat. Täydellisiä levyjä
Led Zeppelin - I ja II
Nämä kaks levyä nyt abaut vuoden ollu yhtäjaksoon mp3-soittimessa. Parempaa ei vois toivoa.
Black Sabbath - Paranoid
Iron Man, Warpigs, Paranoid jne.
All My Exes Live In Texas....And That's Why I Hang My Hat In Tennessee | |
Massive Attack - Mezzanine
Jumittavia ja itseääntoistavia biisejä, mutta täynnä niin tuhtia tunnelmaa, että sitä voi leikata siivuiksi ilmasta. Jokainen biisi alusta loppuun antaa oman sadan prosentin panoksensa soppaan, josta muodostuu yksi kaikkien aikojen parhaista kokonaisuuksista ja kiistatta 90-luvun ykkäslevyjä. Empä taida tietää ketään musiikista ylipäätään kiinnostunutta, joka ei tästä pitäisi.
"Juo sinä ittes kauniiks, niin minä juon itteni mukavaks" | |
Tool - Lateralus
Se kokonaisuus! Aina Grudgen karvoja nostattavista ryminästä Dispositionin, Reflectionin ja Triadin muodostamaan lopputunnelmointiin, levy pitää otteessaan alusta loppuun asti.
Toolin musiikki on niin omaleimaista, että on hyvin vaikeaa löytää toista, samanaikaisesti sekä herkkää että karua musiikkia luovaa artistia. Kylmät ja kovat soundit tukevat biisien tyyliä ja lyyrikoiden mukana tuoma mystiikka lisäävät tunnelmaa käsinkosketelvaksi. Tämä on niin henkilökohtainen levy, että se aukeaa monille ihmisille varmasti eri lailla, luoden siitä omaa persoonaa heijastavan teoksen. Hyvin paljon Lateraluksen viehätysvoimasta on sellaista, jota en osaa pukea sanoiksi.
Ainakin itselleni tämä levy on ollut yksi koko kuunteluhistoriani merkittävämmistä teoksista ja se on yhä uudestaan ja uudestaan yllättänyt loistavuudellaan. Voisi melkein sanoa että levy tutustui minuun, eikä toisin päin. Niin vahvasti se kutsui aina luokseen uudelleen jokaisen kuuntelukerran jälkeen.
"Varoituksiahan ei ole tietysti pakko ottaa, mutta niitä on välillä pakko ottaa, mutta tässä sitä ei ollut pakko ottaa."
-Bror Erik Wallenius | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
