Laulaminen ›

Moi!
 
Luin Idols-ketjua, ja siellä joku oli sitä mieltä, että äänen särkeminen "väärällä" tekniikalla johtaa lopulta lauluäänen menettämiseen tai heikentymiseen.
 
Itse olen oppinut laulamaan melko samalla tavalla kuin Danzig, myös särkemään ääntä korkeissa kohdissa samalla tavalla. Ajatelinkin, että onko kohtaloni kymenen vuoden päästä sama kuin Danzigilla aikoinaan - eli äänen osittainen menettäminen??
 
Danzigin parhaat levyt, I, II, III ja IV, niissä homma toimii ja kuulostaa hyvältä. Mutta kaikki levytykset noiden jälkeen ovat laadultan huomattavasti heikompia laulun suhteen. Erityisesti live-vedot.
 
Toisaalta mielestäni Coverdale tai Gillan rikkoo ääntään joskus samaan tapaan, mutta ääni toimii edelleen hienosti. Missä ero?
 
Voisiko joku laulutekniikan tietäjä valaista asiaa hieman enemmän, mistä tiedän vedänkö oikein vai väärin? Laulu tuntuu hyvältä, kurkkuun ei satu, se vaan tulee jostain. En kuitenkaan välttämättä haluaisi laulaa väärällä tekniikalla, jos seuraukset ovat noinkin kriittiset..

Danzigilla on kumminkin erilainen tekniikka, se on sellainen "takanielu" särö, joka ei ole aito. Sitä kun tekee silloin tällöin, niin yht' äkkiä ei muuta säröä pystykään tuottamaan. Valitettavasti näyttää jopa Klaus Meine siirtyneen siihen tekniikkaan vanhoilla päivillään. :(
 
Esim. Coverdale/Mercury/Lande/Gillan särö on ilmeisimmillään korkeissa äänissä, se on sellainen palleasärö, miten sen nyt sanoisi. Tarpeeksi kovaa ja korkeaa kun laulaa sellaista väkevää ääntä niin se tulee siitä... Kumminkin on meillä ihmiset omat rajamme valitettavasti... tuskin kukaan vetää enää yhtä munakkaasti ja tuoreesti 6 kymppisenä kuin kakskymppisenä. Yleistekniikka tosin yleensä kehittyy varmemmaksi vuosien myötä.
 
Esim. Dickinson ei enää kuullosta korkeissa äänissä oikein luonnolliselta IMO.

Sen kummemmin kantaa ottamatta julkisten laulajien laulutekniikkaan tässä muutama vastaus:
 
- väärällä laulutekniikalla voi ns. pilata äänen. Eli ääniongelmia voi tulla, ja jos oikein pahasti kohtelee ääntään, se ei välttämättä koskaan enää palaudu sellaiseksi, mitä se on joskus ollut. Pilattuja/pilaantuneita ääniä on valitettavasti olemassa, tämä ei siis ole mitään laulupedagogiopiskelijan pelottelua. Ääni on katoava luonnonvara, jota ei pidä kohdella kaltoin. Sitä voisi melkein verrata kuuloon: kun ihminen menettää osittain kuulonsa, sitä ei saa millään takaisin.
 
- itse lähden siitä liikkeelle, että jos sattuu = huono homma. Laulamisen ei pidä sattua koskaan. Jos missään ei kuulu kiristystä, ei satu, ääni ei väsy, ääni ei vuoda tahattomasti, laulutreenien jälkeen ääni kuulostaa samalta kuin ennen treenejä jne. silloin voitaneen olettaa, että tekniikka on suht hyvä. Toki täytyy ottaa huomioon, että on olemassa peltikurkkuja, jotka eivät tunne missään mitään, mutta silti jonain päivänä ääni on mennyttä, jos sitä käyttää jatkuvasti väärin.

Lisäys vielä:
 
Matkiminen on yksi parhaimpia keinoja oppia laulamaan, mutta se on kaksiteräinen miekka. Jos matkit huonoa tekniikkaa, ei se tee sinullekaan hyvää. Useilla laulajilla on vielä ns. audiokinesteettinen korva (=pystyy tuottamaan juuri sellaisen äänen, minkä kuulee, hyvä matkimaan), ja silloin on erittäin tärkeätä miettiä, ketä matkitaan. Jos matkimisen kohteella on todistettavasti ollut ääniongelmia, kannattaako sellaista matkia? Sen sijaan sellaiset, jotka ovat tunnetusti pystyneet laulamaan jollain tekniikalla vuosia, ja ääni on pysynyt suht samana, ovat hyviä matkimiskohteita. Luonnollisesti ihmisääni muuttuu, kun ikää tulee lisää (yleensä tummentuu ja syvenee) mutta jos jonkun laulajan ääni on radikaalisti muuttunut huonompaan vuosien varrella, en pidä tällaista kauhean hyvänä matkimisen kohteena.
 
Esimerkiksi suomalaisessa iskelmässä on tunnettuja konkareita, joiden äänen kehityskaaren kuulee, kun kuuntelee vuosikymmenten takaisia levytyksiä. Joillakin on edelleen heleyttä äänessä, vaikka ikä olisikin tuonut tummuutta lisää ja madalluttanut ääntä. Toisilla on taas nuorena ollut kovin kirkas ja heleä ääni, ja vanhemmiten "seksikkään" käheä.

Jos matkimisen kohteella on todistettavasti ollut ääniongelmia, kannattaako sellaista matkia?
 
Asiaa noin ajatellen ei tietysti kannattaisi matkia, mutta asia ei ole aivan niin yksiselitteinen. Jos minulta olisi aikaisemmin joku kysynyt, että kenen lauluäänen ottaisit jos saisit valita kenen kyvyt tahansa, niin olisin tietysti halunnut herra Danzigin äänen. Eli oli hänen tekniikkansa sitten hyvä tai huono, niin omaan korvaan se laulutapa kuulostaa just siltä kuin pitääkin.
 
Itse asiassa aloittaessani laulamista en oikeastaan edes uskaltanut haaveilla siitä, että osaisin laulaa yhtään Danzigin biisiä. Ja nyt kun se tuntuu olevan yhtäkkiä mahdollista, niin tuntuuhan se hyvältä. Nyt vasta ihan viime päivinä aloin huolestua tuosta oman äänen kestämisestä, sitä puolta kun en ollut tullut ajatelleeksi aikaisemmin, kunhan nyt vain huusin minkä kurkku kestää. Ja mitä tuohon matkimiseen tulee, niin tosiaan osaan vetää hyvin samanlaisella tekniikalla kuin Danzig, äänenväri tietysti on hieman erilainen.
 
Päivätöissäni tarvitsen kipeästi puheääntä, eli myös sitä kautta rupesin tästä asiasta huolestumaan. Mutta onko Danzigin tapa laulaa äänelle paha yleisesti vai onko se vain sattunut olemaan hänelle paha (tai ääni on huonontunut ikääntymisen myötä tai yms.)? Ja mistä tähän hätään löytäisin uuden "tervehenkisen" idolin, josta rupeaisin oppia ottamaan, Danzig on ollut kuitenkin SE juttu jo vuosikaudet?
 
Vaikeita asioita...mutta kiitos avusta kuitenkin.

mutta eikös hyvälläkin tekniikalla pitkät sessiot käy äänilihaksistolle raskaaksi? kuuluuko tälläinen äänen väsymisenä vai miten?

mutta eikös hyvälläkin tekniikalla pitkät sessiot käy äänilihaksistolle raskaaksi? kuuluuko tälläinen äänen väsymisenä vai miten?
 
Kyllä, liian pitkissä sessioissa ääni väsyy, vire kärsii. Pitäisi muistaa pitää taukoja. Hyvä tekniikka kuitenkin nopeuttaa palautumista. Jos treenien jälkeen ääni on väsynyt/käheä/painunut monta tuntia sen jälkeenkin, pitäisi hälytyskellojen soida. Eikä koskaan saisi kuitenkaan vetää itseään "maitohapoille".
 
En tiedä kevyen musiikin suosituksia, mutta klassisessa laulussa olen kuullut suosituksen, että aloittelijoille 30 minuuttia päivässä on maximi. Tällä tasolla missä itse olen, pitää pystyä laulamaan vähintään 2 tuntia päivän mittaan. Ja mieluummin niin päin, että vetää 2 x 1 h treenit, kuin niin, että laulaa kerralla sen 2 tuntia. Pätkittyinä annoksina ääni kestää paljon enemmän kuin yhdellä maratontreenillä.
 
Kuitenkin esim. oopperakuorossa joutuu vetämään sitten vähintään 7 tuntia päivässä. Kuitenkin kun on säännöllisiä taukoja, sitä yllättäen jaksaa. Ja kun laulamisvastuu ei ole pelkästään itsellä, ei tarvitse koko ajan mölytä täyteen ääneen, vaan voi ottaa iisimminkin tai laulaa oktaavia matalammalta. Eikä se kokonaislauluaika ole niin iso, kun joskus jotain tiettyä stemmaa hiotaan, ja muut saavat levätä sen aikaa (äänellisesti).

Asiaa noin ajatellen ei tietysti kannattaisi matkia, mutta asia ei ole aivan niin yksiselitteinen. Jos minulta olisi aikaisemmin joku kysynyt, että kenen lauluäänen ottaisit jos saisit valita kenen kyvyt tahansa, niin olisin tietysti halunnut herra Danzigin äänen. Eli oli hänen tekniikkansa sitten hyvä tai huono, niin omaan korvaan se laulutapa kuulostaa just siltä kuin pitääkin.
 
Itse asiassa aloittaessani laulamista en oikeastaan edes uskaltanut haaveilla siitä, että osaisin laulaa yhtään Danzigin biisiä. Ja nyt kun se tuntuu olevan yhtäkkiä mahdollista, niin tuntuuhan se hyvältä. Nyt vasta ihan viime päivinä aloin huolestua tuosta oman äänen kestämisestä, sitä puolta kun en ollut tullut ajatelleeksi aikaisemmin, kunhan nyt vain huusin minkä kurkku kestää. Ja mitä tuohon matkimiseen tulee, niin tosiaan osaan vetää hyvin samanlaisella tekniikalla kuin Danzig, äänenväri tietysti on hieman erilainen.
 
Päivätöissäni tarvitsen kipeästi puheääntä, eli myös sitä kautta rupesin tästä asiasta huolestumaan. Mutta onko Danzigin tapa laulaa äänelle paha yleisesti vai onko se vain sattunut olemaan hänelle paha (tai ääni on huonontunut ikääntymisen myötä tai yms.)? Ja mistä tähän hätään löytäisin uuden "tervehenkisen" idolin, josta rupeaisin oppia ottamaan, Danzig on ollut kuitenkin SE juttu jo vuosikaudet?
 
Vaikeita asioita...mutta kiitos avusta kuitenkin.
Kuuntelin hieman ääninäytteitä, eli kyllä sä kuullostat melko lailla danzigilla.
 
Sanoisin että danzigilla on ääni mennyt vähitellen huonommaksi koska sillä on yksinkertaisesti ollut vähän liian kova repertoaari ja ehkä keikkatahtikin. Vetämällä välillä toisenlaista musiikkia pysyy ääni paremmin herkkänä. Ja tekniikka ei ole kaikki, välillä pitää olla vaan se järki, että mitä tekee ja mitä ei. Kyllä se ääni voi oikein hyvinkin kestää vaikka ei tekniikka ole ihan terävintä huippua.
 
Miten käy elämänpolulla on täysi arvoitus, jokainen korkea C voi olla viimeinen! Kannattaa kumminkin pitää mielessä jatkuvuuden periaate, laulanta luultavimmin jatkuu ja sen takia ei kannata hetkessä tehdä jotain typeryyksiä jotka vaarantavat tulevaa laulantaa.
 
Itselleni vaaralliset tekniikat: liian ohut ääni, liian raskas ääni, ääriforte, kireä särö, efektikäheys, laulun pidättäminen ym. Pitää vaan löytää ne huonot jutut, IMO.
 
Yleisesti on sellainen kuiva ääni ja selkeät ponnistukset laulussa pahasta, varsinkin jos jatkuvasti tulee sellaista.

Yleisesti on sellainen kuiva ääni ja selkeät ponnistukset laulussa pahasta, varsinkin jos jatkuvasti tulee sellaista.
 
Itse olin oikeastaan kuvitellut, että ääni ei kehity, jos sitä ei "rääkkää". Eli esim. eilen harjoittelin biisejä, joita en vielä pysty laulamaan, esim. Maidenin The Rime of the Ancient Mariner, joka juuri nyt tuntuu siltä, että en milloinkaan pysty vetään sitä. Mutta niin luulin Danzigin biiseistäkin vielä joku aika sitten, mutta nyt on jotain tapahtunut, sillä pystyn vetään niistä jo aika monta ihan siedettävästi.
 
Eli aika kovaa rääkkiä olen kyllä ääntöelimistölle antanut, ja sitä kautta kehitystäkin on tullut. Ajattelinkin nyt, että mahdanko näin jatkaen tehdä lauluäänelle jotain peruuttamatonta??? Laulan muutamana iltana viikossa, puoli-kaksi tuntia kerrallaan, lisäksi jonkinmoiset lämmittelyt. Jääköhän tuohon riittävästi äänelle aikaa toipua??

Se on ihan tapauskohtaista. Suosittelisin, että etenet mieluummin fysiikan kuin pään ehdoilla. Jos tosiaan ei tunnu pahalta, niin ei kai siinä mitään, mutta jos tuntuu niin kannattaa olla varovainen.
Ja välillä voi treenata biisejä, jotka ei onnistu, mutta kannattaa pitää järki päässä. Älä treenaa kovin pitkään biisiä, joka esim. menee liian ylös. Jos tulee sellainen eteen keikka biisiksi, niin kannattaa laskea sävellajia.
Ja tuurista se on osittain kiinni pystyykö vanhempana laulamaan, jos tekniikka on pahasti päin honkia. Kirka on yksi esimerkki suoranaisesta ihmeestä. Eli jos on nähnyt ko. miehen livenä, niin tietää miten ei saa laulaa. :o)

Mä luulen, että laulajat saavat helpommin kurkkukivun, kuin ei laulavat, koska kyllä laulu jokatapauksessa ärsyttää kurkkua ja se altistaa sairauksille. Eli voi äänen heikkenemiseen olla muitakin syitä, kuin väärä äänenmuodostustekniikka. Elintavat ylipäänsä vaikuttavat.

Eli aika kovaa rääkkiä olen kyllä ääntöelimistölle antanut, ja sitä kautta kehitystäkin on tullut. Ajattelinkin nyt, että mahdanko näin jatkaen tehdä lauluäänelle jotain peruuttamatonta??? Laulan muutamana iltana viikossa, puoli-kaksi tuntia kerrallaan, lisäksi jonkinmoiset lämmittelyt. Jääköhän tuohon riittävästi äänelle aikaa toipua??
 
Hyvä kysymys... omana kokemuksena sanoisin, että jos laulaa koko ajan tukevasti ja vahvasti (korkealta ja kovaa) niin se herkkyys (esim. kyky laulaa korkealta ja hiljaa) katoaa kyllä vähitellen. Varsinkin jos homma menee tyyliin: ff, fff, ja ffff.... Eli hiljaisinkin ääni on hyvin kova. Toisaalta vahvistuuhan se ääni siitä. Esimerkkinä voisi mainita Lemmy tai Brian Johnson. Ääni joko "hirveä" tai tosi rock. Mielipidekysymys.
 
Rokkimusiikki vaan on luonteeltaan sellainen että dynamiikkaa ei usein ole... Tämä johtaa siihen että muu laulu vähän kuin unohtuu.
 
Tietty jos laulaa muutakin, niin pysyy ääni monipuolisempana.
 
Kokemuksena näin muuten... oikein laulaminen kovaa ja dramaattisesti ei pilaa ääntä. Mutta ei saa pidätellä sitä laulantaa ja vetää kähinäksi ym. se kyllä kostautuu.
 
...Monipuolinen laulanta taas on kiinnostava homma... miten esim. Dio, Russell Allen, Eric Adams ym. laulavat sekä puhtaasti että säröllä.

Hyvä kysymys... omana kokemuksena sanoisin, että jos laulaa koko ajan tukevasti ja vahvasti (korkealta ja kovaa) niin se herkkyys (esim. kyky laulaa korkealta ja hiljaa) katoaa kyllä vähitellen. Varsinkin jos homma menee tyyliin: ff, fff, ja ffff.... Eli hiljaisinkin ääni on hyvin kova. Toisaalta vahvistuuhan se ääni siitä. Esimerkkinä voisi mainita Lemmy tai Brian Johnson. Ääni joko "hirveä" tai tosi rock. Mielipidekysymys.
 
No hyvältähän em. äijät kuulostavat! Itse kyllä siltikin pyrin siihen monipuolisuuteen, siitä esimerkkinä esim. Mike Patton, joka osaa kaiken mitä tarvitseekin riittävän hyvin, siis ainakin mun mielestä. Tavoitteena oppia ensisijaisesti kovaa ja korkealta, mutta pitää pystyä vetään muutakin...
 
Jännä juttu, lauantaiset laulutreenit aiheuttivat sen, että nyt on tietyt vatsalihakset ja kaulan lihakset "hellinä" kovan harjoittelun tuloksena. Ja kipu on siis miellyttävää laatua, vähän niin kuin hyvän kuntosalitreenin jälkeen. Ennenkin olen kovaa laulunut, mutta tätä ei ole kyllä ennen tapahtunut!!

Harjoitellessa jotain uutta, ei voi välttää virhetoimintoja, kun ei vielä ihan tiedä, että mitä laulaa ja miten. Se rasittaa ääntä, mutta vain sen hetken, ja ääni kyllä kestää sellaisen "tilapäisen" väärinkäytöksen. Silti varsinainen rääkkääminen tyyliin "minähän laulan tämän vaikka olisi viimeinen tekoni" on mielestäni hiukan vaarallinen asenne. Jos joku kappale ei istahda ääneen muutaman kokeilun jälkeen, ei tekniikka ole vielä sillä tasolla, että sitä kannattaisi harjoitella. Sen voi jättää aikaan myöhäisempään.
 
Klassisessa laulussa on paljon sellaisia kappaleita, jotka ovat vain niin isoja ja vaikeita, että jos niitä väen väkisin runttaa menemään, lopputulos on saundiltaan huono ja ongelmat ovat taattuja. Jos ottaa vaikeita kappaleita työn alle, niille pitää antaa riittävästi aikaa. Klassisessa laulussa ei ole mikään ihme, että otetaan joku kappale yhden tai jopa kahden vuoden projektiksi. Kokeillaan välillä, miten menee, ja sitten se taas jätetään lepäämään. Kunnes joku päivä kaikki osaset loksahtavat paikalleen, kun tekniikkaa on riittävästi.
 
Laulaminen, oli kyseessä kevyt tai klassinen, vaatii kärsivällisyyttä, ja toisaalta myös tajua siitä, missä omat kyvyt ja rajoitteet ovat. Rajoitteet eivät ole ikuisia, mutta niitä ei myöskään saa yhdellä kertaa pois. Väkisin vääntäminen on mielestäni pahinta, mitä voi tehdä itselleen. (henk.koht. mielipide ja kokemus, joka ei perustu mihinkään koulutukseni puolesta opetettuun)

Harjoitellessa jotain uutta, ei voi välttää virhetoimintoja, kun ei vielä ihan tiedä, että mitä laulaa ja miten. Se rasittaa ääntä, mutta vain sen hetken, ja ääni kyllä kestää sellaisen "tilapäisen" väärinkäytöksen. Silti varsinainen rääkkääminen tyyliin "minähän laulan tämän vaikka olisi viimeinen tekoni" on mielestäni hiukan vaarallinen asenne. Jos joku kappale ei istahda ääneen muutaman kokeilun jälkeen, ei tekniikka ole vielä sillä tasolla, että sitä kannattaisi harjoitella. Sen voi jättää aikaan myöhäisempään.
 
Joo, suunnilleen noin olen yrittänyt niiden tosi vaikeiden laulujen kohdalla. Silloin tällöin koitan josko menisi, ja yleensä täytyy todeta että eipä mee. Ja siihen kokeiluun riittää eka säkeistö, eka kertsi, en toki runno biisiä väkisin läpi jos se ei onnistu. Toisinaan koitan tapailla mukana ja löytää sitä tekniikkaa jolla sen voisi laulaa.
 
Tuo rääkkääminen kohdistuu sitten taas sellaisiin lauluihin, jotka menevät esim. osittain hyvin, mutta esim. jokin kertsi vaatii vielä opettelua. Tai että saan sen menemään äänenkorkeuden puolesta, mutta tekniikka ei vielä riitä siihen, että se kuulostaisi hyvältä. Ja tällaisia sitten harjoittelen, ja yleensä tulos on se, että jossakin vaiheessa ne rupeavat kuulostamaan siedettäviltä.
 
Mutta ihan ok neuvoja, olen kyllä välillä syyllistynyt tuohonkin "minähän laulan tämän vaikka olisi viimeinen tekoni" -juttuun:) Jatkossa koitan olla tarkempi, toisin sanoen aikaisemmin en oikeastaan ole ymmärtänyt tässä mitään vaaraa olevankaan.

Muistakaa avata saundinne ennen laulamista. Tylsäähän se voi olla, mut enemmän vituttaa kun ei saa itestä parasta mahdollista irti.
Ite käyn ensin lenkillä (laulaessa käytetään koko kroppaa, on tärkeetä hoitaa kuntoa ja lämmitellä. Ja mitä parempi kunto on, sen pidempään pystyt laulamaan henkeä vetämättä!), sit nostan käsipainoja ylös alas sivuille ja vähä joka suuntaan (ei mitää parikilosia mut ei tartte hikistä treeniäkään vetää avaa ääntä aika mukavasti!) ja sit alotan laulamisen kevyesti, ei siis heti niitä vaikeimpia ja rankimpia biisejä. Vettä juon reilusti.
Kannattaa ainaki kokeilla näitä ja verrata tuloksia aikasempiin, jos ei ole tapana lämmitellä.