Tanssimusiikki ›

Kivien heittely löysin rantein on luonteenomaista ihmiskunnalle, abstraktille ajattelulle, rock -musiikille ja ennen kaikkea suomalaiselle keihäänheittokulttuurille.
 
"Jalkojen kehittymisen myötä varhaisimmat edeltäjämme Australopithecukset siirtyivät puista tasangoille. Evoluution näkökulmasta kysymys on eriskummallisesta kehityskulusta, jolle vertailukohta löytyy lähinnä lintujen siivistä. Se, että ihmisen edeltäjät eivät tyytyneet apinamaiseen rystyskävelyyn, on tuottanut lajillemme suuria ongelmia, esimerkiksi huonon tasapainon ja hitauden, mutta myös eräitä ratkaisevia etuja. Crosbyn ajatuksenkehittelyn kannalta oleellisimpia olivat notkea ranne, näkökykypainotteinen havainnointitapa ja täyden ympyrän tekemään kykenevä olkapää. Ensimmäinen näistä oli mahdollinen vasta maan päälle siirryttyä, kun taas kaksi viimeksi mainittua olivat suoraa perintöä puissa elämisestä. Tässä kohden Crosby eroaa tutkijoiden valtavirrasta, hänen mukaansa ratkaisevaa ei olisikaan alkuvaiheessa ollut käsien käyttö työkalujen valmistamiseen tai kantamiseen, vaan kivien ja keppien heittämiseen. Liikkuva olkavarsi, tarkka syvyysnäkö ja ruoskamaisen saaton mahdollistava ranne tekivät esi-ihmisistä planeetan parhaita heittäjiä, jotka ainoina pystyivät vahingoittamaan matkan päästä.
 
Crosby menee jopa niin pitkälle, että hän, tosin varovaisen tunnustelevasti, yhdistää heittämisen ja abstraktin ajattelun toisiinsa. Hieman tukevammalla pohjalla hän on nostaessaan esiin kyvyn tehdä yhteistyötä. Crosby lainaa evoluutiopsykologi Paul M. Binghamia, jonka mukaan ihmisyhteisöt suosivat ryhmätyöhön kykeneviä ja rankaisivat uhoilijoita keppi- ja kivisateella. Kivitysrangaistus olisi siten kirjaimellisesti ikivanha tapa kohdella niitä, jotka eivät alistuneet ryhmän tahtoon. Kivien heittely säilyi monissa eristyneissä yhteisöissä pitkään ihmisen tärkeimpänä aseena. Kivien tehosta saivat muistutuksen niin Kanariansaarille 1400-luvulla tunkeutuvat espanjalaiset kuin de la Pérousen retkikuntakin 1700-luvulla Samoalla."
 
Lähde:
http://www.ennenjanyt.net/3-03/throwing.htm
 
Sorry offtopic, ryhdyn lukemaan kärpästen herraa ja poistun reuhaamaan tuonne äänieristettyyn huoneeseen :)

'Sitaatti - tuo älyn säihkyvä korvike'
 
J. Virtasen siteeraus joltakin tunnetulta ajattelijalta.

...Kun sanoin kitaroilla aikaansaadusta svengistä niin jos nyt jotain hurriganesin Slippin n_ slidin_:iä kuuntelee, siinä on svengaavaa rokkia mielestäni ja maallikon korvaan kuulostaa siltä kuin tuo svengaavuus saataisiin aikaan kitaroilla. Ainakin kuulijasta vaikuttaa siltä että kitaroilla soitetaan svengaavasti ja se on olennainen osa tuota musiikkia. Jos meni teknisesti väärin niin ei voi sitten mitään! Jos tota komppia vaan hakattaisiin rummuilla niin ei se oikein svengaavalta mun mielestäni silloin kuulostaisi.
 
Eiks toi oo ihan suora rokki. Eihän me ees käsitetty, että tässä oli semmosesta rokista kyse. Mä ainakin ajattelin jotain just WW:n kuvaamaa vanhempaa - originaalia - rockia, jossa svengi tulee basso - rummut akselilta.
 
Tiedä sitten nyt tosta Gansien erityisestä "svengistä" - eiköhän se tainnut olla ihan joku muu se niitten jutska, kuin mahtava svengi. Ootko kuullut originaalia Slippin' slidin:ia? Tai originaalia Roadrunneria?
 
Omakohtainen kokemus: Pari vuotta sitten olin Waltikassa katsomassa Remun Hurrganeskeikkaa ja Maestro itse veti minusta paremmin, kuin koskaan - samoin hyvin Järvisensä opiskellut Orma. Valitettavasti vaan muuten ihan ok soittanut Tamperelainen bassotaiteilija (jonka nimen olen nyt sitten autuaasti unohtanut) tuhosi lähes täysin sekä Get on:in että Roadrunnerin soittamalla niihin sointuarpeggion sijaan pelkkä soinnun pohjaääntä 8-osina. Ei auttanut Orman hieno kitarointi yhtään - homma meni ihan käteen.
 
Mutta senkin neuvon annan, että lievä paksunahkaisuus / joviaalisuus lienee eduksi täällä - ei kannata hei ihan heti kiskaista papua käkättimeen.
 
No kauneus on katsoja silmässä ja svemgi kuulija korvassa, mutta tietyt musiikilliset tosiasiat pitävät kai kuitenkin paikkansa?

Mä ainakin ajattelin jotain just WW:n kuvaamaa vanhempaa - originaalia - rockia, jossa svengi tulee basso - rummut akselilta.
 
Kyllä se näissä tulee myös rytmikitarasta tai pianosta ja puhallinryhmästä mikäli sellainen sattuu olemaan. Mikäli nää palaset ei loksu kohilleen, niin ei svengaa..plus sit laulaja...tai laulajat...

...kyllähän hyvällä kompilla saa sen mukavan keinunnan aikaan esim tollaseen Bill Haley-tyyppiseen rockiin.
 
Puhumattakaan Bo Diddley'sta. Kyllä minäkin puollan tuota näkökantaa että kitara svengaa.

Olenkos nyt näiden rytmien kanssa aivan hakoteillä. Eikös rock 'n' roll ole pääsääntöisesti suoraa, backbettiä tai shufflea. Tanssillisesti näillä ei juurikaan eroa ole. Synkooppirytmistäkin on, mutta eikös se ole rock 'n' rollissa aika harvinaista jos nyt joku nopeatempoinen chuckberry ja onkos nekään oikeeta synkooppia.
 
.
 

 
Tähän pitää nyt kommentoida: Suoralla rytmillä ja shufflella on kyllä tanssillisesti paljonkin eroa! Tanssillisesti ajatellen synkooppirytminen ja shufflerytmi (onko sama asia, en osaa sanoa) on samankaltaista.
 
Shuffle/synkooppirytmitys on TANSSIMISEN kannalta sellaista että siihen istuu erityisen hyvin tanssilajit joissa on ns. triple step-askelluksia kuten jive ja monet swing tanssilajit. Tietenkin kaikki riippuu myös nopeudesta ym. seikoista samalla.
 
Älköön nyt kukaan vetäkö taas hernettä nenään sen takia että puhun shufflesta ja synkoopista samassa nipussa. En tiedä tarkalleen ottaen mitä nämä termit sisälleen kätkevät mutta ymmärrän että esim. tuollainen tyypillinen jive-komppi on samankaltaista kuin juuri shuffle ja tietääkseni (?) esim. jivessa käytetään synkooppirytmitystä. Jos meni väärin niin eikun kivet käteen vaan, kyllä se siitä!
 
Suorarytmistä ja shufflea VOi toki tanssia vaihtoaskel-foksina molempia ja jos ajatellaan ainoastaan foksin tanssijan kannalta niin tässä mielessä ei ole tanssillisesti juurikaan eroa. Mutta kun taas kysytään että ketä halutaan palvella ja jos HALUTAAN palvella hyvin mahdollisimman monia asiakasryhmiä tanssiorkesterina niin ehdottomasti shuffle/synkooppirytmitys tarjoaa enemmän mahdollisuuksia tanssillisesti. Samalla se ei ole vaihtoaskel-miehiltäkään pois!
Suorarytminen rock antaa mahdollisuuksia tanssia joko:
 
-hillumalla ilman askelia
-fuskuna
-rock_n rollina
-buggina
-tietenkin foksina
-+ jotain erikoisempia lajeja
 
Synkooppirytminen tarjoaa kaikkien edellisten lisäksi vielä kaikki triple step lajit. Puhuen siis siitä mikä tanssi ISTUU hyvin soitettuun musiikkiin!
 
Jotenkin älytöntä on mielestäni sekin kun joskus näkee että kuulutetaan jive ja soitetaan ihan h-tinmoisilla tempoilla jota ei voi oikein helposti mennä foksina eikä liioin jivena tms.: nakaan. Mitä hiton hyötyä siis on edes soittaa silloin jivea? Se ei palvele ketään: -ei niitä jotka osaa jivea ja vielä vähemmän se palvelee niitä jotka voisivat muuten sen mennä foksina jos tempo ei olisi liian kova.
 
Nyt siis taas nämä oli musiikin kuuntelijana maallikon mutu-näkökantoja mutta tanssijana kuluttajan/käyttäjän tietoa/kokemuksia.
 
Jos orkesteri HALUAA palvella hyvin mahdollisimman laajaa asiakaskuntaa, kannattaa ajatella asioita "tanssillisesti" muidenkin kuin vaihtoaskel-foksaajien kannalta! Se on sitten eri jos valitaan asiakkaat ja tietoisesti halutaan palvella vain jotain tiettyä tanssilajia käyttävää ryhmää.

Tähän pitää nyt kommentoida: Suoralla rytmillä ja shufflella on kyllä tanssillisesti paljonkin eroa! Tanssillisesti ajatellen synkooppirytminen ja shufflerytmi (onko sama asia, en osaa sanoa) on samankaltaista.
 
Mä oon joskus ollut ymmärtävinäni että synkooppi tarkoittaa tanssijalle ja soittajalle eri asiaa, mutta en tiedä tarkemmin.
Tanssijan shuffle tarkoittanee soittajan kolmimuunteisuutta.

virhe

Mä oon joskus ollut ymmärtävinäni että synkooppi tarkoittaa tanssijalle ja soittajalle eri asiaa, mutta en tiedä tarkemmin.
Tanssijan shuffle tarkoittanee soittajan kolmimuunteisuutta.
 
Suurin ero lienee siinä että tanssijat tarkoittavat synkooppirytmisellä musiikilla synkopoivaa musiikkia. Tanssijoiden synkopoinnissakaan ei ole niin suurta eroa rytmin synkopointiin kuin miltä se näyttää. Tanssijat esittävät sen vaan hiukan takaperoisesti.
 
Triplettiin se synkopoiva vaikutus liitetään ja tarkoittaa sitä että tripletin keskimmäinen askel eli shufflen jälkimmäinen isku lähenee seuraavaa iskua.
 
Mitä suurempi paino iskulla on, niin sitä voimakkaammin sille myös askelletaan. Voimakkaalle iskulle askelletaan myös ns. aikaistetulla timellä eli tässä juuri tapahtuu tanssijoiden tarkoittama synkopoiva vaikutus missä tripletin keskimmäinen askel lähenee tripletin viimeistä askelta. Läheneminen kuitenkin tapahtuu voimakkaan painotetun parillisen iskun aiheuttaman tripletin viimeisen askeleen aikaistamisen seurauksena eli aivan oikean synkopoivan vaikutuksen seurauksena.

Suurin ero lienee siinä että tanssijat tarkoittavat synkooppirytmisellä musiikilla synkopoivaa musiikkia. Tanssijoiden synkopoinnissakaan ei ole niin suurta eroa rytmin synkopointiin kuin miltä se näyttää. Tanssijat esittävät sen vaan hiukan takaperoisesti.
 
Triplettiin se synkopoiva vaikutus liitetään ja tarkoittaa sitä että tripletin keskimmäinen askel eli shufflen jälkimmäinen isku lähenee seuraavaa iskua.
 
Mitä suurempi paino iskulla on, niin sitä voimakkaammin sille myös askelletaan. Voimakkaalle iskulle askelletaan myös ns. aikaistetulla timellä eli tässä juuri tapahtuu tanssijoiden tarkoittama synkopoiva vaikutus missä tripletin keskimmäinen askel lähenee tripletin viimeistä askelta. Läheneminen kuitenkin tapahtuu voimakkaan painotetun parillisen iskun aiheuttaman tripletin viimeisen askeleen aikaistamisen seurauksena eli aivan oikean synkopoivan vaikutuksen seurauksena.
 
Ahaa... Selvishän tuokin.

Suurin ero lienee siinä että tanssijat tarkoittavat synkooppirytmisellä musiikilla synkopoivaa musiikkia. Tanssijoiden synkopoinnissakaan ei ole niin suurta eroa rytmin synkopointiin kuin miltä se näyttää. Tanssijat esittävät sen vaan hiukan takaperoisesti.
 
Triplettiin se synkopoiva vaikutus liitetään ja tarkoittaa sitä että tripletin keskimmäinen askel eli shufflen jälkimmäinen isku lähenee seuraavaa iskua.
 
Mitä suurempi paino iskulla on, niin sitä voimakkaammin sille myös askelletaan. Voimakkaalle iskulle askelletaan myös ns. aikaistetulla timellä eli tässä juuri tapahtuu tanssijoiden tarkoittama synkopoiva vaikutus missä tripletin keskimmäinen askel lähenee tripletin viimeistä askelta. Läheneminen kuitenkin tapahtuu voimakkaan painotetun parillisen iskun aiheuttaman tripletin viimeisen askeleen aikaistamisen seurauksena eli aivan oikean synkopoivan vaikutuksen seurauksena.
 
Mua taas on valaistu joskus tiedolla, että tanssija puhuu synkopoinnista kun tarkoittaa kolmimuunteisuutta.
 
Mutta tämän pitkän "selvennyksen" jälkeen olen taas aivan pihalla. Monesta mieleen nousevasta kysymyksestä esitettäköön ensin päällimmäisin eli: kun tanssijan mielestä musiikki on "synkopoitua", niin mikä soitin tai mitkä soittimet siihen lähinnä vaikuttaa? Eli jos vaikka kitarakompissa on paljon off-beatteja, niin onko se musa silloin synkopoitua?
 
Ja sivumennen sanottuna, se "triplet" on "suomeksi" trioli. :)

Läheneminen kuitenkin tapahtuu voimakkaan painotetun parillisen iskun aiheuttaman tripletin viimeisen askeleen aikaistamisen seurauksena eli aivan oikean synkopoivan vaikutuksen seurauksena.
 

 

 
Otetaan esimerkiksi jive:
 
Siis tarkoititko että (tanssijan triple-stepissä) askellus tapahtuu siten että kun askellus lasketaan : 1,2 3a4 5a6 -niin tuo a tulee lähemmäksi 4:sta ja 6:sta sen takia että 6 ja 4 aikaistetaan?
 
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa! Tuskin löytyy sellaista tanssikoulua jossa noin opetettaisiin.
 
Jos yritän esittää asian havainnollisesti niin jiven synkopointi tanssijan kannalta lasketaan ja toteutetaan seuraavasti:
 
1,2 kooool-a-nel viiiiis-a-kuus eli niinpäin että a triple stepin keskimmäinen askel (a) lähenee nelosta ja kuutosta eikä toisinpäin. Muutenhan tanssija tanssisi eturytmiin. a-4 samoin kuin a-6 on siis lyhyempi ajallisesti kuin 3-a tai 5-a.
 
Muuten tässä tuli jo niin paljon kaikenlaisia hienoja termejä etten ymmärtänyt niistä puoliakaan, pitäisi olla musiikin ammattilainen. Kuitenkin esim. sopivan nopeuksista shufflea voi tanssia esimerkin kaltaisena jiveä oikein hyvin. Tätä ymmärrän synkopoinnilla näin pelkästään tanssimisen kannalta. Jos jollakin on parempaa tietoa niin korjatkoon.

Mua taas on valaistu joskus tiedolla, että tanssija puhuu synkopoinnista kun tarkoittaa kolmimuunteisuutta.
 
Mutta tämän pitkän "selvennyksen" jälkeen olen taas aivan pihalla. Monesta mieleen nousevasta kysymyksestä esitettäköön ensin päällimmäisin eli: kun tanssijan mielestä musiikki on "synkopoitua", niin mikä soitin tai mitkä soittimet siihen lähinnä vaikuttaa? Eli jos vaikka kitarakompissa on paljon off-beatteja, niin onko se musa silloin synkopoitua?
 
Ja sivumennen sanottuna, se "triplet" on "suomeksi" trioli. :)
 
Kolmimuunteisuudella tanssija tarkoittaa usein myös synkopoitua. Yritin selventää vaan sitä mitä se synkopoiva vaikutus vaikuttaa tanssimiseen tai miten sen vaikutusta tanssimiseen selitetään.
 
Tripletti askellus on sama kuin triple step askellus. En tarkoittanut triolia.

Kolmimuunteisuudella tanssija tarkoittaa usein myös synkopoitua. Yritin selventää vaan sitä mitä se synkopoiva vaikutus vaikuttaa tanssimiseen tai miten sen vaikutusta tanssimiseen selitetään.
 
Tai siis päinvastoin eli "synkopointi" on kolmimuunteisuutta. Eli niin kuin oon joskus oivaltanutkin. Ja sä käytät sanaa ihan samassa merkityksessä, vaikka yrität johtaa meitä vähän harhapoluille. :) Eli ei puhuta synkopoinnista vaan kolmimuunteisuudesta.
 
Tripletti askellus on sama kuin triple step askellus. En tarkoittanut triolia.
 
Okei, no nyt selvis, ainakin luulen... Eli se keskimmäinen askel siirtyy sitä enemmän taaksepäin, mitä "kolmimuunteisempaa" musa on. Mut sitä en nyt tajua, että mihin se viimeinen askel siirtyis, "synkopoinnin" mukaan?

Okei nyt. Selvis. Triple sec oli yhteen aikaan kovassa huudossa.

Okei nyt. Selvis. Triple sec oli yhteen aikaan kovassa huudossa.
 
Teinipoikana tempaisin pullon sitä hätäseen ja noutaja oli lähellä, kun sammuin pakkaseen.

Teinipoikana tempaisin pullon sitä hätäseen ja noutaja oli lähellä, kun sammuin pakkaseen.
 
Mulla vastava kokemus Tapio-likööristä. Onneksi oli kesäaika kun sammuneena ojasta viimein heräsin.
Sen lisäksi putosin vielä sieltä kotiin kävellessäni erääseen lauhdevesikanavaan (Typpi Oy:n kanava Laanilassa Oulussa) käsiä pesemään mennessäni ja olin hukkua. Märkänä kotiin nukkumaan sitten loppu laskuhumala pois.

Mulla vastava kokemus Tapio-likööristä. Onneksi oli kesäaika kun sammuneena ojasta viimein heräsin.
Sen lisäksi putosin vielä sieltä kotiin kävellessäni erääseen lauhdevesikanavaan (Typpi Oy:n kanava Laanilassa Oulussa) käsiä pesemään mennessäni ja olin hukkua. Märkänä kotiin nukkumaan sitten loppu laskuhumala pois.
 
Alkoi oikein naurattamaan kun visioin tuota muinaista örvellystä.

Alkoi oikein naurattamaan kun visioin tuota muinaista örvellystä.
 
Se oli nuorena poikana aika vakava paikka, kun tuota jälkikäteen ajattelee.
Kanalassa nukkuminen myöhemmin, kuten tietänette, ei ole mitään tuohon verratuna.