Kitarat: soittaminen ›

Eli.Kuinka paljon treenaatte soittamista päiväsä?Bänditreenejä ei lasketa. On pistäny silmään et tääl on tosi lahjakkaita nuoria soittajia jotka tietää ihan sikana enempi kitaroista mitä minä alle kakskymppisenä,tosin en tiedä vieläkään niistä mitään :)
 
soitan:
 
MA TI KE TO PE LA SU
4h 4h 5h 6h 6h 3-10 3-10
 
ja ikää on 13 vuotta ja noi ylä puolella on tunteja ja piano on tässä sivussa kans...

soitan:
 
MA TI KE TO PE LA SU
4h 4h 5h 6h 6h 3-10 3-10
 
ja ikää on 13 vuotta ja noi ylä puolella on tunteja ja piano on tässä sivussa kans...
 
Sustahan saattaa tulla vielä vaikka minkälainen virtuoosi :)
 
Tuli mieleen tosta yhestä Räisälän Artosta mikä soitti Requiemissa ni sen kaa ku joskus viestiteltiin ni äijä soitti kans semmosia tukevia 8 tunnin treenejä.
 
Ettäkantsii vaan harjoitella, tosin biisien tekemistä ei opi ku kuuntelemalla mahdollisimman laajalti kaikenlaista musiikkia :)

soitan:

MA TI KE TO PE LA SU
4h 4h 5h 6h 6h 3-10 3-10

ja ikää on 13 vuotta ja noi ylä puolella on tunteja ja piano on tässä sivussa kans...
 
Onko nämä siis ihan aikatauluja että nyt kello on 16.30 aika ottaa kitara käteen ja vetää 4h tiivis sessio? Huh aika perfektionistista:-)

Onko nämä siis ihan aikatauluja että nyt kello on 16.30 aika ottaa kitara käteen ja vetää 4h tiivis sessio? Huh aika perfektionistista:-)
 
Mua ainaki ottaa ihan suunnattomasti päähän ettei tullu tiukasti treenattua nuorempana.
 
Monesti on jotain tosi hyviä ideoita biisiin mut kädet ei vaan taivu :)
 
Sen takia nykyään noita skaaloja joudunki harjoitteleen..

Aivan liian vähän tulee soiteltua, hyvä kun sen tunnin päivässä saa soitettua. Jotenkin tuo lukio vaan vie niin paljon eneregiaa, puoli viideltä kotiin + läksyt niin ei oikein enää puhti riitä (vaikka melko reippaasti läksyistä luistankin). :-( Kehitys meinaa tyssätä ja motivaatio loppua... Pitäisi saada jostain uusi kipinä.
 
8 tuntia päivässä on kyllä jo aika eläimellistä. Itselläni se tarkoittaisi sitä, että ottaisin suoraan koulusta tullessani kitaran kouraan ja soittaisin puoleenyöhön.

Ihan fiilispohjalta soittelen. Joskus ei tule soitettua ollenkaan, joskus viihtyy kitara kourassa useita tunteja päivässä. Mitään tarkkaa treenausta en ole ikinä harrastanut, useimmiten vain soittelen vaan levyjen mukana erityylistä musiikkia niin hyvin kuin osaan. Ja myös tuommosta omien juttujen räpeltämistä tulee harrastettua. Eipä minusta siis mitään virtuoosia ole tulossa, mutta eipä ole tarkoituskaan. Ihan vain tämmöisen mukavana ajanvietteenä tämä soittelu. Teoriaa en ole vielä harjoitellut periaatteessa ollenkaan, mutta tarkoituksena olisi...

Mulla on apen kanssa ollut sama ongelma. Lukio + koripallo + kitara. Yhdistelmä, joka syö aikaa toisiltaan. Ei pidä kuitenkaan liikaa panikoida kehityksen kanssa. Koko elämä aikaa soittaa. =) Onneksi huomenna on viimeset kirjotukset tältä keväältä ja toivottavasti ikinä.

Aivan liian vähän tulee soiteltua, hyvä kun sen tunnin päivässä saa soitettua. Jotenkin tuo lukio vaan vie niin paljon eneregiaa, puoli viideltä kotiin + läksyt niin ei oikein enää puhti riitä (vaikka melko reippaasti läksyistä luistankin). :-( Kehitys meinaa tyssätä ja motivaatio loppua... Pitäisi saada jostain uusi kipinä.
 
8 tuntia päivässä on kyllä jo aika eläimellistä. Itselläni se tarkoittaisi sitä, että ottaisin suoraan koulusta tullessani kitaran kouraan ja soittaisin puoleenyöhön.
 
Toi Wylden poika tais treenata lukioaikoina aika hurjia määriä, about 8 tuntia päivässä.

Aivan liian vähän tulee soiteltua, hyvä kun sen tunnin päivässä saa soitettua. Jotenkin tuo lukio vaan vie niin paljon eneregiaa, puoli viideltä kotiin + läksyt niin ei oikein enää puhti riitä (vaikka melko reippaasti läksyistä luistankin). :-( Kehitys meinaa tyssätä ja motivaatio loppua... Pitäisi saada jostain uusi kipinä.
 
8 tuntia päivässä on kyllä jo aika eläimellistä. Itselläni se tarkoittaisi sitä, että ottaisin suoraan koulusta tullessani kitaran kouraan ja soittaisin puoleenyöhön.
 
Minulla on se 8 tuntia normi treenit ja tämä ei ole siis mitään hampaat irvessä pakkosoittoa. Minä tykkään musasta ihan v*tusti ja sen takia tätä tulee itse tehtyä. Peruskoulusta lähdin suht hyvällä papereilla (ka:t kaikki 8,2 ja pelkät lukuaineet 8,1), mutta valitsin amiksen ihan vain sen takia että jäisi aikaa soittamiselle.
 
Läksyjä ei omasta amiksesta suurissä määrin tulee, sillä suurin osa ryhmästäni on laiskoja lorttoja. Teen hommat tunnilla, jolloin vapaa-aika on todellakin vapaa-aikaa. Lomillatulee joskus vedettyä aivan hullujakin määriä vain soitellen. Viime vuoden treenipäiväkirjasta löytyy merkintä että olen soittanut 13h. Lukio on monelle hyvä paikka ja on aivan turha alkaa analysoimaan tässä ketjussa sitä kumpi on parempi, mutta väitän kivenkovasti (amiksena) että ammattikoulussa on helpompaa kuin lukiossa.
 
Olen päättänyt tehdä kitaroinnista elämäntyöni, tää amis on vain "backup plan". Ei tätä (8h/päivä) kannata tehdä jos ei oikeasti saa sellaista orgastista tunnetta kun kitaran käteen ottaa. Monet haluavat pitää kitaroinnin ihan vain harrastuksena ja se on minulle ok. En moiti ketään joka treenaa 1/h silloin tällöin. En viitsi puuttua muiden tekemisiin niin kauan kun he eivät puutu minun.
 
Muita harrastuksia ei nykyään ole, paitsi kuntopiiri jota harrastan viikonloppuisin ja lomilla, kun aikaa on enemmän. Niin joo ja tämä kolmas aktiviteetti on kaljan juominen lukiota käyvien kavereiden kanssa.
 
EDIT: apinaattori: itse herään aamulla 5:15 ja kerkeän soittaa n.2h ennen kouluun lähtöä (kouluun matkaa 20km) ja illalla kotiin tullessani soitto alkaa heti.
 
Treenasihan se Chris Broderickin teininä 14h/päivä. 2h viulua, 2h pianoa, 5h sähkökitaraa ja 5h klassista kitaraa.

Aivan liian vähän tulee soiteltua, hyvä kun sen tunnin päivässä saa soitettua. Jotenkin tuo lukio vaan vie niin paljon eneregiaa, puoli viideltä kotiin + läksyt niin ei oikein enää puhti riitä (vaikka melko reippaasti läksyistä luistankin). :-( Kehitys meinaa tyssätä ja motivaatio loppua... Pitäisi saada jostain uusi kipinä.
 
8 tuntia päivässä on kyllä jo aika eläimellistä. Itselläni se tarkoittaisi sitä, että ottaisin suoraan koulusta tullessani kitaran kouraan ja soittaisin puoleenyöhön.
 
Vähän sama täällä. Huomenna on vielä enkun ylppärit, mutta sen jälkeen on lukio ohi (tai no, on mulla vielä yksi ATK-kurssi, eli 3x75min viikossa). Viimeisen kuukauden aikana on tullut soitettua kitaraa noin pari tuntia. Ei ole oikein ehtinyt ja jaksanut, mutta ensi viikolla alkaa kunnon soittelu taas pitkästä aikaa.
 
Välillä on, että soitan monta tuntia päivässä, ja välillä taas voi olla viikon tauko. Kouluaikoina tuli soiteltua muutama tunti viikolla ja viikonloppusin sitten about 2-3h päivässä. Joskus kun sai koulussa hyvän biisi-idean niin heti himaan päästyä oli pakko napata kitara kouraan :D Yksi biisi syntyi filosofian tunnin jälkeen himaan päästyäni, hoho.
 
Haluaisin soittaa paljon enemmän, ja onneksi nyt siihen onkin mahdollisuus kun ei ole enää koulua. Viimeisen parin kuukauden aikana on kyllä tullut keskityttyä enemmän omien biisien tekemiseen ja ihan improvisointiin kuin uusien kappaleiden jne. opetelluun.
 
Voisi alkaa taas jotain tekniikkaa harjoittelemaan ja teoriaa lukemaan.
 
Edit: Mielestäni ei kannata pakottaa itseään joitain tekniikkaharjoituksia sahaamaan jos ei oikeasti kiinnosta. Mielummin yrittää soveltaa sen treenin johonkin mieluisampaan muotoon jos ei tuo nappaa.
 
Edit2: Vaikka muuten jäisi soittelu vähemmälle, niin usein tulee kyllä nettiä selatessa kaikenlaista räpelletyä ihan unpluggedina.

Rispektit Jake. E:lle, ihan tolkuttomasti reenaat... :P

Minun mielestäni tuossa "kyllä treenaisin mutta en ehdi kun on muita harrastuksia ja koulu ja ja ja..." -jutussa haiskahtaa tekosyy.
 
Itse ainakin myönnän, että vaikka normaalisti lukion lisäksi aikaa vievät koripallon laji- ja oheisharjoitukset, teoria ja pianonsoitto ja kitara on kakkossoitin, on kitaratreenin puute pelkkää laiskuutta eikä ajanpuutetta. Eikä mitään muuta kuin laiskuutta. Vaikka on koulua ja harrastuksia ja vielä pyörisi m.netissä välissä, olisi silti mahdollista soittaa - ja treenata kitaransoittoa- useita tunteja joka päivä.
Miksikö? Minulle ei ole maailman tärkein asia olla mahdottoman hyvä kitaristi juuri nyt. Enkö sitten haluaisi osata soittaa hyvin? Tietysti haluaisin. Mutta tällä hetkellä minulle riittää, että kitaransoitto on harrastus, jossa kehityn pikkuhiljaa.
 
Ei kai sen nyt pitäisi olla mitenkään häpeällistä myöntää, että elämässä on tärkeämpiäkin arvoja kuin kitaransoitto, vaikka muusikoiden.netin kitaransoittopalstalla ollaankin.

Minulle ei ole maailman tärkein asia olla mahdottoman hyvä kitaristi juuri nyt. Enkö sitten haluaisi osata soittaa hyvin? Tietysti haluaisin. Mutta tällä hetkellä minulle riittää, että kitaransoitto on harrastus, jossa kehityn pikkuhiljaa.
 
Ei kai sen nyt pitäisi olla mitenkään häpeällistä myöntää, että elämässä on tärkeämpiäkin arvoja kuin kitaransoitto, vaikka muusikoiden.netin kitaransoittopalstalla ollaankin.
 
Tätä minä arvostan. Itselleni on jotenkin ollut pitemmän aikaa kitaransoitto addiktio :). Pidän tästä toki, mutta joskus itseä hieman vaivaa kun tulee tälläisiä neuroottisia oireita jos ei joku homma taitu.
 
Jokainen tyylillään.

Tätä minä arvostan. Itselleni on jotenkin ollut pitemmän aikaa kitaransoitto addiktio :). Pidän tästä toki, mutta joskus itseä hieman vaivaa kun tulee tälläisiä neuroottisia oireita jos ei joku homma taitu.
 
Jokainen tyylillään.
 
Näin on, meitä kitaristeja on moneksi ja hyvä niin.
 
Toiset valitsevat itseopiskelun ja toiset soittotunnit, toisille riittää, että voi säestää itseään vitossoinnuilla ja toiset pyrkivät siihen, että pystyy soittamaan mitä tahansa, kun nuotti lyödään eteen. Joillekin tärkeintä ovat hyvien melodioiden soitto, toiset keskittyvät tekniikkaan. Jotkut haluavat sooloilla, jotkut kompata.
 
Pitäisi kuitenkin muistaa aina arvostaa toinen toistamme kitaristina, olivat tavoitteet mitkä hyvänsä. Minä arvostan Jake.e:n kaltaisia treenihirmuja, on hienoa että jollain on kyky omistautua noin tavoitteen saavuttamiseksi. Mutta yhtälailla arvostan kitaristia, joka soittelee niitä vitossointuja ja on tyytyväinen osaamiseensa.

Miksi ei bänditreenejä lasketa? Monet soittelee useammissa pumpuissa, joten niistä sessioista tulee monta tuntia viikkoa kohti. Monet myös opettelevat treeneissä uutta matskua. En oikein ymmärrä, miksi se pitäisi erotella treenaamisesta.
 
Mun treenaaminen (jos sitä nyt voi treenaamiseksi kutsua) vaihtelee todella paljon. Esim. jmuutama viikko sitten treenasin noin 3 tuntia päivässä ja kuluneella viikolla taisin soittaa kaiken kaikkiaan 15 minuuttia. Sitten kieli meni kitarasta poikki ja poikki se on vieläkin. Tämä määrä siis, jos ei lasketa treeneissä käyntiä. Me kyllä treenattiin tänään bänditreeneissä pari uutta viisua, mikä on aika paljon enemmän, kuin mitä tulee kotona saatua aikaiseksi yleensä......
 
Mitä muuten tarkoitetaan treenaamisella? Lasketaanko jammailu yksikseen siihen? Vai pitääkö treenin nimensä mukaan pyrkiä jatkuvasti kehittymiseen?

Mitä muuten tarkoitetaan treenaamisella? Lasketaanko jammailu yksikseen siihen? Vai pitääkö treenin nimensä mukaan pyrkiä jatkuvasti kehittymiseen?
 
Itse lasken treenaukseksi kaiken ajan minä soitan. Eli jos makailen krapulassa kitara sylissä se ei ole treenaamista, mutta jos soitan tuttua biisiä 1000 kertaa uudestaan on se jo treenaamista. Tatsi paranee vaikka tuolla 1000 kerralla. Kaikki yksinäinen improvisointi ja fraseerauksen harjoittelu on treenaamista siinä missä metronomi tekniikka treenikin.

En ole treenannut kitaran soittoa tekniikan tai muun osalta suunnilleen kolmeen neljään vuoteen. Enemmän ollu bändikuvioita, jolloin tietysti se bändisoitanta tullut tärkeämmäksi prioriteetiksi. Tuntuu, etten tästä enää parane, joten pitää kehittää vain bändivääntöä sitten.

Bänditreenit on yleensä sen about 3h, mutta en laske sitä kitaransoittotreeniksi. Vaikka kyllähän aina uusia biisejä treenataan, eli siinä mielessä kyllä. Mutta toisaalta, jos lasken himassa improvisoinnin treenaamiseksi niin kyllähän sitten bänditreenitkin lasketaan, tulee nimittäin jammailtua paljon.
 
Edit: Haluaisin kyllä, että olisi motivaatiota myös tekniikkatreeneihin, mutta ei kiinnosta koska en katso niitä tällä hetkellä tärkeäksi itselleni. Tällä hetkellä haluan musajutuissa keskittyä enemmän bänditouhuihin (ja tietenki kamanysväämiseen, hehe), eli lähinnä omien biisien väsäämiseen.

Sanotaan tähän väliin että ei se pelkkä treenaaminen autuaaksi tee. Tärkeää se on, mutta ei kaikki opi vaikka treenaisivat kuinka saatanasti. Pitää olla aivot ja korvat mukana, paljon keskittymistä ja hiukkasen myöskin tuuria.