Rock, pop, alternative ›

Kyllä se vertailu mulle ainakin toimii ja vielä helposti.
 
No, riippuu vähän vertailuperusteista. Musiikillisesti ovat mun korvaan aika erilaista kamaa kyllä.
 
Micragirlsistä en diggaa ja puolestaan Sahara Hotnights on ihan ok bändi, jonka keikallekin voisin mahdollisesti mennä.
 
Mulle molemmat on ok bändejä, joiden keikalle voisi mennä, tai siis Microjen keikalla tullut oltuakin, mainiota menoa oli. Molemmat ovat omassa genressään ihan hyviä bändejä, mutta eivät maailman parhaita millään tasolla.

Tuolta saa ainakin yhtä Microjen seiskatuumaista:
 
http://www.trashcanrecords.com/
 
Muutenkin äärimmäisen suositeltava putiikki.
 
Esim. tuo siellä myytävä 20 Minuters-yhtyeen 7" (Ding Dong Daddy & Ping Pong Mama) on aivan hillitöntä kamaa.
 
Tänään posti toi Micragirlsien "Primitive Homeorgan Blast " - EP:n. Kuulemma vielä muutama kappale on jäljellä. Uskonpa käyttäväni Roskapönttölevyjen palveluja jatkossakin, kiitos vinkistä vielä kerran.

Tuntuu että aina naisartisteista puhuttaessa yhdeksi kriteeriksi nostetaan ulkonäkö, jopa tapauksissa jossa ulkonäkö on täysin sivuseikka (eli niissä, jossa bändi ei itse lainkaan yritä pelata ulkonäöllään). Sama ei tunnu pätevän miesartisteihin. Ei ulkonäkö tee bändistä musiikillisesti parempaa! Tyylikkyys tuo bändiin ehkä lisämaustetta, mutta sitähän Microilta löytyy olan takaa.
 
Naisartisteista puhuttaessa kriteeriksi nostetaan naiseus, mikä keroo ihan tarpeeksi paljon. Sillä yritetään saada säälipisteitä tai tehdä hommasta jotenkin erikoista. Ulkonäön voi nostaa esiin kenestä hyvänsä artistista puhuttaessa, jos se liittyy jotenkin artistin meininkiin.
 
En ole kuullut kenenkään nostavan Joni Mitchellin tai Bonnie Raittin ulkonäköä esiin, kun musa puhuu puolestaan.

Naisartisteista puhuttaessa kriteeriksi nostetaan naiseus, mikä keroo ihan tarpeeksi paljon. Sillä yritetään saada säälipisteitä tai tehdä hommasta jotenkin erikoista.
 
Korjaus äskeiseen vastaukseeni, joka meni vähän ohi pointin.
 
Sehän naisartistina usein ärsyttääkin, että tulee niputetuksi muiden naisten kanssa samaan sarjaan, vaikka vertailu olisi täysin aiheetonta, siksi että ihmiset ovat tottuneet jaottelemaan artistit sukupuolen mukaan. Esimerkkinä toimii loistavasti tuo aikaisempi Ruotsin Sahara Hotnights supermisut/Kuopion rämäpää Micratytöt -vertailu. Ihan outoa logiikkaa. Kyllä se naiseuden ja ulkonäön esille nostaminen tapahtuu hyvin usein täysin väärien, lahjakkaidenkin ihmisten kohdalla. Välillä sisäänrakennetut ennakkokäsitykset ottavat vallan, minkäs teet.

Pidän asenteesta, mutta koko levyllinen tätä voisi olla vähän puuduttavaa.
 
Joo. Pitihän se nyt kuitenkin ottaa selvää mikä tämä "maailman paras tyttöbändi" oikein on. Eilen tuli YLE2:n Musiikki-tv:ssä joku musavideo (en muista nimeä, joku tiikerijuttu), joka oli sinällään aika hauska animaatiopätkä. Itse biisi taas oli melko korviaraastava kaikessa garagemaisuudessaan, Micragirlsien musiikki puudutti siis minut jo yhden biisin aikana. Se oli ensikosketukseni tähän, en ollut aiemmin vaivautunut kuuntelemaan vaikka tämä ketju on tässä etusivulla usein killunutkin. Videon nähtyäni piti ottaa kuitenkin enemmän selvää, kun bändin nimi jäi häiritsevästi mieleen tämän keskustelun myötä.
 
Myspacesta tsekkasin loput biisit, My My Micraboyssa oli sentään jotain melodiantynkää johon tarttua kiinni, se miellytti noista eniten. Sellaista "pikaruokaa" tämä musa mulle on, en saa irti oikein mitään, mutta onhan näitä huonompiakin. Urkusoundit jees. En edes harkitsisi kokonaisen levyn ostamista, mutta kirjastosta saattaisin ottaa joissain olosuhteissa mukaan jos vastaan tulisi. Sellainen ihan kiva, mutta eipä tässä muuta. Tuo "maailman paras" tuossa otsikossa on kylläkin hyvä houkutus: "ai muka maailman paras, klikkaanpa ja kuuntelen että mistä on tällä kertaa kyse."

The Micragirlsin levy oli noteerattu myös uusimmassa Mojo Magazinessa, jossa se sai Kieron Taylorilta kohtalaisen lämpimän kolmen tähden arvostelun.
 
"Kuopio, in south central Finland, is blessed with lakes, verdant forests and well-regarded university. It's also home to The Micragirls, a wild girl garage trio. In matching dresses and go-go boots, Risu, Kata and Mari attack guitar, organ and drums with a frenzy that wildly contrasts with the bucolic setting of their home town... Irresistible."

Joku puhui paskasta soitosta ja epävireisestä laulusta?
Enpähän sanoisi. Pelottaa ihan että heistä tulee kohta liian taitavia. Varsinkin Risu vetää aika tiukkaa komppia.
 
http://www.youtube.com/watch?v=BBr7PNYWRDg

Joku puhui paskasta soitosta ja epävireisestä laulusta?
Enpähän sanoisi.
 
Nojaa. Tuo urku hiukkasen riipii. Ei, hyvin sinänsä vetävät, vaikka voisi hiukkasen tiukempaakin olla minun makuuni, bassotaajuuksien puute vähän haittaa. (Prkele, kirjoitin tuon edellisen lauseen ensin "alapään puute vähän haittaa", kunnes ajattelin vähän pidemmälle. :-D Psykologisesti paljastavaa?)
 
Mutta tämä toinen pätkä tavoittaa vielä paremmin sen minkä pitäisi olla musiikissa tärkeintä. Musiikki on kivaa!
 
http://www.youtube.com/watch?v=tQzwL-O9zC0

http://www.youtube.com/watch?v=tQzwL-O9zC0
 
Lemmenpyssyt olisivat voineet pitää paitansa päällä..

"Kuopio, in south central Finland, is blessed with lakes, verdant forests and well-regarded university. It's also home to The Micragirls, a wild girl garage trio. In matching dresses and go-go boots, Risu, Kata and Mari attack guitar, organ and drums with a frenzy that wildly contrasts with the bucolic setting of their home town... Irresistible."
 
Hehe... well-regarded university jne. Jos tulisivat katsomaan.

Sain levyn synttärilahjaksi ja tämä on aivan mahtava! Queen of the Cavemen pomppasi heti lemppariksi, AAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRRGGGGHH!!

Naisartisteista puhuttaessa kriteeriksi nostetaan naiseus, mikä keroo ihan tarpeeksi paljon. Sillä yritetään saada säälipisteitä tai tehdä hommasta jotenkin erikoista. Ulkonäön voi nostaa esiin kenestä hyvänsä artistista puhuttaessa, jos se liittyy jotenkin artistin meininkiin.
 
En ole kuullut kenenkään nostavan Joni Mitchellin tai Bonnie Raittin ulkonäköä esiin, kun musa puhuu puolestaan.
 
Sattuneesta syystä kuuntelen juuri Micragirlsiä ja musiikki todellakin puhuu puolestaan. Kivaa ja nastaa!

Joku puhui paskasta soitosta ja epävireisestä laulusta?
Enpähän sanoisi. Pelottaa ihan että heistä tulee kohta liian taitavia. Varsinkin Risu vetää aika tiukkaa komppia.
 
No eipä tuo soitto rehellisesti sanottuna mitään mullistavaa ollut... tuli lähinnä yläasteen välitunti konsertit mieleen. Mut muijat on kuitenkin selvästi tietoisia omista rajoistaan eikä yritä sitä väkisin ylittää ja soittavat selvästi taitojensa puittessa, mikä on vain jees. Se se vasta kamalalta kuulostaisi jos alettaisiin vetämään livenä omien taitojensa äärirajoilla. Tuossa vielä paistaa se tietty rentous ja ihan kiva meno.
 
Mutta tämä toinen pätkä tavoittaa vielä paremmin sen minkä pitäisi olla musiikissa tärkeintä. Musiikki on kivaa!
 
Tämähän ehdottomasti on se pääasia. Ja kyllä se "kiva soittaa" meno näkyy selkeästi päällepäin. Mutta kiva meno ei pelkästään riitä vaikka se aina positiivista onkin, mulle tän bändin tuotokset on musiikillisesti köyhiä ja ratkaisut ennalta-arvattavia. Mitään ei jää käteen. Mutta ymmärrän kyllä jos jotkut tykkää bändistä.

Jau! Kerran oon livenä nähny, sillon soittivat isän baarissa Tallinnassa ja olivat kyllä ihan jees! En oo kuullu tota Feeling Dizzy Honeyta viel, onko hankkimisen arvoinen?

Pieni sivukommentti:
 
On merkillistä, että juuri The Micragirls on synnyttänyt täällä näin paljon keskustelua, ottaen huomioon kuinka harvoin täällä kommentoidaan muutamaa viestiä pidemmälle mitään samanhenkisiä yhtyeitä, tai ug -yhtyeitä ylipäätään. Mietin tässä itsekseni, että mistä moinen johtuu. Lisää keskustelua mielenkiintoisistä pikkubändeistä, kiitos!

Pieni sivukommentti:
 
On merkillistä, että juuri The Micragirls on synnyttänyt täällä näin paljon keskustelua, ottaen huomioon kuinka harvoin täällä kommentoidaan muutamaa viestiä pidemmälle mitään samanhenkisiä yhtyeitä, tai ug -yhtyeitä ylipäätään. Mietin tässä itsekseni, että mistä moinen johtuu. Lisää keskustelua mielenkiintoisistä pikkubändeistä, kiitos!
 
Tyttöjä kun ovat. Tuskimpa muutoin olisi näin paljoa kommentteja herunut.

Jau! Kerran oon livenä nähny, sillon soittivat isän baarissa Tallinnassa ja olivat kyllä ihan jees! En oo kuullu tota Feeling Dizzy Honeyta viel, onko hankkimisen arvoinen?
 
On se. CD-versiossa (vinyyli taitaa olla varmaan loppuunmyyty) kun on sekä tämä uusin tuotos että edelliset kaksi EP:tä niin se antaa bändin osaamisesta ja kehittymisestä hyvän kuvan.

Tyttöjä kun ovat. Tuskimpa muutoin olisi näin paljoa kommentteja herunut.
 
Oon edelleen tiukasti sitä mieltä, että jos Micragirls olisi Micraboys niin bändi ei herättäisi kenessäkään mitään mielenkiintoa ja se tyrmättäisiin välittömästi huonona/keskitason tusinabändinä, jolla ei ole musiikissa mitään omalaatuisuutta tai muutakaan erityistä syytä olla harmaata keskikastia parempi bändi. Samantasoisia bändejä on tuhansittain. Tietenkin jokaisella on omat syynsä diggailla jotain bändiä tai olla diggaamatta, ei siinä mitään. Mun tapauksessa vain sukupuoli ei ole tällainen syy, vaan pyrin tarkastelemään bändien paremmuutta siitä riippumatta. Musiikki/sävellykset itsessään ja ratkaisut miten ne on toteutettu on mulle tällaisia syitä.
 
E: Jos Micragirls on tosiaan maailman paras tyttöbändi niinkuin otsikossa väitetään, niin en voi olla muuta kuin huolissani maailman tyttöbändien surkeasta tasosta.

Kerro ihmeessä nimiä. Näin loistavaa ja innostavaa musiikkia kuulisi mielellään enemmän.
 
Mene levykaupan garage-osastolle, laita silmät kiinni ja valitse satunnainen levy.