Laulaminen ›

Kurkunpääntulehduksesta...
 
Jos kyseessä on todella kurkunpääntulehdus (tyyppioireita kurkkukipu, käheä ääni, yskä) on ainoa järkevä hoito mahdollisimman täydellinen lepo äänen käytössä. Laulaminen kannattaa aloittaa hyvin varovaisesti vasta kun oireet ovat menneet kunnolla ohi. Toki höyryhengitys ja kortisonikin saattavat hieman lievittää oireita ja pelastaa tilanteen jos on kerta kaikkiaan pakko laulaa.
 
Kurkunpääntulehdus on viruksen aiheuttama eli antibioottihoidosta ei ole mitään hyötyä. Tämä erotuksena esim. nielutulehdukseen joka voi olla joko bakteerin tai viruksen aiheuttama.

Palailenpa.
 
Ei löytynyt minulta polyyppia enää, jos semmoista ylipäätänsä missään vaiheessa on ollutkaan. Äänihuulet kuulemma ovat edelleen ärtyneet, ja foniatri suositteli vielä parin kuukauden löysäilyä ja kostutusta. Juoda olen koittanut kovasti ja muutaman kerran viikossa höyryhengitellyt. Vesipiippun saatikka ilmankostuttajan hankintaan en ole ryhtynyt. Hyvältähän tuo tuntu. Vähän olen koittanut laulaa. Harmikseni oon vielä kokenut kipua erityisesti toisella puolella äänihuulia, jos tämän tunteen oikein pystyn paikallistamaan. Saattaapa olla ihan tekniikkavika - jännitän kaulanseutua yms. Tuo kun muistaakseni on vaivannut jo ennen flunssan tuhoja. Mahtaako johtua kaveristani kitarasta, joka roikkuu vatsallani.
 
Takapakkia tuli taas viikko sitten, kun hyvä ystäni, flunssapöpö kirjautui jälleen sisääni. Kurkku oli useamman päivän tooosi kipiä. Huolestuin jo. Onneksi meni sitten ohi ja enää ei ole jäljellä kuin yskää ja yötukkoisuutta. Yskä ärsyttää, huulet pysyvät ärtyneinä, laulut siirtyy.
Mut eipä tämä ole mitään, kun vertailee viereisen topicin kirjoittajan tuskaan. Voimia sinne, jos tätä luet!
 
Loskaa, räntää ja jees jees!
 
(muok. virheitä)

Heippa!
 
Tällekin osastolle piti vielä kirjoittaa.
Keikkailen aika ahkerasti ja nyt on alkanut käymään niin, että kun puoli keikkaa saan vedettyä, niin alkaa törkeesti koskemaan toiselle puolen kurkkua ja ääni menee käheäksi. En tiedä mikä siel on..Pelottaa, et on kyse siitä kyhmystä..Pitääkö ne leikata? Ja joskus kun puhun paljon alkaa sattumaan kurkkuun, lähinnä pahin oire on se kurkkukipu. Kai munkin täytyis jollekin spesialistille mennä...voi olla, et käytän ääntä jotenkin väärinkin..

Heippa!
 
Tällekin osastolle piti vielä kirjoittaa.
Keikkailen aika ahkerasti ja nyt on alkanut käymään niin, että kun puoli keikkaa saan vedettyä, niin alkaa törkeesti koskemaan toiselle puolen kurkkua ja ääni menee käheäksi. En tiedä mikä siel on..Pelottaa, et on kyse siitä kyhmystä..Pitääkö ne leikata? Ja joskus kun puhun paljon alkaa sattumaan kurkkuun, lähinnä pahin oire on se kurkkukipu. Kai munkin täytyis jollekin spesialistille mennä...voi olla, et käytän ääntä jotenkin väärinkin..
 
Kyhmyt johtuvat toiminnallisesta häiriöstä, kuten puutteellisesta laulu- tai hengitystekniikasta, joten niitä ei tarvitse leikata. Ne lähtevät pois samaan tapaan kuin esim. känsä kädestä, kunhan vain malttaa levätä ja korjata tekniikkavirheet esim. laulunopettajan kanssa. Kävin itse juuri viime viikolla musiikkilääketieteeseen perehtyneellä lääkärillä, joka kertoi, että leikkaus on väärä tapa korjata kyhmyjä. Ne kun sattuvat uusiutumaan, kun jälleen aloitetaan laulamaan väärällä tekniikalla.

Heippa!
 
Tällekin osastolle piti vielä kirjoittaa.
Keikkailen aika ahkerasti ja nyt on alkanut käymään niin, että kun puoli keikkaa saan vedettyä, niin alkaa törkeesti koskemaan toiselle puolen kurkkua ja ääni menee käheäksi. En tiedä mikä siel on..Pelottaa, et on kyse siitä kyhmystä..Pitääkö ne leikata? Ja joskus kun puhun paljon alkaa sattumaan kurkkuun, lähinnä pahin oire on se kurkkukipu. Kai munkin täytyis jollekin spesialistille mennä...voi olla, et käytän ääntä jotenkin väärinkin..
 
Pakko vastata tähän myös, vaikka oletkin saanut vastauksia jo muiltakin. Laulun ei ole tarkoitus sattua - koskaan. Jos sattuu, silloin ei ole asiat hyvin. Mars kurkkulääkäriin, foniatrille tai puheterapeutille. Ensimmäiseksi menisin joko korva- nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille tai foniatrille - kumpi tahansa voi tsekata äänihuulesi. Foniatreja ei välttämättä ihan joka kolosta löydy (riippuu vähän, missä asustelet), kurkkulääkäreitä löytyy sen sijaan ihan yksityislääkärikeskuksista, ja heille voi tilata ajan suoraan ilman lähetteitä.

Itselläni on nyt keskiviikosta alkaen (tänään on perjantai) ollut flunssaoireita ja keskiviikko-torstai-välisenä yönä heräsin siihen, että kurkku tuntui täysin kuivalta ja silti limaiselta, kipua ei tuntunut. Ääni oli ihan normaali torstaiaamuna, mutta illalla ääni yhtäkkiä katosi kokonaan. Varasin heti ajan lääkärille ja tänään kävin siellä. Minulla diagnosoitiin kurkunpään- ja keuhkoputkentulehdus. Keuhkoputkentulehdus oli bakteerin aiheuttama, joten syön nyt antibioottikuurin siihen. Lisäksi sain reseptin vahvaan yskänlääkkeeseen, joka sisältää myös vähän kortisonia, sillä yöllä minun on vähän vaikea hengittää.
 
Olen yrittänyt olla mahdollisimman hiljaa, laulaminen nyt ei tietenkään tule kysymykseenkään. Huomaan nyt puhuessakin, kuinka kurkunpään tietämillä tuntuu turvotusta ja tuntuu siltä, että kurkunpää ei oikeastaan pääsisi turvotukseltaan liikkumaan ylös alas.
 
Ensi viikon lauantaina minulla on laulutunti ja pidän laulutaukoa vähintäänkin siihen asti, riippuu siitä, ovatko oireet jo täysin poistuneet. Ongelma on siinä, että olisi aivan pakko päästä edes vähän treenaamaan, konservatorion pääsykokeet kun ovat 13.4. Lisäksi olen aivan älytön hermokimppu, olen koko ajan itkuinen, sillä oikeasti pelkään ääneni puolesta aivan älyttömästi. Pelkään, muuttuuko ääneni, koska olen kuitenkin puhunut aivan vähän, ja tuleeko äänihuuliini joitakin pysyviä vaurioita. Tällä hetkellä elämäntilanteeni on sellainen, että ääneni ja laulaminen ovat minulle tärkeimpiä asioita, enkä ikinä kestäisi sitä, jos menettäisin ääneni. Tiedän, että ylireagoin, mutta en vain voi itselleni mitään.

Höyryhengitystä olen kokeillut, myös vesipiipulla olen höyryhengitellyt pari kertaa. Viime yön minulla oli päällä menthol-höyryhengityslaite Vapor-eze. Kuuma suihku myöskin höyryää aika tehokkaasti, täällä on niin kylmä lattia.

Ongelma on siinä, että olisi aivan pakko päästä edes vähän treenaamaan, konservatorion pääsykokeet kun ovat 13.4. Lisäksi olen aivan älytön hermokimppu, olen koko ajan itkuinen, sillä oikeasti pelkään ääneni puolesta aivan älyttömästi. Pelkään, muuttuuko ääneni, koska olen kuitenkin puhunut aivan vähän, ja tuleeko äänihuuliini joitakin pysyviä vaurioita. Tällä hetkellä elämäntilanteeni on sellainen, että ääneni ja laulaminen ovat minulle tärkeimpiä asioita, enkä ikinä kestäisi sitä, jos menettäisin ääneni. Tiedän, että ylireagoin, mutta en vain voi itselleni mitään.
 
Voooi ei, mä tiedän tunteen :(
 
Ongelma on ehkä siinä että se pelkääminen on pahinta mitä voi tehdä. Mua auttoi hurjasti kun alkoin käyttämään sen pelkäämiseen menevän ajan sellaiseen harjoitteluun, mikä ei vaadi äänen käyttämistä. Ts. hengitysharjoituksia, lukemista (teoriaa, historiaa, teosten analyysiä, fonetiikkaa, laulajien elämäkertoja, lauluoppaita), kuuntelemista (muiden laulutunteja, konsertteja, levyjä, hyviä ja huonoja laulajia, kappaleita jotka ovat työn alla, peilin edessä asennon hakemista ja musiikin mukana elämistä; kaikkea sitä mitä ei ehdi tekemään silloin kun VOI laulaa. Koska mieluitenhan sitä vaan laulaa ;) Yöt on sitten pahoja jos se pelko/jännitys iskee - mutta jos on päivän tehnyt muuta kuin pelännyt/jännittänyt niin se on jo aika iso vähennys siihen verrattuna että olisi pelännyt/jännittänyt koko valveillaoloaikansa. Ja se mielen lepuuttaminen ja rauhoittaminen treenisyyllisyyden suhteen auttaa kroppaakin lepäämään ja paranemaan.
 
Tiedän et se on "helppo mun sanoa" mut yritä, YRITÄ luottaa siihen että on _häviävän_ pieni mahdollisuus siihen että menettäisit äänesi koska a) olit ajoissa liikkellä ja b) ehdit parannella.
 
Äläkä laula ennenkuin olet terveenä taas. Niin vaikeaa kuin se onkin. Iso syli sympatiaa täältä ja peukut pystyssä pääsykokeiden vuoksi!

mrrrhhhöööömmmm..... Sori nyt vaan ihmiset, mutta sanoisin omalla viisaudellani että:
 
1. Varokaa niitä lääkäreitä! Kuolemanvara ym. ja oikeat sairaudet tietenkin asia erikseen. Eli minkä tahansa jutun kanssa ei pidä mennä lääkärille.
 
2. Varokaa antibiotteja! Flunssaa ym. pikkutauteja EI hoideta millään antibioteilla, vaan kotikonstein. Antib. lukuisia haittavaikutuksia ja ne kaiken kaikkiaan heikentävät terveyttä, johtuen siitä että ne murhaa suoliston bakteerikannan.
 
3. Jos tauti ei ole hoidettavissa saunalla, viinalla ja tervalla on sairaus kuolemaksi........ ;)
 
Onneksi olen itse tosi terve.

mrrrhhhöööömmmm..... Sori nyt vaan ihmiset, mutta sanoisin omalla viisaudellani että:
 
1. Varokaa niitä lääkäreitä! Kuolemanvara ym. ja oikeat sairaudet tietenkin asia erikseen. Eli minkä tahansa jutun kanssa ei pidä mennä lääkärille.
 
Korjaus: käy vain oikeilla lääkäreillä. Säästät rahaa ja aikaa.
 
2. Varokaa antibiotteja! Flunssaa ym. pikkutauteja EI hoideta millään antibioteilla, vaan kotikonstein. Antib. lukuisia haittavaikutuksia ja ne kaiken kaikkiaan heikentävät terveyttä, johtuen siitä että ne murhaa suoliston bakteerikannan.
 
Korjaus: vaikka minäkin olen antibioottien vastustaja, mutta jos kyseessä on bakteeriperäinen tulehdus, siihen ei auta mikään muu kuin antibiootit. Ja bakteeritulehduksen saa selville siitä, että ovatko crp-arvot (tulehdusarvot) koholla. Yksinkertainen verikoe vain.
 
3. Jos tauti ei ole hoidettavissa saunalla, viinalla ja tervalla on sairaus kuolemaksi........ ;)
 
Lisäys: Hih :)

 
Ongelma on ehkä siinä että se pelkääminen on pahinta mitä voi tehdä. Mua auttoi hurjasti kun alkoin käyttämään sen pelkäämiseen menevän ajan sellaiseen harjoitteluun, mikä ei vaadi äänen käyttämistä. Ts. hengitysharjoituksia, lukemista (teoriaa, historiaa, teosten analyysiä, fonetiikkaa, laulajien elämäkertoja, lauluoppaita), kuuntelemista (muiden laulutunteja, konsertteja, levyjä, hyviä ja huonoja laulajia, kappaleita jotka ovat työn alla, peilin edessä asennon hakemista ja musiikin mukana elämistä; kaikkea sitä mitä ei ehdi tekemään silloin kun VOI laulaa. Koska mieluitenhan sitä vaan laulaa ;) Yöt on sitten pahoja jos se pelko/jännitys iskee - mutta jos on päivän tehnyt muuta kuin pelännyt/jännittänyt niin se on jo aika iso vähennys siihen verrattuna että olisi pelännyt/jännittänyt koko valveillaoloaikansa. Ja se mielen lepuuttaminen ja rauhoittaminen treenisyyllisyyden suhteen auttaa kroppaakin lepäämään ja paranemaan.

 
Heti, kun pääsin koulusta, hain 6 lauluopasta kirjastosta :D Pakko vaan saada jotain muuta laulamiseen liittyvää ajateltavaa, muuten stressaan ihan liikaa. Sellaisenkin aktiviteetin tässä keksin, että kun siitä on jo vähän aikaa, kun on Vaccaita laulanut, niin olen kuunnellut Sibiksen Vaccai-julkaisua ja näin laulamatta palautellut niitäkin mieleen :) Kiitos vaan tuesta, tuli parempi mieli :)

Ja onneksi pääsykoekappaleenani on Giulio Caccinin Amarilli. Ei tarvitse käyttää ylärekisteriä paljoakaan, jolleivät korkeimmat äänet ole kunnolla pääsykokeisiin mennessä parantuneet. Miten sattuikaan, että sanoin pääsykoekappaletta valitessani opettajalleni, että otetaan joku sellainen, minkä pystyy laulamaan puolikuntoisenakin :D
 
Opettajani kanssa puhuin tänään puhelimessa tästä mun kunnosta ja se sanoi, että "yritä olla hiljaa äläkä tee mitään harkitsematonta" :DD Voisin tässä toipilasaikanani käydä katsomassa vaikka Patarouvan, opettajani laulaa itse siinä ja kiinnostaisi kyllä nähdä se.

Miten sattuikaan, että sanoin pääsykoekappaletta valitessani opettajalleni, että otetaan joku sellainen, minkä pystyy laulamaan puolikuntoisenakin :D
 
Kokemuksesta voin sanoa, että se kannattaa. Pääsykoekappaleiksi ei kannata ottaa:
 
a) kappaletta, jota et ole koskaan aikaisemmin esittänyt
 
b) kappaletta, joka liikkuu kykyjesi äärirajoilla, niin että joudut olemaan loistokunnossa, kun sitä esität. Koska se loistokunto harvoin osuu sille päivälle, kun pitäisi "näyttää" jotain jollekin. Kappale, minkä pystyt laulamaan klo 6 aamulla, kun joku sinut herättää sängyn pohjalta, on hyvä kappale. Kaikki muut ovat liian vaikeita.
 
Puhun kokemuksesta, koska minulla meni yhden kevään pääsykokeet flunssakierteessä pilalle, ja kappaleet olivat niin extreme-osastoa, etten pystynyt niihin huonokuntoisena. Menin sitten vielä valmiiksi "lyötynä" (ei minusta ole mihinkään kun äänikään ei toimi -asenteella) kokeisiin, enkä yllättäen päässyt sisään. Seuraavana keväänä supervarmoilla, moneen kertaan testatuilla kappaleilla erinomaisin pistein suoraan taloon. Niin että jos tulee huono vuosi, eikä pääse sisään, ei se elämä siihen kaadu. Sitten vaan yritetään uudestaan!

Onneksi mulla taitaa tää tulehdus olla enemmänkin keuhkoputkessa. Kurkunpää ei tunnu juurikaan turvonneelta eikä kipua tunnu, mutta keuhkoputki tuntuu täysin turvonneelta ja kummallisen "turtuneelta". Vaikea selittää.

Onneksi mulla taitaa tää tulehdus olla enemmänkin keuhkoputkessa. Kurkunpää ei tunnu juurikaan turvonneelta eikä kipua tunnu, mutta keuhkoputki tuntuu täysin turvonneelta ja kummallisen "turtuneelta". Vaikea selittää.
 
Tarkoitatko henkitorvea vai keuhkoputkia? Ne ovat eri asia. Itse koen, että henkitorventulehdus on vähintäänkin yhtä kiusallinen kuin kurkunpäätulehdus, koska henkitorvi alkaa heti äänihuulien alapuolelta. Henkitorventulehdus saattaa olla myös hyvin sitkeä (varsinkin virusperäinen voi kestää kuukausia) ja vaikuttaa etenkin korkeisiin ääniin. Matalat äänet usein toimivat. Vaikkeivät äänihuulet olekaan tulehtuneet, jos tulehdus pesii heti äänihuulten alapuolella, se vaikuttaa äänihuulten toimintaan. Keuhkoputket ovat alempana, ne ovat ne putket, jotka johtavat henkitorvesta keuhkoihin. Keuhkoputken tulehduksessa moni pystyy vielä laulamaan (mikäli yskä ei ole rikkonut ääntä), koska tulehdus ei ole enää lähellä äänihuulia. Henkitorventulehdus on sellainen, joka vaikuttaa äänen toimintaan selvästi, vaikkei se yskittäisikään kuin satunnaisesti.
 
Henkitorventulehdukseen auttaa parhaiten höyryhengitys, koska se nostaa limaa pois.

Tänään olisi vielä tarkoitus hyöryhengitellä, vesipiipun käytöllä en huomannut juuri mitään vaikutusta.
 
?
 
En ihan ymmärrä... Vesipiipullahan nimenomaan höyryhengitellään?! Minulla vesipiippu toimii ainakin tehokkaammin kuin perinteinen kattila-kiehuva vesi - pyyhe-yhdistelmä. Ja se on helpompaakin. Jos höyryhengittelen perinteisellä tavalla, minusta tuntuu, että koko naama vain kastuu höyrystä, mutta mitään ei tunnu kurkussa/henkitorvessa/keuhkoissa. Sen sijaan vesipiipulla tuntuu, että höyry kohdistuu juuri oikeaan paikkaan. Yleensä käytän vielä suolaliuosta, joka sitoo kosteutta vielä paremmin. Jokainen yksilö tietenkin kokee nämä jutut eri tavalla.
 
Joka tapauksessa henkitorventulehdus on sellainen, että kannattaa häätää sitä pois aktiivisella höyryhengityksellä, joko perinteisellä tai vesipiippusysteemillä. Se on ehdottomasti paras tapa. Limakalvon uusiutuminen kestää jonkin aikaa, ja höyry nopeuttaa paranemista. Höyryhengitystä ei voi tehdä liikaa, limakalvot rakastavat sitä! :)

Mulla taas ei tunnu vesipiipun käyttö läheskään yhtä tehokkaalta, kuin perinteinen hyöryhengittely. nyt tuntuu puheääni jokseenkin normaalilta, eikä kurkunpäässä/henkitorvessa tunnu painetta, vaikka nyt illalla puhuinkin jonkin verran. huomenna taas jatkuu täydellinen hiljaisuus :)

Millaisia riskejä kurkunpään- ja keuhkoputkentulehdukseen tarkalleen ottaen liittyy? Äänihuulikyhmyjä (jos tulehdus leviäisi äänihuuliin), tms.? Jospa stressaisin vähemmän, kun tietäisin.

Millaisia riskejä kurkunpään- ja keuhkoputkentulehdukseen tarkalleen ottaen liittyy? Äänihuulikyhmyjä (jos tulehdus leviäisi äänihuuliin), tms.? Jospa stressaisin vähemmän, kun tietäisin.
 
Riskit tulevat, jos rasitat ääntäsi sairaana. Erityisesti silloin, jos tulehdus on nimenomaan äänihuulissa. Kurkunpäätulehduksessa ei pitäisi myöskään käyttää ääntänsä. Kyhmyt eivät käsittääkseni tule pelkästä sairastamisesta, vaan siitä, että sairastamisesta huolimatta ihminen rasittaa sairastunutta aluetta. Eli tärkeintä on lepo ja itsensä hoitaminen. Turha stressata kyhmyillä, koska jos niitä tulisi joka flunssasta, olisimme kaikki olleet jo moneen kertaan laserin käsittelyssä. Ääni on myös sellainen, että se reagoi stressiin, joten siksikin kannattaa unohtaa turhat pelot ja edetä päivä kerrallaan.
 
Paluu normaaliin laulurytmiin sairastamisen jälkeen kannattaa tehdä huolellisesti, säännöstellen, eikä heti vaatia liikoja ääneltä. Kuuntele kehoasi, säästät itseäsi monelta harmilta. Olen itse liian monta kertaa lähtenyt nippanappa parannuttuani vetämään 2 tunnin harjoituksia (ja tietenkin kaikista vaikeimpia biisejä), ja eihän siitä seuraa kuin monen päivän hiljaisuus sen jälkeen. Kannattaa aloittaa varovasti.