Kitarat: soittaminen ›

Elikkä..miten voin parantaa tai kehittää korvakuulolta soittamistani ts. itseäni kiinnostavien biisien blokkaamisessa? Toivottavasti tästä keskustelusta ei tule loputonta "korvakuulolta soittaminen vs. nuoteista soittaminen" keskustelua, koska niitä on puitu jo pilvin pimein ja itse olen muutamia vuosia soittanut nuoteista ja tabeista (soittotunneilla) ja itse olen kokenut sen toisinaan turhauttavaksi ja orjuuttavaksi siinä määrin, että heti jos homma ei meinaa onnistua blokkaamisessa, niin nenäni on välittömästi kiinni tabulatuuri/nuotti kirjassa (ei hyvä), mutta EI siitä asiasta enempää, joten palataanpa sen olennaisen kysymyksen äärelle. Itselläni on ollut jotenkin sellainen kaiketi vääristynyt kuva blokkaamisesta, että silloin pitää soittaa "just" niinku se levyltäkin kuuluu, eikä sointuja saa muutella esim. C7 pitää soittaa C7:na, ei siis pelkkänä C:nä jne. tai SOITTOPOLLIISI tullee ja ottaa kitarasi pois:) Näinhän ei kuitenkaan oikeasti ole (en edes tiedä mistä olen kuullut tai saanut päähäni moisia ajatuksia), sillä luulen että omat esikuvani ovat kaiketi varmaan muokanneet biisejään omilta esikuviltaan oman makunsa mukaiseksi. Mutta mikä sitten edesauttaisi korvakuulota soittamistani että homma alkaisi toimimaan edes tyydyttävästi, sillä se on oman henkilökohtaisen kehittymiseni kannalta tärkein asia, että saisin enemmän irti kitarastani? Kuuntelen mielelläni itseäni viisaampia:)

Hyvät äänentoistovälineet ihan aluksi. Kuulokkeet on aika ässät jos haluaa kuulla tarkasti musiikin. Sitten kannattaa kuunnella musiikkia ilman, että soittaa sitä itse mukana. Sen jälkeen sitten soittamaan mukana, ja kannattaa kokeilla sellaista, että soittaa ilman vahvistinta jolloin oma soitto ei peitä mitään ja erottuu paremmin.

Minusta se on ainakin vaan ja ainoastaan sitä biisin vierellä istumista ja soittamista, pieniä 5-7 sekunnin pätkiä ja niin kauan hakee, että menee perässä. Tietenkin sen hyräily ensin mielessä ja sitten sen soittaminen auttaa asiaa, en oikeen saa nyt selitettyä. Itse istuin isäni LP-soittimen vierellä ja kuuntelin tuhansia kertoja läpi Sabbathit ja Zeppelinit ja kyllä se sieltä lähtee, mutta hyvät hermothan se vaatii.
Tässä on varmasti muilla paljon parempaa sanottavaa, joten en jatka enempää... =)

Levy pyörimään ja soitat yhtä biisiä niin kauan että se menee. Ei se sen kummempaa ole, ne starratkin on yleensä vain muokanneet soolot itselleen sopiviksi. Harrastan itsekkin tuota. Ajan kanssa blokkailu taito kehittyy sen verta hyväksi että jotkut biisit oppii kerta kuuntelulla. Aloita vaikka Timo Rautiaisesta jos et muuta keksi.

Mulla on ainakin tärkeintä ensin oppia muistamaan melodiat niin, että niitä pystyy "soittamaan" omassa päässä, tavallaan kelailemaan edestakaisin.
 
Välttämätöntä on myös tietää, miltä eri intervallit kuulostavat, ainakin pienestä sekuntista oktaaviin. Silloin, jos pystyy kelaamaan mieleen painamaansa melodiaa päässä, voi tutkia niissä esiintyviä intervallejakin. Sointujen sävyt voi pitkälti oppia soittamalla eri sointuja ja kuuntelemalla, mikä niissä saundaa erityiseltä, mikä "tekee" ko. soinnun.
 
Absoluuttisesta sävelkorvasta en tiedä, itse olen suhteellisella pärjännyt hyvin. Kun on löytänyt biisin perussävelen, pystyy hahmottamaan muiden sointujen pohjasäveliä ja niistä edelleen itse sointuja. Kokeilemalla löytää sitten esim. oikeat soinnut. Kannattaa yrittää kuunnella, mitä basso soittaa ja hakea sointuja sen perusteella.
 
Kaiken kaikkiaan hommassa voi onnistua, jos vain jääräpäisesti HALUAA tietää, miten jokin homma soitetaan ja on valmis tekemään töitä. Itse soittelua aloittaessani ei nettiä ollut, ei rahaa ostaa nuottikirjoja eikä hyviä valikoimia musajuttuja paikallisessa kirjastossa. Nykyään googlaamalla pystyy oikomaan niin mutkattomasti, että jonkinlaiset soitto-ohjeet saa melkein heti mihin tahansa, eikä itse yrittämistä tarvita.
 
Aikaa voi mennä paljonkin; itse hiffasin juuri hiljattain, miten Van Halenin Outta loven soolo menee; olen yrittänyt hahmottaa sitä vuodesta 1984. 8)
 
Toivottavasti tämä auttaa jotain...

Korvakuuloharjoittelu kannattaa toteuttaa suunnilleen tällaisessa järjestyksessä:
1. Kokonaisten kappaleiden ja sointukiertojen tunnistaminen.
2. Kappaleiden eri osien tunnistaminen.
3. Lyhyiden melodianpätkien tunnistaminen.
4. Yksittäisten sointujen ja intervallien tunnistaminen.
5. Yksittäisten sävelten tunnistaminen.
 
Ei siis kannata aloittaa siitä että opettelee tunnistamaan intervalleja, tai erottamaan toisistaan duuri- ja mollisointuja, vaan esimerkiksi siitä että opettelee tunnistamaan miltä kuulostaa 12 tahdin blueskaava.
 
12 tahdin blueskaava on hyvä aloituspiste. Toinen hyvä on muistaakseni "Aku Ankka"-sointukierroksi kutsuttu sointukierto, joka menee esim. C-duurissa C, Am, F, G. Löytyy esim. biisistä nimeltä Stand By Me (Leiber/Stoller), ja Juice Leskisen Marilyn biisistä, ja monesta muusta.
 
Kannattaa siis opetella ensin kokonaisia sointukiertoja, sillä vaikka kuinka opettelisi yksittäisiä sointuja tai intervalleja, niin kun se duurisointu tai intervalli vilahtaa ohi jossain biisissä niin sitä on ihan mahdotonta sieltä seasta huomata. Sitten kun osaa tunnistaa näitä sointukulkuja, ja huomaa että samoja kulkuja on eri biiseissä, niin ne yksittäiset soinnut alkavat pikkuhiljaa erottua.
 
Vielä yksi sointukierto on sellainen joka menee esim. A-mollissa Am, F, C, G. Tämä löytyy muistaakseni Apulannan Pahempi Toistaan biisin kertosäkeestä, kuin myös Teräsbetonin Taivas Lyö Tulta kertosäkeestä, ja olisiko vielä Kotiteollisuuden Minä Olen biisissäkin.
 
Jos muille tulee mieleen lisää sointukulkuja, niin näistä voisi olla hyödyllistä kerätä jonkinlainen sointukulkujen sanakirja.
 
Ja ei välttämättä kannata vain sisulla hakata päätä seinään, sillä jos edistymistä ei tapahdu, on opettelumenetelmässä todennäköisesti jotain vikaa. Jos näyttää siltä että jonkun soolon kanssa menee 20 vuotta, niin kannattaa ehkä kokeilla toisenlaista lähestymistapaa.

Hyvä konsti noiden ylläolevien lisäksi on tyyli mitä minä käytän:Ensin tarkkaa levyn kuuntelua,sit kirjoitan sanat(lisää kuuntelua,yleensä moneen kertaan),sanojen tarkistus,ja sit tapailemaan sointuja (monasti otan ensin perusbassot haltuun).Kun soinnut on vihdoin paperilla,niin soolon kimppuun. Helpottaa soolojen reenaamista kun on soinnut mihin tukeutua. Että silleen.

Kun aloittelee tuota blokkailua, niin voi päästä helpommin alkuun menemällä jollekkin kännykkäsivuille ja kuunnella sieltä soittoääniä, kuulee helpommin melodian.

Kun aloittelee tuota blokkailua, niin voi päästä helpommin alkuun menemällä jollekkin kännykkäsivuille ja kuunnella sieltä soittoääniä, kuulee helpommin melodian.
 
No eiköhän se melodia ole ihan hyvä oppia kuulemaan siitä biisistä, jos sen biisin haluaa oppia!

Nuo on tuollaista helpotusta kaikki nuo hidastus jutut. Alottakaa jostain helpommasta biisistä jos ette saa selvää mitä sielllä tapahtuu. Kyllä sen verran pitää olla kunnianhimoa että oikealla temmolla jaksaa ne jutut sieltä poimia.
 
EDIT: Niin sitä vaan ettei aina voi mennä oikotietä pitkin.
 
"Haluan oppia ajamaan autoa"
 
"joo opit sen ko palkkaat autonkuljettajan"

Harva on sellainen guru että pystyy kirjoittamaan biisejä talteen kun ne soitetaan täydellä tempolla.
 
Toisaalta miksi ne pitäisi kirjoittaa ylös? Eikö vain voi opetella korvakuulolta soittamaan.

Perus teorian ymmärrys auttaa paljon, eikä korvan tarvitse silloin tehdä kaikkea etsimistyötä. Kun pystyt selvittämään missä sävellajissa biisi menee, pystyt selvittämään melodiat huomattavasti nopeammin. Toki melodia voi rikkoakin sävellajia. Yleensä sointujen etsiminen onkin paljon vaikeampaa kuin yksittäisten melodiapätkien.
 
Kannattaa aloittaa ensin helpommista biiseistä ja sitä mukaa kun tuntuu että rahkeet alkavat riittämään niin siirtyy haasteellisempiin juttuihin. Mitä enemmän haluat jonkun biisin oppia soittamaan, sitä kauemmin jaksat myös yrittää melodian etsimistä itse. Lopussa työ kyllä palkitsee tekijänsä, ja huomaat että nuotit ja tabulatuurit todellisuudessa vievät kaiken mielenkiinnon biisien harjoittelusta. Korvakuulolla et harjoittele ainoastaan yhtä biisiä vaan koko sävelkorvaasi ja kehität samalla musikaalisuuttasi.
 
Yritä ensin opetella vaikka hyräilemään joku pieni osa biisistä, niin ettet tarvitse itse musiikkia taustalle harjoitellessasi kyseistä kohtaa. Eli ensin yrität muistaa kohdan melodian päässäsi, ja sitten yrität soittaa sen soittimellasi. Näin sinun on pakko luottaa korviisi eikä siihen että sormesi osuvat oikeisiin nuotteihin sattumalta biisin päälle soitettaessa. Se vaatii hermoja ja useita kuuntelukertoja. Mitä enemmän harjoittelet tällä tavalla, huomaat että helpompien juttujen kuuntelukerta vähenee huomattavasti, ja pystyt muistamaan vaikeampia ja pidempiä osia yhdellä kerralla kuin aikaisemmin.
 
Edit. Itse aloitin ihan jostain Mac Gyverista ja Saarioisten mainostunnarista liikkeelle. Kaikki lastenlaulut ovat suurimmaksi osaksi ihan simppeleitä harjoittelubiisejä, joita voi aluksi kokeilla.

Nuo on tuollaista helpotusta kaikki nuo hidastus jutut. Alottakaa jostain helpommasta biisistä jos ette saa selvää mitä sielllä tapahtuu. Kyllä sen verran pitää olla kunnianhimoa että oikealla temmolla jaksaa ne jutut sieltä poimia.
 
EDIT: Niin sitä vaan ettei aina voi mennä oikotietä pitkin.
 
"Haluan oppia ajamaan autoa"
 
"joo opit sen ko palkkaat autonkuljettajan"
 
Tähän sopii aika hyvin "hullu töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä". Jos hidastustyökalut kelpaa ammattilaisille niin luulis niiden kelpaavan harrastajillekin.

Toisaalta miksi ne pitäisi kirjoittaa ylös? Eikö vain voi opetella korvakuulolta soittamaan.
 
Järkeä saa tietysti käyttää, eli eihän niitä välttämättä tietenkään tarvitse kirjoittaa ylös jos ei halua. Mutta dokumentointi kyllä kannattaa ja tuolla tavalla olen käytännössä todennut homman toimivan nopeimmin. Itse olen transkriptoinut aika suuren määrän biisejä, brasilialaisia choroja, banjo ja maniska biisejä yms joihin ei nuotteja edes löydy. Usein käyn myös niin, että vanhaa ohjelmistoa lämmittää uudestaan joskus muutamien vuosien päästä ja silloin ei tarvitse tehdä taas samaa työtä toista kertaa. Ja tietysti niitä on myös helpompi antaa kavereille kuin käskeä opettelemaan levyltä. Kukin tietysti taplatkoon tyylillään.

Tähän sopii aika hyvin "hullu töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä". Jos hidastustyökalut kelpaa ammattilaisille niin luulis niiden kelpaavan harrastajillekin.
 
Huoh. En jotenkin vain jaksa uskoa että joku ammattilainen blokkailee muiden biisejä levyltä? Paitsi jos joku pääsee isompaan bändiin ja opettelee bändin vanhat biisit. Ei mun mielestä kuitenkaan esim. Roope Latvalalla ollut kovinkaan paljoa mahdollisuuksia käyttää jotain softaa kun lentokoneessa opetteli 15 Waltarin biisiä cd-soittimelta.

Huoh. En jotenkin vain jaksa uskoa että joku ammattilainen blokkailee muiden biisejä levyltä? ...
 
No sitten ilmeisesti puhut enemmän kuin tiedät. Aika monet niistäkin nuoteista joita ostellaan nuottikaupoista on jonkun transkriptoimia bändien levyiltä. Mutta esitin vain oman käsitykseni kysytystä asiasta, enkä jaksa turhasta enempää jaaritella.

Kiitoksia erinomaisista vinkeistänne ja oli hienoa huomata, että itseasiassa oikealla tiellähän tässä ollaan liikuttukin, mutta treeniähän se vielä aivan valtavasti vaatiikin.
 
Huoh. En jotenkin vain jaksa uskoa että joku ammattilainen blokkailee muiden biisejä levyltä?
 
Niin..en tiedä miten nykyään, mutta mitä olen kitarakirjoja & kitaristien elämänkertoja lukenut, niin kyllä ainakin 60 sekä 70-luvulla aloittaneet hemmot kirjoissaan mainitsevat, kuinka he kävivät jotain levyuraa aina vain uudestaan ja uudestaan blokkaillen läpi. Esimerkkinä vaikkapa Keith Richards.

Näin sinun on pakko luottaa korviisi eikä siihen että sormesi osuvat oikeisiin nuotteihin sattumalta biisin päälle soitettaessa. Se vaatii hermoja ja useita kuuntelukertoja.
 
Kirjoitin aiemmin että jos joutuu hakkaamaan päätä seinään, on opettelumenetelmässä luultavasti jotain vikaa, ja sanoisin tähän että mitä enemmän hermoja jokin tällainen vaatii, sitä enemmän opettelumenetelmä on pielessä. Jos tuntuu siltä että opettelu ei suju, ja samaa juttua joutuu kuuntelemaan uudestaan ja uudestaan, niin kannattaa ennemmin kokeilla jotain muuta tapaa, vaikka sitten nuoteista lukemista, sillä jos toteaa ettei kuuntelemalla juttu tunnu onnistuvan, ja katsoo sen sitten nuoteista, niin tämäkin kehittää korvakuuloa.

..., niin kyllä ainakin 60 sekä 70-luvulla aloittaneet hemmot kirjoissaan mainitsevat, kuinka he kävivät jotain levyuraa aina vain uudestaan ja uudestaan blokkaillen läpi. Esimerkkinä vaikkapa Keith Richards.
 
Näin se juuri menee. Moni huippusoittaja transkriptoi vain nähdäkseen miten toinen teki sen. Jenkeissä transkriptointi on hyvin yleistä taitavien instrumentalistien piirissä. Tässä esim omalta alueeltani maniskapuolelta nuorena edesmenneestä David Petersistä.
 
David Peters ....It was almost as if he was unable to hear a great mandolin solo without having to sit down and transcribe it. As his friend Charlie Provenza, another great mandolinist who performed frequently with Peters once said, David was the most passionate transcriber he ever knew. "If I had 20 transcriptions, David would have 200," he recalled.
 
http://www.mandolincafe.com/davepeters/
 
Tässä esimerkkinä yksi Dave Petersin biisi, Peters soittaa sekä maniskan että akustisen kitaran. Kysyisin vaan, että miten tällaisen esimerkiksi transkriptoisi ilman että sitä hidastaa, menisi aika vaikeaksi:
 
www.brentrup.com/mandolincafe/davepeters.mp3
 
EDIT: Tässä oma versioni ao. biisin maniskabreikkien transkriptoinnista Transcribellä:
http://www.kolumbus.fi/slowsession/ … RacesDavePeters_RistoApajalahti.mid