| Aihe: Raiderit | |
|---|
|
Mitäs mieltä olette eri bändien raidereista eli onkos teillä bändiläiset Jennifer Lopez diivailua vai mitä kuuluu kaluston lisäksi raideriin.
Alla olevasta linkistä löytyy maailman luokan julkkisten raidereita.
http://www.thesmokinggun.com/backstagetour/index.html
Mutta laittakaapas bändiläiset omia toiveita mitä käytätte keikoilla. |
|
-Kahvia
-Ei tarvi maksaa kaksnumeroista lukua että pääsee soittamaan.
Tuo Iggy Popin raideri on kyllä hulvatonta luettavaa! Stingin raideri sen sijaan on lohdullista luettavaa.
It's sounds good!
Bustard #1 |
|
Onhan noita tullut luettua. Tavallaan ihan hauskaakin luettavaa, joskus kyllä menee aika överiksi.
Onneksi on päässyt joskus itsekkin tekemään vastaavaa. Nykyään Hospitality Riderissa on kori olutta, 1* jallupullo ja 2 siideriä. Eihän tuotakaan kaikkialta voi pyytää.
Circusfolkilta uutta materiaalia, www.myspace.com/circusfolkband |
|
Hienojahan nuo maailman bändien riderit on, mikäs sen parempaa kuin useita erilaisia flippereitä bäkkärillä. Missähän välissä ne niitä jaksaa pelata.
Saahan kaikkea kirjoitella paperille rinta rottingilla mutta jos kukaan ei katso myyntivaiheessa kyseisten etujen perään (hommaa allekirjoitusta järjestäjältä) niin helposti ollaan paikallisten kanssa vääntämässä että montakos olutta sitä kuuluikaan bändille.
Aloittelevien bändien kannattaa miettiä mitä lähtee pyytään koska tod. näk. paljoa ei tuu kuitenkaan. Ennen kaikkea sopia keikkapaikan kanssa etukäteen. Ensin kannattaa hoitaa ruokahommat kondikseen ja sitten kysyä juomahommat. Parasta on kun kaikki on paperilla allekirjoitusten kanssa koska monesti illalla on eri henkilökuntaa töissä.
Monilla Suomen listabändeillä on myös hakusellaan rideritoiminta. Joskus ei tiedetä mitä se rideri pitää sisällään, vielä useammin ei tiedetä mitä ohjelmatoimisto on sopinut järjestäjän kanssa. Tässä tapauksessa kun vaaditaan sitä lisäJallua tai korillista niin kyllä se talon hyväksi ratkaistaan jos tästä ravintolan vuoropäällikkö päättää. Fiksuissa paikoissa näissäkään ei tuu ongelmaa, varsinkaan kun yleisöä on reilusti ja viinaa menee kaupaksi.
Suomessa kun ei ole tapana kuljettaa sitä kiertuemanageriakaan mukana jolla tällaisen paperit on mukana ja iso määrä uskottavuutta ja neuvottelutaitoa (harvoin kyllä Suomessa tarvitaan).
Paras keino välttää kaikki kikkailut on ottaa rundille mukaan nippu bäkkäriraiderin kopioita jossa ohjelmatoimiston logo ja viralliset kontaktit. Luonnollisesti kannattaa kysyä keikkamyyjältä että onko jossain paikoissa harrastettu sopupeliä eli paperit ei pidäkään paikkaansa.
Tässäkin asiassa pätee se fakta että mitä enemmän (kulta)levyjä ja mitä useammassa maassa myyt niin sitä enemmän voit pyytää bäkkärillekin tavaraa. Kunhan pyydät sen paperilla keikan myyntivaiheessa ja pidät sen (kopion) mukana keikalla.
Parhautta :oD |
|
Viimesin raideri jossa olin osallisena miksaajana oli:
-kori kaljaa
-kaks pulloa jallua
-leipiä (ei lihaa)
-Luomumehua 4 litraa
-16 muovipulloa vettä
-kaks pussia supersalmiakkia
-kaksi levyä suklaata
Saatto jotain unohtua, mut toi nyt on mun mielestä bändille jolla jo vähän on nimeä ihan ok...
Tyhmästä päästä kärsii koko tyhmä hippi. |
|
Suomessa kun ei ole tapana kuljettaa sitä kiertuemanageriakaan mukana jolla tällaisen paperit on mukana ja iso määrä uskottavuutta ja neuvottelutaitoa (harvoin kyllä Suomessa tarvitaan).
Tähän on pakko puuttua. Keikkaileeko joku tosiaan niin, etteivät sopimukset ole messissä? Uskomatonta. |
|
Tähän on pakko puuttua. Keikkaileeko joku tosiaan niin, etteivät sopimukset ole messissä? Uskomatonta.
Ymmärrän kyllä sun pointin, ja vastaankin, että kyllä varmaan iso osa omaa musaa vääntävistä "nimettömistä" bändeistä vetää keikat ilman mitään kirjallisia sopimuksia. Rahan takia keikkaileminen on luonnollisesti eri asia. |
|
Suomessa kun ei ole tapana kuljettaa sitä kiertuemanageriakaan mukana jolla tällaisen paperit on mukana ja iso määrä uskottavuutta ja neuvottelutaitoa (harvoin kyllä Suomessa tarvitaan).
Tähän on pakko puuttua. Keikkaileeko joku tosiaan niin, etteivät sopimukset ole messissä? Uskomatonta.
Kyllä suurimmalla osalla orkestereista on se kiertuedamager mukana, tosin se on yleensä joku jolla on myös muita toimenkuvia kuten miksaaminen, valot, bassonsoitto tai joku muu.
Eli joku hoitaa sitä tonttia oman duuninsa ohessa ja joillain ohjelmatoimistoilla tosta tulee vielä joku kymppi lisää liksaa per keikka. Tällä samalla hahmolla on sit ne sopimuskopiot mukana ja kuitit jos on käteislaskutus ja yleensä vielä riderista kopiot jos ei kaljaa oo tarpeeks ;)
Moro
Viltsu
audiokantaja |
|
Kyllä suurimmalla osalla orkestereista on se kiertuedamager mukana, tosin se on yleensä joku jolla on myös muita toimenkuvia kuten miksaaminen
Hep!
Jos ohjelmatoimisto on myynyt keikan, se yleensä pitää omista eduistaan huolta sen verran, että nimeää jonkun keikkaorganisaatiosta vastuuhenkilöksi. Homma sisältää toki paljon muutakin kuin riderista huolehtimisen...
Tähän kevennykseksi Tositarina Suomalaiselta keikkapaikalta; hevosmiesten tietotoimiston mukaan kyseessä oli suhteellisen nimekäs tanssipuolen bändi:
Orkesterilla oli useamman päivän kiinnitys samassa ravintolassa. Ensimmäisenä päivänä bändi tulee paikalle, pystyttää kamat ja tekee jonkunlaisen soundcheckin. Sitten tulee nälkä ja muusikot siinä ravintolan henkilökunnalta ruokaa kyselemään. Ruokailu on (kuten usein muuallakin) keittiön puolella ja päivän menu siskonmakkarakeitto. Ei herkkua, mutta ajaa asiansa. Illalla keikka ja hotelliin nukkumaan.
Seuraavana päivänä bändi menee takaisin keikkapaikalle, tarkistaa että kaikki on lavalla kohdallaan ja kyselee ruoan perään. Taas keittiöön ja - siskonmakkarasoppaa. Tämä aiheuttaa pientä jupinaa, mutta mikäs se nälän tappaisi ellei syöminen. Illalla keikka ja hotelliin.
Kolmantena päivänä ravintolan orkesteriruokana on edelleen siskonmakkarakeitto. Kiertuemanageriksi nakitettu soittaja menee tästä hieman tuohtuneena kysymään ravintolapäälliköltä, josko olisi jotakin muutakin tarjolla. Ravintolapäällikkö ottaa mapista oman kappaleensa esiintymissopimuksesta ja heiluttaa sitä valittajan nenän edessä: "Tässä sanotaan, että lämmin ruoka kuudelle. Eikö siskonmakkarakeitto ole ruokaa!?!"
Tulee ilta, ja keikka alkaa. Orkesteri soittaa ensimmäisen setin, joka koostuu yhdestä kappaleesta. Biisi on "Metsäkukkia", josta pojat soittavat 45-minuuttisen version... Ravintolapäällikkö tulee tauolla naama punaisena takahuoneeseen: "Mitä hlvttiä! Onko tämä jonkunlainen käsitys huumorista!?!" Bändi kuuntelee hetken pomomiehen huutoa, kunnes orkan vastuuhenkilö kaivaa laukkunsa sivutaskusta orkesterin kopion sopimuksesta: "Tässä sanotaan, että 5x 45minuuttia tanssimusiikkia. Eikö Metsäkukkia ole tanssimusiikkia!?!"
Kerrotaan, että kyseinen bändi ei kiinnityksen päätyttyä enää sen koommin ole soittanut kyseisessä kapakassa. Mutta seuraanvana päivänä ruokana oli nakit ja muusi...
Artificiality is normal to the medium. |
|
Loistava kuittaus :D
Bändin vastuuhenkilöksi kannattaa muuten valita se karuimman näköinen karju.
Vittumaista hommaa toisinaan, mutta jonkunhan se on tehtävä.
Dont Clone The Beat. Own The Beat. |
|
...Mutta ihan tosissaan, onhan näitä ridereita.
Yhdellä bändillä on mm.
-kori olutta
-huoneenlämpöistä koskenkorvaa: Tästä täytyy usein reklamoida, kun tarjoavat kylmää viinaa... :) On myös hyvä pelinavaaja, kun haluaa tehdä tuttavuutta ravintoloitsijan kanssa. Tämä on kirvoittanut monet veikeät keskustelut, joka johtaa siihen, että naama jää mieleen --> on mukavampi mennä seuraavan kerran keikalle.
Lisäksi lähes poikkeuksetta vaatimuksiin kuuluu myös lämmin ruoka koko crew:lle (erikoisruokavaliot etukäteen mainittuna!) sekä kahvi, voileipiä bäkkärille ja pullovettä sekä pyyhkeitä.
Sitten on pitempiäkin ridereita, mutta niissä on lähinnä yksinkertaisia asioita käytännön pikkuasioiden hoitoa varten, kuten sähkövalo, pistorasia, peili, WC yleisöltä suojassa yms. Uutuutena on mm. internetyhteyden käyttöoikeus, jos talossa netti on. Lisäksi kannattaa etukäteen sopia esim paita- tai levymyynnistä keikalla, ettei tule sitten sanomista paikan päällä.
Usein haluaisi vaatia enemmänkin, mutta käytännössä (ainakin Suomessa) mahdottomia vaatimuksia ei kannata tehdä, keikkajärjestäjien huumorintaju on rajallinen.
Artificiality is normal to the medium. |
|
Kaljapalkka keikat onnistuvat nykyään ihan hyvin ja niitä tulee vedettyä silloin tällöin. Aikanaan kun keikkailtiin ihan tosissaan ja vaikka oli keikkamyyjät ja sopimikset, niin aina ei se jallupullo tai kaljakori ihan helpolla irronnut. Tietyissä paikoissa keikkajärjestäjä kyllä ymmärsi yskän ja no problem. Mutta valitettavan paljon meininki oli sitä, että soittamaan kyllä otettiin, mutta turha oli mankua liksan lisäksi mitään vaikka olikin kymmenen tuntia ajanut ja keikan jälkeen piti sama reissu pahimmassa tapauksessa tehdä takaisin. Jonkunnäköistä sämpylää tai kinkkukiusausta sentään yleensä järjestyi. Ulkomailla sitten ymmärrettiin jo vähän paremmin, vaikka ei sekään mitään Amerikkaa ollut. Petelius ja kumppaneiden Trio Forrester hupailu Liimiksineen ja paskakeikkoineen pohjaa kyllä erittäin vahvasti totuuteen. Valitettavasti.
Muista avain. |
 timus
17.03.2007 12:10:38 (muokattu 17.03.2007 12:11:48) | |
|
oman näkemyksen mukaan - mitä enemmän paperilla asioista, niin sitä selvempi ja parempi. ei tarvitse tulkita ja säätä ja vääntää ja ruuvaa ja hinkata sitten paikan päällä. reilumpaa sekä orkesterille että järjestäjälle.
tietenkin järki siinä mitä pyytääkin.
erityisesti tuo tekninen rider ja sen ajoissa tsekkaaminen ja kommentointi tarvittaessa on ainakin helpotus.
valitettavasti niin järjestäjä- kuin toimisto- kuin soittajaosastollakin törmää vieläkin välillä "katellaan" -meininkiin... ja sitten ihmetellään, että kuka mitä häh...
onneksi tämä on vähentynyt vuosien aikana. tietyissä asioissa sellainen selvä pro-meininki on paikallaan.
kun mahdolllisimman moni asia on selvä ennakoon, niin jää aikaa, malttia ja resursseja sitten reagoida niihin "on-the-spot" -tilanteisiin, joita myös tuppaa tulemaan.
...meni ehkä hieman off-topiv, mutta kuitenkin...
EDIT: ...niin kirjoituksellani tarkoitin siis tuollaista jo hieman lähikuppilaa tai nuoristaloa seuraavia areenoita...
Hello Cleveland!!!! |
|
Kaljapalkka keikat onnistuvat nykyään ihan hyvin ja niitä tulee vedettyä silloin tällöin.
Tarkoitatko ettet tule enää vahingossa liian juovuksiin? |
|
Tarkoitatko ettet tule enää vahingossa liian juovuksiin?
Mistä sinä meikäläisen noin hyvin tunnet?
Muista avain. |
 Lilli
15.04.2010 19:17:44 (muokattu 15.04.2010 19:24:39) | |
|
Vai on vanaha?
Mikä on raiderin tarkoitus ylipäätään? Onko tarkoitus, että esiintyjäryhmä, joka paikalle saapuu viihdyttämään pääsylipun lunastanutta väkeä, voi raiderin luettelemin tuottein tehdä olonsa ja ulkoasunsa mahdollisimman esiintymiselle suotuisaan kuntoon vai onko tarkoituksena että keikkapalkkion päälle raiderilla vedätetään vielä karmea läjä alkoholijuomia, ruokia, makupaloja, karamellejä, energiajuomia ja muuta sälää niin että orkesteri vielä seuraavanakin päivänä jaksaa? Jos raiderissa vaaditaan bäkkärille runsaasti alkoholijuomia, yhtye nauttii niitä runsaasti, esiintyy räkä poskella surkeasti... kenen on vastuu? Eli voiko järjestäjä kieltäytyä raiderinn toteuttamisesta jos se on kohtuuton ilman että taiteilijalla on oikeutusta olla esiintymättä? *no kun ei löytynyt bäkkäriltä viiden litran Jack Daniels-lekaa vaikka mää sitä edellytin...*
Mikä on kohtuutaso raiderin vaatimuksissa ? Tarvitseeko kuusihenkinen taiteilijaseurue kuinkakin monta koria kaljaa, lonkeroa, montako lestiä viinaa? Voiko raideriin laittaa ehtoa, että kaikki on juotava backstagella, kotiväen särpimet ostetaan itse...!
It ain't like it used to be, but it's better'n nothing. |
|
Voihan sitä raidereista neuvotellakin, tottakai. Ihan suosiolla on jätetty viinakset poikkee mm. alaikäisille soiteltaessa, ei siinä mitään, mutta silloin asioista on sovittu etukäteen.
Se että asia kuitataan haistavittuasenteella keikkapaikalla on lopultakin yksipuolinen sopimusrike.
Dont Clone The Beat. Own The Beat. |
 fox
16.04.2010 01:39:21 | |
|
Lilli: Vai on vanaha?
Mikä on raiderin tarkoitus ylipäätään?
Raideri on sellanen sopimuksen "lisäpöytäkirja" jolla selkiinnytetään jotain "pelisääntöjä". Noi ruuat, juomat ja muu on yleensä "sitten kun sulla on nimeä"-osastolla, toki kyllähän sitä voi "pienempikin" tähti koittaa 8-sivuista hospitality-raideria..
Se, mikä ehken on useimmille bändeille käyttökelpoinen kovin, on sitten se tekniikkaraideri. Eli mitä oletetaan keikkapaikalta löytyvän, kun orkester sinne saapuu. Onko PA, onko minkälainen, onko sähvöö muuta kuin siellä stagen nurkassa se yks 10 A nopeen sulakkeen takana oleva 50-luvulta periytyvä maadoittamaton bakeliittinen tuplapistorasia, joista toisen läven jouset on poikki tai kuoleentuneet.. ;) |
|
Mistäköhän näkee enemmän noita tekniikkapuolen ridereita? Vaikka ihan suomalaisiakin.. Ois hauska nähdä mitä isoilla starboilla on vaatimuksia tekniikan suhteen. Noissa mitä tuol linkin takana oli ei kauheesti tekniikasta mainittu..
Vanishing like a cyan sunday |
|
Totofan: Mistäköhän näkee enemmän noita tekniikkapuolen ridereita? Vaikka ihan suomalaisiakin.. Ois hauska nähdä mitä isoilla starboilla on vaatimuksia tekniikan suhteen. Noissa mitä tuol linkin takana oli ei kauheesti tekniikasta mainittu..
Esim. ohjelmatoimistojen sivuilta löytyy noita. Tsekkaa vaikka http://www.dexviihde.fi/artistit.aspx
Vaikkapa Mokoman on tommone http://www.eastway.fi/konserni/arti … rtat/Mokoma_-_2010_kevätkiertue.pdf
Jäätävä mänkkinen. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
