Media ja viihde ›

Siis mikä ihmeen Korento? Never heard.
 
Joo, enkä kyllä ota edes piruillakseni selvää. Rumbaa tms. en lue jatkossakaan, enkä muutenkaan ihmisten blogeja.

Viime rytmin mukana jaettiin Korennon sinkku. Saisi hra Korento olla kiitollinen näin saamastaan huomiosta, niin ei tarvitsisi ruinata noteerausta blogissaan.
 
Ps. 2/3 singlestä kuulosti ihan hyvältä

Niin, ne kipaleet mitä tätä Korentoa olen kuullut, eivät ainakaan heti äkkiseltään tarjonneet erityisiä säväyksiä siitä "kunnianhimosta", jota mr. Korento kehui. Radiossahan tuo ihan valtakunnallisella tasolla soi, ja varmaan muistaisinkin kipaleesta jotain, jos se olisi ollut jotenkin mieleenpainuva.
 
Vähän joutui kohottelemaan kulmakarvojaan tuota tekstiä lukiessa. Rumba siis kirjoittaa "muodikkaista" bändeistä, jotka koskettavat eniten ihmisiä ihan muissa maissa jne... siis mitä? Kyllä minulle taide ja viihde ovat melkoisen universaaleja käsitteitä, ja suurimmat tunnelataukset olen saanut irti ulkomaisesta musiikista.

Niin, ne kipaleet mitä tätä Korentoa olen kuullut, eivät ainakaan heti äkkiseltään tarjonneet erityisiä säväyksiä siitä "kunnianhimosta", jota mr. Korento kehui. Radiossahan tuo ihan valtakunnallisella tasolla soi, ja varmaan muistaisinkin kipaleesta jotain, jos se olisi ollut jotenkin mieleenpainuva.
 
Vähän joutui kohottelemaan kulmakarvojaan tuota tekstiä lukiessa. Rumba siis kirjoittaa "muodikkaista" bändeistä, jotka koskettavat eniten ihmisiä ihan muissa maissa jne... siis mitä? Kyllä minulle taide ja viihde ovat melkoisen universaaleja käsitteitä, ja suurimmat tunnelataukset olen saanut irti ulkomaisesta musiikista.
 
Sinänsä Juha voisi kyllä miettiä, miksi rockin ajankohtaislehti ei kirjoittaisi "muodikkaista" bändeistä. Niinkuin vaikka näistä:
 
http://virtual23.nebula.fi/~rumbafi/uusinnro.html
 
No, tässä Juhan uusimmat mietteet aiheen tiimoilta:
 
maanantai, maaliskuu 12, 2007
Loppukaneetti
Kiitos kaikille palautteesta, jota olette antaneet alla olevasta kirjoituksestani. Sitä on tullut paljon sekä kirjoitukseni kommenttiosaan että henkilökohtaisesti. Lisäksi kirjoitus on herättänyt keskustelua monissa blogeissa ja netin keskustelufoorumeilla. Jonkinlainen yleisluontoinen vastaus lienee paikallaan.
 
Alkuperäisessä kirjoituksessani on kaksi osaa. Ensinnäkin kerron avoimesti, että ottaa pannuun, kun meitä ei huomioitu Rumbassa. Toisekseen kerron mielipiteeni Rumbasta.
 
Nyt on käynyt ilmi, että Rumba julkaiseekin arvion meistä. Tämä on tietysti kiinnostavaa. On helppo sanoa, että arvio on ollut koko ajan olemassa, että sitä on vain lykätty. Onko näin, sitä ei kukaan saa koskaan tietää. Sitä paitsi jos arvio onkin ollut olemassa, kuka tietää mitä sille olisi tapahtunut kaiken kiireen ja ryminän keskellä, uusia levyjä kun tulee koko ajan, ja on tunnettua, että monet kirjoitetuista jutuista jäävät lehdissä julkaisematta... mene ja tiedä.
 
Nettifoorumeilla on heitetty runsaasti paskaa minun suuntaani: jätkä vaan kitisee, kun niitten levyä ei arvioitu. Tämä on kiinnostavaa ottaen huomioon, että minähän nimenomaan avoimesti tuossa kirjoituksessani kerron, että minua ottaa päähän, kun levyämme ei arvioitu.
 
Sen lisäksi esitän kirjoituksessa oman arveluni siitä, miksi levyämme ei arvioitu. Se perustuu mielipiteeseeni, joka on edelleen tuolla luettavissa. Tässä välissä se ei ole muuttunut miksikään. Miten se olisi voinutkaan: eihän tässä välissä ole ilmestynyt yhtään Rumban numeroa. Lehti ei ole sitä, mitä sen tekijät väittävät tai kuvittelevat lehtensä olevan, vaan lehti on sitä, mitä sen sivuilla julkaistaan. Siitä olen esittänyt mielipiteeni, en mistään muusta.
 
Loppukaneetti?
 
Kuinka monta artistia eri lehtien musiikkikriitikot ovat aikojen myötä lytänneet ilman kunnollisia perusteluja, henkilökohtaisuuksiin menemällä, täysin asiattomasti? Näin tapahtuu edelleen jatkuvasti. Syyksi riittää se, että kriitikolla on sattunut olemaan huono päivä tai se, että niin moni musiikkikriitikoista haluaisi itse olla artisti, mutta rahkeet tai uskallus loppuvat kesken. He toteuttavat itseään haukkumalla muusikoita eri lehtien sivuilla.
 
Nyt on kerrankin käynyt niin päin, että artisti kritisoi musiikkilehteä. Se näyttää olevan pyhäinhäväistys.
 
Tämä on kiintoisaa jo siksi, että siinä missä artisti ottaa kritiikin vastaan yksin, ilman tukea, lehden tekijät voivat aina paeta kritiikkiä instituution taakse.
 
Suomalaiset rakastavat instituutioitaan, kaipaavat hengellisiä johtajia. Sen olen aina tiennyt. Nyt kun kirkko on murentumassa, instituutioiksi kohoavat muut tahot, joiden kesken hengellinen johtajuus näyttää jakautuvan.
 
Vaikuttaa siltä, että hethätään olisi säädettävä laki instituution pilkasta jumalanpilkkalain tilalle. Eiväthän kansalaiset muuten saa nukuttua öitään rauhassa.
 
Jos sellainen laki säädetään, olen vaikeuksissa, koska instituutiot ovat jotain, jota pitää minusta kritisoida, jopa pilkata. Muuten niiden valta kasvaa realiteettien ulkopuolelle, itsestäänselvyydeksi. Se on poikkeuksetta ainakin vastenmielinen, joskus jopa vaarallinen ilmiö.
 
Entä se, että tämän kaiken seurauksena minusta tuli kusipää? Mitä olen siitä mieltä?
 
Kiitos kysymästä, tunnen olevani enemmän elossa kuin aikoihin. Koska kaikissa oloissa, elämäni loppuun saakka, olen mielummin kusipää kuin pyhimys.
 
Paskanheitto jatkukoon tämän kirjoituksen kommenttiosiossa. Sitä vartenhan julkiset eläimet ovat olemassa.
 
posted by Juha K. Korento at 11:57 AM 14 comments

Korennon pisteet eivät nouse edelleenkään. Jos musiikkimedia sattuu lyttäämään tai sivuuttamaan jonkun artistin tai bändin, niin kyseessä on mielestäni todennäköisemmin levyn huonous kuin "huono päivä" tai "kateellisuus", johon on aina niin tolkuttoman helppo vedota. Ja se, että Rumbaa ryhdytään vertaamaan kirkon tapaiseen instituutioon, kertoo sekin enemmän kirjoittajastaan kuin hänen kritiikkinsä kohteesta. En väitä, etteikö kriitikoiden sanoilla olisi painoarvoa, mutta jokainen muodostaa mielipiteensä kuitenkin itse.
 
Itse asiassa on jotenkin koomista, että tämä keskustelu on saanut tämänkaltaiset mittasuhteet, ja että minunkin pitää kommentoida sitä. Saapa nähdä, kuinka moni artisti aloittaa jatkossa samanlaisen nillityskampanjan saadakseen julkisuutta.

Ei huhhuh, mitä settiä tuo Juha KK heittää! Ihme jeesustelija. Rumbaa en ole koskaan lukenut, joten vaikea sanoa tuon kritiikin aiheellisuudesta, mutta kritiikkiäkin voi antaa joko hyvin tai huonosti ja mielestäni Korento tekee sen hyvin huonosti. Uskottavuus ropisee väkisinkin noista "helppo kait se on sanoo jälkikäteen, että arvostelu oli jo kirjoitettu", tai näistä epäonnistuneista vertauksista hengellisiin instansseihin. Todellakin katkeran miehen lapsellista tilitystä, sano!

Mahtaa bändin muita jätkiä vituttaa tällä hetkellä, kun keulakuva lähtee tuolla tavalla avautumaan. Voi olla herra Korento kohta ilman bändiä. Enkä ihmettelisi, jos EMI ei enää julkaise seuraavaa Korento albumia tai pistä enää euroakaan bändin markkinointiin.

Mahtaa bändin muita jätkiä vituttaa tällä hetkellä, kun keulakuva lähtee tuolla tavalla avautumaan. Voi olla herra Korento kohta ilman bändiä. Enkä ihmettelisi, jos EMI ei enää julkaise seuraavaa Korento albumia tai pistä enää euroakaan bändin markkinointiin.
 
Kaik puplisiti on hyvvää puplisitiä loppupelistä ;P

Se mikä meiksiä musiikkilehdistössä, musiikkiaiheisilla keskustelupalstoilla ja yleensäkin kaikenlaisessa musiikkiin liittyvässä kirjoittelussa ja puhumisessa nyppii on se, että käytetään hirveästi palstatilaa ja energiaa siihen, että selvitetään mistä ei pidetä, mikä on huonoa. Jos pitää konepopista niin samaan hengenvetoon on sitten kerrottava miten tympeää hevirokki on ja päinvastoin. Jätettäisiin ne negaatiot vähemmälle ja kirjoitettaisiin siitä mikä on hyvää.
 
Joo. Lukaisin just tuoreen Rumban pääkirjoituksen. Pidän silti Samuli Knuutia viihdyttävimpänä musiikkikirjoittajana tällä hetkellä ja pääkirjoituskin oli hyvä.
 
En nyt tarkoita, että pitäisi lähteä "kaikki on hyvää" -linjalle, mutta jos joku on hyvää niin ei sitä välttämättä tarvitse korostaa jonkun muun huonoudella.

En nyt tarkoita, että pitäisi lähteä "kaikki on hyvää" -linjalle, mutta jos joku on hyvää niin ei sitä välttämättä tarvitse korostaa jonkun muun huonoudella.
 
Vastakkainasettelun aika ei ole ohi.
 
Tuon uuden kirjoituksen luvalla voi sanoa, että Juha K. Korento on naurettava kusipää.

Parasta tässä jutussa oli Tupunan blogiteksti.

Symppaan Korentoa, minuakin ärsyttää ettei Rumba ole huomannut meidän yhtyettämme. Ai, että riipii. Grr. :-)
 
Ja vakavammin ottaen: Okei, Korento voisi olla menestyneempikin, ei tuo musiikki minusta ole yhtään sen huonompaa kuin, äh, joku muu musiikki joka nyt soi soittolistaradiossa. Ei sen parempaakin, mutta tuote on kyllä sinänsä kunnossa ainakin levyllä, yhtye näyttää ok:ltä, mainoskampanja on jäänyt ainakin minun mieleenikin yms. En tiedä ovatko sitten ihan surkeita livenä ja kunnon hittibiisi taitaa puuttua, mutta kuitenkin.
 
Ja voisi tietysti ne uutuuslevyt arvostella mahdollisimman pian, varsinkin kotimaiset uutuuslevyt, jotka eivät muualta esim. netistä paljon julkisuutta saa. Varmasti olisi voinut pois jättää jonkin ulkomaisen parin tähden pikkulevyn, niitäkin viime Rumbassa oli muistaakseni ihan mukavasti. Siinä on jopa mielestäni pikkuisen tälläistä suomalaisen rokkilehden vastuuta: kotimaista voisi suosia, ei siis lisätähtinä arvosteluissa, vaan tälläisissä arvostelujen julkaisemisessa. Mutta työtapaturmiakin sattuu, tietysti. Korento tosin tuntuu enemmän Soundin bändiltä, huraa popsnobismi!
 
Mutta Mr. Korento taitaa muistuttaa myös erästä tuttuani, joka on vähän samanlainen sitruunanaama. Oma musiikki on väärinymmärrettyä ja syy on aina toisten, byää, ja näistä hommista ei sitten leikkiä lasketa. Kukin tavallaan...

Heitänpä vain lyhyesti, että arvostan Rumban tendenssiä uudistumiseen, vaikka sitten brittiläiseen tyyliin päin mutta silti. Esimerkiksi Soundiin verrattuna lehti on minusta huomattavasti raikkaampaa luettavaa, ja sitä paitsi Soundiin ei taida päästä töihin mikäli ei ole mies tai toimituksen kaveri.
 
Sieltä on sanottu naispuoliselle työhönhakijalle jokseenkin avoimesti ei sukupuoleen vedoten.
 
Jokseenkin turhauttavaa lukea, kun arvostelijat kommentoivat arvioiden kautta kavereidensa tekosia, Arttu Tolonen etupäässä.

Ja vakavammin ottaen: Okei, Korento voisi olla menestyneempikin, ei tuo musiikki minusta ole yhtään sen huonompaa kuin, äh, joku muu musiikki joka nyt soi soittolistaradiossa. Ei sen parempaakin, mutta tuote on kyllä sinänsä kunnossa ainakin levyllä, yhtye näyttää ok:ltä, mainoskampanja on jäänyt ainakin minun mieleenikin yms. En tiedä ovatko sitten ihan surkeita livenä ja kunnon hittibiisi taitaa puuttua, mutta kuitenkin.
 
Jep, ja kun ottaa huomioon, että tuotannosta vastaa Inkfish, ei silläkään saralla pitäisi olla valittamista.
 
Itse Korennon musiikkiin tai tähän kohuun en sinällään ota kantaa. Minun musiikkimakuni on ehkä hieman toisaalla, mutta Korento kuulostaa ainakin minun korvaani aika lailla samanlaiselta, kuin moni selkeästi pinnalla ollut tai oleva yhtye.
 
Korennon kirjoitus on ainakin tuonut kaverille julkisuutta. Onko se sitten hyvää tai huonoa, en osaa sanoa. Riippuu, suhtautuuko herra itse siihen asenteella "jokainen julkisuus on hyvää julkisuutta".

Ihme nillitystä koko tämä triidi.
 
Ihme nillitystä tuo ainainen valitus ihme nillityksestä.

Parasta tässä jutussa oli Tupunan blogiteksti.
 
Aijaa, no kiitos. Pitäähän sitä blogiin kirjoittaa, jos jokin juttu sattuu tarpeeksi ärsyttämään.

Kävin nyt kuuntelemassa Korennon MySpacessa maailman parasta musaa, ja ihan oikein muistin. Yhdentekevää suomirokkia se tosiaan oli.

Miten minulle tulikaan tästä mieleen Crashin taannoinen Rumba-haastattelu, jossa Brunila paneutui oikein antaumuksella NYT-liitteen arvosteluun uudesta levystä. "Kaksi tähteä! Oli kauheaa! Kehtaavatkin teilata sydänvereni ruiskaisun!" yms.
 
Sitten kääntää muutamia sivuja ja kas, siinä on Rumban arvostelu levystä. Kaksi tähteä. Repesin. Teemu Brunila ei ehkä nähnyt tuossa samalla tavalla huumoria...

Miten minulle tulikaan tästä mieleen Crashin taannoinen Rumba-haastattelu, jossa Brunila paneutui oikein antaumuksella NYT-liitteen arvosteluun uudesta levystä. "Kaksi tähteä! Oli kauheaa! Kehtaavatkin teilata sydänvereni ruiskaisun!" yms.
 
Sitten kääntää muutamia sivuja ja kas, siinä on Rumban arvostelu levystä. Kaksi tähteä. Repesin. Teemu Brunila ei ehkä nähnyt tuossa samalla tavalla huumoria...
 
...varsinkin kun Nyt-lehden kriitikko oli myös Rumban avustaja ja valokuvaaja.