Rock, pop, alternative ›

Huom: postattu tarkoituksella rokkipuolelle. Metallisemmasta hevistä kunnollista tunkkaisuutta on hankala löytää, etenkin nykyisin.
 
Kysyisinpä, mitä teille merkitsee (heavy)rockin - tai hard rockin, AOR:n jne. - ei genreillä nyt turhaan - tunkkaisuus ja juustoisuus? Onko se vain jotain negatiivista ja ei-toivottavaa, vai joskus jopa olennainen osa musiikkia?
 
Henkilökohtaisesti kallistun sille kannalle, että hienovaraisesti viljeltynä se voi hyvinkin parantaa musiikin tunne-intensiteettiä. IMO esim. Europen Final Countdown on onnistuneesti tunkkainen levy: kohtalaisen tumppu ja paksu rumpu- ja kitarasoundi, jonka päällä Tempestin voimakas, mutta jotenkin tuskainen ääni. Toisinsanoen itse yhdistän tunkkaisuuden aika pinnallisesti levyn tuotantoon, yleissoundiin ja ehkä laulajan tulkintaan, mutta varmasti toisenlaisiakin ja syvempiä tulkintoja (esim. lyriikoiden perusteella) voi tehdä.
 
Toinen esimerkki voisi olla vaikka Yön Likaiset Legendat I-biisi. En koko orkesterista ja varsinkaan uudemmasta tuotannosta perusta kovinkaan paljon, mutta tuo nimenomainen kappale nousee osaksi tunkkaisuutensa ansiosta omalla ansio/uskottavuuslistallani kohtuullisen korkealle.
 
Nykyään toki ainakin tuotannon keinoin saavutettu tunkkaisuus taitaa olla katoava luonnonvara. Mutta voihan sitä silti säveltää/sanoittaa tunkkaisesti ja perinteitä kunnioittaen :)

Juu, aivan oikeassa olet tuon SA:n kanssa, ja kun ns. mainstreamin ulkopuolelle mennään, onhan sitä genrejä metallinkin puolella joissa nimenomaan panostetaan tunkkaisuuteen, esim. funeral doom: joku Thergothon on aika armotonta :) Tuli nyt vaan tuo enemmän hardrokimpi tunkkaisuus ensimmäisenä mieleen, ja ajattelin, että siitä saisi paremmin tunnettuja esimerkkejä ja siten enempi keskustelua.