Media ja viihde ›

No en mä ainkaan mistään rispektistä puhunut...
 
..nii'i.. mut joskus "any publicity.." niinku tiiät.
 
Mutta toisaalta ymmärrän artistin tuskaa; näkyvyyttä on niin hiton vaikea saada...
 
Aika äkkiä tommonenki varmaan unohtuu, eli saa nähä...

Emmä tiiä mitä tuollaisella lehdellä on nettiaikakaudella virkaa. Liian middle of the road underground-ihmisille ja liian outo tavan kansalle.

..nii'i.. mut joskus "any publicity.." niinku tiiät.
 

 
Aika äkkiä tommonenki varmaan unohtuu, eli saa nähä...
 
Juu, en sitä tarkoita, että tuolle tielle kannattaa lähteä. Mutta se tuska voi ilmetä myös noin

Jee. Hyvä hyvä. Se Rumba jonka mä tunsin, on kuollut noin 10 vuotta sitten. Korennolla oli ihan hyviä pointteja kirjoituksessaan, jossa vertaili Rumbaa ulkomaan vastaavaan aviisiin.

Mun mielestä termi 'rock-journalismi' on jo jonkin sortin oksymoron itsessään. Ja levy-arvostelut - ostaako kuluttajat levyjä niiden perusteella? Mutta huono se on kyllä musalehtien journalistiikkaa liiemmin moittia kun en jaksa niitä kauheasti lukea. Lähinnä ulkomusiikillista jauhantaahan niissä tuntuu olevan, kuka on mitäkin mieltä mistäkin kulloinkin ja kuka joi ja missä ja kenen kanssa ja kuinka paljon. Hohhoijjaa.
Tai ehkä olen vain huono lukija.

Mä en ymmärrä mikä tos on pointti, eihän Rumba tosiaan kaikkea arvostele. Miks pitäs sitte just tuo levy? Miksei huutaa faneille jotka ei löydä levyhyllyille? Mun silmiin aika turhautunutta tekstiä. Jos oikeesti on tota mieltä, ni miks ei oo sitte loppuun asti.
 
Nythän arvostelu sitten lopulta tehdään. Toivotaan ettei arvostelija lähde leikkiin mukaan.
 
Arvostelu oli kirjoitettu jo ennen blogia. Ei vaan sattunut lehteen mahtumaan.

Ja levy-arvostelut - ostaako kuluttajat levyjä niiden perusteella?
 
Kyllä minä ainakin olen ostanut ties kuinka monta. En tosin muista olenko koskaan jättänyt arvostelun takia mitään ostamatta, tuskin.
 
Rocklehdistöä ja levyarvosteluja tarvitaan. Rumbaa minä tosin en tarvitse, vaikken tuota mielestäni perusteetonta hyökkäystä lehteä kohtaan hyväksykään.

Toisaalta ymmärrän tuota tilitystä, sillä mikäs sen turhauttavampaa kun jättää jokin oma aikaansaannos täysin huomiotta. Mutta olisi sen toki jollain muullakin tapaa tai asiallisemmin voinut hoitaa.

Toisaalta ymmärrän tuota tilitystä, sillä mikäs sen turhauttavampaa kun jättää jokin oma aikaansaannos täysin huomiotta. Mutta olisi sen toki jollain muullakin tapaa tai asiallisemmin voinut hoitaa.
 
"Arvostelu oli kirjoitettu jo ennen blogia. Ei vaan sattunut lehteen mahtumaan"
 
Toukokuussa julkaistaan kai.

"Arvostelu oli kirjoitettu jo ennen blogia. Ei vaan sattunut lehteen mahtumaan"
 
Toukokuussa julkaistaan kai.
 
Jahas, no sitten en sano mitään.

Mun mielestä termi 'rock-journalismi' on jo jonkin sortin oksymoron itsessään
 
Urheilujournalismin ohella niitä turhimpia, joskin helposti myös viihdyttävimpiä journalismin ilmentymismuotoja.
 
Ja levy-arvostelut - ostaako kuluttajat levyjä niiden perusteella?
 
Turhankin moni. Ei varmaan kovinkaan moni tämän foorumin harrastaja/fanaatikko/pro, mutta moni skenettelijä tai trendien seuraaja kyllä.

Turhankin moni. Ei varmaan kovinkaan moni tämän foorumin harrastaja/fanaatikko/pro, mutta moni skenettelijä tai trendien seuraaja kyllä.
 
Kuten olen aiemminkin jossain sanonut, käytän itse rocklehtiä ja arvioita suodattamaan suurta informaatiotulvaa. Välillä on helpompaa luottaa tiettyjen lehtien ja tiettyjen kriitikkojen makuun, joiden mieltymykset olen vuosien saatossa huomannut suhteellisen samanlaisiksi, kuin omani. Näin säästyn siltä, että kuuntelisin tuhatta levyä ja niistä 900 paljastuisi täysin yhdentekeviksi lätyiksi. On paljon helpompaa, että joku suodattaa tietyt levyt ja uutuudet, jotta tiedän suunnilleen, mitä kannattaa ostaa ja mitä ei. Tietenkään kriitikon sana ei ole laki ja joskus mieltymykset menevät ristiin, mutta usea suosikkikriitikkoni ei petä. Musiikkidiggarille musiikkilehdet ovat hyvin tärkeä lähde uuden ja mielenkiintoisen etsimiseen. Siinä ei ole kyse popsnobismista (kuten Korento ilmiötä kutsuu) vaan yksinkertaisesti siitä, että vuosien musadiggailukokemuksella uskallan luottaa tiettyjen toimittajien sanomisiin. Musiikkilehdet helpottavat siis elämääni monella tapaa.

Tupuna tuossa jo kirjoittikin hyvin...
 
Ja levy-arvostelut - ostaako kuluttajat levyjä niiden perusteella?
 
Itse en välttämättä suorilta osta, mutta hyvin usein kyllä tutustun. Monia bändejä olen löytänyt sitä kautta, että arvostelun perusteella se musiikki vaikuttaa mielenkiintoiselta ja sellaiselta, josta voisin tykätä. Sitten levy haltuun vaikka kirjaston kautta ja muodostetaan oma mielipide. Olen muistaakseni ostanut elämäni aikana vain yhden levyn pelkästään arvostelun perusteella, kuulematta bändiä sekuntiakaan. Tämä levy oli Porcupine Treen In Absentia, eikä se tuottanut pettymystä. Itse en tosin seuraa kovin usein noiden levykriitikoiden nimiä, joten mitään sellaista "tää on mun lemppariarvostelija" -juttua ei ole omalle kohdalleni sattunut.

Levyarvostelu on tavallaan yksi musiikista keskustelemisen muoto. Ja musiikista keskusteleminen on kivaa, varsinkin jos keskustelussa esitetään perusteltuja mielipiteitä, kuten hyvissä levyarvosteluissa tehdään. Nykyisin tuo keskustelu on usein jopa vuorovaikutteista, kun voi netissä käydä haukkumassa huonon levyarvostelun tehneen kriitikon... Ja näköjään saman voi tehdä vaikkei levyä olisi edes arvosteltu.
 
Minusta on aivan järjetön ajatus, että levyarvostelujen lukeminen ja parhaassa tapauksessa niiden perusteella levyn ostaminen tekisi minusta jonkinlaisen massan mukana kulkijan, kuten näissä m-netin keskusteluissa usein annetaan ymmärtää.

Toisaalta ymmärrän tuota tilitystä, sillä mikäs sen turhauttavampaa kun se, että levy ei nouse top40-listalle . Mutta olisi sen toki jollain muullakin tapaa tai asiallisemmin voinut hoitaa.
 
Jos lukee noita päiväkirjamerkintöjä levysessioista, voi päätellä, että kirjoittajalla on ollut jackpotin kuvat silmissä jo ennen äänityksiä. Hirveää hehkutusta siitä, kuinka kova lätty tulee ja kuinka vain odottaa, että pääsee jakamaan tuotoksiaan koko suomen kansan kanssa.
 
Kun ihmiset eivät levyä ostaneetkaan, perusteli hr korento tämän itselleen, että se oli vaikea ja rohkea levy...noh...sitten kun ei Rumbakaan (jossa pitäisi tämmöiset rohkeat levyt hehkuttaa taivaisiin) noteeranut levyä, oli jo aika älähtää.
 
Tuossa lopullinen tulkintani tilanteesta. Omaa hengentuotetta, kun rakastaa niinkuin omaa lasta. Onhan sitä vaikea uskoa, että levy onkin täysin paska.

"Arvostelu oli kirjoitettu jo ennen blogia. Ei vaan sattunut lehteen mahtumaan"
 
Toukokuussa julkaistaan kai.
 
Itse asiassa perjantaina ilmestyvässä lehdessä.

Omaa hengentuotetta, kun rakastaa niinkuin omaa lasta. Onhan sitä vaikea uskoa, että levy onkin täysin paska.
 
Taidankin tehdä tästä biisin jos kukaan ei ole vielä ehtinyt. Rimmasi niin mainiosti.

Taidankin tehdä tästä biisin jos kukaan ei ole vielä ehtinyt. Rimmasi niin mainiosti.
 
totaalinen reps...en ees tajunnu...:D

Siis mikä ihmeen Korento? Never heard.