Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kannattaa huomioda että Death tuohon aikaan ei vielä ollut yhtä tiukasti Chuck Schuldinerin henk.koht. projekti mitä se oli sen jälkeen (syystäkin vaihtui suunta sellaiseksi!). Esim. Spiritual Healingilla suurimmassa osassa biiseistä muukin bändi on osallistunut sävellystyöhön, samoin oli muistaakseni myös Leprosylla.
 
Eipä silti, melkoinen rip-off -meininkihän tuosta paistaa läpi.
 
Tai oli Death sinänsä silloinkin tiukasti Chuckin oma projekti, mutta Spiritual Healing-albumiin asti mies vielä haki nimenomaan toimivaa bändikokonaisuutta. Kyllä tuo pieleen mennyt kiertue sitten avasi herran silmät, ja päättipä mokoma hajottaa koko kuran ja hyvä niin. Human on Deathin paras albumi ja maailmanhistorian toisiksi paras levy minulle.
Täytyy myös muistaa, että Death ei maailmanlaajuisesti ollut tuolloin paljon minkään suuruinen (eikä se vieläkään kovasti ole, heh). Esimerkiksi täällä pohjoismaissa bändin tekemisistä varmaan kuuli vähän heikommin, ja moni tuskin silloin nosti ketään bändin jäsentä jotenkin erikoiseen asemaan.

Chuckhan mm. myötäili kirjottamalla helpompaa matskua, jotta Rick Rozz pystyis soittamaan sitä.
 
Käsittääkseni Chuck veteli Leprosylle bassotkin sisään, kun ei basistilla ei oikein homma toiminut.

Olivat Kreatorin kanssa (kait sitten v.90) joka ainakin silloin oli mielettömän kova livebändi.Eli en itse ainakaan pelkän Deathin takia lähtenyt.
Hyvältä keikka kuulosti kuitenkin,pienen palopuheen Chuckin mollaamiseksi muistan myös.

Nykyään on herännyt mielenkiinto bändiin. Mitä levyä suosittelisitte ensimmäisenä?

Nykyään on herännyt mielenkiinto bändiin. Mitä levyä suosittelisitte ensimmäisenä?
 
Jos haluat helpointa tutustumista silmälläpitäen, Symbolic
Jos haluat kieroilua, Individual Thought Patterns
Jos haluat parhaan, osta suoraan Human

Jos haluat helpointa tutustumista silmälläpitäen, Symbolic
 
Enpä menisi Symbolicia sanomaan helpoimmaksi, ainakaan tuntematta kuuntelijan taustaa. Jollekin homekorvalle vaikkapa Scream Bloody Gore voi olla huomattavasti helpommin lähestyttävä.
 
Mutta noin alkajaisiksi sanoisin, että lukaise tämä koko keskustelu läpi ja muodosta itsellesi käsitys Deathin musiikillisesta kaaresta ja lähde sen mukaan liikkeelle sieltä itseäsi kiinnostavasta kohdasta. Kaikista helpointa olisi tietty hankkiutua läheisiin väleihin jonkun koko tuotannon omaavan kanssa ja kuunnella kaikkia levyjä hieman. Tämä siksi, että Deathin jokainen levy on aidosti erilainen, ja on vähän vaikea muodostaa käsitystä yhtyeen musiikista vain muutaman tai etenkään yhden lätyn perusteella.

^ Vanhempi Death voi olla turhan brutaalia, riippuen toki siitä, onko kysyjä kuunnellut muuta vanhaa dödistä. Mielestäni teknisellä kaudellaan Death saavutti parhaimmat hetkensä.

Nykyään on herännyt mielenkiinto bändiin. Mitä levyä suosittelisitte ensimmäisenä?
 
Human taistelee Individualin kanssa maailman parhaan levyn tittelistä, joten suosittelen molempia.

Kaikki mun tutut jotka nyt kuuntelee tai on kuunnellu Deathia on sanonu aluks että noi SBGoret ja muut brutaalimmat levyt on huonoja. Aluks on kuunneltu noita uudempia jotka YLEENSÄ uppoaa helpommin ja siitä vähitellen kaluttu Spiritual Healingit ja nää muut levyt läpi ja sitten se debyyttikin on alkanu kolahtaan.. Sinällään mielenkiintonen bändi kun vaatii todella paljon sulattelua, mullakin vaati. Mutta sit kun/jos niistä kaikista levyistä rupee tykkäämään ni se on sen sulattelun arvosta.

^ Vanhempi Death voi olla turhan brutaalia, riippuen toki siitä, onko kysyjä kuunnellut muuta vanhaa dödistä. Mielestäni teknisellä kaudellaan Death saavutti parhaimmat hetkensä.
 
jos death metallin tasolla Scream Bloody Gore on liian brutaalia voi suosiolla lopettaa death metallin kuuntelemisen ja siirtyä göteborgosastolle suoraan

jos death metallin tasolla Scream Bloody Gore on liian brutaalia voi suosiolla lopettaa death metallin kuuntelemisen ja siirtyä göteborgosastolle suoraan
 
Emme puhuneet Death Metallista. Puhuimme Deathista.

^ Vanhempi Death voi olla turhan brutaalia, riippuen toki siitä, onko kysyjä kuunnellut muuta vanhaa dödistä. Mielestäni teknisellä kaudellaan Death saavutti parhaimmat hetkensä.
 
Kuten sanottua, pitäisi tietää lähtökohdat ennen kuin alkaa mitään suositella. Ja koko Deathin tuotanto on yhtä hienoa hetkeä, oli materiaali "teknistä" eli ei.
 
Itse aloitin Deathini SBG:stä ja oli siihen ajankohtaan nähden todella hyvä aloitus. Oli sopivan rangga ja herätti mielenkiinnon, jokin myöhempi levy olisi saattanut aiheuttaa vain olkainkohauttelua.

... Ja koko Deathin tuotanto on yhtä hienoa hetkeä, oli materiaali "teknistä" eli ei.
 
Tämän jos jonkun minä tiedän hyvin. Death = Minulle maailman toisiksi tärkein bändi.

Voisin kokeilla Scream Bloody Gorea, kun sitä tunnutaan niin paljon suosittelevan.

Emme puhuneet Death Metallista. Puhuimme Deathista.
 
sama pätee myös bändiin

sama pätee myös bändiin
 
Eli jos ekan Death levyn zombiepanot ei kiinnosta, niin voi siirtyä Göteborg-metalliin? Mahtavaa.

Voisin kokeilla Scream Bloody Gorea, kun sitä tunnutaan niin paljon suosittelevan.
 
Ja jos ei maistu, kokeile jotain muuta levyä. Mun mielestä Chuckin biisinkirjoitustaito on tolla levyllä vielä aikalailla lapsenkengissään plus soitto on välillä aikamoista röytöy. Eli älä tuomitse heti bändiä, jos SBG ei nappaa.

Ensimmäinen Death levyni, oli (ja on) Human, joka kuullosti aina paremmalta useamman kuuntelukerran jälkeen, ja helvetin hyvä levyhän se on. Humanin jälkeen hieman Deathista innostuttuani, menin sitten ostamaan Leprosyn ja The Sound of Perseverancen, ja ihan hyviä levyjähän nekin on, mutta eivät Humania voita. Voisi hommata lisää bändin tuotantoa.
 
Hyvä bändi.

Voisin kokeilla Scream Bloody Gorea, kun sitä tunnutaan niin paljon suosittelevan.
 
Kyllä minäkin Symbolic-levyä olisin EHDOTTOMASTI ekaksi suositellut. Varsinkin nyt kun katselin tuota lempibändilistaasi.
 
Olen diggaillut Deathia nyt 15 vuotta, mutta tuota Scream Bloody Gore-levyä en ole paria viisua enempää jaksanut koskaan kuunnella. Ei, en siis ole koskaan kuunnellut levyä läpi. Kakkoslevy Leprosyllä on jo muutama Death-klassikko, mutta silti en näitä kahta levyä ole kuitenkaan levyhyllyyni koskaan hinkunut. Tuosta Human-Individual-Symbolic-kolmikosta suosittelisin aloittamaan.