Kitarat: soittaminen ›

Tekee pahaa, kun R.I.P:ä dissataan. Oon aina pitänyt siitä kuten myös Youthanasiasta. Ne on erilaisia levyjä, mutta kyllä musta niistä molemmista löytyy meininkiä. Ja sooloista oon pitänyt myös olkoonkin R.I.P. sitten pentatonista youtube menoa joidenkin mielestä; ei minusta. R.I.P:llä tuntuu olevan hirvee kiire kokoajan jonnekin.

Tekee pahaa, kun R.I.P:ä dissataan. Oon aina pitänyt siitä kuten myös Youthanasiasta. Ne on erilaisia levyjä, mutta kyllä musta niistä molemmista löytyy meininkiä. Ja sooloista oon pitänyt myös olkoonkin R.I.P. sitten pentatonista youtube menoa joidenkin mielestä; ei minusta. R.I.P:llä tuntuu olevan hirvee kiire kokoajan jonnekin.
 
En mä ainakaan dissaa. Ne tykkää jotka tykkää, paljon se mua kiinnostaa. Mäkin pidän musiikista, jota monet eivät kuuntelisi kuolemankaan uhatessa. Kerroin vain miksi se ei ole mun suosikkilevyni Megadethin tuotannosta. Kyllä mullakin Holy Warsin riffi aiheuttaa erektion, olkoon kuinka paska levy vaan.
 
Jätkät vaan rakastuu kaikkeen niin ettei pienintäkään asiaa saa kritisoida. Menkää itteenne.

Kuuntelin pitkästä aikaa RIP:tä, eikä se ihan niin paskaa ollut kuin muistin, on siinä hetkensä.
 
Mutta sooloista - EI OO TARPEEKS NOPEETA!!! :D
 
Ei vaan, ensinnäkin niitä sooloja on liikaa, ja toisekseen ne on sellasta epämäärästä pentatonista tilua, aika väsynyttä kamaa. Lisäksi niissä on vitusti mitä sattuu ääniä, jotka ei oo harmonisesti perusteltavissa mitenkään, ja sitten välillä vaan tonaliteettia vaihdetaan miten lystätään. Eikä niissä oo kauheesti edes sellaista, mikä jäisi mieleen. Epämusikaalista, niinku, tai vähintäänkin ei-niin-musikaalista. Suurin osa noista sooloista on sellasia, että kuka tahansa spede joka osaa tiluttaa pentatonista vikkelästi ois voinut soittaa ne - ei kuulu Mustaine ja Friedman soolojen sisällöstä läheskään niin paljon kuin voisi. Varsinkin jos vertaa seuraaviin levyihin, Countdownilla ja Youthanasialla on niin himmeen hyvää meininkiä että ihmetyttää osa RIP:llä olevista jutuista.
 
Paskanmarjat, hyvän kuulosia ne mun mielestä on. Mustainen "juttu" nimen omaan on tuo ettei jokaista ääntä voi perustella harmonisesti, vai miten se menikään =) Hyvän kuulosta kamaa. Onhan ne vissiin ainaki joitain noita sooloja vetäny vähän impro pohjalta, että saattaahan siellä joitain harkitsemattomia nuottejaki olla =)
 
Vähän offtopic, mutta semmosta oon analysoinu että kun nuo Slayerin äijjät ovat jossain sanoneet diggailleensa tuota Muistainen soittoa joskus alkuaikoina niin olenkin funtsinut että ne on varmasti ottaneet tuota soraäänivaikutetta juurikin Mustainelta, mutta sitten vaan vetäneet sen aivan överiksi perseelleen. Olipa lause.

No vittu, Jucciz jo kertoikin asian oikean laidan. Jollain perusteellahan soittaja valitsee äänet joita soittaa, eikö? Vai vedätkö sä E-bluesiin ääniä joka kerta mistä sattuu? Kun soittaja soittaa ääniä, jotka on valittu oikeasti sattumanvaraisesti, ei niille ole mitään perustetta.
 
Hmm.. mulla nousee helposti karvat pystyyn kun yritetään järkeistää musiikkia, mutta sanotaan nyt, että kuunteleppa vaikka Lucretian Friedman-soolo. Vanhan liiton jazz-mieskin tunnustaa sen "järkeväksi", eikä pahoja dissonansseja pitäisi tulla herkkäänkään korvaan kohtuu monimutkaisesta taustariffistä huolimatta. Tämä siis esimerkkinä, mikäli oikeasti tykkäät matemaattisesti perustelluista jutuista. Riippuu ihan tietenkin korvasta, että sietääkö muuta kuin kolmisointuharmoniaa. Periaatteessahan mikä tahansa musiikki voidaan perustella järjellä ja se voi olla ihan hyvä apukeino, mutta ei rationaalisuus minusta saisi millään tapaa rajoittaa itseilmaisua. Makuasia tietenkin.
 
Näytä mulle ne tyypit youtubesta, jotka vetää kuin Marty Ripillä - saan kasan uusia idoleita.
 
Mustainen soolot onkin erikseen. Ne on paljon rokimpia. Niissä on myös paljon enemmän sitä pentatoonista. Mutta miksi pentatoonista ei arvosteta monien muusikoiden keskuudessa? Onko siinä liian vähän nuotteja? WTF?! XD

Josain haastattelusa joku vuosi sitten dave kerto vihaavansa martya ku se vetelee niitä ihmesoolojansa ihan hatusta ja davella ei ollu mitään hajua mistä se repi niitä:)
 
siis ihan kunnon respectiä veti friedmanille ja tavallaan myönsi että friedman on paljon tietotaitoteknisempi soittaja.
 
Kyllä megadethillä ollu aika paljon vaukutusta nykyiseenb sceneen, kunkku riffejä!
 
Mutta jostain syystä tykkään enempi niiden "huume" aikojen levyistä:)
nää rustit ei vaan tykitä...

Marty Lucretiasta:
 
"This solo is a great example of my playing. It's got it all. It sounds worked out, but it really wasn't. I follow all the chord changes differently, almost like a jazz player, which I definitely am not. To explain this solo technically would take a page and a half and a music professor. I'm quite pleased with this one." (Friedman, 2002)

Hmm.. mulla nousee helposti karvat pystyyn kun yritetään järkeistää musiikkia, mutta sanotaan nyt, että kuunteleppa vaikka Lucretian Friedman-soolo. Vanhan liiton jazz-mieskin tunnustaa sen "järkeväksi", eikä pahoja dissonansseja pitäisi tulla herkkäänkään korvaan kohtuu monimutkaisesta taustariffistä huolimatta. Tämä siis esimerkkinä, mikäli oikeasti tykkäät matemaattisesti perustelluista jutuista. Riippuu ihan tietenkin korvasta, että sietääkö muuta kuin kolmisointuharmoniaa. Periaatteessahan mikä tahansa musiikki voidaan perustella järjellä ja se voi olla ihan hyvä apukeino, mutta ei rationaalisuus minusta saisi millään tapaa rajoittaa itseilmaisua. Makuasia tietenkin.
 
Näytä mulle ne tyypit youtubesta, jotka vetää kuin Marty Ripillä - saan kasan uusia idoleita.
 
Mustainen soolot onkin erikseen. Ne on paljon rokimpia. Niissä on myös paljon enemmän sitä pentatoonista. Mutta miksi pentatoonista ei arvosteta monien muusikoiden keskuudessa? Onko siinä liian vähän nuotteja? WTF?! XD
 
Komppia, en vaan osannut muotoilla asiaani hyvin :)

Hmm.. mulla nousee helposti karvat pystyyn kun yritetään järkeistää musiikkia
 
Öööö... vähän sama kuin sanoisi että nousee karvat pystyyn kun yritetään kertoa, miten kirjoitetaan/puhutaan suomea. Totta kai lopulta kaikki ovat makuasioita, joku saattaa saada orgasmin kuunnellessaan kuulotestilevyjä, mutta kyllä musiikissa on hyvin selkeä, tiukka sääntöjärjestelmä, ihan niin kuin sana "aisdjf" ei ole suomea, vaikka se kirjainyhdistelmä onkin muiden suomen kielen sanojen tavoin.
Sä saat pitää mistä lystäät, mutta elä selitä paskaa. Musiikki on ihmisen luoma järjestelmä, ts. jotain joka ei ole mitään absoluuttista - musiikkia on järkeistetty (ei siis edes pelkästään yritetty) niin kauan kuin sitä on ollut.
 
, mutta sanotaan nyt, että kuunteleppa vaikka Lucretian Friedman-soolo. Vanhan liiton jazz-mieskin tunnustaa sen "järkeväksi", eikä pahoja dissonansseja pitäisi tulla herkkäänkään korvaan kohtuu monimutkaisesta taustariffistä huolimatta. Tämä siis esimerkkinä, mikäli oikeasti tykkäät matemaattisesti perustelluista jutuista. Riippuu ihan tietenkin korvasta, että sietääkö muuta kuin kolmisointuharmoniaa. Periaatteessahan mikä tahansa musiikki voidaan perustella järjellä ja se voi olla ihan hyvä apukeino, mutta ei rationaalisuus minusta saisi millään tapaa rajoittaa itseilmaisua. Makuasia tietenkin.
 
Miksi sä otat esimerkiksi yhden levyn parhaista sooloista, kun sanoin että suurin osa niistä on mielestäni Megadethin parhaimpaan kamaan verrattuna huonoja? Suurin osa ei ole sama kuin kaikki. Ota esimerkiksi vaikka Hangarin soolot. Niissäkin Friedman kyllä erottuu selkeästi edukseen.
On Lucretiankin soolossa muutama sellainen ääni, jonka olisi voinut soittaa toisinkin. Todennäköisesti äänet ovat sellaisia, että sormet ovat sattuneet osumaan niihin kivemmin kuin puoli sävelaskelta toisessa suunnassa oleviin. Kyseisessä soolossa on kuitenkin kaikkia niitä juttuja, jotka Friedman on mielestäni tehnyt vielä paremmin seuraavilla albumeilla.
Jos sun mielestä F#m-E-D7-Hm-C# on esimerkki monimutkaisesta harmoniasta niin onnea vaan.
 
Ja mitä vittua, rationaalisuus ei saisi millään tapaa rajoittaa itseilmaisua? Miksi vitussa tietyssä biisissä sitten on tietyt riffit, sanat jne.? Järkihän niistä muodostaa monta kertaa samanlaisena toistettavan kokonaisuuden. Miksi et sitten vaadi täysin improvisoitua, itseilmaisun vapautta kunnioittavaa musiikkia, vaan diggaat jostain selkeästi biisejä, järjellisiä kokonaisuuksia soittavasta Megadethistä, jossa sooloistakin osa soitetaan samalla lailla aina? Voithan sä ajatella, että näyttelijänkin pitää saada ilmaista itseään just niinku sattuu huvittamaan, mutta varmaan arvaat mitä näytelmän juonelle käy, jos jokainen laukoo täysin sellaisia repliikkejä kuin sattuu huvittamaan.
Sä puhut ihan himmeää paskaa.
 
Näytä mulle ne tyypit youtubesta, jotka vetää kuin Marty Ripillä - saan kasan uusia idoleita.
 
Saat kuule ihan itse etsiä, en rupea haaskaamaan aikaani enempää.
 
Mustainen soolot onkin erikseen. Ne on paljon rokimpia. Niissä on myös paljon enemmän sitä pentatoonista. Mutta miksi pentatoonista ei arvosteta monien muusikoiden keskuudessa? Onko siinä liian vähän nuotteja? WTF?! XD
 
Mustaine tietääkseni soittaa RIPillä sooloja. Jos sanon etten tykkää suuresta osasta RIPin sooloja, eikö se koske Mustainen soittoa? Pentatoninen on ihan yhtä hieno asteikko kuin muutkin, sitä vaan käytetään liikaa liian huonosti. Vähän niin kuin kvinttikiertokaan ei kuulosta enää Bachin musassa hyvältä kun muut ovat raiskanneet sen tuhanteen kertaan.
 
Marty Lucretiasta:

"This solo is a great example of my playing. It's got it all. It sounds worked out, but it really wasn't. I follow all the chord changes differently, almost like a jazz player, which I definitely am not. To explain this solo technically would take a page and a half and a music professor. I'm quite pleased with this one." (Friedman, 2002)
 
Kyllä ihan musiikkia tutkinut ihminen riittää, eikä sen analysoimiseen menisi edes noin paljon tekstiä. Ei niitä sävellajin ulkopuolisia säveliä niin vitusti ole.
On se Friedman silti hieno soittaja.

Kun ei ymmärrä skaaloista sun muusta paschasta mitään, niin voi keskittyä kuuntelemaan musiikkia, eikä niitä nuotteja.

Öööö... vähän sama kuin sanoisi että nousee karvat pystyyn kun yritetään kertoa, miten kirjoitetaan/puhutaan suomea. Totta kai lopulta kaikki ovat makuasioita, joku saattaa saada orgasmin kuunnellessaan kuulotestilevyjä, mutta kyllä musiikissa on hyvin selkeä, tiukka sääntöjärjestelmä, ihan niin kuin sana "aisdjf" ei ole suomea, vaikka se kirjainyhdistelmä onkin muiden suomen kielen sanojen tavoin.
Sä saat pitää mistä lystäät, mutta elä selitä paskaa. Musiikki on ihmisen luoma järjestelmä, ts. jotain joka ei ole mitään absoluuttista - musiikkia on järkeistetty (ei siis edes pelkästään yritetty) niin kauan kuin sitä on ollut.
 
Astu ulos kuplastasi ja kuuntele vaikka Slayerin sooloja =)

Astu ulos kuplastasi ja kuuntele vaikka Slayerin sooloja =)
 
Eikös tässä ketjussa puhuttukin musiikista? Eikä musiikillisesta ulosteesta kuten slayerin sooloista, eh... Hymiö?

Ei tässä hymiö ole tarpeen.
 
No ei.
 
Slayerin soolo. KHGHHKHGRGHRHHIIIHIIHIHIIHIIIIII*kielipoikki*K
SKSIRKIRIRKRIRKIRKRISRKRIGRRGGGKIHKIHRHRKHIHRIRRRRRRRRRRRIITILULILU.
 
jättäisivät vaikka soolot pois.

Ette vaan osaa. Kingin ja Hannemanin "soolot" sopii Slayeriin biiseihin kuin nyrkki silmään.

Ette vaan osaa. Kingin ja Hannemanin "soolot" sopii Slayeriin biiseihin kuin nyrkki silmään.
 
Totta. Soolot ovat samalla tasolla biisien kanssa.

lol apua :/

lol apua :/
 
Hoho. Juu.
 
Mutta takaisin Mustoseen.

Miksi sä otat esimerkiksi yhden levyn parhaista sooloista, kun sanoin että suurin osa niistä on mielestäni Megadethin parhaimpaan kamaan verrattuna huonoja?
 
Se tuli mieleen.
 
Jos sun mielestä F#m-E-D7-Hm-C# on esimerkki monimutkaisesta harmoniasta niin onnea vaan.
 
En tiedä mistä puhut, mutta hei älä viitti kiusata mua sen takia, että mulle joku asia voi olla monimutkaisempi kuin sulle. Pippelinvenytyskisat musiikin teoriasta varmasti sulle häviän, joten nostan kädet pystyyn ja suon luovutusvoiton. Ethän provosoidu ;)
 
Ja mitä vittua, rationaalisuus ei saisi millään tapaa rajoittaa itseilmaisua? Miksi vitussa tietyssä biisissä sitten on tietyt riffit, sanat jne.? Järkihän niistä muodostaa monta kertaa samanlaisena toistettavan kokonaisuuden.
 
Tarkoitin sitä, ettei rajoita itseään asioihin, jotka pystyy järkeilemällä itselleen perustelemaan. En tarkoittanut, että järkeily olisi kielletty. Järjen käyttö on usein jopa suotavaa. Enkä todellakaan tarkoittanut sitäkään, että selkeästi järkevä musiikki olisi huonoa. Asiaa voi verrata vaikka maalaustaiteeseen. Joku tykkää sutummasta ja toinen virtaviivaisemmasta meiningistä. Meninkö jo pahasti ohi aiheen?
 
Sä puhut ihan himmeää paskaa.
 
Aistin tässä pahoja viboja. Ei oikeasti pitänyt astua sun varpaille tai vaikuttaa saarnaavalta.

KHGHHKHGRGHRHHIIIHIIHIHIIHIIIIII*kielipoikki*K
SKSIRKIRIRKRIRKIRKRISRKRIGRRGGGKIHKIHRHRKHIHRIRRRRRRRRRRRIITILULILU.
 
Unohdit sen, että melkein joka soolo loppuu epävireiseen bendiin, joka ei tähtää mihinkään säveleen. Kyllä, Slayerin biiseissä soolot todellakin tukevat kokonaisuutta.

Ja mitä vittua, rationaalisuus ei saisi millään tapaa rajoittaa itseilmaisua?
 
Mielestäni tällä meinattiin enempi sellaista "En voi soittaa tähän tätä nuottia kun se ei kuulu siihen ja siihen skaalaan." -meininkiä. Tuossahan se "järki" juuri rajoittaa itseilmaisua. Tottahan kappaleissa yleensä toistuu jokin teema/sääntö/asia mutta on sellaistakin "äänimaisemaa" kuultu missä kaikki vain soljuu eteenpäin palaamatta missään vaiheessa mihinkään aiempaan ja sävelet ovat vain lätkäisty toisen perään sen suuremmin miettimättä sopiiko se siihen(Ei kyllä oikein auennut se tuotos mulle).
Toisaalta jos joku itseään niin tahtoo ilmaista niin senkus, ei sitä kieltääkään voi vaikka siitä ei pitäisi.