Aloittelijat ›

Olet varmaankin oikeassa. Toki muidenkin pitää pysyä rytmissä, eikä livetä ties minne, tarkoitin vain että on myös hyvin tärkeää osata soittaa toisen rytmissä, kaipa tätä taitoa sitten pitää olla rumpalillakin.
 
Esitinpä aivan maallikkona, kun ei bändisoitosta ole kokemusta.
 
Viime viikolla olin kuntoutuksessa Anttolanhovissa, siellä oli ilmeisesti sotaveteraani, hanuristi Eero Saloranta (lienee joskus tunnettu nimi), vanha mies, mutta haitari soi.
 
Siellä ravintolan aulassa hän yhtenä iltana soitteli, kun oltiin iltakaljalla. Hän kysyi haluaako joku laulaa, minä sitten lauloin Junnun "kotkan poikii ilman siipii" ja hän säesti haitarillaan.
 
Huomasinpa vaan, kun minä en tahtonut pysyä ihan rytmissä, kuinka hän silmä kovana seurasi lauluani ja soitti minun tahdissani, vaikka kai sen toisinpäin pitäisi mennä.
 
Nämä sotaveteraanit taputtivat kovasti, kuulosti varmaan hyvältä tykkien runnomissa korvissa.
Minun kurssikaverini hymyilivät vaivautuneesti.... :)
 
Tai jotain semmoista.

Olet varmaankin oikeassa. Toki muidenkin pitää pysyä rytmissä, eikä livetä ties minne, tarkoitin vain että on myös hyvin tärkeää osata soittaa toisen rytmissä, kaipa tätä taitoa sitten pitää olla rumpalillakin.
 
Sanoisin, että se toisten kuuntelemisen taito on kyllä hyväksi ihan kaikille soittajille. Minusta kannattaa pyrkiä siihen, että pystyy soittamaan mahdollisimman tarkasti rytmissä mutta osaa kuitenkin mukautua muun bändin soittoon sopivassa suhteessa.

Mulla ei ainakaan metronomin kanssa homma toimi ollenkaan, sekoon vaan... Mutta hyvää harjotusta on vaan kuunnella esim lempibiisejä ja ettiä niistä se rumpukomppi ja taputtaa rytmiä aina kun kuuntelee niitä... Sillon se vaan standardoituu päähän ajan kanssa kun niitä rytmejä opettelee... Ja sit toisaalta, on vaikeeta soittaa yksisteen täydelliseen tahtiin, että ei tule olla liian ankara ittelleen jos huomaa jossain vaiheessa että tempo on laskenu alas... Rytmitaju tulee ihan ittestään, sitä on vaikee silleen huomata että "oho, nyt hokasin sen" vaan sitä vaan just taputtelee kaikkia bussinpenkkejä mp3korvilla ja sit siitä tulee ihan rutiini että osaa soittaa tasasesti ja oikeessa rytmissä...

Tohtori Toonika on vastaus kaikkeen :D

Minä olen olettanut että rytmi taotaan aivoihin eikä niinkään lihaksiin. Tai varmaan, kun tarkoitat ilman metronomia opittuun rytmiin, esim. rumpali, niin kai toistoja vaatii.
Tuossa olen hyvin vahvasti samaa mieltä, että kerralla oikein ja kunnolla, mutta en ole varma maltanko itse aina käytännössä niin tehdä. Saarnaaminen toisille kyllä kävisi minulta hyvin.
 
Rytmitajun ja ns. lihasmuistin yhteys on omasta mielestäni oleellista. Voihan sen rytmin kuulla nanosekunnintarkasti päässään mutta jos ei saa sitä pulssia toteutettua instrumentillaan, oli mikä vaan laulusta kapuloihin, niin kokonaisrytmitajua pitää kehittää. Mielestäni käsite "rytmitaju" pitää sisällään rytmin kuulemisen, sen tarkan imitaatiokyvyn ja lisäksi "koreografian" mikä vaaditaan rytmin tarkkaan imitaatioon. Esim. synkooppirytmi taputtaen, laulaen ja bassorummulla soittaen on kolme erilaista "koreografiaa" (kädet yhteen / artikulaatioelinten käyttö / oikean jalan polkeminen). Vaikka kädet-yhteen -synkooppi onnistuisikin niin basarisynkooppi ei enää välttämättä onnistukkaan - vaikka rytmin aistisi miten tarkasti.

minä en ole ikinä osannut oikein harjoitella metronomin kanssa, yrittänyt olen mutta ei siitä ikinä mitään tule. ja mielestäni kuitenkin pysyn ihan hyvin rytmissä
 
Koskaan en oo metronomi kanssa soittanu ja kyllä sen timen ilman metronomiakin saa tarkaksi. Tosin oon soittanu rumpujen päälle.

Koskaan en oo metronomi kanssa soittanu ja kyllä sen timen ilman metronomiakin saa tarkaksi. Tosin oon soittanu rumpujen päälle.
 
otapa sitten sitä rumpukomppia harvemmaksi. esim. neljäsosahaitsu (lue: saksanhevikomppia mutta ei tuplabasareilla). Sitten vaikka pelkkä haitsu (sama rytmi edelleen). Sitten pistät sen haitsu-soundin tilalle vaikka kanttilyönnin soundin.
 
Kyllä se siitä. Pari vuotta sitten eräät bändikaverini julistivat, etteivät pärjää klikin kanssa soittaessa. nyt kävin vanhalla treeniksellä pitkästä aikaa, niin siellähän demottivat kitaraa, nöyrästi "klik, klik, klik"-taustan päälle :)

Rytmitajun ja ns. lihasmuistin yhteys on omasta mielestäni oleellista. Voihan sen rytmin kuulla nanosekunnintarkasti päässään mutta jos ei saa sitä pulssia toteutettua instrumentillaan, oli mikä vaan laulusta kapuloihin, niin kokonaisrytmitajua pitää kehittää.
 
No jeps. Eihän ne aivot pelkästään vielä soi. Ihminen on kokonaisuus ja kaikki pitää toimia siitä eteenpäinkin.
 
Eli lihakset ja äänihuulet tarvitevat myös harjoitusta että osaavat ottaa käskyt vastaan ja toteuttaa ne oikein. Lienee hermoratojen toiminnastakin kyse.
 
Eli eihän tämä niin helppoa ja yksinkertaista olekaan kuin äkkiä äkkipoika voisi luulla. Tai eipä kai ole tuommoistakaan aiemmin tullut pohdittua sen enempää.

Lienee hermoratojen toiminnastakin kyse.
 
Ei ole! Se on vain sähköjohto, oleellista on mitä sitä pitkin lähetetään (aivot) ja miten se vastaanotetaan (lihakset)

Ei ole! ...
 
Onpas, tapellaanko :-)

Onpas, tapellaanko :-)
 
Mites johdonpätkä oppii?

Eiköhän ne piuhat ole ihmisellä elävää kudosta. Hermokin käsittääkseni voi vaurioitua, esim. jos on pitkään pitkään puristuksissa. B-vitamiini ja harjoitus auttaa parantumaan. Muistaakseni. Siis jospa harjoituksella hermon "datasiirtonopeuskin" kasvaa.
 
Kaipa täytyy mennä lääketieteen puolelle selvittämään lisää tätäkin asiaa.
 
Tärkeintähän ois oppia soittamaan paremmin, mutta kiva joskus vähän tuohon anatomia ja muihinkin juttuihin perehtyä.
 
Eipä mulla ainakan oikeaa faktatietoa juuri ole, siitä mikä on opittu aivoihin ja mikä lihaksiin tms.
 
Pääasiahan on kuitenkin että osaisi harjoitella oikein, eikä siinä varmaan pieni anatomiatuntemuskaan ainakaan pahasta ole.

Siis jospa harjoituksella hermon "datasiirtonopeuskin" kasvaa.
 
Hermonimpulssin johtuminen hermossa on pelkkää fysiikkaa ja biokemiaa, ei siihen treenit auta vaikka kuinka toivoisi.

Hermonimpulssin johtuminen hermossa on pelkkää fysiikkaa ja biokemiaa, ei siihen treenit auta vaikka kuinka toivoisi.
 
Sähköllähän ihminen kai fysikaalisesti ja biokemialliseti aika pitkälti toimii. Se miten toimii on minulle melkoisen samantekevää ja väärässä oleminenkin on luontainen olotila jonka voi helposti korjata. Jos ei liian vaikia asia.
 
Pääasiahan vaan että harjoittelemalla kehittyy ja oikein harjoittelemalla parhaiten.
 
Joskus luin bodauksesta aika paljon, jäi mieleen, että vaikka treenaamisen lopettaa, hermotukset jää ja uudestaan treenaamisen aloittaminen on helpompaa ja lihakset kasvaa nopeammin kuin koskaan treenaamattomalla.
 
Mitä lienee "hermotukset jää" sitten tarkoittikin. Tiesikö kirjoittajakaan mutta ainakin itse olen samaa mieltä.
 
Sama kai soittamisessakin, pitkänkään tauon jälkeen ei koko hommaa tarvitse uudestaan opetella.
 
Samahan on tuo polkupyörällä ajo.
 
Nämä käsitteet lihasmuisti, hermotukset ja aivojen lataus on hieman vertauskuvallisia ilmaisuja minun mielestäni.
 
Täytynee hieman perehtyä asiaan, miten esim. selkään loukkantunut oppii taas kävelemään kun hermo on vioittunut.
 
Itelläkin välilevyvaurio joskus ja jalka (reunimmainen) lerppa, mutta niin vaan alkoi taas toimia. Kyllähän silloinkin oli hermoja pois pelistä.
Aivohalvauksessa myös lakkaa jotkut paikat pelaamasta, eli vikaa voi olla päässä tai piuhoissa ja molemmat voi korjaantua toisin kuin sähköjohto.
 
Parasta kai kuitenkin minun siirtyä lääkäripalstalle tätä asiaa puimaan lisää jotta saa immeiset rauhassa rummuttaa tahtia ja lyödä rytmiä kehiin.

Mites johdonpätkä oppii?
 
Lähtöoletus on pielessä, kas hermo kun ei se olekaan mikään pelkkä johto.. tai sen pätkä.
 
EDIT: Eiks täällä ole ketään urheilu- tai muuta lääkäriä selittämään meille tyhmille maalikoille...

Jos olen ymmärtänyt kistanaiheen oikein, niin voin yrittää selittää lukion terveystiedon ykköskurssin antimilla:
 
Harjoitellessa lihaksen hermotus paranee (lihakseen tulee siis määrällisesti enemmän hermoja) ja näin viesti aivoista sadaan paremmin perille lihaksiin. Myös hermoratojen välittäjäaineilla oli jonkinlaista tekemistä asian kanssa... ja..ööö.. jotain sinnepäin.
 
Äh, kattokaa wikipediasta! *hymiö*

Lähtöoletus on pielessä, kas hermo kun ei se olekaan mikään pelkkä johto.. tai sen pätkä.
 
EDIT: Eiks täällä ole ketään urheilu- tai muuta lääkäriä selittämään meille tyhmille maalikoille...
 
;)
 
Uskoistiko jos joku kertoisi lääkäri olevansa? Sellainen voi olla jo nyt tässä keskustelussa, vink vink.

Jos olen ymmärtänyt kistanaiheen oikein, niin voin yrittää selittää lukion terveystiedon ykköskurssin antimilla
 
Enhän minä ainakaan kiistele mistään. Vielä vähemmän tappelen, niinkuin joku jo ehdotti... :).
Milläs kiistelenkään kun ei ole faktatietoa minulla olemassa.
 
Keskustelemallahan asiat selviää, eiköhän tämäkin pikkuhiljaa, jos vaan mielenkiintoa piisaa.
 
Kyllähän kai tätäkin pitää jostain tieteellisimmistä artikkeleista tutkia ja selvittää lisää kun alkoi kiinnostamaan koko tuo oppimisprosessi.
Siis jahkas tässä nyt kerkee ja muistaa joskus.

,Harjoitellessa lihaksen hermotus paranee (lihakseen tulee siis määrällisesti enemmän hermoja) ja näin viesti aivoista sadaan paremmin perille lihaksiin. Myös hermoratojen välittäjäaineilla oli jonkinlaista tekemistä asian kanssa... ja..ööö.. jotain sinnepäin.
 
Haist home! Puppugeneraattorin ainakin osaat.
 
Eikö kukaan teistä ole vaivautunut olemaan hereillä terveysopin tunneilla?
 
,