Aloittelijat ›

tietääkö kukaan mistä sais hyvän kitara maikan helsingissä? en oo koskaan soittanu ja haluisin nyt opetella soittamaan. veli on joskus soitellu et pikkasen tiiän asiasta mut en paljoo.. elikkäs iha alkeista haluisin lähteä liikkeelle.

tietääkö kukaan mistä sais hyvän kitara maikan helsingissä? en oo koskaan soittanu ja haluisin nyt opetella soittamaan. veli on joskus soitellu et pikkasen tiiän asiasta mut en paljoo.. elikkäs iha alkeista haluisin lähteä liikkeelle.
 
kuule en anna sulle muuta neuvoo, kun:
Opettele hyvä ihminen itse soittamaan!!!!
 
Niin minäkin olen tehnyt ja teen tästä eteenkin päin.
Ja kyllä olen hyvin oppinut. Teoriakin on helppoa opetella jostain hyvin varustetuista kitarakirjoista ja jos haluaa tabulatuureista soittaa niin senkin kyllä oppii hetkessä.
Otat vaan netistä pari helpolta näyttävää tabulatuuria ja opettelet lukemaan. Helppoa kun sen osaa.
Ja otteet eli soinnut näet myös otetaulukoista ja kyseisiä taulukoita löytyy netistä ja kirjoista.
 
EI MUUTA KUIN KITARA KÄTEEN JA OPETTELEMAAN!

Näinhän se menee joo.....
Itsekkin hommasin opettajan musaliikkeestä

Musiikkiopistoista kannattaa ainakin kysellä. Tulee tod. näk. halvemmaksikin kuin tuntien ottaminen yksityisiltä henkilöiltä.

Musiikkiopistoista kannattaa ainakin kysellä. Tulee tod. näk. halvemmaksikin kuin tuntien ottaminen yksityisiltä henkilöiltä.
 
Mutta sinne on pääsykokeet. En tiedä kysyjän musiikillisia lahjoja, mutta ei sinne ihan kaikki pääse. Tietenkään se ei ole mitenkään hirveän vaikea, mutta raja on jossakin.

Mutta sinne on pääsykokeet. En tiedä kysyjän musiikillisia lahjoja, mutta ei sinne ihan kaikki pääse. Tietenkään se ei ole mitenkään hirveän vaikea, mutta raja on jossakin.
 
Enemmänkin noihin musaopistoihin sisäänpääsy on siitä kiinni, onko niissä vapaita paikkoja uusille oppilaille vai ei. Nuo pääsykokeet ovat lähinnä muodollisuuksia, joissa vain vähän testataan hakijan yleistä musikaalisuutta. Eli ei mitään ylitsepääsemätöntä.

Enemmänkin noihin musaopistoihin sisäänpääsy on siitä kiinni, onko niissä vapaita paikkoja uusille oppilaille vai ei. Nuo pääsykokeet ovat lähinnä muodollisuuksia, joissa vain vähän testataan hakijan yleistä musikaalisuutta. Eli ei mitään ylitsepääsemätöntä.
 
Ei, mutta joillakin siinä aina kilahtaa.

Älä kuuntele tuota Plasma demonia lopullisena totuutena! Mene vain tunneille jos suinkin siltä tuntuu. Demoni tuntuu puhuvan kuin suurikin kitarasankari ja toisaalla paljastuu täysiveriseksi amatööriksi itsekkin. Kukin tietysti tyylillään, mutta empä voisi mennä puhumaan asioita suorina totuuksina sillä kokemuksella joka Plasma Demonin muista kirjoituksista paistaa. Taitaapa Demoni pelätä jennipienen soittavan hänet suohon joku kaunis päivä.
 
Itsen lauloi Demonin: lauloi suohon suonivöistä,
niittyhyn nivuslihoista, kankahasen kainaloista.
 
Jo nyt nuori Demoni jopa tiesi jotta tunsi:
tiesi tielle tullehensa, matkallen osannehensa
voittelohon, laulelohon kera nuoren jennipienen
 
Jaksoitteli jalkoansa: eipä jaksa jalka nousta;
toki toistakin yritti: siin' oli kivinen kenkä.
 
Siitä nuoren Demonin jopa tuskaksi tulevi,
läylemmäksi lankeavi. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi on viisas jennipieni, tietäjä iän-ikuinen!
Pyörrytä pyhät sanasi, peräytä lausehesi!
Päästä tästä pälkähästä, tästä seikasta selitä!
Panenpa parahan makson, annan lunnahat lujimmat."
 
Sanoi nuori jennipieni: "Niin mitä minullen annat,
jos pyörrän pyhät sanani, peräytän lauseheni,
päästän siitä pälkähästä, siitä seikasta selitän?"
 
Sanoi nuori Demoni: "Onp' on mulla kaarta kaksi,
jousta kaksi kaunokaista; yks' on lyömähän riveä,
toinen tarkka ammunnalle. Ota niistä jompikumpi!"
 
Sanoi nuori jennipieni: "Huoli en, hurja, jousistasi,
en, katala, kaaristasi! On noita itselläniki
joka seinä seisoteltu, joka vaarnanen varottu:
miehittä metsässä käyvät, urohitta ulkotöillä."
Lauloi nuoren Demonin, lauloi siitäki syvemmä.
 
Sanoi nuori Demoni: "Onp' on mulla purtta kaksi,
kaksi kaunoista venoa; yks' on kiistassa kepeä,
toinen paljo kannattava. Ota niistä jompikumpi!"
 
Sanoi nuori jennipieni: "Enp' on huoli pursistasi,
venehistäsi valita! On noita itselläniki
joka tela tempaeltu, joka lahtema laottu,
mikä tuulella tukeva, mikä vastasään menijä."
Lauloi nuoren Demonin, lauloi siitäki syvemmä.
 
Sanoi nuori Demoni: "On mulla oritta kaksi,
kaksi kaunoista hepoa; yks' on juoksulle jalompi,
toinen raisu rahkehille. Ota niistä jompikumpi!"
 
Sanoi nuori jennipieni: "En huoli hevosiasi,
sure en sukkajalkojasi! On noita itselläniki
joka soimi solmieltu, joka tanhua taluttu:
vesi selvä selkäluilla, rasvalampi lautasilla."
Lauloi nuoren Demonin, lauloi siitäki syvemmä.
 
Sanoi nuori Demoni: "Oi on nuori jennipieni!
Pyörrytä pyhät sanasi, peräytä lausehesi!
Annan kultia kypärin, hope'ita huovan täyen,
isoni soasta saamat, taluttamat tappelosta."
 
Sanoi nuori jennipieni: "En huoli hope'itasi,
kysy en, kurja, kultiasi! On noita itselläniki
joka aitta ahtaeltu, joka vakkanen varottu:
ne on kullat kuun-ikuiset, päivän-polviset hopeat."
Lauloi nuoren Demonin, lauloi siitäki syvemmä.
 
Sanoi nuori Demoni: "Oi on nuori jennipieni!
Päästä tästä pälkähästä, tästä seikasta selitä!
Annan aumani kotoiset, heitän hietapeltoseni
oman pääni päästimeksi, itseni lunastimeksi."
 
Sanoi nuori jennipieni: "En halaja aumojasi,
herjä, hietapeltojasi! On noita itselläniki,
peltoja joka perällä, aumoja joka aholla.
Omat on paremmat pellot, omat aumat armahammat."
Lauloi nuoren Demonin, lauloi ainakin alemma.
 
Siitä nuori Demoni toki viimein tuskastui,
kun oli leuan liettehessä, parran paikassa pahassa,
suun on suossa, sammalissa, hampahin haon perässä.
 
Sanoi nuori Demoni: "Oi on nuori jennipieni,
tietäjä iän-ikuinen! Laula jo laulusi takaisin,
heitä vielä heikko henki, laske täältä pois minua!
Virta jo jalkoa vetävi, hiekka silmiä hiovi.
 
"Kun pyörrät pyhät sanasi, luovuttelet luottehesi,
annan Pertti veljeni, lainoan emoni lapsen
sulle pirtin pyyhkijäksi, lattian lakaisijaksi,
hulikkojen huuhtojaksi, vaippojen viruttajaksi,
kutojaksi kultavaipan, mesileivän leipojaksi."
 
Sori.

Aapo "the pieni runoilijapoika" pääsi vauhtiin :)

Ei, mutta joillakin siinä aina kilahtaa.
 
Minä en ainakaan päässyt pääsykokeista läpi joskus ~8 vuotta sitten... =) opettelin sitten itse soittamaan.

No, kun kyseessä on 15-vuotias tyttö suht' läheltä, niin en voi kuin tarjota tähän hommaan kuin itseäni, vaikka soittotaitoni ja teoriatietoni ovatkin huonoissa kantimissa.
 
Heah, ei miusta ole opettajaksi. Toivotaan, että opastaja kitaransoiton salojen avaamiseen löytyy.

Tervehenkinen ajatus etsiä kitaransoitonopettajaa. Itse taannoin, itse asiassa aika lailla sinun ikäisenä, tartuin ensimmäisiä kertoja ikiomaan ensimmäiseen kitaraani tarkoituksena oppia teini-iän nuoren miehen angstissani maailman parhaaksi kitaristiksi. Takana oli jo monen monta vuotta soittoa kiippareiden kanssa, joten musiikin teoria jne. oli hyvinkin hallussa. "Ei muuta kuin opettelee nyt tätä kitaraa nykertämään niin on tääkin hallussa". Väärin!
 
Vieläkin soittoa haittaa (tai "haittaa" ) jotkut aikoinaan aivokoppaan liian syvälle opitut tavat - kerran väärin hermomuistiin opeteltu homma kun tuppaa jäämään sinne aika tehokkaasti, ei edes myöhemmin aloittamani opettelu kunnon opettajan johdolla ole saanut soitosta pois tietynlaisia persoonallisia piirteitä, mm. iloinen sekasotku alternate-pickingin ja economy-pickingin välillä on saanut jotkut kitaristitutut hymähtelemään hyväntahtoisesti - vaikka tokihan se homma hoituisi jollakin tietyllä tavalla jos jaksaisi keskittyä mutta kun alitajuisestihan sitä tuppaa yleensä soittamaan.
 
Ehkei esimerkkini ollut kovin dramaattinen ja järkyttävä, heheh, mutta joka tapauksessa kannattaa tutustua ja ainakin kokeilla soitonopettajan johdolla tutustumista tähän hienoon instumenttiin. Ja kaikkein parasta opettajissa on se, että heillä tuppaa olemaan näkemystä ja silmää opetuttaa sellaisia "pakollisia inhottavia piisejä", jotka korjaavat juuri sopivasti oppilaan soittoa ja antavat näkemystä myös muista musiikkityyleistä. Ja kyllä se piisikin sitten maistuu, kun sen osaa soittaa ;o)
 
Juuri tuossa puhuttiin saman ikäisen kaverini kanssa, noinko sitä vaikka vielä "wanhoilla päivillä" hommaisi itselleen parit soittotunnit, olisi mukava kuulla jonkun pätevän kitaristin vilpitön ja rehellinen mielipide tekniikasta ja tätsistä. Ei sillä, etteikö sitä itsekin kuulisi missä sitä parantamista on, heheh...
 
Iloisia hetkiä kitaroinnin parissa!

Opettaja on siinä mielessä hyvä, että se näyttää "oikeaoppiset" otteet, sormitukset ja näyttää paljon kaikkea. Ainakin mulla opettaja on auttanut todella paljon. Se riippuu todella paljon myös opettajasta, että onko se mielekästä. Oon kuullu paljon kaikkia kauhutarinoita eri opettajista, niin mun on pakko sanoa, että olen onnekas kun sain open, jolla olen käynyt jo koko syyskauden. Ja oppinut todella paljon. Makuasia. Kyllä mäki opettelin ensin itse ja kyllä silläkin jonnekin poääsee.

Itse opiskellessa tulee luultavasti jossainmäärin omintakeinen tyyli, kun ei ole kukaan näyttämässä sitä "ainoaa ja oikeaa" tapaa. Voi olla pahaksi, mutta voi olla hyväksikin. Ainahan peräänkuulutetaan sitä omaa tyyliä ja soundia, niin eikös se itseopiskelemalla luulisi ainakin helpommin tulevan kuin oppitunneilla. Ei senpuoleen oppitunneillakäymisessäkään ei mitään pahaa ole jos on hyvä opettaja...

Itse opiskellessa tulee luultavasti jossainmäärin omintakeinen tyyli, kun ei ole kukaan näyttämässä sitä "ainoaa ja oikeaa" tapaa. Voi olla pahaksi, mutta voi olla hyväksikin. Ainahan peräänkuulutetaan sitä omaa tyyliä ja soundia, niin eikös se itseopiskelemalla luulisi ainakin helpommin tulevan kuin oppitunneilla. Ei senpuoleen oppitunneillakäymisessäkään ei mitään pahaa ole jos on hyvä opettaja...
 
Hyvä kitaraopettaja ei niinkään lähde muokkaamaan oppilaan tyyliä ja soundia vaan yrittää tutustuttaa oppilaan erilaisiin tyylilajeihin ja korjata mahdollisia tekniikkavirheitä. Omasta mielestä se oma soundi ja tyyli syntyy siellä kotona kun itekseen jammailee oman lempimusiikin tahdissa. Kitaranopettajan pitäisi osata antaa sopivia biisejä opeteltaviksi jne. Kitaraläksyistä tai biiseistä voi sitten ammentaa ideoita siihen omaan soittoon.
 
Niin ja sitä yhtä "ainoaa ja oikeaa" tapaa kun ei ole. :)
 
Veikkaan että klasaripuolella ei olla niin lepsuja ton opetuksen suhteen. Siellä on ilmeisesti suht tarkkaa tuo tyyliopetus ja opettaja on aikamoinen auktoriteetti?
 
Näistähän voisi jauhaa vaikka kuinka pitkään ja meneehän tämä vähän off-topicksi.
 
EDIT: Niin ja tosiaan topicin aloittajalle tiedoksi, että kun kiikuttaa "halutaan kitaratunteja" -lapun Arabian konservatorion ilmoitustaululle niin varmaan tulee reilusti yhteydenottoja. Hinnat vaihtelee 10 eurosta 20 euroon tunnilta.

Itse käyn ystäväni kanssa yksityisillä kitaratunneilla. Tai siis olen käynyt nyt puolitoista vuotta. Siellä olen kyllä oppinut soittamaan todella hyvin. Äitikin aina välillä sanoo, että ei olisi uskonut, että myö osataan soittaa jo niinkin hyvin. Mutta kai se riippuu vähän siitä opettajastakin, miten sitä oppii. Mutta meillä ainakin on ihan mielettömän hyvä. Ja yksi lukukausi (HUOM lukukausi=puol vuotta) maksaa täälläpäin 120e.

Sitten on olemassa näitä kansalais/työväen opisto tyyppisiä juttuja missä pienissä ryhmissä opiskellaan.

Pakko heittää vielä oma mielipide sekaan tässä: ei itseopiskelussa sinänsä mitään pahaa ole, mutta se vaatii melkoista itsekuria, ainakin jos haluaa kehittyä monipuoliseksi soittajaksi. Itse opetellessa tuppaa helposti keskittymään vain niihin "kivoihin" ja suht helposti soitettaviin juttuihin - mikä on ihan OK jos tarkoitus on soitella vain ja ainoastaan omaksi iloksi. Maailma on täynnä näitä kotivirtuooseja jotka osaavat vetää ne puolen tusinaa kitarasooloa nuotilleen oikein ja käsittämättömän nopeasti. Mutta sitten kun näille tyypeille heittää jonkun koulun musiikinkirjaa monimutkaisemman säestyslapun eteen niin jo menee sormi suuhun: "mitä v***ua toi Eb6(add9) tarkoittaa? Kuka tää D.S. al Coda on?"
 
Kunnon opettaja pistää oppilaansa tahkoamaan myös niitä tylsiä, mutta pidemmän päälle erinomaisen hyödyllisiä juttuja. Niitä, jotka tulevat tarpeeseen kun mennään biisin ehdoilla eikä sen mukaan mitä soittaja sattuu osaamaan.
 
Vertaukseksi voisi ottaa lätkäjengin ilman valmentajaa: treeneissä kaikki harjoittelevat vain maalintekoa ja lämäreitä eikä kukaan uhraa ajatustakaan joukkuepuolustukselle, aloituksille, kulmaväännöille ym. tylsille jutuille. Onhan sekin varmaan aluksi kivaa, mutta sitten kun joka matsissa tulee turpaan 10-0 niin varmaan alkaa yksi jos toinenkin miettiä josko olisi hauskempaa alkaa pelata kunnolla ja kehittyä kovan duunin kautta.
 
Eli kyllä opettajan hankkiminen on erittäin suositeltavaa. Kuten jo sanoin, hyvällä itsekurilla varustettu soittoniekka saattaa pärjätä yksinkin, mutta en ymmärrä puheita siitä miten (pätevä) opettaja voisi muka olla haitaksi tai jotenkin tukahduttaa aloittelijan luovuutta. Höpö höpö... Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Kuka tää D.S. al Coda on?
 
-Halkesin!