Kitarat: soittaminen ›

Muusta en tiiä, ku että on ihan Mikä Häkkisen näköinen. :)

On se kumma et dave pysyy rytmis jossai biiseis ku laulaa samaa aikaa.. Ainakaa ite en pysy.. Jumala se on

Jumala se on
 
Ihan ihminen vaan, mutta ymmärtääkseni hyvissä väleissä Jumalan kanssa nykyisin. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Ihan ihminen vaan, mutta ymmärtääkseni hyvissä väleissä Jumalan kanssa nykyisin. Korjatkaa, jos olen väärässä.
 
Kyllähän tuolla ainakin melkoisen useassa Megadethin albumissa lukee kiitoksissa että God.

Ei liene persoonana mistään helpoimmasta päästä, tuon wiki-artikkelin Feuds-lista on järkyttävä.

Kyllähän tuolla ainakin melkoisen useassa Megadethin albumissa lukee kiitoksissa että God.
 
No niin lukee ehkä 98%:lla amerikkalaisista artisteista. Jostain vaan luin joskus, että Mustaine olisi ihan oikeasti tullut uskoon tässä jokunen vuosi sitten. Ja eikös hän kieltäytynyt esiintymästäkin Rotting Christ -nimisen bändin kanssa, mikä voisi olla ihan hyvin seurausta elämänmuutoksesta. Olisikohan tästä luettavissa jossain enemmän kuin mitä Wikipedia kertoo?

No niin lukee ehkä 98%:lla amerikkalaisista artisteista. Jostain vaan luin joskus, että Mustaine olisi ihan oikeasti tullut uskoon tässä jokunen vuosi sitten. Ja eikös hän kieltäytynyt esiintymästäkin Rotting Christ -nimisen bändin kanssa, mikä voisi olla ihan hyvin seurausta elämänmuutoksesta. Olisikohan tästä luettavissa jossain enemmän kuin mitä Wikipedia kertoo?
 
Jotain tässä:
 
http://www.guitarjams.net/mcbrain.html
This is part of an answer from Dave Mustaine to a brazilian metal magazine, issued on Nov.2004
 
"I recorded the voices in Shadow of deth myself. The beggining of the song is in latin. It means something like "help comes from the Lord". The next part of the speech is taken from the Bible, actually it's one of its most famous parts. Basicaly, it means how God brought peace into my life. Many people thought that, because I learnt much more about the Bible recently, I would become different or sell out. If you know Megadeth and the lyrics to the first line of Peace sells, what do I say there? I say 'What do you mean, I don't believe in God? I talk to him every day.'. I always believed in God but while my arm was injured things changed. I completely surrendered! I tried witchery, black magic, I read the satanic bible. What did I have to loose? I learnt more about Christ and my life changed. I don't mean you have to be a christian or that I'm better than you cause I am. I have many wrong things in me, things that I do or have done and this doesn't mean that I am better than anyone, I'm just trying to be a better person. (...) Today, God comes first, my family comes second and my carreer third and life is much better. (...)"

God on varmaan Mustainen lyhenne sanoista "Guitar of Dave"..

Olenko ainut, jonka mielestä Countdown to Extinction -levyllä on paljon LOISTAVIA ralleja? Onhan levy edeltäjään jossain määrin tuotetumpi, mutta samalla minusta kokonaisuus on paljon ehjempi: Rust in Peacella biisimateriaali on aika epätasaista ja joukossa on ihan turhiakin biisejä. Rumpusounditkin ovat tuhnut.
 
Itse asiassa, piti oikein kaivaa esiin tuon levyn biisilistaus ja eihän sielä hyvänen aika ole kuin pari-kolme oikeasti hyvää biisiä (Holy Wars, Lucretia ja päätösbiisi Rust in Peace ... Polaris), loput ovat vain kokoelmia sinänsä hienoja ja koukeroisia riffejä (Hangar 18, Tornado of Souls) tai "legendaarisia" sooloja (Tornado). Esim. Hangar, Tornado, Dawn Patrol, Poison Was The Cure ja Take No Prisoners ovat ainakin allekirjoittaneelle aivan yhdentekeviä biiseinä, vaikka niitä varmasti on hauska soittaa.
 
Ja hitto: nyt kun katson Countdownin biisilistaa niin siinähän on pelkästään hyviä tai erinonmaisia biisejä. Riffit ovat hieman suorempia, mutta ehkä juuri sen johdosta biisit rullaavat eteenpäin aivan upeasti (etenkin Skin o' My Teeth, Symphony, Architecture, Foreclosure, High Speed Dirt). Soitannollisesti levy ei minusta silti ole ollenkaan tylsä ja sounditkin ovat Countdownilla ehkä sata kertaa edeltäjäänsä paremmat - etenkin rumpusoundit potkivat aivan eri tavalla. Ehkäpä Rust in Peace onkin nimen omaan kitarasankarointia halajaville ja huomaan itse kasvaneeni siitä jotenkin ulos: ehjät biisit tuntuvat tärkeämmältä nykyisin.
 
Eli kyllä: voin ihan rehellisesti olla sitä mieltä, että Countdown on Megadethin paras albumi. Haen mielipiteelleni oikeutusta vaikkapa sitä kautta, että Mustaine itse on samaa mieltä, jos Wikipediaan on uskominen. Ja jos verrataan tätä levyä vaikkapa Metallican mustaan nimikkoalbumiin, kyllähän tämä nyt sentään potkii vielä ihan eri tavalla, eikä ole läheskään niin mainstreamia tai suorastaan "sellout-musa".
 
Et oo ainoa. Mä en oo ikinä digannut Rust in Peacesta. Siellä on muutama hyvä riffi, pari semihyvää biisiä, mutta muuten se on aika väsynyt levy. Soolotkin ovat paskoja - vertaa vaikka Youthanasian sooloihin niin huhhuh.
Countdown ja Youthanasia ovat mulle sitä oikeinta Megadethiä, sitten tulee Cryptic Writings ja The World Needs a Hero. Riskilläkin taisi olla jotain kiinnostavaa, mutta ei se ikinä kovaa ole sytyttänyt.
 
Hmmmmm... ihmetyttää että mihinkähän verrattuna musta albumi oli mainstreamia? Pikemminkin se loi uuden mainstream-linjan myytyään niin perkeleesti. Eikä Nothing Else Matters ole kuin yksi biisi levyllä. Struggle Withinit ja muut eivät tietääkseni vetoa pikkutyttöihin.
Usein bändit eivät tee hittilevyjä, vaan niitä syntyy. Tässä on ratkaiseva ero. On musiikkia, joka myy, mutta se ei kuitenkaan itsessään tee musiikista kaupallista. Jokainen varmaan ymmärtää kumpi on kaupallisempaa, Tubular Bells vai Britney.

http://www.youtube.com/watch?v=EGpe … LKNVdc&mode=related&search=
 
Siistit letit jätkillä ainakin on.
 
Olen kateellinen...

http://www.youtube.com/watch?v=EGpe … LKNVdc&mode=related&search=
 
Siistit letit jätkillä ainakin on.
 
Olen kateellinen...
 
Tukkajumalia!
 
E: Ehdin typottaa

Mustis olen mustainelle. Megadeth on paras. Mustaine on vaan niin uber.

Mustis olen mustainelle. Megadeth on paras. Mustaine on vaan niin uber.
 
Ai niinku tää?
 
http://www.geocities.com/puritania15_666/mustis01.jpg

Et oo ainoa. Mä en oo ikinä digannut Rust in Peacesta. Siellä on muutama hyvä riffi, pari semihyvää biisiä, mutta muuten se on aika väsynyt levy. Soolotkin ovat paskoja - vertaa vaikka Youthanasian sooloihin niin huhhuh.
 
Youthilla on oikeasti todella kauniita sooloja ja ymmärrän mielipiteesi, mutta täytyy silti mielenkiinnosta kysyä, että mikä niissä RIPin sooloissa on paskaa?

Youthilla on oikeasti todella kauniita sooloja ja ymmärrän mielipiteesi, mutta täytyy silti mielenkiinnosta kysyä, että mikä niissä RIPin sooloissa on paskaa?
 
Kuuntelin pitkästä aikaa RIP:tä, eikä se ihan niin paskaa ollut kuin muistin, on siinä hetkensä.
 
Mutta sooloista - EI OO TARPEEKS NOPEETA!!! :D
 
Ei vaan, ensinnäkin niitä sooloja on liikaa, ja toisekseen ne on sellasta epämäärästä pentatonista tilua, aika väsynyttä kamaa. Lisäksi niissä on vitusti mitä sattuu ääniä, jotka ei oo harmonisesti perusteltavissa mitenkään, ja sitten välillä vaan tonaliteettia vaihdetaan miten lystätään. Eikä niissä oo kauheesti edes sellaista, mikä jäisi mieleen. Epämusikaalista, niinku, tai vähintäänkin ei-niin-musikaalista. Suurin osa noista sooloista on sellasia, että kuka tahansa spede joka osaa tiluttaa pentatonista vikkelästi ois voinut soittaa ne - ei kuulu Mustaine ja Friedman soolojen sisällöstä läheskään niin paljon kuin voisi. Varsinkin jos vertaa seuraaviin levyihin, Countdownilla ja Youthanasialla on niin himmeen hyvää meininkiä että ihmetyttää osa RIP:llä olevista jutuista.

Kuuntelin pitkästä aikaa RIP:tä, eikä se ihan niin paskaa ollut kuin muistin, on siinä hetkensä.
 
Mutta sooloista - EI OO TARPEEKS NOPEETA!!! :D
 
Ei vaan, ensinnäkin niitä sooloja on liikaa, ja toisekseen ne on sellasta epämäärästä pentatonista tilua, aika väsynyttä kamaa. Lisäksi niissä on vitusti mitä sattuu ääniä, jotka ei oo harmonisesti perusteltavissa mitenkään, ja sitten välillä vaan tonaliteettia vaihdetaan miten lystätään. Eikä niissä oo kauheesti edes sellaista, mikä jäisi mieleen. Epämusikaalista, niinku, tai vähintäänkin ei-niin-musikaalista. Suurin osa noista sooloista on sellasia, että kuka tahansa spede joka osaa tiluttaa pentatonista vikkelästi ois voinut soittaa ne - ei kuulu Mustaine ja Friedman soolojen sisällöstä läheskään niin paljon kuin voisi. Varsinkin jos vertaa seuraaviin levyihin, Countdownilla ja Youthanasialla on niin himmeen hyvää meininkiä että ihmetyttää osa RIP:llä olevista jutuista.
 
Tarviiko ääniä vittu perustella harmoonisesti :D

Tarviiko ääniä vittu perustella harmoonisesti :D
 
Vinkki: usein "sävelet, joita ei voi perustella" on vaan kauniimpi tapa sanoa, että kuulostaa huonolta. ;)

Kova äijä! Vetää tosi hyvin!

Tarviiko ääniä vittu perustella harmoonisesti :D
 
No vittu, Jucciz jo kertoikin asian oikean laidan. Jollain perusteellahan soittaja valitsee äänet joita soittaa, eikö? Vai vedätkö sä E-bluesiin ääniä joka kerta mistä sattuu? Kun soittaja soittaa ääniä, jotka on valittu oikeasti sattumanvaraisesti, ei niille ole mitään perustetta. Eri tilanne on se, jossa pyritään täyteen atonaalisuuteen, niin että melodialinjat ovat pintapuolisesti täysin kaoottisen kuuloisia. Tällaisessa tapauksessa ongelma piilee siinä, että musiikin täytyy kuulostaa riittävän kaoottiselta ollakseen harkitun kuuloista. Täysi sattumanvaraisuus itsessään ei ole hyvä tapa tehdä musiikkia, koska musiikki ei ole sattumanvaraista, vaan noudattaa tiettyjä sääntörakennelmia.
 
Eli - RIP:n soolot kuulostavat usein epämusikaaliselta mitä sattuu -meiningiltä, jota ei ole kuitenkaan viety niin pitkälle että harmoninen viitekehys olisi atonaalisuuteen päin kallellaan. Ts. kakkaa, jota Youtubesta löytää vaikka millä mitalla, erona vain se, että Megadethin poikien tekniikka on hiukan parempi kuin suurimmalla osalla Youtube-tiluttajista.