Koskettimet ›

Heitän tämän amatöörikysymyksen tänne palstalle, koska koskee koskettimia.
 
Mistähän saisi helpon oppaan jossa käsitellään sointukäänöksiä, vaikea opuksista valita, kun niitä on niin valtava määrä.
 
Seppo Hovilla kyllä aika selkeä kirja, mutta joku selkeä opas, miten ja missä on soveliasta sointuja käännellä, olisi kiva. Sen oheistekstin seasta ei hakemaansa asiaa tahdo löytää.
 
Laulunopettajani sanoi, että tuo A7 jossa g ja a vierekkäin, sekä c# ylempää, sekä ilman kvinttiä, ei ole kaunis.
Olen samaa mieltä, niinpä tein oheisesta kappaleesta oman sovituksen. Onko aivan peestä vai voiko noinkin tehdä ja soveltaa?
_____________________________________

Teos= A- molli. Melodian alan soittamaan 4 oktaavin e- sävelestä.
 
Eli millä etäisyydellä säestys yleensä olisi hyvä olla melodiasta, tuossa minun A7 ja alempi
Dm tuntuvat hyvältä, vielä kun soinnussa korostaa tiettyjä säveliä, tulee dramatiikkaa, onko jo ikään kuin basso mukana?
 
Partisaanivalssi
 
____Am = e-a-c 2-3 okt.______________________E7= e-g#-h-d 2-3 okt_____________________
Tänään en voi luokse tulla,| yöhön synkkään tieni |käy ___________________ | ________________
________________________________________________________________________________
 
_________________________________________Am (aina sama)__________________________
vaikka etsii silmät |sulla___| varjoista ei mitään | näy__________________|___________________
________________________________________________________________________________
 
_Am __________________________A7 = a-c#-e-g 1-2 okt______________________________
Tuskin oikein ymmärsitkään,______| mitä vaatii | meiltä ____________|_____________________
_______________________________________________________________________________
 
__Dm = a-d-f 1-2 okt____Dm= f-a-d 2-3okt.__Am_____________________________________
| maa ______________ |En voi viipyä nyt___| pitkään______________|______________________
_______________________________________________________________________________
 
_E7 (aina sama)__Am____Dm = f-a-d 2-3okt_____Am___________E7_______________________
mua veljet odot-| taa __| En voi viipyä nyt____ |pitkään _____| mua veljet dot|_________________
________________________________________________________________________________
 
_ Am
| taa__|__________________________________________________________________________
 
Eli esim. tuon E7 soitan myös kvintti mukana, Nuoteistani tuo puuttuu eikä tietämäni mukaan ole välttämätön, mutta pidän siitä enemmän näin.
 
A7 nuottikirjassa hirveä = g-a-#c 2-3 okt, siis g ja a vierekkäin, #c seuraavalta oktaavilta, siksi laskin sen oktaavia alemmas ja ensimmäinen Dm sopi mielestäni samalle oktaaville, kuten tuossa ilmenee.
 
Seuraavassa tahdissa heitän Dm alkuperäisen nuotin mukaan ylemmäs, Am: viereen, ja loput soitan sieltä.
 
nuoteissani kohta:
 
A7(se ruma)----Dm
mitä vaatii___| meiltä. maa|
 
Kun oma sovitus on Dm vain sanalla maa, kuten tuossa nuoteissani ilmenee.
 
Se siis kuulostaa tällä sointuvaihdoksella paljon paremmalta, silloin kun Dm:n soittaa tuosta alempaa.
 
Tuntuu että se, missä sointu vaihtuu, vaikuttaa se miten soinnun soittaa. Alkuperäiseen sopii niin kuin on kirjoitettu.
 
Ja vielä kerran: Voiko tuon kappaleen soittaa noin kun se minusta tuntuu hyvältä, vai onko jotain lakeja rikottu?
 
Siis voihan soittaa miten vain, mutta tarkoitan että onko moitittavia epätarkkuuksia tai vääristymiä minun tavassani tuo soittaa.
 
Voi olla hieman epäselvä tuo soinnutukseni, mutta jos joku jaksaa perehtyä niin kiitos etukäteen.
 
Siis soinnun perässä kirjaimet nousevassa järjestyksessä sekä käytetyt oktaavit (1-2 tai 2-3)

Laulunopettajani sanoi, että tuo A7 jossa g ja a vierekkäin, sekä c# ylempää, sekä ilman kvinttiä, ei ole kaunis.
 
A7 nuottikirjassa hirveä = g-a-#c 2-3 okt, siis g ja a vierekkäin,
 
Jaa-a. Paljon on asiaa, mutta ihan yleisesti voisi yhden jutun sanoa viitaten ylläolevaan. Sointujen ottamisessa ei ole mitään yhtä ja oikeaa tapaa, joitakin tiettyjä lainalaisuuksia/sääntöjä toki on. On kuitenkin hyvä muistaa, että poikkeus vahvistaa säännön, tässäkin tapauksessa.
 
A7 -sointua ei tulisi varmaan käyttää perusmuotoisena (a, c#, e, g), mikäli melodiassa olisi A -sävel ylimpänä - siis vielä g:n yläpuolella. Septimi ei toimi perusäänen kanssa silloin, kun ne ovat kaksi ylintä sointukäännöksen säveltä. Tuossa järjestyksessä ne kyllä käyvät. Sinänsä g-a-c# -hajoitus on erittäin toimiva, koska siinä septimi (g) tuo tehon, mutta uppoaa kokonaisuuteen juuri sopivasti eikä sointu kuulosta kömpelöltä. Tulee ottaa huomioon sekin, että jos kvintti (e) on sillä hetkellä melodiaääni, ei sitä tarvitse ottaa välttämättä ollenkaan pianosäestykseen.
 
Soinnun päätehoina etenkin perus 7 -soinnussa ovat sen terssi ja septimi, joten sen kvintin voi kyllä jättää pois jostain soinnusta, mikäli ei halua soitella "laajoja" sointuja.
 
Oktaavia vaihtamalla voit vaikuttaa paljon siihen, millaisen efektin/tunnelman sointu tuo. Kannattaa kuitenkin ottaa pääsäännöksi se, ettei vaihda oktaavia joka toisen soinnun kohdalla. Se ei toimi... (normaalisti).
 
Se, millaisia käännöksiä käytät, riippuu paljon melodiasta. Kyseisestä biisistä on siten hankala arvioida, ovatko otteet "oikein". Pyri kuitenkin käyttämään sellaisia hajoituksia (käännös), joissa otteet ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Silloin soitto kuulostaa luontevalta. Lisäksi pyri välttämään perusmuotoisia sointuja, mikäli kappale ei satu olemaan johnlennonmaista kiikunkaakun -komppausta.
 
Jasse Varpamalla on varmaan hyviä sointuvinkkejä. Siltä on ainakin tullut joitain laajasti käytettyjä vapaan säestyksen oppikirjoja. Kuuntele kuitenkin itse, mikä tuntuu toimivalta ja vertaa hajoituksia siihen melodiaan. Se on ainut järkevä tapa...

Kun en tiedä, niin saattaa olla että olen aina säestänyt vääriltä oktaaveilta. Tämä on kai eka kappale jonka joskus 15 vuotta sitten opettelin.
 
Nythän olen vasta pari kuukautta pimputellut ja senkin enemmän melodioita laulamista varten, joten kokemukseni tosi vähäistä.
 
Tuo sointujen rakentelu tuntui kyllä yllättävän helpolta omaksua, kunhan lopulta tajusin sävellajien perusjipon. Vielä toki noissa nimityksissä, mikä on mikäkin käännös, on hiomista.
 
Koetin säestää 1-2 oktaaveilta, jolloin tuntui paremmalta minusta, sekä kuulosti aivan oikealta alkuperäiseen (g-a-c#) A7:kaan tavut, mitä vaatii ja Dm:iin Meiltä maa.
 
Mutta ei kuulosta vieläkään kovin hyvältä nuo viereiset g-a ja ylempi c#. Jotenkin ottaa korvaan.
 
Niin, tässä minun sovituksessani A7 on perusmuotoinen, soitettu 1-2 oktaaveilta, joten soinnun A on I oktaavilta ja melodiassa A neljänneltä oktaavilta.
 
Minun korvaan toimii, mutta eihän siihen voi luottaa kun olen vasta alkeistasolla.
Siis ei tässä vaiheessa vielä tunne itseään kypsäksi paljoa soveltamaan.
Joten siksi esimerkkini.
 
Vieläpä lyön tuon ala A:aan hieman korostettuna, samoin kuin ensimmäinen ja ainoan Dm alhaalta, jossa A:ta myös korostan ja silloin melodiassa vain F sävel neljännellä oktaavilla sanan maa kanssa.
 
Siis väärin soitettu kun vertaa alkuperäiseen.
 
Muuten (lukuun ottamatta soveltamaani ala A7 ja sen viereistä yhden tahdin Dm) kaikki soinnut pienellä alalla, mutta olisiko oikeampi soinnuttaa 1-2 oktaaveilta vai 3-4. oktaaveilta jos alkuperäisesti ja melodia 3-4 oktaaveilta?
 
Tämä on mielestäni hyvä ja yksinkertainen esimerkkikappale, oletan että kaikki soittajat osaavat sen ilman nuottejakin vetäistä.
 
Tarkoitukseni on harrastusopinnoissani perehtyä musiikin rakenteeseen, sointutehoihin ym. mutta välillä tekisi harpata askel yli jostain (opettaja kyllä huomauttelee tästä) jolloin väliin jäänyt oppi tuntuu, kuin se olisi helpommin omaksuttavissa.
 
Tuo puurtava opiskelu ei oikein maistu tällä ikää enää. Oivallukset ovat paljon kivampia ja antoisampia.

Sehän riittää, että omin oivalluksin löytää ne hyvältä kuulostavat jutut, eipä siihen juuri muuta tarvita.

Mää ottaisin noi soinnut ehkä näin:
 
Am: c - e - a
E7: h - d - e - gis
Dm: d - f - a
A7: cis - e - a
 
(Toivottavasti tuli oikein, kun ei nyt ollut tässä pianoa vieressä että olisin voinut tarkistaa...)
 
Aina ei noihin seiskoihin tarvitse ottaa tuota seiskaa, ei vielä pilaa kappaletta. Joskus jos me soitetaan vähän tuntematonta kappaletta, eikä meinaa pysyä biisin mukana, niin soitan kaikki seiskat perusmuotoisina. Sitten kun harjoittelen biisiä enemmän, niin etsin sopivat seiskasoinnut mukaan. Mutta siis pointti on se, että ilmankin tulee toimeen. (Ainakin tällainen amatööri ;)

Seppo Hovilla kyllä aika selkeä kirja, mutta joku selkeä opas, miten ja missä on soveliasta sointuja käännellä, olisi kiva.
 
Mä olen ymmärtänyt soinnut sellaisena suuntaa-antavana ja välttämättä alkuperäinen säveltäjä ei aina ole funtsannut niin hirveästi, että tässä kohtaa pitäisi olla juuri tämänlainen sointu näin ja näin otettuna.
 
Eikös soveliaisuus ole aika paljon siitä kiinni mikä itsestä kuulostaa hyvältä.

Jos bändin kanssa, voi huoletta pääsääntöisesti jättää soinnuista perussävelet ja kvintit pois ja luottaa että se bändin tyhmin jätkä hoitaa ne.
 
Eli jos musassa on kolmisointuja niin kiipparista soittaa terssin ja kitaristi hoitaa ne avokvintit. :)

Eli jos musassa on kolmisointuja niin kiipparista soittaa terssin ja kitaristi hoitaa ne avokvintit. :)
 
Todennäköisesti laulumelodia hoitaa jonkun noista kolmesta, joten kiipparisti voi surutta tissutella baarin nurkassa.

Oma pianonopettaja sanoi ainakin, ettei soinnut vasemmalla kädellä ja melodia oikealla soittaminen ole kovin suotavaa. Ainakaan jos soinnut otetaan kovin matalalta.
 
Jos tuo kappale on sellainen, missä säestys on vapaa (varmaankin on jos siinä on sointumerkit ja nuotit vain melodialle), soittaisin sen sillä tavalla, että otan vasemmalle kädelle pelkän bassoäänen, joskus sopivassa kohdassa myös kvintin ja oktaavin, ja soitan sekä soinnut että melodian oikealla kädellä. Eli samalla kun soittan melodiaa niin lisäilen sinne annettuihin kohtiin niitä terssejä ja seiskoja (aina melodian alapuolelle), ja kvinttejäkin jos haluaa enemmän ääntä.

Laulunopettajani sanoi, että tuo A7 jossa g ja a vierekkäin, sekä c# ylempää, sekä ilman kvinttiä, ei ole kaunis.
Olen samaa mieltä, niinpä tein oheisesta kappaleesta oman sovituksen. Onko aivan peestä vai voiko noinkin tehdä ja soveltaa?
 
Kun kerran A-mollissa ollaan, niin harvoin a:n kanssa vierekkäinen nuotti soi kauniisti ja etenkään g. Yleensäkkin vierekkäisten nuottien yhtäaikaisuus sovituksessa ei kuulosta hyvältä, mutta jos sen oppii tekemään tyylikkäästi niin piisiin saa särmää.
 
Ehkä tärkeintä tuossa sovituksessa oli, että todella olit huomannut, että sovittaminen mieleiseksi kannattaa. Mutta joskus ongelmallinen sointu muodostuu ongelmaksi edellisen soinnun takia. Eli kannattaa miettiä niinkin, että pitäisikö edellinen sointu kääntää jotenkin toisin.
 
Sovittaminen on taidetta. Mutta hassu juttu, että monesti sointukäännökset, jotka tekevät soiton helpommaksi kuulostavatkin hyviltä.

Todennäköisesti laulumelodia hoitaa jonkun noista kolmesta, joten kiipparisti voi surutta tissutella baarin nurkassa.
 
Tässähän alkaakin olla jo mukavasti pähkäämistä, joten kyllä varmaan pari (Jopea lainaten: "monta") baarikäyntiä vaatii näittenkin sisäistäminen.
 
Tuo oikean käden sointu ja vasemman käden basso vaikuttaa mielenkiintoiselta mutta taitaa vaatia aika lailla pimputtamista ennenkuin sujuu.
Enempi vain tulee noita melodioita nuoteista opeteltua laulamista varten ja välillä sitten innostuu enempi muuten soittelemaan.
Kitara kuitenkin mieluisampi ja sen kanssa paremmin osaa jotain laulaakin.
 
Lainasin muuten tuon Seppo Hovin kirjan "Vapaa säestys 1", se vaikuttaa ihan jees kirjalta minulle, ja kuinka ollakaan siinä oli jopa sävellajien ideakin selkeästi heti sivulla 6.
Oisipa tuommoinen teksti osunut silmiini joskus 15 vuotta sitten, niin ehkä olisin tuonkin, mielestäni musiikkiteorian peruskiveen verrattavan perusasian siitä oivaltanut. Mene ja tiedä.
Nyt kun olen juuri tuon asian pyhää yksinkertaisuutta sekä omaa hölmöyttäni asian suhteen muutaman kuukauden ihmetellyt.
 
Tuo oli myös rohkaisevaa että voi itse melko vapaasti soveltaa, mutta lienee syytä varautua pilkkanauruihin jos sopivalle ihmiselle esittelee oivalluksiaan.
 
Eli tuskin kuitenkaan kannattaa itseensa kovin tiukasti takoa mahdollisia virhesovelluksia vaan pysyä enempi kokeilevalla linjalla.
 
Kaippa se jotain kurssia vaatisi kiipparikin jos oikein soittamaan meinaisi.

Sovittaminen on taidetta. Mutta hassu juttu, että monesti sointukäännökset, jotka tekevät soiton helpommaksi kuulostavatkin hyviltä.
 
Jess. Mun maikka on opettanut, että pääsääntöisesti vas käden soinnut otetaan niin, että käsi/sormet liikkuisivat mahdollisimman vähän.

Yleensäkkin vierekkäisten nuottien yhtäaikaisuus sovituksessa ei kuulosta hyvältä
 
Miten niin? Otapa vasurilla tupla-d, ja oikealla c,d,e,f#. Onko tuossa joku huonosti? Neljä vierekkäin ja musta soi ihan jees.

Neljä vierekkäin ja musta soi ihan jees.
 
Toi on vähän kuin jenkkien Idolssissa, kolme valkoista ja yks joka osaa laulaa :)

Miten niin? Otapa vasurilla tupla-d, ja oikealla c,d,e,f#. Onko tuossa joku huonosti? Neljä vierekkäin ja musta soi ihan jees.
Toihan on "normaali" D9 -sointu (kvintitön). Kyllähän tuollaisia klusteri-hajoituksia käytetään. Sointuhajoituksissa voi aivan hyvin olla sekunteja, riippuu hajoituksista tietenkin. Sekunnit soinnun sisällä antaa mukavaa väreilyä (esim. add9 terssin vieressä).
 
A7:n G-A-C# hajoitukseenkin törmää nuoteissa usein. Siitä on hyvä purkaa D -sointuun F#-A -D. Ainahan sen A7:n voi myös ottaa G-C#-E. Tai pelkkä G-C# niinkun Baron ehdotti.
Jotkut jazz pianistit kuten Oscar Petersson vetää vasempaan käteen usein pelkästään terssin ja seiskan. Tsekatkaapa Keyboard-lehden juttu helmikuulta.

Miten niin? Otapa vasurilla tupla-d, ja oikealla c,d,e,f#. Onko tuossa joku huonosti? Neljä vierekkäin ja musta soi ihan jees.
 
Kuten aikasemmin sanoin, kun sen osaa tehdä tyylikkäästi, niin biisiin saa särmää.
Eli toi vasurin tupla-d saa korostamaan soinnun pohja säveltä ja toi f# antaa sille sen särmän, niin ne c ja e ei tavallaan haittaa, vaan antavat sen massan tolle. Mutta biisissä tohon sointuun pitää tulla huolella ja lähteä huolella. Itse en kyllä tosin ensimmäisenä miettis laittavani biisiin tuollaista.

Kuten aikasemmin sanoin, kun sen osaa tehdä tyylikkäästi, niin biisiin saa särmää.
Eli toi vasurin tupla-d saa korostamaan soinnun pohja säveltä ja toi f# antaa sille sen särmän, niin ne c ja e ei tavallaan haittaa, vaan antavat sen massan tolle. Mutta biisissä tohon sointuun pitää tulla huolella ja lähteä huolella. Itse en kyllä tosin ensimmäisenä miettis laittavani biisiin tuollaista.
 
Nää menee nyt siihen tyyli-osastoon että riippuu täysin siitä ympäristöstä missä ko. voicing on. Esimerkki:
 
Am - D7 - G
 
H-C-D-E = Am, C-D-E-F# = D7(9), F#-G-A-H = G ja vasurilla oktaavina tuo perusääni.
 
Eipä kuulosta enää tuo C-D-E-F# hajoitus ollenkaan kummalliselta. Eli tärkein on että edeltävät ja seuraavat soinnut toimivat samoilla periaatteilla. Yhtenäisyyttä.

Eipä kuulosta enää tuo C-D-E-F# hajoitus ollenkaan kummalliselta. Eli tärkein on että edeltävät ja seuraavat soinnut toimivat samoilla periaatteilla. Yhtenäisyyttä.
 
Mä tykkään periaatteessa "tiukoista" voicingeista. Sitten voin kontrastiksi ("ylläriksi") ottaa silloin tällöin laajan.

Kuten aikasemmin sanoin, kun sen osaa tehdä tyylikkäästi, niin biisiin saa särmää.
Eli toi vasurin tupla-d saa korostamaan soinnun pohja säveltä ja toi f# antaa sille sen särmän, niin ne c ja e ei tavallaan haittaa, vaan antavat sen massan tolle. Mutta biisissä tohon sointuun pitää tulla huolella ja lähteä huolella. Itse en kyllä tosin ensimmäisenä miettis laittavani biisiin tuollaista.
 
Eihän sitä kai koskaan mietitä niin, että "laitan" biisiin tuollaisen käännöksen. Eihän niitä soiteta yhtä ainoata kertaa täysin samalla tavalla. Mulla esim. tuollainen sointu putoaa syliin ihan tuosta vaan, riippuu fiiliksestä ja siitä, mistä käännöksestä päin tulen. Eikä ne c ja e tuossa ole vahingossa, seiskaa ja ysiä voi käyttää myös noin. Turha tietyntyyppisessä tavarassa on hajottaa niin pirun levälleen aina.